ensimmääset

kauppiaakki jo liikentees. Täs kylällä (niinku muuallaki) ajeloo erimoosin valikoomin varustettuja pikappia joilla sitte ämyrisysteemit joilla tiarottavat valikoomistaan. Tariolla yleensä vihanneksia, herelmiä ja joinaki päivinä tosi tuaretta lihaa. Lihaa ollahan ostettu ja onki ollu tosi hyvää, hyvä jottei karkuhun lähäre enneku sen pannulle saa... Jotta siitä havaattetta, jotta kylä rupiaa kans pikkuhiliaa heräälemähän tähän pyhäaamuhun jota moon jo kattellu parisenki tuntia. Kortteeri löytyy ja orottaa tuon rakkauren hyväksyntää, mutta antaa hänen nukkua kaikesrauhas. Kävin justiin kaffia hakemas ja sanoon, jottei mitää asiaa meirän pualella. Ei ennenku naama toiskanpualella näkyy. Kuka tiätää mikon toiska? No, voin paliastaa jotta son niinku naapuri. Ennenmuinoon Koskenkorvalla äiteen velii rakensi taloon johon toiseen päähän majoottuu mun paappa ja momma. Ja silloon ku siälä oltihin, mentihin aina toiskalle ku toiselle pualelle mentihin. Vaikka siinoli oviki välis niin mentihin eteesen pualelta. Samaanen Kassu-eno rakensi sitte myähemminki toisen taloon lähelle Kossun kotikenttää ja siihenki tuli äiteelleen oma puali/siipi. Mutta seki taloo on myyt ja Kassu asusteloo keskellä Ilimajoen kylää ja on kohtuullisen hyväs kunnos pikkuusen yli kasikymppisenä. Kloppina palio vietin kesiä Koskenkorvalla ja unohtumattomia oli ne päivät ku paappa antoo tunturinsa täyrellä tankilla mun käyttöhön. Olihan mukava ajella ympäri ämpäri, ei ollu kypärää eikä ollu ikääkää aiva tarpeeksi, mutta kukaa ei kysynykkää mitää. Paappa oli TVH:n varikolla töis ja siäläki vähä väliä pyärährin tyämiähiä kattomas. Voi niitä aikoja. Mukavia muistoja joita vois olla mukavaki joskus oikeen huolella muistella. Oli serkkuflikkoja kolomin kappalein, meitähän oli sitte lopuksi viiski, minä ja pikkuvelii ja sitte kolome likkaa. Jotta olihan siinä melekoonen kakaralauma ku yhyres oltihin. Ja asiaan kuuluu pienempien perähän kattominen, jottei se aina ollu pelekkää riamua ku piti pikkuveliä mukana kuliettaa vaikka olis mieli teheny touhata aiva jotaki muuta. Leikkipaikat oli turvallisia, mutta ei meitä kukaa vahtinu vaan oltihin niinku omalla vastuulla. Ei tulisi kyseeseen nykypäivinä, jotta laskoo tuollaasen lauman olemahan keskenäänsä. Mutta soli silloon tpana ja hyvin selevittihin, mitää merkittävää ei sattunu vaikka monemmoosta vouhotettihinki. Mutta nyt musiteloosta takaasin tähän päivähän, pian alakaa peli ja silloon pitää olla tiukkana ku se naulapussi. Kaffia ainaki lisää, se aamiaanen sitte myähemmin. Täältä tähän ja tsemppiä LEIJONAT!