aamu

alakoo silläjotta 0505 pärähti kaiuttimista aikalailla reippaalla volyymilla musiikki ja siton ny jatkunu pian tunnin. Enhäm mainakaa saa moises moikkees nukuttua, Tipi sitävastoon vetelee täysillä. Mutta mitäs täs, pistin kaffit tippumahan ja tuumasin jotta nukutahan sitteku nukuttaa. Olohuonees piti olla tarkkana ku menin keittiöön, sinne oli meinaan jääny juhulioota pitkin ja poikin... Kaikilla ei vissihin ollu jalaat pelannu enää tai muutoon veto oli loppunu. Yks kaiffati jo istuu terassilla, orotti vissihin jotta tarioolu alakaa... molisin voinu tariota sille varsin lyhkääsen lentomatkan... Mutta antaa olla ja haen kupillisen hyvää kaffia- Terassin puusoffallekki oli joku ittensä huputtanu, jotta oli menny silläki jäsenihin. Nojaa, josko sitte eilisehen pikkuusen tarkemmin. Aamu oli sitä normaalia valamistautumista ja erestakaasin kävelyä milloon minkäki asian toimittamises ja laittelemises. Ennen puoltapäivää sitte lähärettihin autokunniittain temppelille ja toki munkkialokas kelulilla. Temppelille ku päästiin niin munkkialokas kiersi temppelin (toki autolla) ja sitte pian alakooki paluumatka musiikin säestyksellä, tämä motoroitu yksikkö oli kulietusautolla sinne toimitettu ja sitte se liikkuu vetämällä ja pökkäämällä kulukueen mukana. Ja volyymit oli taatusti tapis. Kulukueen käries matkas se juama-auto josta sitte jakoovat olutta, sellaasta kevytviiniä ja sitte sai vaikka honkkaria kuppihinsa. Toki oli vettäki sitä haluaville. Ja väki tanssaa koko matkan temppeliltä tänne, olisko parisen kilometriä kutakuinki. Mä kattoon ja pikkuusen vireoon kulukuetta ja sitte tulin kotio orottelemahan kulukueen saapumista. Aikojen kuluttua kulukue tuliki kovalla möläkällä, nyt oli munkkialokas kävelemäs, mutta päivänvarioa joku piteli jotta aurinko liikaa juhulakalua polttele. Sitte siinoli joitaki rituaalia ku alokas kotionsa tuli. Pian tämän jäläkeen remmiin astuuki tilaasuuren juontaja tai seremooniamestari joka otti tilanteen hallintaansa ja alakoo siunaaminen ja veten kans lotraaminen. Vuaron perähän viis kutsuttua siihen tualiille ja sitte annettihin jokahinen munkille jokunen seteli jokka tämä sitte siunas ja kaateli antajien käsille pyhää vettä ja perähän antoo siunatun pyyhkeen. Ja sitte seuraava setti listan mukaan, meki sitte oltihin viimmeesten joukos täs rituaalis. Viimeeksi siunattihin alokkaan vanhemmat joka meinaski olla liikuttava hetki. Vaikken juuri mitää ymmärtäny, meinas silimäkulumahan kertyä jotaki kosteutta. Seremooniamestarin suatuusalla avustuksella tämäki homma saatihin loppuhun. Lopuksi kaikki otti ja kaateli vettä munkkialokkaan päälle oikeen reippaalla otteella. Sitte oliki sisätiloohin saapunu temppelistä vanhempi munkki joka piti melekoosen liturkian ja siinä väki oli kontillaansa toisenki tovin. Mä kattelin sivummalta. Tuan jäläkeen mulle annettihinki piäni paussi ja pääsin suihkuhun ja pikkuuselle levolle. Mutta kauaa ei ollu määräs huilaalla, piti olla esillä vaikken juuri mistää mitää ymmärtänykkää. Viarahia ku oli terassilla asti. Tipin isän vanhempi veliki oli tuatu paikalla, ukkeli yli 90, tarkempaa ikää ei kukaa osaa sanoa. Ja kovasti ukkeli tykkäs ku hänen kanssaan siinä istuskelin. Tämä samaanen kunniaviaras oliki meirän kans sitte illemmalla istuksimas ja Jounin vaimo Eni pitiki hyvää huolta arvoviaraan syämisistä ja herra nautti olostaan ku näki suaraan esiintymislavalle johona vähäpukeeset flikat luntioomiansa heilutteli. Tosiaan sitte kuurenlta alakoo viarahia tulla ja munkkialokas oli niitä (ja toki rahakuaria) vastaanottamas portilla äitinsä kans. Pöyrät täyttyy vasta seittemän jäläkeen, mutta kutakuinki kaikki oliki täynnä. Olisko jotaki 250 viarasta ollu kaikkiaan. Orkesteri soitti siitä liikkuavasta yksiköstä käsin ja lavalle nousi aina artisti ja tanssiflikat. Tanssijoota oli tusinan verran joista aina pualet lavalla ja toiset vaihtoo erimoosia vetimiä välillä. Hianot oli asusteet ja hianot oli flikakki. Niistäki joitaki vireoota juutuupis. Sitte alakoo tulla ruakaa ja sitä vain tuli ja tuli... Hyvää oli, muttei millää jaksanu joka lajia vetää ku ensimmääset maistuu niin hyvältä... Oli possua, kanaa ja kalaa ja toki salaattia ja vihanneksiaki. Jäläkkäriksi viälä rambutania säilykkeenä ja seki oli oikeen hyvää. Orkesteri veteli varmaan yli kymmenehen, mutta mä en jaksanu sitä kattella kauaakaa vaan tulin kammariin levolle. Päivä oli alakanu tosi varahin ja ollu välillä aika raskaski kaikkine seremonioineen ja niihin kuuluvine seisomineen. Vanha eioo mikää vauhtipyärä. Väen ruvettua lähtemään alakoo pöyrät tyhyjentyä sitämukaa ja tualit siirtyä auton lavalle ja siitä sitte kohti seuraavaa paikkaa. Meirän kökkäväki sitte siivos paikkoja vielä ties kuinka myähään ja taisivat istua kortillekki sen jäläkeen... Na nyt tosiaan pian viiren jäläkeen pärähti musiikki päälle. Tänään onki sitte ne virallisemmat seremooniat temppelillä johona on se oikiampi vihkimys. Mutta siitä sitte ku oon senki nähäny. Onhan tämä kumminki jotaki ku pääsöö tälläästä näkemähän ja kokemahan näin likeltä. Ei tälläästä jokahinen pääse eres kattomahankaa, saatika elämähän täs mukana kaikenaikaa. Näiton järiestetty siitälähtien ku me tänne tultihin. Ja oon ittekki ollu mukana monemmooses, ainaki kuskaamas ja hakemas milloon mitäki tähätrllistä tai eres siihen viittaavaa. Mutta peli jatkuu, kattellahan minkämoosena.