sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
puuroki
maistuu taas aiva taivaalliselta ja Teskosta löytyy aiva hyvä tuate, tarkemmin enoo kattonu jotta mihinä on tehty. Mutton kauraa ja son tärkeentä, vaikkoonki tottunu niihin pikahiutaleihin niin aiva hyvä puuro tuli tästäki paris minuutis ja varsinki ku sekootin kuumahan vetehen. Jotta taas saa tyytyvääsenä olla aamupalan syätynä ja toinen kupillinen teetä kupis. Kaffit taas sitte myähemmin. Vaikka kirkkokaffit, eikös kirkonmenot ruukaa alakaa kymmeneltä? Jaa, mutten mä kuulu kirkkohon, jotta saan juara kaffiniki kuinka lystään. Havaattin justihin jotton pyhäpäivä, eilinen meni ku omasta erestänsä autoos istuen ja sitte siitä palautues. Enkä kauaa jaksanukkaa kukkua ku piti vetää ittensä vaaterihin.
Son taas lottopäivä ja vaimo totutun kiiruhultaanen, joutaasin vaikka seminaarin pitohon tuonne Samkon suuntahan. Pitänee täs johonakivaihees ottaa yhteyttä ja kysäästä minkämooset kiiruhut siälon. Yleensä vähääset, muttei sitä koskaa tiärä jos on vaikka viarahia taloos niin silloon ei kehtaa mennä sekaamahan.
Miäli vissihin alakaa jollakitapaa asettautumahan reissun loppupualelle ku yällä näin entisistä työkaveriista unta, muttei siitä sen enempää. Uni mikä uni.
Ja tosiasia on, jotta yks kokonaanen viikko on reissua jäliellä ja vois pian lähestyä oletettuja työnantajia viestillä jottoon taas käytettävis 15.3. alakaen. Viikonlopun meinaan vain huilata. Ja voin toki huilata pirempähän, pitkiä ajomatkoja yritän välttää.
Muttei viä pirä tuumata tyäasioota ku niitei oikiastansa ookkaa. Toimehen tullahan muutoonki niinku lauluski lauletahan.
SriPrachanis seminaari iltapäivän pualella, kunhan saan tästä kyytin hommattua ja haettua tarpeelliset välineet seminaarin onnistumiselle.
Lotteri-asiakkahia pistäytyy vähä väliä ja välihin ei meinaa omaa ääntänsä kuullakkaa ku akat kalakattaa toinen toistansa kovempaa. Kova usko ihimisllä näyttää olevan voittoohin ku joka kerta kumminki rahat hommaan löytyy vaikkei kukaa oikeen ansios tunnu käyvänkää. Maanvilieliöötähän nämon kaikkityynni.
Son tua Odd jotenki vallannu tuan pihamökin ja en kehtaa sitä siältä poiskaa komentaa, oleskelkohot siälä niin pysyy pois ihimisten silimistä. Alakaa olla jo sellaanen näky, jotta kakarakki kiärtää kaukaa.
Ja lisää voitonhaluusia ajaa portista ja pian piha mopoja täynnä. Tätä jatkuu tuanne pualillepäivin ja sitte alakaa ankara orotus joka laukiaa joskus kolomen jäläkeen. Ny porukka ihimettelöö oikeen urakalla mun nakuttelua, eivät oo vissihin juuri tälläästä toimintaa nähäneekkää. Käskin vaimon sanoa, jotta teen töitä aiva hiestä märkänä… No, hiki valuu muttei tämä mitää tyätä oo. Ei sinneppäinkää.
Jämerää on jotta ihimisillä on yleensä samat numerot jokka ne antaa joka kerta. Aiva samalla laillahan siäki lottonumerot teherähän. On syntymäpäivää, auton numeroa, kengän numeroa ja vaikka mitä… Päivämääriä, vuasilukuja ja kaikkia maharollista.
Vaimo toimii täs jonkimmoosena välittäjänä ja saa vissihin omat pelinsä kuitattua sillä. Mä pistän yleensä 1000bht peliin ja viimeksi sain 4000 takaasin, mutta siitä meni melekeen kolomannes ku vein koko köörin eineelle syämähän Mukataata.
Kätevästi vaimo noita numeroota paperille pistelöö ja kerää rahat yhtä kätevästi. Ja asiakas saa kuitin numeroostansa ja rahoostansa. Jotta sillälailla rehellistä peliä vaikkei luvallista ookkaa. Näitä varsinaasia arpoja myyrähän melekeen joka paikas ja niiski ihimiset hakoo määrättyjä numeroota ja monta kertaa ku ollahan Bangkokis käyty on käyty selllaasella isoolla alueella johona on satoja josei tuhansia myyjiä ja siältä sitte taatusti löytää haluamansa numerot. Valtiohan täs se suurin voittaja on, mutta on tullu muutamia tosi isoja voittojaki tuala luvallisella pualella. Joskus täälä luvattomalla pualella voitetahan joitaki satojatuhansia, mutta luvallisella kymmeniä eli satoja milioonia. Jotta aina son joka paikas tuurinkauppaa kuka voittaa. Yleensä kovaa harva eres mitää.
Mutta toivotahan taas parasta, niinhän sitä pitää teherä jos kerran pelaa.
Mukavasti paistaa aurinko tähän terassille ja yhtä mukavasti tuuletin viilentää ja helepottaa oloa. Nyt tuntuu, jotta saa jäärä tua reevitamiinin nauttiminen tähän. Tuli tuala reissus sitä harrastettua melekeen joka päivä jollakilailla ja kerran jopa pienehen kärventymisehen asti.
Kova näyttää tohina kylällä muutenki olevan, väki kulukoo ku helluntaiepistoolas ja puheenkalakatusta kuuluu joka pualelta. Tottapahan suunnittelevat jo mitä sillä sioolla voitolla tekevät KUN sen saavat… Toivos on sopiva elää. Vaimolla käly sihteerinä ja vastaa puhelimeenki ku kasööri kiiruhultaasena sipaasi jo kaupalle paperiensa kans. Tua mainittu käly Pau on muutoon aiva ravintola-tason kokki ainaki mun miälestä. Teköö monemmooset ruaat ja jonsei osaa niin opetteloo ja kysyy anopin siskoolta joka täs meillä asusteloo. Tämä mainittu anopin siskoo Aat taas on oikeen mukava ihiminen ja meillon menny aina hyvin yhtehen vaikka yhteestä kieltä ei juuri ookkaa. Hän on voimissaan ollessaan ollu alueen parahia pitokokkia ja pyärittäny jonkimmoosta pitopalaveluaki, mutta reuma on viäny terän ja liikkuminen meleko häjyä. Mutta miäli aina aurinkoonen ja pitää täs kakaroolle jonkimmoosta jöötä ku näitten äitee ruakahommis tai sitte juhulilla tanssaamas. Lankomiäs Chang oliki tullu taas aamuyästä jostaki juhulilta johona oli ollu sekatyämiähenä juhulia valamistelemas ja sitte purkamas. Ja tänään taas uusiksi sama homma. Ja vissihin huamenna. Moisesta työstä palakkana saa vissihinki 500bht kätehen. Siten tiärä, maksaako kukaa veroja kellekkää. Mitää sotumaksuja ei kumminkaa makseta ja ei eläkemaksujakaa. Eläkettähän täälä valtiolta alakaa saamahan ku täyttää 60 vuatta ja summa on 600bht kuukaures. Jottei sillä pitkälle pötkitä.
Noniin, tulihan siinä taas yhtäsuntoista turhaa toimitettua. Ny nautiskelen kaffeet ja suunnittelen Samkon suuntaan siirtymistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti