torstai 12. joulukuuta 2019
eilinen
meni sitte täyrellisesti kääkyrän tiimoolta, varsinki ku Tipi rupes iltapäivän pualella kuumeelemahan ja komensin vuarelepoon. Hän se ei muulloon päivisin nuku. No, sehän tiäsi sitte sitä, jotta rintamavastuu siirtyy täyrellisesti mulle ja olipahan jopi. Siinei kyllä mitää muuta teherä, ei eres kännykkää vaharita ku tätä pakkausta hoitaa. Saa olla koko aijan valamiina, jotta mihinkä on menos tai mitä tekemäs ku kaikkeen pitääs tarttua ja kaikkia pitääs saara kokeella. Pihalla meni pikkuusen paremmin, kasteltiin sitä mihin letku ylettyy ja kääkyrä koitti ajella muavimopollaan. Jotta olin kutakuinki hoihruksis kun äitinsä saapuu kanafarmilta ja otti vastuun poijastaan. Tänään ovat vissiin jossain kaupalla tekemäs jotaki keikkaa, mutta Pau näytti (onnekseni) jääneen kääkyrää hoitamaan ku justiin silitteli koululaasten vaatteita talavitakkiin sonnustautuneena... ja villasukat sujahti taas toki jalakahanki.
Jotta hyvä soli jotta Pau kotio jäi, olis mulle pikkuusen liikaa koko päivää tuota touhutattia vahtia. Ja toisaalta, enoo tullukkaa tänne täyspäivääseksi vahariksi ja son vanhempien asia hoitaa kakaroottensa huollon. Tilapäisesti toki hoiran/hoiramme, mutta ei sen varaan kannata kenenkää laskia.
Nyt kaiuttimista tuuppaa jotaki tiarootusta, ensiksi tuli pikkuusen hiliaasemmalla volyymilla musiikkia ja nyt paasatahan jotaki, vissihin kovaa tähärellistäki. Naispualinen on tiaroottaja, en sitte osaa sanoa, jotta tulooko nauhalta vai onko peräti livelähetys, Joskus muinoon Tipin setä hoiti tuota hommaa ja silloon kävi livenä asiat kaiuttimeen toimittamas määrättyynä aikoona. Asiaa tuntuu piisaavan, melekeen henkittämättä päästelöö tulemahan. Mutta on sevverran hiliaasella jottei vissihin tuo käännös onnistu puhelimen avustuksella. Kerran yksis hautajaasis sitä kokeelin ja antoo jonkimmoista osviittaa siitä mistä kulloonki puhuuvat. Välillä tosin aiva puutaheinää, niinku yleensä näis käännöksis. Siksikää en niitä käytä juuri ollenkaa.
Veikkaan tästä päivästä kumminki tulevan kohtuullisen lämpöösen, tuuliki on melekeen olematoon ja aurinko jo alakaa paistamisensa. Mutta silti vielä kammaris tätä nakuttelen, etten häiritte olohuanees nukkuvia... vaikka vois kyllä aiva häiritäkki, kummilikka nukkuu niinku aina. Mutta eileen nousi niinku jänis makuulta ku oli eri komentaja.
Jotta tairan tästä siirtyä etuterassille kumminki, mutta ristikkoleheren pariin ja rariota kuuntelemahan. Nostalkialta tuloo näin aamusta tauotta tosi hyvää musiikkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti