Bangsaray

paikka johona ny ollahan. Matka kesti Samchukista tänne reilut kuutisen tunita, mutta siinoli pysährys Bangkokis melekeen tunnin jonka aikana käytihin pikkuusen einehellä. Sitte oliki melekoosta haipakkaa tänne, vani täynnä ku se kuuluusa turusen pyssy ja kuskilla aikalailla reipas kaasujalaka. Lisäksi oli rahtiaki niin, jotta se reunimmaanen penkki johon me istuttihin oli täynnä paffilaatikoota... jokka sitte kovis liikkeis heiluu ja yks meinas tulla vaimon päällekki... ei sirottu kuinkaa, mutta se päällimmäänen loota ei ollu kovaa raskas, mutta olis voinu sattua pahastikki jos en olisi saanu kättäni välihin. Jotta refleksit toimii oikias paikas. Samoon toimii kuskilla yhyres jarrutukses, luulin jo jotta ny päsähtää, mutta sai ku saiki pirätettyä aiva puskuri toises kiinni. Letka vain pysähtyy ja tämä päästeli täysilla. Silloli siinä autos erikoonen rattiki, vähä niinku ralliratti... Auto oli normaali kaasulla kulukeva Compuutteri jota ei varmahan oo kuinkaa viritetty. Täälon nykyään tarkempi seuranta noitten vanien suhteen, tapahtunu useita kuolonturmia joko kuskin nukahrettua tai ajettua liika lujaa. Ja ovat tosiaan siirtymäs pikkuhiliaa sellaasihin minipussiihin joihin mahtuu enemmän väkiä ja näin sitä tarpeellista rahtiaki. Eileenki sitte kuski pirotteli niitä pakettia matkanvarrelle tasaasesti ja joka paikas oli joku niitä orottamas. Mutta tänne päästihin ja Oi oli meitä autollaan vastas, silloon satoo vettäki meleko reippaasti. Frank oli kotona orottamas ja siitä se ilta alakoo ku kello oli pikkuusen vajaa viis. Siutte käytihin Tanskalaasen omistamas ravintolas eineellä ja hyvin osasivat thaieineekki teherä. Pikkuusen kualasin ku kaveri veti oikeen mukavan näkööstä pyttipannua... oli punajuuret ja kaikki ja kaharella munalla... No, itte söin terveellisesti possua ja kanaa riisillä. Väsyttihän tuallaanen autosistuminen siksiki kovaa, jotta parin paukun jäläkeen oliki tarpeellista vetäytyä vierashuoneeseen levolle. Ja nyt orotellahan väen nousemista, me ollahan oltu jo tovi jalakeella. Verhoja ei olla vielä aukaastu, mutta ei ainakaa sateelta kuulosta. Niin, tämä paikka on elelä-Pattayaa, kait tämä lasketahan joinki siihen kuuluvaksi, mutta täston tovi matkaa niille pelipaikoolle johona isoot poijat ruukaa käyrä. Moon kerran käyny ne paikat kattomas ja ei tartte uusiksi mennä, mulla eioo siälä mitää sellaasta mitä vailla en voisi olla. Mutta tästä se päivä alakaa, vesipannu kuuluu jo keittiös kohajavan, jotta sinne sitte.