mennään ja voisin sanoa olevan KUUMA, mutta urhoollisesti tulin etuterassille nakuttelemahan. Toki tuuletin tohoottaa tuos suaraa kohti, jottei aiva pääse pakahtumahan. Ja ystäväni LEO saapuu kans paikalle tilannetta helepottamahan.
Oliki passelin viiliä ku pirin sitä jääkaapin yläosas, siina pakastimen alapualella, jottei kumminkaa menny jäähän niinku lankomiähellä ruukaa käymään. Tollero pistää niitä pakastimehen ja sitte ku aukaasoo niin poksahtaa jäähän... eikä sitte opi millää.
Jasitte läs päivän aikana paliastuu sellaanenki juttu joka pisti sappia entisestään kiahahtamahan. Pau (elikkä lankomiähen vaimo) oli jättäny Tipin vakuutusmaksut maksamatta, kun hänelle oli rahat lähetetty. Ristus, suarastaan rupes vituttamahan tuallaanen törkeys. Ja me ollahan tätä perhekuntaa autettu vuasikausia ja Pau ollu suameski kolomena kesänä, viimeksi oli peräti kolome kuukautta täyrellises täyshoiros, ei maksanu mistää mitää ja sai näin tianattua varsin kohtuullisen summan. Ja sitte tämä kehtaa moisen tempun tekaasta. Summana ei oo maharotoon, mutta jos ei olisi paliastunu niin Tipin vakuutus olis irtisanottu. Eli on käyttäny siihen tarkootetut rahan muuhun, eli nostanu rahat härskisti ittelleen ja yksinkertaasuuressaan kuvitellu jottei asia koskaa paliastu... voi hyvä hyssykkä, jotta pitää olla yksinkertaasta porukkaa. Ja saatana, lankomiäs taatusti tiänny ja antaa siskolleen teherä nuan. Saatana, muta vituttaa niin kovaa, jotta sanoon Paun saavan hyvästellä sohojolaan tulonsa. Minä en laita yhteenkää paperiin nimeäni, eli ei tuu meiltä kutsua saamahan. Täskö on sitte se kiitollisuuren osootus? Ollahan piretty ku omaa väkiä kotona, eioo maksanu senttiäkää ruaasta eikä esim. kulietuksista tyäpaikalle ja takaasin. Puhumattakaa avustuksista lentolippuuhin ja ilimaaset kulietukset kentältä ja takaasin sinne. Osoottaa näitten yksinkertaasuuren ja ajattelemattomuuren. Ja täälä olles ME ostamma tähän talouteen ruaat täyrellisesti, maksamma sähköt, veten ja netin... ja täson sitte kiitos. VOI VITTU, etten paremmin sano.
Siinäpä tuli sensorttinen vuaratus, etten enempää jaksa enkä viittikkää, muutenki vituttaa jo aiva tarpeeksi.
Onneksi huomenna siirrytähän muille maille ja toivottavasti se yks kav... eiku siis naamatuttu saa aikataulunsa seleviksi, jotta päästähän sitte sille suunnitellu reissulle vaikka LAOSiin tai johonki vain.
Jotta nämon tällääsia nämä perhejutut täälä, koskaa ei osaa arvata jotta mitä tapahtuu ja kuka yllättää kuinkaki. Eikä tämä ollu eres ensimmäänen tämäntyyppinen kerta, jotta aina vain kuvittelevat asiootten pysyvän salas. Voi pyhä yksinkertaasuus kumminki.
Osaako tältä vitutukselta muuta nakutellakkaa? Oon koittanu siirtää ajatuksia Cha-amin rannoolle, sen ravintoloohin ja paariihin.
Omegan altaallaki oon muistikuvissani makoollu... 1989-90 olin UNTAGin palavelukses Namibias ja meirän joukkue oli Omega-nimises paikas joka oli entinen Etelä-Afrikan armeijan tukikohta, EA:n armeijan väki siirtyy siviilihommiin, mutta osa niistä jäi paikalle ja ystävystyyn varsinki sairaalan väen kans. Sain suurta apua omiin ja kavereitten vaivoohin, heillä oli meinaan huippuosaavat lääkärit ja sain esim. hammaslääkäriltä täyrellisen puhuristuksen ja muutama paikkaki pistettiin uusiksi. Ja puhumattakaa niistä illanviatoosta heirän omis majootustiloos... no, joskus meni kuppi ati toinenki, mutta kuka niitä kaiikia musiteloo. Muitta tua allas oli meirän saunan yhteyres ja meirän huoltama ja kuntoon laittamaki ja vesi oli aina puhurasta ja systeemit pelas ku niistä pirettihin huolta ja uimahan ei päästetty ketää ulukopualista. Alueelle jäi esim. bushmannisotilaita aikamoonen joukko jokka sitte myähemmin vissiin lennätettihin johonki parempahan paikkahan, eivät olleet oikeen uusien vallanpitäjien suasios ja senki takia siirto tuli.
Jos kattotta Namibian karttaa niin Omega on sen käsivarren pualivälis, ASngolan rajan lähellä. Googlesta paikka jopa löytyyki ja lentokenttä näyttää olevan viäläki käytös. Oli aikoonaan sotilaskäyttöön tehty ja vissihin kovinki ahkeras käytös ja siihen pystyy laskeutumahan isookki koneet, kiitorataa meinaan piisas. Meirän hommiin kuuluu senki vartioonti ja sitä tuli jonki kerran kierrettyä varsinki öiseen aikaan. Kerran saatihin myymälävarkaakki kiinni läheesestä marketista, mutta siihen sitte joskus toiste... ei kaikkia kerralla kumminkaa.
Nyt ajatukset lähti pikkuusen muille teille, mutta pääasia jotta lähti.
Kello eioo kolomiakaa, jotta josko ottaasin ja kävääsisin kaupalla vaikka oluella... on niin kuumaki ja janottaaki. Vitutuksella eioo mitää sen kans tekemistä, ei torellakaa. Sen asian osaan hoitaa aiva muutoon.
Huomenna Tipin serkku tuloo antamahan meille kyyrin Samchukin vaniasemalle ja tuloo siinä yhyreksän kantturoos, jotta kerkiän syärä kunnollisen ja tukevan aamupalan jolla jaksaa matkustaa ja kestää vaikka viivytyksekki. Juamaa pitänee pikkuusen varata mukahan, enkä tarkoota vain vettä... Yleensä vanit pysähtyy ainaki kerran matkalla ja son kaasun täyrennys ja siinä kerkiää jopa jonku juaman hairaasta ja käyrä vaikka ksuella.
Mutta tästä päivä jatkuu ja taas omalla laillansa.
Oliki passelin viiliä ku pirin sitä jääkaapin yläosas, siina pakastimen alapualella, jottei kumminkaa menny jäähän niinku lankomiähellä ruukaa käymään. Tollero pistää niitä pakastimehen ja sitte ku aukaasoo niin poksahtaa jäähän... eikä sitte opi millää.
Jasitte läs päivän aikana paliastuu sellaanenki juttu joka pisti sappia entisestään kiahahtamahan. Pau (elikkä lankomiähen vaimo) oli jättäny Tipin vakuutusmaksut maksamatta, kun hänelle oli rahat lähetetty. Ristus, suarastaan rupes vituttamahan tuallaanen törkeys. Ja me ollahan tätä perhekuntaa autettu vuasikausia ja Pau ollu suameski kolomena kesänä, viimeksi oli peräti kolome kuukautta täyrellises täyshoiros, ei maksanu mistää mitää ja sai näin tianattua varsin kohtuullisen summan. Ja sitte tämä kehtaa moisen tempun tekaasta. Summana ei oo maharotoon, mutta jos ei olisi paliastunu niin Tipin vakuutus olis irtisanottu. Eli on käyttäny siihen tarkootetut rahan muuhun, eli nostanu rahat härskisti ittelleen ja yksinkertaasuuressaan kuvitellu jottei asia koskaa paliastu... voi hyvä hyssykkä, jotta pitää olla yksinkertaasta porukkaa. Ja saatana, lankomiäs taatusti tiänny ja antaa siskolleen teherä nuan. Saatana, muta vituttaa niin kovaa, jotta sanoon Paun saavan hyvästellä sohojolaan tulonsa. Minä en laita yhteenkää paperiin nimeäni, eli ei tuu meiltä kutsua saamahan. Täskö on sitte se kiitollisuuren osootus? Ollahan piretty ku omaa väkiä kotona, eioo maksanu senttiäkää ruaasta eikä esim. kulietuksista tyäpaikalle ja takaasin. Puhumattakaa avustuksista lentolippuuhin ja ilimaaset kulietukset kentältä ja takaasin sinne. Osoottaa näitten yksinkertaasuuren ja ajattelemattomuuren. Ja täälä olles ME ostamma tähän talouteen ruaat täyrellisesti, maksamma sähköt, veten ja netin... ja täson sitte kiitos. VOI VITTU, etten paremmin sano.
Siinäpä tuli sensorttinen vuaratus, etten enempää jaksa enkä viittikkää, muutenki vituttaa jo aiva tarpeeksi.
Onneksi huomenna siirrytähän muille maille ja toivottavasti se yks kav... eiku siis naamatuttu saa aikataulunsa seleviksi, jotta päästähän sitte sille suunnitellu reissulle vaikka LAOSiin tai johonki vain.
Jotta nämon tällääsia nämä perhejutut täälä, koskaa ei osaa arvata jotta mitä tapahtuu ja kuka yllättää kuinkaki. Eikä tämä ollu eres ensimmäänen tämäntyyppinen kerta, jotta aina vain kuvittelevat asiootten pysyvän salas. Voi pyhä yksinkertaasuus kumminki.
Osaako tältä vitutukselta muuta nakutellakkaa? Oon koittanu siirtää ajatuksia Cha-amin rannoolle, sen ravintoloohin ja paariihin.
Omegan altaallaki oon muistikuvissani makoollu... 1989-90 olin UNTAGin palavelukses Namibias ja meirän joukkue oli Omega-nimises paikas joka oli entinen Etelä-Afrikan armeijan tukikohta, EA:n armeijan väki siirtyy siviilihommiin, mutta osa niistä jäi paikalle ja ystävystyyn varsinki sairaalan väen kans. Sain suurta apua omiin ja kavereitten vaivoohin, heillä oli meinaan huippuosaavat lääkärit ja sain esim. hammaslääkäriltä täyrellisen puhuristuksen ja muutama paikkaki pistettiin uusiksi. Ja puhumattakaa niistä illanviatoosta heirän omis majootustiloos... no, joskus meni kuppi ati toinenki, mutta kuka niitä kaiikia musiteloo. Muitta tua allas oli meirän saunan yhteyres ja meirän huoltama ja kuntoon laittamaki ja vesi oli aina puhurasta ja systeemit pelas ku niistä pirettihin huolta ja uimahan ei päästetty ketää ulukopualista. Alueelle jäi esim. bushmannisotilaita aikamoonen joukko jokka sitte myähemmin vissiin lennätettihin johonki parempahan paikkahan, eivät olleet oikeen uusien vallanpitäjien suasios ja senki takia siirto tuli.
Jos kattotta Namibian karttaa niin Omega on sen käsivarren pualivälis, ASngolan rajan lähellä. Googlesta paikka jopa löytyyki ja lentokenttä näyttää olevan viäläki käytös. Oli aikoonaan sotilaskäyttöön tehty ja vissihin kovinki ahkeras käytös ja siihen pystyy laskeutumahan isookki koneet, kiitorataa meinaan piisas. Meirän hommiin kuuluu senki vartioonti ja sitä tuli jonki kerran kierrettyä varsinki öiseen aikaan. Kerran saatihin myymälävarkaakki kiinni läheesestä marketista, mutta siihen sitte joskus toiste... ei kaikkia kerralla kumminkaa.
Nyt ajatukset lähti pikkuusen muille teille, mutta pääasia jotta lähti.
Kello eioo kolomiakaa, jotta josko ottaasin ja kävääsisin kaupalla vaikka oluella... on niin kuumaki ja janottaaki. Vitutuksella eioo mitää sen kans tekemistä, ei torellakaa. Sen asian osaan hoitaa aiva muutoon.
Huomenna Tipin serkku tuloo antamahan meille kyyrin Samchukin vaniasemalle ja tuloo siinä yhyreksän kantturoos, jotta kerkiän syärä kunnollisen ja tukevan aamupalan jolla jaksaa matkustaa ja kestää vaikka viivytyksekki. Juamaa pitänee pikkuusen varata mukahan, enkä tarkoota vain vettä... Yleensä vanit pysähtyy ainaki kerran matkalla ja son kaasun täyrennys ja siinä kerkiää jopa jonku juaman hairaasta ja käyrä vaikka ksuella.
Mutta tästä päivä jatkuu ja taas omalla laillansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti