johan oli

markkinat. Ja sita tunkua meinas olla pikkuusen liikaaki, välillä tuntuu jottei pääse etehen ei taakse ja porukka vain puskoo. Thaimaalaaset ei kumminkaa osaa kulukia tungokses, ne haahuuloo kuka mihinäki ja ei kulie niinku pitääs tien toista laitaa myätä ja toista vastahan. Teki miäli kariaastakki, jotta oikiaa laitaa! Muttei solisi mitää hyäryttäny. Aika kaukanaki jaksettihin käyrä ja ku kävi ilimeeseksi, jottei löytyny hakemaamme ruokapaikkaa otimma ja käännyymmä takaasin. Tarioola oli kyllä tikkuruakaa monehen sorttihin ja samoon monemmoosta rillattua. Muttaku moon ruukannu iltaeineen syärä kutakuinki kunnollisesti istualtani niin en nykkää viittiny liniasta poiketa. Se tikkuruaka on sellaasta jatkuvaa napostelua, pitää päästä kunnolla istumahan ja saara kunnon ruakaa kasviksineen riisiineen. Sellaanen löytyy vasta aiva hotellin viärestä, The Canal. Oli kohtuullinen ruoka, mutta molemmat torettihin jotta useemmin saa parempaa thairuakaa palio halavemmista paikoosta. Tämoli sellaanen pualiksi länkkäripaikka, mutta thaieinettä kumminki syätihin. Mäku en juurikaa länkkärieinehistä perusta. No, joskus seki maistuu, mutta aina vain harvemmin ja harvemmin. Markkinoolla oli aiva uskomattoman hianoja teoksia kukista ja kaikki kukat oli oikeeta, ei mitää tekosellaasia tai eres sinneppäinkää. Sellaasia rekan perävaunun kokoosia systeemiä ja oli sittte kiriavia ja komeeta. Muttaku ihimisiä oli joka paikas tunkoksehen asti, niin teoksista nauttiminen jäi jotenki köppääseksi. Tai vajaaksi ainaki. jotta pikkuusen se meinas olla ressaavaaki se jatkuva ihimisten palious ja teinki johonaki vaihees päätöksen, jotten väistä ketää enkä yhtää. Muutamia törmäyksiä tuli, mutten jääny häviölle niiskää. Väki ku täälä on palio pienempää monellaki lailla. Vaikia oli vain pitää tuota rakkautta silimällä, oli meinaan pannu päällensä mustan pairan ja oli aikalailla vaikiasti havaattavis. Sanoonki, jotton paree jos mä kulien erellä. Mulloli kirkkahan keltaanen paikka ja moon pikkuusen isoompi ku väki täälä. No, kumminki siältä selevittihin hotellille. Kätehen jäi ainaki sormus johonka maakari nakutteli vaimon etunimen paikallisella kielellä. Aika hieno sorumus vaikka itte kehunki. Hopiaa tuon pitääs olla, mutta eppäällä soppii. Eppäällä soppii… Oli nuata sormusmaakaria aika montaki matkan varrella, mutta kaikilla kutakuinki samat tuatteet ja hinnat. Jotta ny täs rentua kenatahan tovi ennenku kallistutahan vaaterihin. Tip toki kattoo saippuansa niinku aina, niitei passaa kuulemma jättä välihin ku putuaa kelekasta… Enkä taaskaa (riplomaatti kuoon) sanonu asiahan juuri mitää, hymyylin sisälleppäin. Mutta ny toivottelen hyvää ja rauhallista yätä, vaikkei siä sohojolas juuri kukaa maate viä hetkehen meekkää. mutta täälä on pian vaaterin aika. Täältä tähän ja tuonne.