perjantai 10. tammikuuta 2020
illallinen
nautittihin tuos aiva lähellä ja olipahan ruaka maullansa ja oli hyvää. Tilattihin ensiksi tosi tulista kanaa, sitte rapiaksi paistettua possua ja kasviksia. Ja oli aiva loistava yhyristelmä. Ruattalaasekki tuli kysymähän, jotta mitä syärähän ku tuli niin hyvät tuaksut ja kiikuttivat viälä tarioolianki varmistamahan, jotta saavat samaa einettä. Mutta kehootin ottamahan vähemmän maustettuna, jottei mee nautinto pilalle... me syärähän melekoosen tulista, jotta sitei kaikki pysty syämähänkää tai jos syää niin ei sitte muuta maistakkaa. Se eioo mikää kokeneen turistin merkki, jotta syää tulisinta mitä saa, son tyhymän merkki. Oli sitte turisti tai ei. Ja ruakajuamina oli sooravesi ja kola, jotta linia pitäny koko päivän ja jatkuu huomenna. Tai on ainaki aikomus. On tuas hyllyllä pullo sankkaria ja jääkaapis pari hikoolevaa LEOa, mutta eioo käyny mieleskää.
Mehua on menny toista litraa ja ovat taivaallisen hyviä, varsinki mun suasikkini se ranaattiomenamehu on oikeen oivallista ja terveellistäki. Ananasmehua en viitti iltapäivästä juara, se poistaa nestettä ja saa juasta kusella kaiken yätä. Jos niikseen tuloo.
Ja nyt en viitti pulahtaakkaa, nakuttelen täs tovin ja rupian kattelemahan elokuvaa, netti ku toimii ny aiva toisella tyylillä ku viime yänä. Silloon meinas kopajuttaakki kunnolla, ku nukkumatti keskeytti hommansa ja en saanu mitää näkyvihin... Silloon otti pattiin.
Mitäs huomenna? Ei juuri mitää, hoivaan tuota rakkautta ja hänen kuumetilaa sopivilla lääkkeillä ja hyvällä hualenpirolla. Ja käyn aamusella kaffit sun muut seiskalta ja sitte piiitkällä pyärälenkillä tuala toisespääs kattomas taas sitä tyhyjäksi jäänyttä isoa hotellia. Joka vuasi oon siälä käyny ihimettelemäs sitä ja sen kohtaloa. Näitä ihimettelyjä täs maas piisaa monehenki sorttihin, jottei tuu aika pitkäksi.
Jotta sellaasta tänään, sinne kaikille hyvää päivänjatkoa ja yätä sitteku sen aika koittaa. Täälä kello lähentelöö jo kahareksaa, jotta aiva heti ei passaa ruveta tuutimahan, jottei herää liika aikaasin. Tai mitäs senkää on sitte väliä, nukkuu sitteku siltä tuntuu. Tänään otin sellaaset pikaunoset, ei varmahan menny ku viitisen minuuttia, mutta riskas kovaa päätä ja niskaa.
Jotta sommoro sitte.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti