Esa-Matille

Esa-Matti Kun kirjoitan tätä, et ole enää tässä maailmassa vaan jossakin missä ei ole kupua eikä tuskaa. Mutta kirjoitan kuitenkin, koska vaikka paljon juttelimmekin asiosta ja varsinkin niiden vierestä niin jotakin jää aina sanomatta. Enkä ole ollenkaa varma, että saanko tähänkään kaikkea sitä mitä päässäni pyörii, nyt kun lähdöstäsi on vasta toista vuorokautta. Lähdöstäsi oli kulunut varmaan vasta muutama minuutti kun sain Irinan viestin. Se löi ku ällikällä. Menin hetkeksi sanattomaksi kesken jonkin asian toimittamisen ja vasta kotvan kuluttua sain kaverille asian kerrottua. Sitte meniki ittekseen toinenkin tovi, että sain asian jakeluun. Olet poissa. Poissa on kavereitten kaveri, mies jonka kanssa olemme vuodet toinen toisillemme asioitamme purkaneet ja kelanneet. Välillä iloisia asioita, mutta ikäviäkin on matkanvarrella kertynyt ja niitäkin tuntitolokulla setvimme. Mutta useimmin nauroimme vedet silmissä milloin millekkin tapahtumalle, koskaan ei juttelumme ollut totista vaan aina saimme aikaan vedet silmiin tuottavan naurun. Ystävyys on iso asia, mutta meillä oli enemmän. Välillämme oli sellainen sielujen sympatia, ettei sitä pääse elämänsä aikana useinkaan kokemaan. Minä koin sen kanssasi. Enää ei kuulu puhelimesta: ”Kuuuuuuuuuiiiiiiiiiii” tai vastaava ei enää tule watsuppiini. Viimeiset wu-keskustelut kävimme kuvan välityksellä ja sain näyttää sinulle kotiani täällä ja ympäristöä jossa elelemme, näit lähiympäristön ihmisiä ja taisi muutama tanssityttökin videokeskustelussa vilahtaa. Tuon videokeskustelun jälkeen sain sinulta yhden viestin jossa kerroit lähteväsi TYKS:in ja sen jälkeen tuli vain yksi viesti jossa olit jotain yrittänyt mutta siitä en mitään selvää saanut. Sen jälkeen viestittelinkin Irinan kanssa ja hän kiitettävästi välitti tietoa, Irina tietää välimme ja on ollut monesti mukana nauramassa asioillemme. Huumorimme oli varsin omalaatuista, mutta se olikin meidän omaamme ja nautimme siitä suunnattomasti ja nyt yritänkin pitää mielessäni niitä hauskimpia ja sillälailla pitää eilisenkaltaisen apeuden poissa. Puhuimmekin joskus, ettemme pystyisi samassa paikassa töissä olemaankaan yhteisen huumorimme takia. Jo pitseeriassa meinasi mennä vääräänkurkkuun kun nauramisesta ei tullu loppua. Nytkin meinaa väkisinki naurattaa. Vaimoni Tipi on ollut surussa yhtälailla mukana ja juuri tässä aamupalaa syödessämme totesi, että nyt Esa-Matilla ei ole kipuja ja hän on onnellinen. Varmasti oletkin, mutta meille jäi suunnaton kaipuu. Eikä vain minulle. Sullahan oli laaja ystäväverkosta, olithan viimesenpäälle joviaali kaveri ja sait aina porukassa naurun aikaan. Historiamme alkoi siitä kun tuli töihin johtamaani yksikköön Vaasaan ja suhteemme oli täysin erilainen esimies-alainen suhde kuin mitä yleensä. Tiesimme molemmat paikkamme niin töissä kuin vapaalla ja toimimme sen mukaan. Ei sinua koskaan tarvinnut moittia työn suorittamisesta, siinä ei puutteita päässyt tulemaan. Joskus kävimme keskusteluita siitä, etteivät kaikki pysty samaan ja kaikilta ei voi samaa vaatia. Ystävyytemme säilyi vaikka elämä kuljetti meitä eri suuntiinkin ja ystävyytemme palautui entistä voimakkaampana joitakin vuosia sitten. Olittehan läsnä ensiksi 2013 meidän naimisiinmeno-juhlissamme ja viimeeksi kun täytin 60 toissavuonna. Vierailimme Tipin ja äitini kanssa kauniissa kodissanne jossa irina jo silloin emännöi. Saimme nauttia aidosta Venäläisestä ruuasta pelmeeneineen kaikkineen. Äitini suorastaan rakastui teihin molempiin ja nautti aina suunnattomasti kun tulit vaikka kuinkakin pikaisesti meillä käymään. Milloin kaatamaan jonku puun ja milloin vain hakemaan popioita. Joskus teille toimitettiin popioita kasitiellekkin kun aikataulu ei sallinut piipahtamista. Viimeisen kerran kävit viime kesällä kaatamassa terijoen pajut. Että tontillamme on sinusta muistot olemassa ja tulen aina muistamaan sinut kun jyrsimen käynnistän. Jyrsimen jonka jostakin hankit ja kunnostit mulle. Pitääsköhän se ristiä sun nimiseksi? Rakettihan son jo toki muutoonki. Raketin tulin hakemaan kasitieltä kun olit Vaasaan menossa ja taisi silloonki olla popioita matkassa. Muistan kun yhdeltä Vaasan kaatokeikalta tulit käymään ja olit paiskinut koko päivän hommia, pistelit ensimmäisellä istumisella kahdeksan popiaa ja kotvasen kuluttua vielä neljä lisää. Moiseen suoritukseen eioo kukaa vielä pystyny. Toki sait mukaasiki rasiallisen, että irina sai maistaa edes muutaman. Raskas työ vaatii raskaan eineet. Olit varsinainen taituri keittiössä niin leipomisessa kuin ruuanlaitossakin ja sain usein kieli pitkällä kattella otoksia aikaansaannoksistasi, mutta pyrin myös vastavuoroisesti saamaan aikaan saman vaikutuksen, mutta minä Tipin aikaansaannoksilla. Tai yhteisillä. Sinua minun ei tarvinnut kadehtia, sain olla ylpeä kaveristani joka osaa ja pystyy monenlaiseen hommaan. Rakensit tontillasi monenlaista ja teit remonttia sekä taloon että autoihisi. Ja kaikki aiva itte. Ja sinulta onnistui hankalempienkin puitten kaadot hankalammistakin paikosita ja niistäkin kirjastossani on paljon kuvia ja joitakin videoitakin. Meidän tontilta kävit kaatamassa kaski sioa koivua joilla lämmitimme saunaa pariki vuotta. Topi naapurissa sai kans kaatopalavelua ja senki tiimoilta onnistuimme nauramaan monekki kerrat. Viimeiseksi jääneellä työpaikallasi olit varmasti mies paikallaan naisten keskuudessa, mutta siitä ei enempää. Muut jääkööt meidän keskeisiksi. Mutta senverran voin kai sanoa, ettei jääny nekää jutut nauramatta, ei tokikaa. Vedet taas valui. Täälä kaukana on jotenkin erilaista ajatella asioita, johtuu varmasti välimatkasta ei vain kilometrien vaan myös ajatuksien suhteen. Mutta tässä hetkessä on hyvä se, ettei tartte olla yksin vaan ollaan ns. ”ihimisten ilimoolla” ja näen elämää ympärilläni ja son aika vilikastaki. Eilisen päivän auttajanani toimi Jouni joka oli täälä vieraanamme ja sain oikeen omalla kielellä asioota purkaa ja kaveri kuunteli enimmäkseen ja kertoili omia kokemuksiaan. Hänellekkin muodostui kuva sinusta ja sinun merkityksestä minulle. Mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta, muistot jää muistuttamaan kaikesta minkä koimme yhdessä ja erikseen. Tulen aina sinut muistamaan kavereitten kaverina jolle voin uskoa kaikki asiani ilman epäilyksen häivettäkään ja näinollen jään sinua suunnattomasti kaipaamaan. Et varmaankaan moiti minua, että laitan tämän sinulle osoitetun kirjeen Fb:in. Lähetän tämän erikseen Irinalle myös. Ja saatan kirjoittaa sinulle vielä lisääkin, mutta en julkaise niitä. Sinua suunnattomasti kaipaava kaverisi Hannu