johtuen erellsen

yön vähistä unista, ei eileen tarvinnu unta orotella. Hyväku sai jalaat sänkyhyn ku jo viätihin ja unta piisas melekeen kuutehen. Ja sehän jo piisaaki. Tuli siinä jokusia kilometriä eileen käveltyäki, mittarin mukaan reilut kuus kilometriä. Mutta syätyäki tuli, Tip halus pitsaaki ja siitäpä sitte poikettihin Huttihin ja naposteltiin yhyres pikkuunen pannupitsa. Kyytipoikana kannullinen Pepsiä, muutaku eivät juuri myyneet. Ja nyssitte kattomahan jotta minkämoonen kattaus on aamupalalla. Soli aiva kelevollinen kattaus ja pöyrästä löytyy monemmoosta nokittavaa. Kananmunasta ja kinkusta omelettia muistuttavaa paistosta, nakkia, löörtaakkimakkaraa ja tietysti paahtoleipää jotoli kahtaki sorttia. Lisäksi tietenki kaffia (muru…) ja herelmiä, nyt oli vain vesimeloonia. Jotta kovaa nualla einehillä aamun päriää ja pianhan tästä asetetahanki ittemmä tuktukin takapenkille (etupenkkiähän siinei ookkaa) ja kattellahan maisemia ku siirrytähän paikasta toiseen. Ja veikkaan tänäki päivänä tulevan jokusia kilometriä käveleskeltyä, sen näköö sitte ehtoolla. Siälä viä nukkua pussutetahan, jottei renkää viä mitää huamenia toivottaakkaa. Joku yäkkö saattaa olla hommis, muttei niille passaa mitää toivottaa. Non herkäs mallis niinku se muinaanen Koskimäen kuaro. Joka alakoo laulaa jo ennen merkkiä...