perjantai 28. tammikuuta 2011

jotta

ajankayttosuunnitelmaki hahmottumaisillaan, mutta sen toteuttamista hiukka hidastaa tuo Tipin sairasteleminen. Ei meinaa tauti antaa oikeen millaa periksi, tohtori kavi piikittamas kahtena ehtoona ja vasta tanaan on ruoka alkanu pysya sisalla. Jotta josko se siita asettuu ja paastaan matkalle. Huomenna olis tarkootus (tosiaanki tarkootus...) ottaa suunnaksi Knachavuri ja siella Kwai-joki museoineen ja rautateineen. Toki kaytava silla liittoutuneitten hautausmaalla, oli siksiki vaikuttava paikka. Ja ens viikolla on edes siirtyminen suunnalle Cha-Am. Ja onhan se HuaHin siina vieressa, siellaki nakemista riittaa ainaki viikoksi. Siinapa lahiaikojen suunnitelmat. Nyt tanne pikkasta parempaan nettipaikkaan toi oikiastaan tarve paasta pankkiin ja se tarve ei ollu mulla. Tassa paikassa paremmat koneet, muttei kumminkaa Skypea ladattuna. Ei taala SamChukis juuri turisteja naykkaa ja aninollen ei myoskaa juurikaa mitaa eenglanniksi kiriootettuna. Nyt justiin marsu yskaasi eka kerran tanaan ku Tip hakaasi tuosta lahelta virkistavaa juomaa. Niin hyva tama paikka sentaan eioo jotta taalta sais jotaki juomista ostettua. Ei sentahan. Kyllahan tuos matkalla nakyy joitaki turistibusseja, mutta ovat kuulemma enimmakseen paikallisia lomaalijoita joita tulee kait eniten Bangkokista. Ja saatetaan meki sielta saada taas vieraaksi tutun pariskunnan. Jos ei ihemita satu. Ja niitahan tama maa on tulvillaan. Kyllapas on Leo maullaansa!
Mutta mutta, kun ei tassa mitaa ihmeellista kerrottavaa oo niin rupian ja kattelen Suomen asioota lehtien sivuulta ja ajellaan takas kotioppain ja ihmettelemaan maailman menoa siita terassilat ja kiikkustuolista kasin. Saatan soittaa vaikkapa Eppujen Rannalla vihrean joen niin paasoo oikiaan viilikseen. Joten taalta tahan ja tuonne.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

noniin

Cambodjan rajalla tuli kaytya, paikan nimi oli Aranypathet jotta uteliaat vain kattelemaan kartasta. Ja koskapa matalla oli varsinaanen rytmiryhyma mukana ei rajanylitykseen ollu oikeen aikaa eika kunnon mahdollisuuksia. vain mulla ja Tipilla oli passit ja maki olisin tarttenu viisumin, Tip ei. Joten se meidan siella oleminen meni siihen jotta kiertelimme ostospaikkoja joita tuntui olevan loputtomasti ja loytyihan sielta aitimuorille varsin tyylikas kasiveska ja pikkupojille kummallekki Liverpoolin jalisasu. jotta tuli poijista sitte Liverpoolin miehis, tykkas isat tai ei. Palio oli taas tarpeetonta ostettavaa ja onneksi palio jaiki ostamatta, jopa Tip piti pintansa vaikka kuinka halapaa oliki. Ittelleni hankinnat tais jaada tusinaan sukkia joista jouduin parisen euroa pulittamaan. Matka sinne oli pitka ja tuskallinenki johtues siita, etta mukaan tuli niin palio porukkaa etta piisas sisalle ja lavalle. Joten istumamukavuus ei paassy kovin huippua olemaan. Onneksi oli riuska kuski joka Bangkokin tapaan piti reipasta vaihtia ja luki liikennetta kuin avointa kirjaa. Ammattimies.
No, siinahan se koko paiva meniki ja takas ku tultiin olikin jo alkuilta meneillaan. Ruokaa poytaan ja pullo auki. onneksi paikalle saapui tohtori Tipin aitia laakitsemaan ja otinki hanelta toisen hoitokerran. Ja siihen sitte se tauti jaiki, mutta nukkumatti kutsui kohtapuoliin.
Bangkokkilaiset jaivatki viela maanantaiksi paikalle jolloin jarjestettiin kotosuomeen lahtevalle kaverilleni lasijaisillallinen. poytaan ilmestyi taas herkkuja yks toisensa jalkeen. Tuli maksaa palkoherneella ryyditettyna, kalaa kahtakin sorttia ja tietenkin kanaa. Ja kaikki sairaan hyvia. juomana oli SangSom ja oluet. Joten menihan siina ilta rattoisasti ruokia syodessa ja juomia juodessa. Eilen aamulla Tip olikin sitte aiva lytyna, yon aikana oli kehittany sellaasen taudin ettei noussu vuoteelta ku vasta alkuillasta. onneksi tohtori pelasti taas homman ja saatiin asianmukaiset laakitykset ja uni korjas loppuja. ja tanaan olikin tilanne jo huomattavasti parempi ja ruokakin alkoi maitua ja pysya sisalla. ja nyt jo taitaa olla kohtalaisessa kunnossa kun piti hiushoitoon tulla...
No, oli mullaki siihen omat syyni.
Pitaa tas vaha kattella jotta mihin site viela naina viimeisina viikkoina ehtis kaymaan. Koko aikaa en meinaakkaa taalla maalla viettaa, mutta harkinnassa joko Cha-Am tai joku muu suhteellisen lahella oleva rantakohde. Tavoitteena viettaa aikaa rannalla, uima-altaalla ja hyvissa ruokapaikoissa.
Etta pannaas haku paalle.Joten taalta tahan ja joskus tuonnempana jatkoa.

lauantai 22. tammikuuta 2011

jaahans

etta usiampi paiva meni ennenku koneen aareen paasi. Pari kertaa ajeltu tasta ohi ja molemmilla kerroilla netti kyykys, mutta nyt ihmeekseni nain tas porukkaa ja tamahan toimiiki.
Juu, se matka Pattayalta pois oliki aikamoinen kokemus. Ei se vali Pattayalta Bangkokkiin, mutta siita sitte SamChukiin oli. Se matkustettiin kunnon paikallisbussilla jossa sellaanen viidakkohenkinen viilis. Ikaankuin olisin palannu jonnekki 60-luvulle ja Koiviston Raffun kyytiin. Ei se mahdottomia kestany, mutta pysahdyttiin vaha valia ja sen menopelin vauhtiinsaantiin meni aina tovi jos toienki ja sitte jo taas oliki pysakki. No, kokemus oli tuoki ja koska oli juomisia ja pikku syomistaki mukana ei se ollu edes mikaa koettelemus. Paitti Tipille. Hinta tais olla jotain 120bht per nuppi. Laskekaa itte kurssi ku ootta niin nallia.
No, elama Wanglukissa jatkui siita mihin jaatiin. Ekana iltana pienet juhlat tai ainaki syotiin paremmin ku paluumatkan loppuviimeisella osuudella kavimme torilla ruokaostoksilla.
Lahialueen matkailua on tullu harrastettua jonkinverran ja temppeleita nahty aikamoinen maara. Vaikuttavin oli temppeli joka sijaitsi aika korkealla ja oli jaettu kahteen (ainaki) osaan. Toinen oli vain nunnille ja toinen munkeille. Paikka tosi rauhallinen ja viihtyisa, niiden viinikoynnosten alla olisi voinu viivahtaa pidemmankin tovin. Aiva huipulle emme paasseet kaymaan kun ei ollut mitaan varsinaisia menoja kesken ja munkit eivat siella muuten oleskele. Ja se temppeli oli niita paikkoja jonne mentiin vartioidusta portista ja kuski jatti ajokorttinsa porttivahdille ja sai sen poistuessamme takaisin. Eli hiukan erilainen temppeli. Ei minkaasortin markkinoita eika mitaa myyntia. Vain rauhaa. Tosi mukava paikka, mutta sen taisin jo sanoakki.
Toinen samana paivana kayty temppeli oliki sitte aiva vastakohta. Rahapyydyksia yksi toisensa jalkeen, sellaisa kuvaelmia jotka toimivat kolikoilla. Sielta tosin tarttui mukaan varsin oivallinen kiikkutuoli jossa nyt sittemmin olen kiikuskellut ja lueskellut. Umpiteakkinen kohtuullisella puusepan taidolla tehty tukeva tuoli kustansi n. 42 juuroa, ettei mahdoton hinta.
Yhtena iltana olimme juhlissa (ja ei liene yllatys etta juhlat temppelin alueella) jossa katselimme varsin vaikuttavan shown tai kuvaelman Thaimaan historiasta ja sen yhdistymisesta. Kuvaelma sijoittui Ayutthayaiin jossa sitte kavimme paikanpaalla eilen. Kuvaelma kesti toista tuntia ja oli aikalailla nayttava valoineen ja tulituksineen, eli aika ei kayny ollenkaa pitkaksi. Ainoa puute oli vain se, ettei ollu mitaa prosyyria lontoonkielella ja Tip ei oikein kyenny tarkemmin historiaa kuvailemaan. Mutta netistahan sitte loytaa sen mita tarttoo.
tosiaan eilen sitte teimme paivan reissun Ayutthayaniin ja olihan sekin vaikuttava paikka, raunioita usean neliokilometrin alueella ja toinen toistaan hienompia rakennelmia jotka jotku aikalailla huonossakin kunnossa. Siella olisi toki vierahtanyt pidempikin tovi, mutta koska paiva oli varsin kuuma ja Tip urhoollisesti kaveli kanssani paikat tutkimassa en nahny korrektina sita etta olisin vaatinu viela lisapaikkojen kaymista. kun ittiaanki meinas kaveleminen uuvuttaa, olin meinaan hankkinu ittelleni jonkiasteisen kohan joka kiusas varsinki aamuyosta.
No, siita sitte kohtuullisen ajan jalkeen suuntasimme paluumatkalle jonka alkuosuudella kavimme tienvarsikuppilassa ruokailemassa. illaksi olikin varattu tohtorin kotikaynti ja sepa osoittautuikin todella tarpeelliseksi kaynniksi. Tohtori kuunteli taudin kuvauksen, mittas verenpainne ja ryhtyi sekoittelemaan yhdistelmatroppia ruiskuun. Sain aikamoisen annoksen antibioottia, relaksanttia ja sarkylaaketta. Tais siina olla B-vitamiiniaki.
Mutta vaikutus oli aikamoinen. Paansarky lahti heti ja olo alkoi tasaantua varsin nopeasti. Ja siita kun sitte pikapuoliin hipsimme nukkumaan niin ei ollut nukahtamisvaikeuksia ja en muista aikoihin nukkuneeni niin hyvin ja levollisesti. Ja aamulla olo oli ku olymppivaoittajalla! Tuntui, etta oli saanu levattya oikein kunnolla kun ei tarttenu herata yskimaan ja kohihimaan. Tasta eteenpain en enaa taalla kaytakkaa apteekin palveluita ollenkaa vaan soitan tohtorin kaymaan. Ja tuon eilisen lystin hinta oli 200bht, etta ei kovin hintavaa sekaa. Mitas siella maksaa jos menee yksityislaakarille puhumattakaa sitta jos laakari tulee kotio?
Jaa, mitas muuta sita on sitte tapahtunu? Ei kait mitaa mista viittis tanne kiriootella...
Tanaan tulee taas tuttu pariskunta Bangkokista tanne kylille ja ilmeisesti illalla tarkoitus menna sinne missa esitetaan sita kuvaelmaa, nama kuulemma haluavat nahda sen. Mina en meinaa kylla sita uusiksi kattella, mutta toki lahden sinne kattelemaan ku myydaan niin palio tarpeetonta tavaraa ja kattelemaan kuinka ihimiset sita ostaa.
Ja jonaki paivana olis tarkoitus lahtea kaymaan Cambodjan rajalla, siella kuulemma ehdottoman halvimmat hinnat vaatteissa ja muissa. Mutta onhan tassa viela toista kuukautta aikaa ja aikaa nain olisi viela kayda jossakin, mutta missa? Kwaijoella? Joo, pannaan harkintaan.
Mutta nyt nayttaas Tipin hiushuolto olevan siinamallissa, etta lahdemme mopoilemaan taksin kotioppain.
Joten taalta tahan.

lauantai 15. tammikuuta 2011

joten

eipäs tässä sitte juuri mitää muutaku aamuteet kitusiin, pakkaus ja jäädään odottelemaan kyytiä. Tarkoitus matkustaa (kai) ihan normibussilla Bangkokkiin ja siitä sittä van-tyyppisellä SamChukiin. Eka siivu kestännee parisen tuntia, että ehditään perille varsin hyvissä ajoin. Mutta kattellaan kuinka aikataulut sun muut pitää ja toimitaan niiden mukaan. Ja nähtäväksi jää koska seuraava päivitys, aiva päivittäin ei tuolla viitti nettikaffilaan raahautua. Mutta nähtäväksi jää sekin. Joten täältä tähän ja tuonne.

perjantai 14. tammikuuta 2011

taas

vain tuli ilta ja aika ryhtyä metsästämään istä kuitenkin niin tarpeellista ruokaa. Ja koska sovittuna oli BBQ niin sinne kans sitte mentiin, vaikka Tip olikin noilla ainaisilla välipaloillaan ittensä kutakuinki täytenä pitäny. Mutta pidin pääni ja sinne sitte. paikkahan ei ollu kaukana ja aikalailla rauhallinen, ei baareja liikaa lähistöllä. Mutta jonkinasteinen yllätys oli se, että kaikki ruokalistat oli vain thaiksi. Ikäänkuin meitä maksavia asiakkaita ei juurikaan kiinnostaisi, että mistä me maksetaan ja kuinka paljon. Jos olisin ollu yksin olisin vaihtanu paikkaa, mutta nyt toki jäimme sinne sillä en halunnut kävellä juuri metriäkää enempää. Ja hommahan lähti pelittämään ku Tip sen pani niin tekemään. Pöytään ilmestyi pieni pullo SangSomia, jääkulho ja soodaa ja kolaa. Ja sitte piakkoin grilli jolla koko homma hoidettiin. Tai Tip hoiti. Grillin keskellä oli ydin jossa pari siivua läskiä teki pinnat riittävän rasvaiseksi ja reunoille sitte asetettiin keitettävät tavarat kuten vihannekset, kananmunat ja muut sensorttiset. Keskiosassa sitte rillattiin lihat, Oli kanaa, possua ja maksaa ja kaikki oli perskuleen hyviä. Joten siinä meni tovi jos toinenkin niitä eineitä syödessä ja varsinkin kun Tip ei syöny juuri mitää. Mutta en voi väittää ähkyyn ittiäni syäneeni, mutta riittävästi kuitenki. Ja kyytipoikana meni Ss soodalla ja loppupullo taas käsilaukkuun myöhempää tarvetta ajatellen. Siitä matka jatkui baarialueelle jossa yks puolituttu töissä, pitihän siinä kannatuksen merkeissä muutama timppi nauttia. Etten olisi aiva hölmöltä näyttäny.
Mutta varsin kohtuullisessa ajassa siirryimme hotellille pienen (Tip) välitankkauksen jälkeen jossa otin käyttöön sen em. jäämistön.
Ja suunnitelmana on huomenna siirtyä kohti maaseutua elikkäs Suphanburia. Serkku tullee hakemaan yhdeksänmaissa tästä, mutta kattellaan kuinka sekin aikataulu pitää. Itte en olisi välttämättä olisi ollu lähtemässä, mutta mennään ny sitte kumminki. Mutta taatusti tuun vielä tänne! Mahtava paikka! mutta nyt täältä tähän.

tottahan

se ruokapaikka eilen löyty ku aikamme kävltiin. Kadunvarsiravintola ja taas tuli todettua, että hyvää voi saada halvalla ja juuri näistä paikoista. Ruokana oli basilika-kanaa, pikkusimpukoita ja muutama iso simpukka. Ja ruokajuomana raikas soodavesi. Joten tälläkertaa ruokailuun ei paljoa aikaa tuhlaantunut vaikka siinä mukava olikin kadun meininkiä samalla kattella. Siitä sitte käveleksimme hotellille pikkuusen toista reittiä ja taas oli baaria baarin vieres. Ihme kyllä kukaan ei mua kyselly drinkille? Miksiköhän? No, tiitä sitte hedelmäkojun kautta hotellille ja ajois nukuksimaan.
Aamun tai aamupäivän suunnitelmana olikin rantakeikka ja näin myös teimme ja valitsimme Jomptien-beachin ja sinne matkasimme lavataksilla huikeilla hinnoilla. Ranta oli kohtuullisesti miehitetty, tuntui enimmäkseen olevan slaavilasiperäistä porukkaa. Hyvin sinne mahtui kuitenkin ja tunnin verran siinä tuli D-vitamiinivarastoja täydennettyä. Lopuksi pieni patsastelu rannalla ja meressä kastautuminen, aidatulla alueella toki. Olikohan se viime vai edellisellä viikolla kun täällä kuoli kaksi turistia ja toisen yli ajettiin vesijetillä ja toinen jäi banaaniveneen alle. Mutta nämä poijuilla aidatut alueet on siinä mielessä turvallisa ja ei tartte koko aikaa kattella että mistä tulee ja mikä. Ne jetit ku kulkevat aikamosita vauhtia.
Siitä sitte olikin mukava hypätä lavatkasiin ja huristella melkein hotellille asti. Rannalla olimme nauttineet lounaaksi riisiä, katkarapukeittoa ja grillattuja jättikatkiksia ettei varsinaista nälkää ollu. Mutta friteeratut banaanit maistuu aina välipalaksi. Illan suunnitelmiin kun kuuluu käydä nauttimassa BBQ-ateria tuossa kohtuullisen lähellä. Ja sen tietäen ei viitti turhia ittiään täytellä, siinä on sitte sitä syömistä vaikka kuinka ja vaikka kuinka kauan.
Tänään päättyi se mun aloittama tehokuuri ja nyt lasissa raikas Ss-sooda, lisää sitte ehtoommalla.
Nyt televisiosta pukkaa varsinaista toimintaskiviä, ettei paremmasta väliä. Josko yrittääs pääsiskö juoneen? Tai jotain muuta? Täältä tähän.

torstai 13. tammikuuta 2011

iltapäivä

meni suunnitelmien mukaan rannan toreja kattellen ja kuinka ollakkaa sieltä löytyi miesten kokoja housuja elikkäs varskuja. Ja kävi jopa niin, että ensimmääset joita kokeilin oli reilusti suuret! Ihmeellistä tässä maassa. Siitä riemusta ostin kahdet ja niiden hinnaksi tuli lahkeet lyhennettyinä 15€ enkä pitäny sitä mahdottomana hintana. Samalta torilta löytyi kaivattu Mahjong-peli ja etenkin se HD-paita. Hd-paidassa koko oli XXL, mutta katsoin sen riittävän ja varsinkin tilanteessa jossa ei isompaa ollut sen oli riitettävä. Mutta haku on päällä edelleen koskapa sitä toista L-koon paitaa ei sitte löytynykkää. Ei kai kaiken pidä niin helppoa ollakkaa...
Siitä sitte hipsimme ostoksien kanssa hotellille päin ja hankimme väliruuaksi papaijasalaattia ja grillattua kanaa. Tässä hotellilla nautittiin tämä varsin oivallinen eine ja kyytipoikana oli raikas soodavesi. Joten tässä sitä köllötellään ja tuumaillaan, että mitä sitä illalla. Tippaakaa ei nuo loputtomat baarikujat kiinnosta, mutta jonnekkihan sitä on einehtimään mennä. Eiköhän sekin paikka löydy kunhan tuonne kaduille lähdetään.

eilinen

meni selkeästi lepäilles. Olo oli siksi viheliäinen ja ahinki sellaasen tehokuurin, että alako tepsiä vasta aamuyön aikana. Aamulla olo jo selkeästi parempi ja aamupalan jälkeen vielä parempi. Että hyvät on lääkkeet. Vastaavia toki löytyy sieltäkin, mutta eri tuotenimillä. Vahvuudet vain suurempia ja näinollen kolmen päivän kuuri riittää. Ainaki nyt siltä tuntuu.
Tänään oli tavoitteena BigC-käynti ja se toteutettiinkin. Mentiin paikalle niin aikasin, että ei ollu vielä auki joten aikaa oli vaikka parranajon suorittamiseen. Sitte tavaratalossa kulahti toinenkin tovi, mutta tuloksena oli täys nolla. Farkkuja ei löytyny meikäläisen vaatimatonta kokoa, ei oikastaan lähellekkää. Ihmettenenki, että kuinka naamatuttu sai oikiat koot ja samasta liikkeestä? Varmaan myivät viimeiset miesten koot?
No, eipä siinä mitää, suoritettiin paluu hotellille ja suunnittelemaan iltapäivän ohjelmaa. Mutta välisuihku ja lepo kuitenki ensiksi. Joku roti se sentään pitää olla.
Iltapäivän tavoitteena on kattella tuota kävelykadun seutua, että mitä tarjontaa siellä on näin päiväsaikaan. Sen yöajan tarjonnan jo tiedänki.
Mutta näin se vain tämäki päivä etenee.

tiistai 11. tammikuuta 2011

ilta

päättyi varsin oivalliseen ruokaan Raymonds baris joka tässä kohtuullisen lähellä, naamatuttu tiesi kertoa paikan olevan yksi vanhimmista alueen suomipaikoista. Ja ruuaksi itse valitsin härän sisäfilettä valkosipulikastikkeella ja perunoiksi tuli valittua ne eksoottiset ranskalaiset. Ja johan oli maituva annos! Ja täytti ku tauti! Täyttää aiva erilailla ku tämä thaisapuska ja ei ihme. Tip tietysti valitsi listalta thaisapuskaa ja saikin ihan maittavan annoksen, tosin osa siitä jäi mulle. Meinaan niitä rapiaksi paistettuja sikavainaan palasia jotka hänen mielestään olivat liian suolaisia. Mutta mulle meni siinä jutustelun ohes aiva hyvin. Parisen tuntia siinä kuitenkin vierähti ja koska naamatutulla huomenna matkapäivä oli enemmän ku tarpeen siirtyä kohti majoitustiloja välittömästi ruokailun jälkeen. kiitos vielä kerran naamatutulle opastuksesta ja ohjeistuksesta, kaikki tuli tarpeeseen.
Ja sitte olimmekin taas hotellilla ja piakkoin kutsuu vaateri, kunhan ensiksi hiukan huuratan Allania ja Astronautseja... no, minkä tästä kapisesta läppäsristä ny sitte lähteekää.
Mutta kattellaan taas huomenna, että minkälainen päivä ja mikä on homman nimi. Kuuluuki hetimmite olevan temppelikeikka tulos, serkuksien pitää päästä Buddhaa jututtamaan ja mä voin toki lähtiä tarkkaaliaksi. Että sillee sitte huomenis. Mutta sen näkee sitte.

jotta

josko pikkuusen koittaa täydentää tuota äskettäistä jonka tuossa nettipaikas kirioottelin. Samoon kävi skypettelyn kans ku kävi Joulukalenterille elikkäs yhteys alako pätkimään ja hermothan siinä menee. Ja näillä pituuksilla on se taipumus, ettei ne aiva heti parane ja palaudu vaan siihen saattaa mennä aikaa. Mutta ehdimme toki mäkivouhkarin kassa vissiin nen tähdellisimmät jutut vaihtaakki. Ja jatketaan siitä sitte toisella ekrralla. Äiteemuorillekki tuli soitettua ja puhuttua saldo nollille, että eiku seiskalle hakemaan lisää aikaa.
Nyt Tip tuli ja toi tullessaan tikkumaksaa ja kanaa ja sehän vain passaa tässäki vaiheessa. Se täytyy kyllä todeta, että huolenpidon tasossa ei ole moittimista elikkäs hyvin menee silläki saralla.
No nyt kun tuo Tip tuohon tuli niin keskittyminen herpaantui ja taidan siirtyä seurustelulinjalle. Joten täältä tähän. Ja jos joku vielä ihmettelee, että miksi välillä on ääkköset ja välillä ei niin tulkoot kerrotuksi että nämä sepustukset joissa ne on kirjoittelen omalla koneella ja nuo muut paikallisilla. Ettäs siitä saitte. Ja nyt viiden jälkeen teimme ensimmäisen tiedustelun koskien hyvän ystäväni toivetta saada HD-paita. Ei vielä tuolta torilta löytynyt, mutta jäsen A tiesi kertoa mahdollisia paikkoja ja oli Tipkin niitä pienellä torireissullaan nähnyt. Ongelmaksi saattaa tulla se, että löytyykö tarpeeksi niitä X:iä... No, se nähdään tuonnempana. Tuolla torilla oli enemmäkseen naisille suunnattua tuo vaatepuoli ja se varsin ymmärrettävistä syistä. Puolet torista ruokaa ja toinen vaatetta ja muuta joutavaa kuten tekokynsiä. Toki tuli Elevenistä haettua lisälatinkia puhelimeen, että voi vaikka Suomeen kilautella niin halutessaan.
Nyt lasiin seittari 100Pipersiä ja odotellaan jäsen A:ta ja tuumataan että minne neinehtimään. Että täältä nyt tähän ja olokaa ihimisiksi. Moon taatusti! SURE!

aamu

menny tyhjaa varkates, parranajo ja jalkahieronta kuitenkin tuli hoidettua ja nehan friskas kummasti. Jalkahieronta varsinki oli tosi hyva.
Nyt Tip hiushommis ja ma skypettamas makivouhkarin kans. Tarkootus naamatutun viimeista iltaa viettaa yhteisella aterialla. Ilma varsin kohtuullinen, ajoittain kuumaki mutta tuulee pikkusen. Joten hyvin tarkenoo kelilla ku kelilla.
Tuossa makivouhkarin kanssa skypettaessa kavi samoin ku Tonttu Toljanderia kattoes, elikkas meinas menna hermot ku patkii ja patkii. Nama pidemmat yhteydet on niin ristuksen herkkia ja toimivat aikansa, mutta yleensa ku alkaa patkia niin se ei valttamatta siita parane vaan on odotettava parempaa aikaa. Ja nyt olis sita joutilasta aikaa ollu niin jai juttu kesken.
Mutta nain tassa ruukaa kaymaan.
Eli taidan tasta suoriutua takasin hotellille tai meen kattomaan joko Tipin hiushommat on hanskassa. Joten taalta tahan.

maanantai 10. tammikuuta 2011

josko

päättääs tämän päivittämällä, ettei tartte niinkää eilisiä juttuja muistella.
Ilta päättyi pienellä kävelyllä läheisellä torilla jossa myytävänä yhtäsuntoista tarpeetonta, mutta mukaan tarttui ABBA:n Gold parilla eurolla. Ruokana oli kanavihannes-systeemiä, kananmuna ja tietenki riisiä. Ja kustannukset vesipullon kanssa ne parisen euroa. Että nyt mentiin halavalla. Ja sitte pian rauhallinen kävely hotellille hedelmäkioskin kautta josta tarttui mukaan papaijaa, meloonia ja tietenki ananasta. Näillä mennään tämä ehtoo. Ja nyt lasis kohtuullinen annos 100Pipersiä. Kattotaan kuinka huomenna. Joten hyvää yötä kaikille tasapuolisesti ja täältä tähän.

jotta

se eilinen ilta meni vallan mainiosti kumminki ja nukkumaan mentiin kohtuullisessa ajassa täysin ravittuna ja nesteytettynä. Piti vielä matkalla hotellille piipahtaa puotiin ja hankkia 100Pipers.
No, tänään aamu alkoi kuten muutkin nauttimalla vihreää teetä. Naamatuttu toi hänelle jääneitä kamoja mutta ajatus falletyyppisestä aamiaisesta ei tuntunut oikeen istuvan ja pidättäydyin Tipin kanssa tehdyssä suunnitelmassa jonka mukaan nautimme aamiaiseksi nuudelisoppaa. Ja näin teimme ja hyvä oli niin. Puolenpäivän kantturoissa tuli Tipin serkku Oi hakemaan meitä ja lähdimme hänen pirssillään tutustumaan alueeseen. Kohtalaisen matkan jälkeen saavuimme temppelille jossa menikin sitte toinenkin tovi, kolme kerrosta kerrontaa Kiinan ja Thaimaan yhteisistä uskonnollisita jutuista ja paljon patsaita ja kuvaelmia. Muunmuassa pienoismalli Kiinan muurista ja patsaita Kiinan hallitsijoista. Lisäksi esillä Thaimaan historiaan liittyviä kuvaelmia ja patsaita joita voi kattella vaikkapa mun naamakirjasta. Siellä kun olimme aikamme patsastelleen ja serkukset olivat muutaman kerran menneet norsun vattan läpi (tuottaa kuulemma hyvää onnea) ja rukoilleet piisalle asti oli nesteytyksen aika. Se toimitettiin aiva veden merkeissä, mutta ei kai temppelialueella ollu tarjollakaa ja vettä pitää kuitenki juoda. Sitte matka jatkui kohti Buddhan vuorenseinään kaiverrettua kuvaa. Uskomaton paikka, laserilla kaiverrettu useita kymmeniä metriä korkea kuva ja uskomattomalla paikalla. Kuvia siitäki naamakirias.
Siitä sitte siirryimmekin jonnekki meren rantaan ja nautimme uskomattoman hyvän aterian. Pöytään ilmestyi ostereita, kalaa, katarapukeittoa, riisiä ja kruunuksi vielä papaijasalaatti. Ja johan kyytipojaksi maistui SangSom-sooda. Koko tämän systeemin hinnaksi tuli 25 juuroa ja en pidä sitä yhtää kalliina. Kolme aikusita söi ja minä join. No, kolmisen seittaria meni ja loppupullo otettiin tietysti mukaan niinku tapana on.
Sitte ajelimmeki hyvässä järjestyksessä kohtalaisen tovin kohti kortteeripaikkaa eli olimme olleet melkoisen kaukana, olsiko ollu 40 kilsaa tai jotain.
Ja siinä vaiheessa tuntui, että nyt hotellille ja suihkun kautta levolle. Mutta empäs sortunukka nukahtamaan peläten sen vaikutusta yöuneen. Ja tässä kellon ylittäessä kahdeksaa alamme pian suuntaamaan nauttimaan minimaalista päivällisen ja iltapalan yhdistelmää. Vielä ei ole selviää mitä ja missä, mutta asia selvinnee tuotapikaa. Huomenna ohjelaa ei juurikaa ole, on naamatutun viimeinen ilta ja sitä olisi tarkoitus juhlistaa yhteisellä iltaeineellä. Mutta senkin näkee huomenna. Joten täältä tähän ja pian matkaan.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

jotta

ei meinannukkaa jäädä eilinen muistelematta. Päivä alkoi niinku kaikki muutkin aamupalalla jonka jälkeen siirryimmekin kave... eiku naamatutun kanssa Jomptien-beachilla YK-slangin mukaan repimään supaa. Ja sitä revittiinki siinä peräti parisen tuntia ja koska insinööri oli matkassa tapahtui kyljen kääntö ajastettuna. Ilman ylävitosia kuitenki. Ja siinä rannallahan on kaikki palvelut kohillaan, juomaa sai aina kun halus ja kaikenmaailman kaupustelijoita kierteli. Seuraava kohde olikin sauna joka osoittautui varsin oivalliseksi paikaksi. Kyseessä miesten sauna jonne ei naisilla ollu mitään asiaa. Käytössä höyryhuone ja varsin kelvollinen ilmeisesti sähkösauna. Saunassa tuplakiukaat ja löylyt keskitasoa paremmat, että hyvin pääsi fiilikseen ja muutamaan kertaan saatiinki sauna tyhjennettyä lyömällä löylyä. Mielestämme löimme varsin kohtuullisesti. Siis löylyä. Insinööri laski saunassa olijat ja heitteli sen mukaan napollisia, toki yksi ylimääräinen aina mahtui mukaan. Näin saimme saunan kohtuunopeasti tyhjennettyä ja saimme keskittyä jäsentenvälisiin keskusteluihin ja suunnitelmiin. Saunan jälkeen olikin aloevera-hieronta paikallaan ja se tapahtui ihan saunan läheisyydessä. Hieronnan jälkeen olikin oivallinen tovi levähtää aurinkotuolilla ennen saunomisen päättämistä ja siirtymistä suunnitelmien mukaiseen toimintaan. Ja koko lysti maksoi 180bht ja hieronta 200bht, että ei puhuta merkittävistä menoeristä. Seuraavana olikin tarpeelliseksi katsottu ruokailu ja tarpeellinen shoppailu tai oikeammin hankinta läheisessä ostoshelvetissä.
Siinä sitä sitte ajeltiin pitkin ja poikin aluetta pikkuasioita toimitellen ja mikäs oli ajellessa kun mopon sarvissa oli ammattimies. Ajantaju jo heitti siinä vaiheessa, mutta jossain vaiheessa harkitsimme parhaaksi täydentää ravinto- ja nestevarastoa ja siirryimme sen vaatimille alueille. Iltaeineeksi nautimme Ossi-baarin varsin oivalliset rullakebabit jotka Ossin vaimo tekaisi nuan vain. No, menihän siinä sitte kyytipoikana pikkupullo 100Pipersiä, mutta sekin tuli tarpeeseen. Sitten olikin edessä hallittu siirtyminen konserttiin joka pidettiin jossain paikassa jota en vieläkään tiedä. Paikalla oli bändi joka soitti amerikkalaistyyppistä rokkia englanniksi laulettuna. Okei, ei aina stemmat sattunu kohilleen mutta soitanta oli kelvoolista. Varsinki mulle jolla ei kovin kummonen tuo sävelkorva ole. Ilta kului varsin rattoisasti seurustellessa ja uusiin tuttavuuksiin tutustuessa. Varsin mukava ilta. Ja kello ehti kilahtaa kolme kertaa ennenkuin hotellille saavuin ja väsyttikin pikkusta enemmän. Ja siitä olikin hyvä siirtyä unten maille Tipin viereen.
Aamupäivä oli jo pitkällä ennenkuin meidän huonekunta silmiään aukaisi ja pienen aamiais/lounasruokailureissun jälkeen jatkui lepäily.
Illalla vasta tuntui siltä, että tarttee ruokaa ja sitähän täältä löytyy vaikka mistä ja vaikka mitä. Ja nyt oli mielessä kana ja kala ja niitähän löytyy. Joten ei ollutkaan sen kummempaa suunnitelaa vaan ruokailun jälkeen pari tasoittavaa drinkkiä lähialueen baarissa ja sitte hotellille. Toki kaupan kautta ja mukaan tarttui iltapalaksi hedelmiä ja juotavaa. Joten tästä kohtapuoliin asetumme levolle ja huomisesta senverran on suunnitelmia että Tipin sukulaisnainen tulee kyyditsemään meitä pienelle kierrokselle ja tapaamme BigBuddhan ja varmaan muitakin mielenkiintoisia. Että luvassa varsin miellyttävä päivä. Ja käsittääkseni huomenna on naamatutun viimeinen ilta täällä ja mikä olisi oivallisempaa kuin päättää se yhteiseen ruokailuun pikkusta paremmassa ravintolassa. Tänään kun söimme päivällistä niin kokonaishinnaksi tuli 250bht, että hyvin on varaa välillä vaikkapa tuplata hinta.
Elikkäs tästä tähän.

lauantai 8. tammikuuta 2011

eililen

päivä menikin ihan supaillessa. Tip sairastaa edelleen ja kuurilainen tarvitsee paljon lepoa. Joten tein itsekseni ehkä liiankin pitkän (väärin arvioitu) lenkin siinä alkuiltapäivästä ja meinas ihan pikkusen uuvuttaa. Mutta tilanne korjautui runsaalla nesteellä ja pienellä levolla. Alkuehtoo kuluikin kaverin kassa mopolla ajellessa ja tutustuessa paikkakunnan ihmeisiin. Tuli nähtyä niin laaja torialue, ettei missää aiemmin ja myytävänä yhtäsuntoista tarpeetonta tavaraa. Toki ruokaosastolta löytyi tikkumakkaraa ja sen kyytipoikana kun napsi chiliä niin jo maistu kylmä ohrajuoma. Loppuilta meni omaehtoiseen lähialueen baaritarjontaan tutustuen. Enimmäkseen vain kattellen. No, pari tuli sillä reissulla otettua. Kannatuksen vuoksi. Ja tarjontaa sielläkin olisi ollut, mutta tarpeetonta mulle seki. Joten kieltäydyin kohteliaasti ja vetosin kiiruisiini.
Ja tänään luvassa piitsiä. Kaveri tykkäs, ettei mun D-vitamiinitaso oo ollenkaa riittävä ja vaati että otamme muutaman tunnin supaa välillä kylkeä vaihtaen. Taivuin ehdotukseen ja tunnin kuluttua tulee noutaja. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen jää nähtäväksi ja saatan uskoa että myös kirjoittamattomaksi. Sen näkee.

perjantai 7. tammikuuta 2011

johan

oli päivä. Meinaan eilinen. Alkoi yhteisellä aamupalalla naamatuttujen kanssa läheisessä LEK-hotellissa jossa parilla eurolla saa ahtaa ittteensä niin palio einestä ku kerkiää. Ja menihän siinä pekoninsiivu poikineen ja muine lisukkeineen. Sitte ohjelmas pientä patsastelua lähialueen ostospaikoissa ja paluu hotellille. Niinku vissiin oon aiemminki maininnu on Tip ollu flunssainen ja nenä on valunu jo varmaan viikon ja siitä syystä johtuen marssimme paikalliseen aptekkiin ja otettiin kuuri. No, siitähän seuraa se että kuuria käyttävä on tavallaan pelistä pois. Ja niimpä sovittiin, että iltapuolesta menen naamatuttujen kanssa ja hän viettää illan nukkuen. Ja juuri siinä näin kävikin ja kun hän tuossa juuri nousi petistä oli hän nukuksinut 20 tuntia.
No, mulla oli sovittu tapaaminen Maikan Majatalossa 1800 ja toki olin mainitussa ajassa paikalla ja vein Maikalle jo luetut kirjat kierrätykseen ja löysin heti yhden vaihdokin itselleni. Majatalon ohjelmassa oli tietovisa-ilta ja siihen osallistui 10 joukkuetta ja meidän joukkueessa taisi olla ne maksimit eli kahdeksan jäsentä. Tietovisa kesti joitakin tunteja ja kisan puolivälissä tarjottiin varsin oivallinen päivällinen. Oli perunamuusia ruskealla soosilla, makaroonilaatikkoa, kaalilaatikkoa, pastaa, lihapullia ja muita lisukkeita. Tietysti myös thaisapuskaa sitä haluaville. Ja tämä kustansi sen parisen euroa, siis ruoka. Täydellä (siis tosi täydellä)oli hyvä jatkaa visailua ja joukkueemme kitkutteli siinä palkintosijojen tuntumassa, voittajalle oli luvassa pullo votkaa ja toiselle drinkit joten tavoitteemme oli selkeä. Sijoitukseksi tuli juuri se harmittava kolmas sija, mutta protestia emme kuitenkaan asettaneet koska se olisi ollut turhaa ja kyseessä oli kuitenkin osaksi leikkimielinen kisa. Ainakin meille. Tosin voittajajoukkue koostuu jäsenistä jotka asuvat täälä ja osallistuvat kisaan lähes joka viikko, että sekin huomioonottaen oli sijoituksemme varsin kelvollinen ja olimmekin itseemme kovin tyytyväisiä.
Ilta päättyi kuitenkin siihen ja suunnistimme kohti Pattayan yöelämää johon naamatutut halusivat minua (iltalomalaista) tutustuttaa ja edessä olikin varsin oivallinen tutustuttaminen. Aloitimme baarikujilta (soi täällä) ja jatkoimme alueelle jossa GOGO-baareja. Jälkimmäisissä olikin meno sitten toisenlaista ja sinne mentiinkin verhojen läpi ja siellä ei patsasteltu ostamatta. Näitä paikkoja siinä katseltiin ja arvioitiin erilaisia ohjelmia ja esityksiä. Tarkemmat kuvailut jääkööt tekemättä, lähes uskovainen mies ku olen...
Kuinka ollakkaan kello hiipi jo aamukahteen kun tulimme tulokseen, että on aika ainakin kokeneemman kaartin vetäytyä yöpuulle. Siitä sitte lavataksilla lähemmäksi asuinaluetta ja lyhyt kävely hotellille.
Naamatuttuja on kiittäminen kaikkien iltojen isästä ja äidistä ja taas veteraanille kerty sitä aina tarvittavaa kokemusta ja näkemystä. Ja vielähän täälä on aikomus ainakin viikko viettää, että ei tiedä mitä vielä tulee nähtäväksi. En uskokkaan, että kaikki oli tässä. Mutta nyt jokseenkin hvyin levänneenä katsomaan jotain syötävää ja sitä, että miten päivä tästä lähtee liikkeelle. Joten täältä nyt tähän.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

nojaa

jotta mistähän aloottaas. Aika Wanglukis meni tosiaan niinku siivillä ja päiviä ei ainakaa jälkikäteen erota toisistaan, ei aamusta eikä illasta. mutta jotenki tuo maaseutuelämä tuntuu leppoisalta ja sellaaselta kotoosalta ja tuntuu mukavalta käveleskellä kylällä ja ihmiset tervehtii ja kutsuu jopa syömään kotiinsa. Varsinki vuodenvaihteen tienoilla niitä kutsuja tuli tiheään ja koskivat lähinnä juomapuolta, mutta ne niinku muutki kuitenki kohteliaasti väistin ja palasin kotiin. Milloin lähikaupasta tai parranajosta. Täälä ihmiset tosiaan viettää vuodenvaihdetta aikalailla pitkään ja hartaastikki. Juomaa näyttää kuluvan varsin reippaasti vaikka porukka ei änkyräkännis näytä olevankaa. Ja ruokaahan tarjotaan aina kun juomaa otetaan. Niimpä meilläki ku illalla siinä pullosia availtiin niin pöytään alkoi ilmestyä ruokaaa toisensa jälkeen, sitä mun herkkua kalamakkaraa, grillattua maksaa ja sopivasti suolattua sikavainaan sivua paistettuna. Ja siinä ku kylkiäisenä riisiä tai kasviksia niin johan alkaa nälkä taittua. Ja sitä ruokaa tulee niin kauan kunnes kieltää sen lisävalmistuksen. Tosiaan yhdeksi suosikiksi on noussu tuo jo monestikki mainittu kalamakkara ja se kestosuosikkihan on se grillattu maksa. Vaikka maksaa ei olisikkaa niin hyvä kovin usein syödä niin sitä vain tulee täälä kuitenki tehtyä, mutta en usko sen terveyttäni kovinkaa ratkaisevasti romuttavan. Justiin kun tultiin tänne majoitukseen niin tuosta kulmilta ostettiin vielä muutama tikullinen ko. herkkua grillattuna. Ja taas vain oli hyvää.
Mutta tämä päivä onkin menny sitte uuteen paikkaan tutustues, majoittumisessa ja sen sellaisissa puuhissa. Parranajokin tuli tuossa suoritettua ja paikkakin on tuossa aiva nurkilla. Iltapäivästä vietinki sitte varsin laadukasta aikaa kaver... eiku naamatutun kanssa. Naamatutuista jäsen A (joka aikojen kuluessa osittautunut varsinaiseksi Asiantuntijaksi) esitteli paikkoja ensiksi kartan avulla ja sitte varmuudeksi otettiin mopo alle ja suoritettiin varsinainen maaaston kartoitus. Nähtäväksi tuli sekä hyviä että ei niin hyviä paikkoja joista sitte voipi omansa valita. Loppuilta vietettiinki Ossi-Baarissa perusteellsiesti suomea puhuen ja levottomiaki siinä tuli puhuttua. Jouduin melkein ostamaan baarin. Paikassa nautimme tosi maittavan makkara-muusi annoksen jonka maku pärjää aivan taatusti missä tahansa. Vielä kun Ossi toi voinapin muusiin niin homma oli bueno. Makkara oli tosi hyvää ja muusi taivaallista, maistui siis tosi hyvi kuukauden paussin jälkeen. Yleensäkki peruna. No, meni siinä muutama Leo kyytipoikana, mutta oli puheetkin sen muaksiet ettei sitä olisi kuivin suin jaksanukkaa. Ja jo siinä vaiheessa Tip oli kyllästyny hotellissa odotteluun ja pyyhälsi paikalle jos ei vahtimaan niin kuutenkin tuli. Ja hyvä niin. Siinä kului tovi jos toinekin ja kuka niitä näin lomalla jaksaa. Siinä yks toinen naamatuttu (kellunnastaki varsin tuttu) ilmoitteli saapuneensa varsin voipuneena pelipaikoille, mutta siirsi jälleennäkemisemme huomiselle joka hyväksyttiin. Joten siinä kohtapuoliin hyvästeltiin jäsen A ja otimme ja reippailimme ja kävelimme hotellille peräti parisen kilometriä. Joka teki hyvää sen syömisen ja oluenjuomisen jälkeen. No, homma tuli kuitattua niiää jo mainituilla paistetuilla maksoilla ja lähimarketista hankitulla SangSomilla... Joten nyt lasissa jäitä, SangSomia ja runsaasti soodavettä. Ja sopimus tavata jäsen A ja toinen naamatuttu, jäsen B läheisessä hotellissa jossa tarjolla bufee-tyyppinen aamupala. Sovittu aika 1000 joka meidän suhteen pitänee paikkansa, mutta tuo Tip onki sitte toinen juttu. mutta sen näyttää aamu. Mutta voin jotenki todeta, että ei tämä Pattaya niin syntiseltä ja rivolta näytä miksi sitä ajatellaan ja kuvitellaan. Toki täältä löytyy paljon kaikkea, mutta ehkä senki takia että täällä käy niin paljon meitä farangeja jotka tuovat sitä rahaa. Mutta kattellaan kuinka homma lähtee liikkumaan ja toimitaan sen mukaan. Kortteeri meillä on maksettu viideksi päiväksi ja ennen sitä on syytä tehdä jonkinasteisia jatkosuunnitelmia, että mihin ja mitä. Mutta sen aika ei ole nyt. Nyt on aika ottaa se viimeinen paukku ja kömpiä tuonne lakanan alle Tipin viereen. Joten täältä tähän.

ja

onnistuihan se kumminki. Ja tosiaan täällä ollaan ja yllättävän sujuvasti tuo matka taittuiki vaikka aamusta oltiinki liikkeellä. Bangkokis vaihdettiin Van-taksi tavalliseen, oli yks tuttu lähdös tänne muutenki ja päästiin aika edullisesti matkustamaan pikkusen ylellisemmin. Pari tuntia kesti SamChukista Bangkokkiin ja toiset mokomat siitä tänne. Ja majapaikka oli etukäteen puukattuna ja osoittautui varsin oivalliseksi, hintakaa ei päätä huimaa. 500bht/vrk ei oo tosiaankaa kova hinta ja tästä löytyy kaikki mitä me tarvitaan. Hyvä kylppäri, jääkaappi, ilmastointi ja telkkari. Ja peti normitasoa, ei mikää jenkkipeti mutta kelvollinen. Ja uskoisin paikan olevan kohtuurauhallinen, on sellaasella pikkukujalla jossa ei juurikaa baareja lähellä ole. No, aika senki näyttää.
Nyt on asetuttu taloksi ja sain netinki pelittämään. Se on tosiaan kans ilimaanen ja yhteys nopeampi ku missää aiemmin.
Elikkäs tulen tuonnempana palaamaan eilisiin ja viimepäivien tapahtumiin, mutta se eilinen työiltapäivä riisipellolla oli enemmän ku opettavainen ja avartava, siinä tuli mietittyä Jurvan Kansalaiskoulun maatalousopettaja Matikaisen opit sun muut. Mutta niihin myöhemmin. Nyt pieni ip-lepo ja odotellaan naamatuttua saapuvaksi markille. Tai niiton täälä pariki, että saattaa ehtoopuolesta jokunen olutki tulla hipaastua, mikäjottei. Täältä ny tähän.

ja vielä

26.12.2010 ja paikka sama Wangluk.
19.11
Eilen vietettiin varsinaista joulujuhlaa tai miksi sitä ny täälä sitte halutaankaa kutsua. Oltiin jo aamulla kohta neljän jälkeen liikkeellä ja SamChukin aamutorilla ruokahankinnoolla. Mukaan tarttui niin sikavainaata, kanaa, kalaa ja jos jonkimmoosta muuta tarpeellista. Illalla sitte viriteltiin tuohon etupihalle grillit sun muut systeemit ja Tip oli pääemäntänä ja hääräs ku viimeestä päivää. Mun hommaksi jäi vain istua ja syödä. Ja ruokaa tuli eteen tasaseen tahtiin ja kaikki oli niin ristuksen hyvää. Ja ruokajuomana SangSom reilusti soodavedellä lantrattuna tuntui vain yllyttävän syömään enemmän. Tätä ruokailua kesti kolmisen tuntia, että väkisinki siinä täyteen tuli vaikka kuinka koitti olla hötkyylemättä. Erityysesti tykkään grillatusta maksasta ja siihen ku sitte sellaanen passeli dippisoosi niin johan uppos. Yuntuu se tyyli olevan tääläki aikalailla samanmoonen, jotta vetäästään ittensä viittävaille ähkyyn. Ntai oikiastaan näillä ruuilla ei tuu sellaaseen ähkyyn ku kotoosilla joulueineillä lanttuloorineen kaikkineen. Eileen ei riisiä ollu tarjolla ollenkaa, mutta keittoa oli ja siinä kaikemmoosia kasviksia ja jopa kananmunaaki taisi siinä olla.
Ilta päätettiin kuitenki hyväs järjestykses ja vieraatki lähti kohtuullises aijas ja siinä otettiin vielä muutamat kupposet ja olikin aika siirtyä mahan viereen pötkölleen.
Ja johan moisen einehtimisen jälkeen unikin maistui.
Aamulla olikin tilanne jo aivan toisemmoonen. Näläkä oli kumminki hiipiny ovelasti ja Tip laitteli pekoniaamupalan jo kohta kymmenen mais. Sillä syömisellä mentiinki pitkälle iltaan ja söinki tuossa vasta kuuden jälkeen ja nyt kevyesti riisiä, kasviksia ja sellaasta aiva loistavaa kalamakkaraa paistettuna. Ja tänään on ollukki sitte vesipäivä ja tekee eetvarttia juoda pelkästään vettä ja muita juomia.
Joten tässä sitä nyt vain oleskellaan ja odotellaan, että kehtais mennä makuulle. Kovin aikaasen en voi sitä tehdä, ettei tartte niin aikasin nousta kuhkimaan.

jatkoa

24.12.2010 ja samaa taajama ku aiemminki.

Jouluaatto valkeni tääläki ja annoon luvan valmistaa pekoniaamiaasen ittelleni, aivaniinku sikavainaata ajatelles. Päivät täälä on menny tyhjää värkätes ja pikkuusen maakunnas kierrellen ja apikkoja kattellen. Illat menee rattoosasti miesporukas turistes (illan vanhetes kielirajakki kummasti antaa periksi...) ja täälä ei oikeen näy merkkiäkää minkäätasoosesta stressistä tuon joulun suhteen. Kun käytännöshän sitä ei sen kummemmin ookkaa olemas, kaikki on vain meitä falleja varte. Niinku seki kuusi jonka ittelleni ostin! Aikalailla kotoosen kuusen näköönen, ei kovin suuri mutta kunhan sen tuohon tontille istutan niin johan alkaa patvimaan. Sen tuos illan aikana meinaan koristella ja asetella lapsosille tonttulakit päähän. Itte en kuulemman lakkia tartte, ovat kuulemma tontuulle. Ei pukiille.
Ja toki illaksi on varattuna pikkuusta parempaa purtavaa, mutta varsinaanen juhla vietetään sitte huomenis jolloon tulee tätä lähisukua kyläsille.
Että tässä odottelen sitä pekoniaamupalaa ja jos sitte vaikka tepastelis tuohon lähelle kattomaan jotta onko parturi saanu silimänsä tälleaamua auki ja suorittaas parranajon. Itte ku sitä toimenpidettä en viitti teherä, jäläki on siksi hirviää ja verta ku isoommallaki tantereella. Jotta pulitan siitä sen puolisen euroa joka siitöä pyyretähän.
Niin, ilimathan on täälä pysytelly tosi hyvinä ja eileen jopa helteestäki. Oltiin LopBuris jonkisorttises hortonomien taivahas ja siellä täytyy todetä jotta oli lämmintä aiva piisalle asti. Siellä ku käveleskelin ja niitä hienoja istutuksia tarkkaalin niin kävääsi mieles ne sohjolan lämpötilat. Muttei juuri yhtää puistattanu. Naamatuttua oliki heleppo kompata ku naamakirias totes lämpötilojen eron olevan kutakuinki 60 astetta. Ja tästäki päivästä näyttää tulevan yhtä hyvä, ainaki ny justiin siltä näyttää. Ja miksikä se nyt siitä yhtäkkiä muuttuus.
Tänään meinaamma käväästä Tescos ja jospa siellä jopa nettikaffilas niin sasisin nämä sepustukset siirrettyä sinne blogiin, sitäki ku joku jo kerkis kysellä. On jollaki aikaa.
Mutta jo täs vaihees toivottelen kaikille mitä rauhallisinta ja leppoosinta Joulua, koitetaan kukin asettua siihen sen vaatimalla hartaudella. Mä ainaki.

ja täällä

Pattaya elikkäs Pattijoki. Palio on vettä virrannu moneski paikas sitte viime kiriootelman. Yritän nyt täältä hotellistakäsin paremmin tuota kiriootuksien liittämistä.

20.12.2010
Suphanburi, SamChuk ja tarkemmin sanottuna Wanglukin kylä tai taajama.

Saapuminen tänne tapahtu eilen aamupäivän aikana ja yöbussimatka meni kohtuullisen hyvin vähistä unista huolimatta. Nukuin tovin apteekin tuotteiden avulla, SangSomin jätin suoraan laukkuun ja hikoilevat leot jäivät hotellin jääkaappiin. Bussi olikin varsinainen VIP-versio vaikkakin oli paikallisille tarkoitettu. Yläkerrassa oli tilaa yllinkyllin ja toisella puolella kaksi penkkiä ja toisella vain yksi. Ja jalkatilaa ruhtinaallisesti. Lisäksi varustukseen kuului torkkupeitto (jotta olo oli ku erustajalla kuunaan) ja annos vettä, mehuja ja kaffitarpeet. No se, ettei sitä kuumaa vettä missäävaihees tarjottu lienee oma moka. Miksen kysyny. Tasisin justihin silloon olla narkoottises tilas.
No, aamulla 0400 aikoohin olimme kuitenkin BKK:n bussiasemalla ja kotvasen odottelimme tuttuakin tutumpaa taksaria joka siemmin tekemämme sopimuksen mukaan kyyditsisi meidät tänne riisin valtakuntaan. Ja unihan siinä tuli jo alkumatkasta ja heräsin tuossa Tescon kulmilla ja havahduin ,että olemme jo lähes perillä.
Ja häätyy sanoa, että oli mukava tulla tänne tuttujen ihmisten pariin ja jopa liikutuin siitä kun ihmisistä näki että olivat odottaneet. Silmäkulmat kuivattuani siirryimme nopeasti asettautumaan taloksi ja asettelemaan tavaroita niille kuuluville paikoille. Sitte kaffinkeitin hollille ja vanhat pressat roskiin ja uus, tummapaahtoonen pakaetti auki! Ja johan ppk:t maistu! Ja jotenkin tuntui, ettei eilen ollu edes kauhea nälkä ja ohikiitävän tovin luulin jo omaavani anorekstisiä ominaisuuksia. Jano kuitenkin oli normaali ja toinen mukillinen pressaa saikin seurakseen tuhdin lorauksen Jack D:ia.
Seuraavaksi olikin kohteena Lotus Tesco ja tarpeelliset ostokset. Yhtäsuntoista kertyi kärryyn, ruokatarpeita jo jouluakin ajatellen ja muuta tarpeellista. Ja täytyy taas kerran todeta, ettei yhtää hävin valikoomas kotomaan Prismalle tai vastaaville. Makkarahyllyt notkuu ja annoonki Tipille luvan vielä tänä aamuna valmistaa pekoni-kinkku-kananmuna-aamiaisen. Sitte siirryn Thaityyppiseen kokonaan ja sehän tarkottaa kuppia teetä ja vaikka riisikeittoa kotvasen päästä. Sopii paremmin vattalle ja vaikka mille. Toki aamulla on muistettava se ainaanen bakteerinen vaaninta ja sen takia tömäys on paikallaan. Tänä aamuna se oli JD.
Ja aamu täälä valkeni aurinkoosena ja oli tosi mukava heräällä kanojen kaakatuksiin ja kukkojen komenteluihin. Ja fasiliteetithän täälä meitin residentis on sentasooset jottei mitää voi moittia, kylppärin kaakeli on saksalaasta laatua ja suihku toimii ku ajatus ja vesi on justiin niin lämmintä ku tarttoo tai haluaa. Mitäs sitä muuta ittellensä laittaaskaa. Ehtoolla kävimme kattomas tuohon lähelle kaverini rakentamaa taloa ja aiva mukava oli seki, mutta pienempi. Ja eihän täälä kannata turhia sisätiloja rakennella sillä pihallahan täälä oleskellaan enimmäkseen. Tämänki huushollin varsinaanen keittiö on tuos talousrakennuksen (jossa nyt asustaa Tipin veli perheineen) välis ja sieltä löytyy kaikki tarpeelliset mitä ajatella voi. Pyykinpesu tapahtuu talon takana ja siellä kone ja tarpeelliset muut vehkeet. Nytkin Tip huiskii ku heinämies aamuhommiensa paris. Ja kun kysyyn, että olisko jotaki mitä mä voisin tehdä niin vastauksena oli että voit lukea kirjaa tai kirjoitella sitä konettas...
Joten nyt teen tätä ja nautiskelen soodavettä taatakseni tarvittavan suola- ja hivenainetason päivän taisttoihin.
Päivän suunnitelmiin kuuluu reissu lähikaupunkiin (Sumchuck) katsastelemaan patjavaihtoehtoja, jotenki tuntuu rungolle liian kovalta tuo amkuualusta. Josko löytyys vaikka soppeli petari siihen niin farangin runko asettuus paremmin vaateriin.
Niin, verkkoahan täälä periferias eioo minkäämoosta ja kirjoittelenki tätä OpenOffiseen tarkootuksena se sieltä sitte jossainvaihees blogiin siirtää.
Joten nyt taidan ottaa ja siirtyä siihen toiseen ehdotettuun toimintaan eli lukemaan kirjaa. Mutta ennen sitä ppk:t tuleelle!