lauantai 7. helmikuuta 2015
sain kumminki
vaimon viritettyä aamupalalle, mutta lujahan meinas ottaakki. Join jo parikki kaffit täs huanees ja touhaalin omiani ja orottelin jotta koskahan uni katkee. Piti oikeen sitte kysäästä, jotta meinaakohan rouva kuinkaki kauan uinua ja jotta meenkö yksikseni aamiaaselle. Aika ripiästi nousiki ja oli melekeen samantien lähtökunnos. Siitä pistehiä taas runsaasti.
Nyssitte viemähän vaattehia pesulahan ja kattellaan, jotta joko kukkanäyttelyt on valamiina iltaa varte.
Jotta matkahan sitte.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti