maanantai 2. helmikuuta 2015
Wangluk
toivottaa huomenta aamun kirkkaudesta. Päivästä näyttääs tulevan aiempia lämpöösempi, ei tuulekkaa enää yhtää. Aamusella sentään oli pikkuunen tuulenvire ku nouseskelin siinä seittemän kantturoos.
Ny kello lähentelee kymmentä ja istun terassilla kovaa tyytyvääsenä runsaan pekoni-aamupalan syäneenä ja täys mukillinen vasta tiputettua mustaa resitenttiä vieres. Kyllä taas kelepaa.
Eilinen päivä meni muutoon niin, jotten poistunu juuri tätä terassia kauemmaksi, en eres kaupalla käyny. Aika meni vain jotenki. Välillä ku lukaasoo pikkuusen ja välillä taas kattelee vaikka jonku sopivan rainan joko levyltä tai juutuupista. Ja päivän ree (D) vitamiinikki nautiskelin tuas vieres olevas kiikkutualis kuunnellen Sinuhen äänikiriaa. Sinuhes piisaaki muutoon kuuntelemista, alootin sen viime reissulla ja viälon ainaki kolomannes jäliellä. Jotta soli melekoosen kannattava ostos se. Jotenki minen osaa kiriaa lukia tapletilta, mulle on paree saara kiria kätehen ja plarata sivuja. Mutta hätävarooksi oon toki sinnekki jonki kirian tallentanu, mutta otan sitte käyttöön ku ei mitää muuta luettavaa oo. Samoon pakkasin melekeen kaikki vuoden aikana ilimestyneet Historia-lehdet laukkuuni ja niiton kas soma täälä välillä lueskella. Vien ne kaverille lukemiseni jäläkeen, Jounilla käy palio sukulaasia kyläs täälä ja ne leheret kelepaa lukemisiksi vaikka kellekkä ja vaikka koska. Tuo historia ku ei juurikaa siitä miksikää muutu. Tip jeesaa taas kälyään tuas kaupan eres johona tekevät ja myyvät ruakiaan. Son sellaasta pikkukauppaa, mutta aina seki tyhyjän voittaa. Ne teköö erilaasia salaattia ja sitte paistavat makkaroota, kala- ja lihapullia ja vaikka mitä. Moon sanonu, nottei mulle pirä niitä ruakia juurikaa tuara, ne ei oikeen mun vartalolle passaa. Ja vaimo on jo oppinu senki, jotta mulle pitää olla enemmän kasviksia ku lihaa. Ja riisiäkää en kovin palio syä, mutta kasvikset kelepaa aina. Ja neki on täälä niin tuareita ku vain pääsöö olemahan ja maistuvakki siltä. Palkoherneet, kukkakaali, prokkoli ja vaikka valakokaali on oikeen loistavia vokattuna sellaases sopivas kastikkees. Ja siihen kylykeen ku saa pikkuusen joko possua tai kanaa niin johan taas kelepaa. Maksasta kans tykkään ja seki on täälä hyvää ja varsinki tuo vaimon käly osaa teherä siitä aiva loistavia ruakia. Mutta sitä vain kerran viikos vaikka kuinka hyvää oliski. Samoon kelepaa kanan maksaki, mutta siinäki pätee tuo sama rajootus. Kanan maksa on parhaimmillaan nois kaupunkien katukeittiöös, tikkuruakana. Rillatahan sellaases tikus ja ennen rillausta on pikaasesti marinootu ja voi, jotton sitte hyvää. Mutta tälläkertaa oon yrittäny pitää itteni niistä eros, samoon oon yrittäny teherä niitten pallomakkarootten kans joista kans kovaa tykkään. Non sellaasia kolffipallon kokoosia ja muistuttaa ryynimakkaraa sisustaltaan ja varmaan onki samoja aineita. Sitä syärähän pussista tikulla ja kyytipoijaksi haukatahan chiliä ja sitte jos liikaa poltteloo niin valakokaalia päälle. Näitä on tariolla kaikilla ruakamarkkinoolla, mutta niinku sanoon en enää joka kerta sellaasta pussukkaa ota. Enkä ota sitä oluttakaa niinku ennen. Soli aina normijuttu jotta ku markkinoolle mentihin niin heti alakupäästä purkki kylymää ja sitte pian sitä pallomakkaraa… oon saanu rytmitettyä tuon syömisen jokseenki hyvin ja jättäny turhan välipalat kokonaan pois. Ja hedelmäthän täälon kans aiva oma juttunsa. Eileenki sain niin loistavaa kypsää mangoa, jotta meinas mennä lautanenki peräs. Somphoo on se mun herelmäsuasikki ja sitä enoo suomes koskaa nähänykkää, se muistuttaa ulukomuarolta pikkuusen päärynää ja koostumukseltaan jokseenki omenaa vaikkei sinne päinkää… Mutton hyvää ja tietysti tuoretta. Ja turha sanoakkaa, jottei maksa juuri mitää. Senki takia meillon niitä aina jääkaapis kohtuullisen määrä. Samoon ananas maistuu aiva erimooselta ku tinapurkista syätynä…
Mitäs vielä? Niin, banaaniahan meillä kasvaa täs tontillaki, mutta sepä onki merkillinen tuo panaanipuu ku se teköö herelmän niin se ottaa ja knyykähtää. Toki rupiaa kasvamahan uutta, mutta tuotos on aikalailla aikaaviepä ja siksiki tulee joskus otettua tertullinen torilta. Ja non sellaasia pikkuusia nämä panaanit, mutta jsutihin sopivia välipalaksi. Suomen panaanit on niin järkyttävän kokoosia, jotta syän vain pualet kerrallaan.
Jotta iakalailla terveellisesti täälä syärähän. Leipää paikalliset ei syä ollenkaa, siihen voi olla montaki syytä. Talouksis eioo uunia ollenkaa jottei pysty leipomahan vaikka joku osaaski. Ja ku eioo uunia, ei teherä sitte mitää laatikkoruakiakaa… Ei mulla niitä ikävä oo, mutta joskus vois olla mukava pistää isoompi pala sikavainaata uuniin…
Joskus ostan Tescosta pienen paketin sellaasta graaham-tyyppistä paahtoleipää jota sitte syän puuroaamuuna. Seki maistuu ku siihen pistää päälle savunmakuusta chettaria ja sitä lositavaa chilillä maustettua löörtaakkimakkaraa. Se mainittu makkara on muuten aiva loistava tuote ja muistan ku alakuaikoona tuola turistipaikoos sitä otettihin ehtoolla resorttihin mennes seiskalta johona se mikrotettihin. Ja kyllä masituu ku pualiski vetäästihin se pikku paketti. Ja nuo makkarat on täälä aiva yhtä hyviä ku siäki ja kuulemma joistaki marketiista löytyy rillimakkaraaki, mutten meinaakkaa lähtiä niitä mettästämähän. mutta saatan ottaa jos kohoralle sattuu.
Nyt justiin rikoon eilisen ennätyksen ja kävääsin kaupalla. Autoon vaimoa kantamahan tarvikkeita ja samalla nappasin tuallaasen Gingsen-juaman. Sellaasen ruukaan otta melekeen joka päivä, ei se ainakaa häjymmäksi tee.
Tuosta valikoomasta viä, jotta nuos isoommis tavarataloos on valikoomaa aiva tuskallekki asti ja lairasta laitahan. Löytyy makkaroota, juustoa, jukurttia ja vaikkapa voita. Osa tuontituotteita ja hinta sen mukaanen, mutta lihatuatteet melekeen täysin omasta maasta. Ja kaikki ovat olleet hyviä. Tuoki chettari jota oon ruukannu ottaa on paikallista, lisenssillä tehtyä ja oikeenki hyvää. Voi jota oon ostanu on Aussiista ja oikeen on hyvää ja sopivasti sualattua. Austraaliasta tänne tuotetaanki jonkivverran elintarvikkeita ja varmahan viärähänki jotaki. Maataloushan tätä maata pyärittää, turismin osuus lienee alle kymmenen rosenttia ruttokansantuatteesta? oikaaskohot jos joku tykkää mun olevan vikateillä tai vääräs. Emmä tätä miksikää oppikappaleeksi oo meinannukkaa, kunhan nakuttelen ajatuksiani ja olettamuksiani.
Mutta ny alakaa paikat puutumahan tästä istumisesta ja seuraavaksi ohojelmas se päivittäänen vitamiiniannos tuas kiikkulavittas. Nappikuulokkeet korviin ja Sinuhen kuuntelu saapi alakaa.
Toivottelen täältä Wanglukin kylästä kaikille hyvää alakanutta viikkoa ja tiätysti huamentaki ku heräättä. Jos ny joku joutaa viikolla tälläästä turhanaikaasuttaa lukemahankaa… Eileen oli palio käviöötä, oikeen ihimettelinki. Mutta mäny ruukaan ihimetellä montaa muutaki asiaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti