päivä

menny aivaku unennäös, pää ei oikeen ymmärrä jotta kaveri on pois vaikka järki kuinka koittaa sanoa jotta näin on. Pienestä sateesta huolimatta kävelyä rannoilla ja raiteilla yksin ja porukas. Onneksi oli Jouni jonka kanssa sai asiasta selevin sanoon jutella. Sinne porukka jäi punaaselle mökille ja lähtevät yön tuntein ajelemaan tahoillensa. Me käveltiin tänne resorttiin puolisen kilometriä ja seiskan kautta piti tulla. Sieltä jääkaappiin täydennystä juomien ja pienten syömien merkeis. Aamupalahan kuuluu pakettiin, mutta ku kumminki herään niin aikaasin niin on oltava jotaki suuhunpantavaa. Mehua ja joku sellaanen kolomioleipä jolla jaksaa orottaa rakkauren heräämistä. Tarkoottaa vaimoa. Näyttää muutenki olevan hyvä ruoka ravintolassa, sen havaattoo siitäku on väkiä eineellä kohtuullisen runsaasti. Vaikkei ny vielä varsinaasesti ookkaa illallisen aika. Me toki jo syätihin ja ei täs enää mitää nokittavaa tarttekkaa, muutama paukku SangSom-soodaa Esa-Matin muistolle on otettava ja katteltava kansioosta joitaki valokuvia. Jotta sellaasisi merkiis tänään. Huomenna sitte fillari alle ja otetaan ns. tila haltuun kattelemalla paikat parin vuoden jäläkeen. Sainki jo eilen tietooni, että tässä lähellä ollu norialaasten pitseeria on muuttanu pikkuusen eremmäksi. Mutta senki ny tiärän ja uskoosin paikan löytyvän. Netti meni justihin nurin, mutta palannee tuotapikaa ja saan tämänki tallennettua. Jotta näihin tunnelmiin.