sunnuntai 1. helmikuuta 2015

jännitys

tihenee. Numerot annettu ja alakaa kiruttava orotus, arvonta kolomelta ja tuloo sekä televisiosta että rariosta ja useen molemmat päällä… Taaski pihas kävi ainaki yks poliisi numeronsa jättämäs, on pääkaupungis hommis ja etupääs liikennepoliisina ja näinollen puhuu auttavasti lontoota. Tipin pikkuvelii vaimoineen lähti hommiin jonnekki juhuliin ja jäätiin sitte niinku kakarooren perähän kattomahan. Kysees vissihin taas munkkijuhulat ja lanko (onkohan tuakaa oikeen?) meni laittelemaan lavaa ja muuta rekvisiittaa pystyyn ja vaimonsa osallistuu tanssihommiin. Isoommis juhulis ruukaa olla pariki ryhymää tanssioota jokka sitte sujuvasti vaihtaa vaattehia ja vuaroa. Tua naapuri on se joka runnaa niitä musiikkijuttuja, eli laittelee (siis laitattaa) lavan ja muut ja hoitaa äänentoiston ja siihen liittyvän. Tanssiporukka onki sitte toisten hoiros, samoon orkesteri jos sellaanen sattuu olemahan. Yleensä musiikki tuloo levyltä, mutta aika useen on orkesteriki ja soittavat varsin kelevollisesti. Porukkahan saattaa kuulua kymmenenki soittajaa ja siinon torvet sun muut mukana. Musiikkihan täälon omanlaistansa, mutta kuunteloo sitä siinä mihinä muutaki 32 näyttää mittari ja se aamuunen pieni tuulenvire on johonki karonnu, jotta ilima alakaa olla kohtuullisen lämmin. Väliin pitää käyrä ilimastoonnin alla huilaamas, sitte taas jaksaa tovin… Päivystää täs terassilla ja nauttia hyvästä ruuasta. Lounaaksi vetääsin tuoreen, kypsyneen mangon jonka vaimon vanhempi velii aamusta toi. Yks Tipin velii on tosiaan munkkina tuos läheeses temppelis ja seki vain kävi aamulla numeronsa tuamas ja vetääsi tupakin täs istuessaan. Viinaa ei näkyvästi ainakaa ota, mutta veikkaan jotta munkkien kesken saattavat kupposen jos toisenki temppelin suajis nauhaasta. niin moon kuullu ja antanu itteni ymmärtää. Tämä velii on ollu siä jo pian parikymmentäki vuatta ja ollu aikoonansa naimisiski ja ainaki pari kakaraaki. Non molemmat toki aikuusia ja veikkaan jotta näkevät isäänsä jatkuvasti. hyväntahtoonen on tämä munkki, aamullaki tosiaan toi ensinnäki tuan magon mulle ja viä kaivoo kaapunsa suajista pullollisen enerkiajuamaa. Vissihin ajatteli, jotta moon sellaasen tarpehes. tottahan se aina johonaki vaihees pikkuusen friskaa seki. Niiton täälä tariolla montaa sorttia ja kaikki palio vahavempia mitä siälä myyrähän. itte oon ehkä enite ostanu sitä M150-merkkistä, mutta välillä kans sellaasta johona on sitä Ginsengiä. Vettä täälä pitää juara sen reilut kakski litraa, tarkoota silikkaa vettä enkä muita nestehiä. mullon aina pullo (siis vettä) pöyrällä muistuttamas jotta se pitää siitä kulahtaa. Lisäksi siihen viä teet, kaffit ja maharolliset muut juamat niin eiköhän piisaa nesteet. Ja yhtä tärkiä on taata sualansaanti ja siihen riittää näin iltapäivästä pieni pussillinen sipsiä, täälä on sentähän siinä mieles järkiä jottei kaikki sipsit oo järkyttävän suuris pussiis. Tuos pikkupussis on muutama suullinen, mutta se piisaa ja varsinki ku aamupuurooni pistän tarkootuksella reippaanpualeesen sualan niin luulen olevani siinäki miäles turvas. Jonsei sualaa saa tarpeeksi niin pian rupiaa huippaamahan ja vetää suanta ja tuloo muutoonki sellaanen kovaa köppäänen olo. Ei vaimokaa aina sitä muista, jotta vettä pitää juara eikä mikää kolajuama korvaa sitä. Ja siinä tais olla tarpeeksi terveysasiaa, ainaki jotaki sinneppäin. Sitte pian alakaa päivän huipentuma. Toki mullon kans pieni potti mukana ja joskus oon muutamia tonnia voittanukki. Ja kysees siis bathit, ei eurot. Tip vissiin voittanu eniten vuosi sitte jolloon sai yli 100000 ja soli jo varsin kohtuullinen voitto. Pieniä, muutaman tonnin voittoja tulee vähä väliä mutta isompia harvemmin. Niinku yleensä näis rahapeliis tahtoo olla. Peli jatkuu, on sitte rehellistä tai jotaki muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti