tänä aamuna

ei pärährelly musiikki eikä mitää muutakaa normaalista poikkeavaa ollu. Yö oikeen rauhallinen, paitti jotta ku nokosia ottaa päivällä vaikuttaa se yöuneen merkittävästi.t ain kumman syystä yhteys tänään katkonaasta, pätkii monella alailla. Ja eioo vielä ku vasta periantai aamus. Yleensä viikonloppuusin on ruuhkaasempaa ku kakarat on kotona ja roikkuu kaikenaikaa netis. Huamenna aamusta tulooki taas kiakkoa suarana Kanarasta, nyt alakaaki vasta kahareksalta jotta kerkiän varmahan aamupalanki syämähän ennen peliä. Nyt kello on vasta pikkuusen yli kuus ja mulla vasta kaffit tippumas ja puuro suunnitteilla. Eileen ajeltiin Singburiin viemään Tipin setämisetä kotionsa ja sainki asiasta pikkuusen lisävalaastusta. Tipi ei ollu koskaa paikalla käyny eikä esim. tavannu tämän setänsä muuta perhettä ja siälon niitä oikeita serkkujaki vaikka kuinka. Oikiasti tämä setä on Tipin isän pualivelii, olikohan niillä sama isä, mutta eri äitee. On ikänsä asunu tuala Singburin perukoolla ja vilielly maata, vissihin ollu temppeliski jonkiaikaa, munkkina vissihinki. Aika alakeellinen oli se asuunympäristö, mitä sitä siinä lyhkääsen viaraalun aikana kattelin. Oikeen mukava oli tämä vanhempi herra ja vilpittömästi oli iloossansa viaraalustansa ja muaki oikeen käsistä pirellen kiitteli. Istuuki silloon sen iltatilaasuuren meirän kans ja nauttii kovasti ku sai seurata ikäänku aitiopaikalta tanssiflikkojen esitystä ja varsinki siitä tykkäs kun Jounin ihastuttava vaimo Eni huolehti hänen ruakaalustansa. Ja serälle ruaka kelepas. Jotta soli oikeen mukava kokemus seki. Sitte käytiin Singburin temppelialueella, mutta siälä ei juuri mitää ollu, myyjiä ei ketää ja muutenki melekeen autiota. Nuudelisopat siinä hipastiin ja ajeltiin kotio hiliaasilla maanteilläki. Iltapuolesta sitte pistäyryttihin erimoosella torilla täs aika lähellä hakemas vähä syätävää. Ja nyt vain omalle väelle, se ylenpalttinen syättäminen ja juattaminen loppuu! Kestihän sitä usiammanki päivän ja meni ruakaa ja juamaa oikeen hualella. Pikkuusen meinas tulla väärinkäsitystä juhulakalun äiteelle kuluust aja menoosta, mutta Tipillä oli tarkat laskelmat jotta kuinka rahaa on käytetty ja mihinkä, Mistäs se rahatoon sitä ymmärtää, jotta kaikki maksaa ja ilimaasta ruakaa eioo olemaskaa. Mutta asia saatihin menemähän ymmärryksehen, vaikkaki vei aikaa. Siinä iltapuolesta pihahan ajeli valokuvaaja joka tuli tuomahan tuotoksensa tilaajalle, kysyynki heti jotta mitä moinen maksaa ja jotta onko siihen rahat varattuna. Maksoo 4000bht (pikkuusen yli satasen) ja rahat oli laskettuna ja näin varattuna. Aiva turha palavelu tuaki, ainaki tuan kansion tekeminen. Kuvat vain kortille tai tikulle ja siitä saa sitte itte kattella. Mutta tälläänenki palavelu oli tilattu, komiaa ku piti oleman. Olisko ollu pariki sataa kuvaa, kuvathan oli hyviä ja kuvaaja selevästikki ammattitaitoonen ja teköö sitä työksensä. Sen mäki heti näin. Mutta sevverran viälä näistä juhulista ja niitten koosta. Jotten oo varma, jotta haluttihinko tällä kaikella sitte näyttää pikkuusen suurempaa vaurautta mitä oikiasti onkaa? Uskoosin näinki olevan, mutta torellisuus kun on aiva jotaki muuta. Juhulakalun vanhemmat asuu meirän nurkis vailla mitää omaisuutta, suku (käytännös me kaks) pitää huolta päivittääsestä toimeentulosta ja lankomies koittaa ansaata sen 8000bht kuukaures. Jottei sillä olisi kummoosiakaa juhulia järiestetty. En halua snaoa, jotta rahattomien pitääs säkkiin pukeutua, mutta tyo ylenpalttisuus oli jotenki käsin kosketeltavaa ja minä ainaki näin sen lävitte. Ja ylipäätänsäkkää juhulien järiestäminen, lienee enemmänki traditio ja uskontoon liittyvä ja siinä sivus jotenki talouren tilaa mittaava tai näyttävä. No, aika näyttää minkämoosen kuvan väki tästä kaikesta sai/saa. Mun kuva asiasta on selevä. Avauruun vaimollekki eileen kunnolla asiasta ku kaharestaan torilla ehtoopualesta käytihin ja ei hänkää asiaa kuinkaa kiistäny. Sanoon jotta AINA ku ollahan johonaki jotaki ostamas, on jommankumman meistä avattava kukkaroa, kukaa muu ei sitä koskaa tee. Koska eioo mitä aukaasta, tai siälä eioo mitää. Kysyynki, jotta mitähän taloures syärähän silloon ku me ei olla täälä ja vastaus oli, jotta aikalailla säästeliäästi joutuvat elämähän. Mutten valita siitä, ruaka on toriilla halapaa ja vaikka sitä söis usiampiki ei tekisi kipiää. Nojoo, se siitä ja sen pituuresta. Nyt on sitte oikeen munkkijuhulien suma tulos, loppukuusta ja enskuus yhteensä kolomet juhulat johonka meirän kuulemma pitää mennä. Sanoon, jotta kattotahanny sitte sitä menemistä sitte ku ollaan näistä kunnolla selevitty ja pienellä tripilläki käväästy. Eihän soo palio mitää ku saa vain juhulihin mennä ja nauttia evähistä oikeen kaikes rauhas, jotta sitte vain oikia summa kuarehen ja menoksi. Jotta päätän nakuttelun tälläerää tähän ja meen laittamahan puuron mikrohon. Katton samalla, jotta lähtöökö kakarat kunnolla kouluhun. Aikamoosta itkua ja hammasten kiristelyä näyttääs olevan ainaki tualla vanhemmalla koululaasella. En tiärä mistä johtuu, mutta melekeen joka aamu sama itku ja valitus. Ja likka menestyy koulus aiva parhaitten joukos. Olisko murkkuikää pukkaamas oikeen kunnolla? Kummilikka LEK ei itkeskele, mutta pikkuusen tahtoo olla sisartaan laiskempi ja herkästi olis jäämäs kotio muka sairaana tai aiva muutoon. Vanhemmat ei viitti vaivaa nähärä ja kouluhun patistaa, eileen en sitte ottanuttaa tätä kummilikkaa ollenkaa autoon, koska oli epämäärääsen syyn takia koulusta pois. Ei ollu mulle ilimootettu, jotta olis sairas ja vaatis hoitoa. Olisin heti vieny klinikalle. Mutta nyt sinne puuronlaittoon.