olipahan

PELI, kiitos nuoret leijonat! Vaikka meinas pikkuusen olla jänskääki viimmeeset hetket. Piti ottaa oikeen napanteriki, ku niin meinas teherä tiukkaa... Ja sitte käytiin taimiostoksilla, ensimmääses paikas ei ollu sitä mitä haettiin, mutta toisesta löytyy justihin oikian kokooset taimet jokka jo istuuki paikoollansa. Ahkerampi lankomiähistä otti ja kaivaa paukautti montut. Oli pikkuusen kovaa maata, mutta nuan vain puskat istahti siihen ja laiskempi lankomiähistä saa sitte hoitaa kastelun. Kastelua pitää tapahtua päivittäin ja vähintään pari sankoollista taimelle. Asiaankuuluvat lannotteet laitettiin mukaan. Kaks pienempää istahti tuonne portin pieleen, tuos olis tullu liika tiukkaa jos olis noitten vällihin nua pienemmät alittanu. Kuulemma kasvaa meleko joutuusasti ja ku latvaa leikkaa niin kasvaa leveyttä. Sen homman mä hallitten oikeenki hyvin. Nyt kello jo yli kaharen ja päivän ensimmäänen suihku siihen kuuluvine lepoineen suaritettu. Aloevera-geeli on mitä parahinta parranajon jäläkeen ja muutoonki sitä voi sivellä auringonoton jäläkeen. Tänään enoo varsinaasesti aurinkoa ottanu, niinku en juuri muutenkaa, mutta onhan täs tullu auringos oltua muutoonki. En siitä makoolusta muutenkaa niin perusta, pitääs olla vaikka insinööri-tasoosta seuraa ja sitäkautta tarkka kääntö. Kellontarkka. Munkiksi vihityn vaimo lapsineen lähti kotionsa ja muutoonki talous on hetkellisesti kovaa hiliaanen ku kaikki muut lähti saattojoukkoohin ja me jäätiin niinku talonvahariiksi. Silläki tulin tähän etuterassille, portti kerran auki. Naapuri kyllä paikalla, mutta sitäkautta pääsöö meille liika heleposti vaikka portti kiinni oliski. Muistan kerran ku anoppi oli vielä täs maailmas ja oli jääny yksin kotio ja tietysti sulukenu portin ja olin sitte palaamas jostaki mopolla kotio ja tämä ei lähes kuurona kuullu ku koitin äänimerkkiä antaa ja kariuakki. Silloon naapuris ei ollu vielä kauppaa ja sieltäki oltiin pois ja kaikki luukut kiinni. Silläkertaa toinen naapuri pelasti tilanteen ja mun avulla pääsi airan yli ja aukaasemahan porttia. Anoppi tyytyvääsenä nukkuu olohuoneen lattialla eikä tietysti ollu kuullu mitää. Täysin kuuro ku viimmeesinä aikoonaan oli. jotta sellaanenki muisto tuli mielehen. Ja tänään on kulunu tasan kaks vuatta siitäku paras kaverini Esa-Matti siirtyy tuonpuoleiseen. Oltiin silloon Cha-amis ku kaverin vaimo asiasta tiarotti. Ja veti aikalailla apiaksi miälen, onneksi oli yks suamikaveri silloon meillä kyläs jotta sain pikkuusen juteltua asiasta ja sen vierestäki. Eikä oo ollu melekeen päivääkää, ettenkö olisi Esa-mattia muistanu, meillä oli erikooslaatuunen kaveruus joka kattoo elämän kaikki osa-alueet niin suruineen kuin iloineen. Eioo enää kaveria jolle niitä juttuja kertoo, mutta kerron Esa-matille niitä ja toivon hänen jossaki jollakilailla kuulevan. Rauha hänen sielulleen. Nyt katkes ajatus. Jotta täältä tähän sitte.