lauantai 7. joulukuuta 2019
Linnan
juhulia (eli sitä pönötystä) tuli kumminki kattottua pikkuusen ku heräsin siinä yhyren kantturoos. Kattelin hetken ja siirryyn kattomaan loppuun Taivas ja Maa--elokuvaa joka onki sitte kattomisen arvoonen. Jotta kattokaa ihimees, kuvaa Vietnamilaasen tyttölapsen elämää soran jaloos ja sen jäläkeen. Oliver Stonen ohojaus, jotta senki pualesta oivaa tavaraa. Ehtoollahan siinä tuli kattotuksi Tuntematon sotilas ja sitte kattoon dokumentin Simo Häyhästä. Jäläkimmäästä en ollukkaa nähäny, erellisen kymmeniä kertoja, nyt oliki kysees se ensimmäänen versio.
Pau on sitte pian taputellu ensimmääsen yävuaronsa koskeritehtaas, siinä sevverran tuota somea kattelin yällä, jotta kerkiää siälä kumminki somettaakki... sitä näyttää kerkiävän teherä pikkuusen joka paikas, sellaasiski johona sitä ei saisi teherä. Niinku resitentin vastaanotos kättelyjonos. Senki tuas IS:n jutusta havaattin. Mutta kuvaa hyvin tätä aikaa, mikää eioo mitää ja kaikkia voi ja saa venyttää. Ristusnotta ottaa kupolihin tuallaanen.
Nyt ottaa kupoliin se, jotta joku oli menny sammuttamahan vesiautomaatin ja ei ollu kuumaa teevettä. Mikros piti pouhuuttaa ja se eioo läheskää sama. Mutta ehkä tästäki seleviän. Keitän tämän haalian teen päälle pikkuusen paremmat kaffit niin ehkäpä hermosto siitä asettuu. Nyt orotan sitte saavani kunnon aamiaasen, kattotaan sitte jotta menöökö siihen asti, jotta tua rakkaus saa päänsä tyynystä irti... ei silläkää kovaa väliä oo, silloon saan ainaki justihin sitä mitä haluan. Meinaan kyllä hankkia ittelleni sellaasen pienen levyn ja siihen jonku kattilan ja pannun joilla voin itte tiielleni aamupalan teherä ja tarvittaes vaikka sen veteni kuumentaa. Ne ei palioa täälä maksa, muttei palioa maksa sellaanen pöytäuunikaa jota oon kattellu. Mutta sitä liturkiaa en meinaakkaa toistaa, koittakaa muistella,
Kävin justiin keittiös laittamas kaffit tipahtelemaan niin kääkyrä oli siinä äitinsä kans ja kurotteli kovaa pöyrälle. Sielä oli isoo lautasellinen keitettyä riisiä ja siitä kerkisin pistellä kääkyrälle monta suullista. Näläkä oli poijalla, mutta äiteensä ei oikeen sitä aina taharo ymmärtää. Sanoonki eileen, jotta Peu oli aiva liika nuari äitiksi poikansa saaressaan, eioo oikeen sisäästäny tuota äitiyttä. Tärkiämpää on se lapsen ruakkiminen ku esi. joka aamu suihkuttaminen. Melekeen aina ku me Tipin kans etuterassilla syärähän kääkyrä tuloo ja vetelöö aikamoosen setin riisiä. Ollahan molemmat syätetty ku linnunpoikaa ja aina on suu tyhyjä ku sinne annosta tarioaa. Tuan ikääsen pitää saara monta kertaa päiväs ruakaa ja jonsei muusta välitä ku riisistä niin sitte sitä ja palio. Maitoa kääkyrä vetää pullosta, mutta son vissihinki sitä soijamaitoa. Pitääki perehtyä asiaan ja jos tarvetta niin haetaan kunnon maitoa johona pikkuusen paree vaste. Soijamaitoa täälä useemmin kakarat juaa, se säilyy paremmin näis oloos, mutta kuinka on ravintoarvot, se pitää selevittää.
Uutisista tuli mieleen se ruattalaanen teini joka ny kulukoo joka paikas paasaamas sitä, jotta ilimastolle pitää teherä jotaki ja kukaa ei tee mitää. Osittain likka puhuu asiaa (mistä on sitte asiansa omaksunu, onki eri juttu) mutta ei tuallaanen vouhkaaminen asiaa juurikaa auta. Mistä 16-vuatias on yhtäkkiä saanu tuallaasen viisauren, jotta kulukoo maailmanjohtajia osoottamas sormella? Likka ei voi matkustaa ku purieveneellä, ei lentämällä eikä muutenkaa. Kuinkas ne purieveneet on tehty? Onko ne kuinka ekolookisia? Ja hintoohinsa on niittenki tekeminen tullu, jotta kuka ne on teheny ja kuka ne on ostanu ja kuinka on rahansa saanu? Olisko siinä pikkuusen pohtimista Greetalle.
Nojaa, se siitäki vouhkaajasta, näitä tuntuu tasaasesti piisaavan. Iät vain nuarenoo entisestään.
Nyt sitä kaffia. Son ainaki kuumaa ja justihin sopivan vahavuusta, tottahan ku sen itte keitän tai laitan.
Lankomiehen poika tullu vissihin armeijasta lomalle, eileen niin ymmärsin jotta hänet haettu Samchukista ja viety vaimonsa kotio ehtoon aikana. Ja tänään pitääs kuulemma mennä johonki temppelijuttuun, mihinkä, eioo vielä mulle auennu. Mutta tänään taas lankomiehellä työpäivä jotta se saa jättää sen reissun väliin.
Keli eilisen tyyppinen, eli sellaanen viiliähkö tuuli käy ja oli sitte kolomas yö iliman ilimastoontia saatika tuuletinta. Ja peitoos meni yö tiiviisti, juuri yhtää ei tarvinnu raotella. Kattoon silloon yhyren kantturoos, jotta oli +19 astetta, mutta en sitte enää aamupuolesta havaannu kattoa. Tai en ollu hereelläkää. Jäi se sääasema hankkimatta, jotta pitänee täältä sellaanen koittaa kattella. Mulla oli sellaanen langatoon asema ja se ulukoasema oli tietysti pihalla täs silloosen päärys ja sen siitä joku saatanan pitkäkynsi otti ja vei. Kukaa ei sillä yksistään mitää tee, mutta ei vohkija sitä tajunnu, luuli vissiin jonku arvokkaanki vehkeen nappaavan. Seuraavan laitan niin ylähä ja niin hyvin kiinni, jottei aiva helepolla siitä lähäre. Se pitää kumminki laittaa varion puolelle, jos meinaa saara lähellekkää oikiat lukemat, ei nuata auringonpualen lämpöjä kukaa tartte. Sen tiätää, jotta siälon aina lämmintä.
Mitähän sitte?
Tuota lasten kohtelua en kaikenaikaa taharo ymmärtää, mitä tuollaaselle kääkyrälle hyäryttää huutaa ku toinen ei ymmärrä mitää? Koittaas selevittää, jotta mitä lapsi haluaa? Onkohan sen näläkä vai mikon ku on tyytymätöön? Huuretahan vain niinku sisävesihinaaja, jotta meteli vain senku lisääntyy.
Jaa meirän siives alakaa kans toinenki osapuali osoottaa heräämisen merkkiä, jotta pieniä toiveita aamiaasen saannista olemas.
Ja tuosta lasten kohtelusta vielä, jotta valitettavasti nämä koululaasekki näyttää omaksuneen saman tyylin ja ääni vain nousoo. Oon montakertaa kopannu kääkyrän niiltä ja ollaan tultu tänne meirän tiloohin ja se jo pelekästään on rauhoottanu poikaa. Yleensä näläkä ja siihen on aina riisi tuanu helepotuksen. Tai sitte ne pienet panaanit koita Tipin virkaheitto munkkivelii kantaa jatkuvasti tänne. Niistä panaaniista kääkyrä tykkää ja oonki sanonu, jotta saa syärä niitä niin palio ku jaksaa ja kaikki on tuas etuterassilla orottamas kypsymistään. Ei niitä kerkiä niin palio syäräkkää ku mitä niitä kunnollisiksi kypsyy.
Jotta siinä pientä paasausta tuosta aiheesta. Aihe eioo mitenkää mitätöön, ja sille pitää koittaa jotaki teheräkki. Tuskin mitää pysyvää saan aikaan, mutta eres jotaki helepotusta. Lapsen tyytymättömyyrelle ja itkulle on aina syynsä, varsinki silloon ku lapsi ei puhu. Kääkyrä ei juurikaa puhu ja silläki osoottaa tyytymättömyytensä toisin.
Noniin, nyt piisaa paasaaminen aiheesta ku aiheesta ja siirryn etuterassille liikenteen tarkkaaluun ja aamupalan orotukseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti