lauantai

aamu alakooki omalta osaltani pikkuusen normaalia varemmin ku heräsin jo reilusti ennen kuutta. En tiärä mikä herätti, mutta nukkumiset oli siinä, ainaki mun osalta. Kauniimpi osapuali toki jatkaa tyytyvääsenä uinumistaan. Pimiääki viälä meinaa olla ja kukokkaa eioo vielä oikeen kunnolla kuittaaluansa aloottanu. Teen kävin kumminki laittelemas ja samalla totesin muunki talouresta olevan uinuulemas. Mutta ei täs mitää, onhan aikaa tuumaalla yhtäsuntoista tai vaikka sitä kolomattaki. Hiihtoa jaksoon kattoa eileen sevverran, jotta sen naisten kympin ja sitte en jaksanu sitä miesten sivakoontia orottaa vaan siirryyn elokuvan pariin ja vaaterihin. Kello oli kumminki jo kymmenen hujakoos ku petihin vetäyryyn, mutta tälläkertaa piisas tällääset unoset. Päivisin enoo juurikaa nokosia ottanu, kkkiikutaualis torkahteluuta ei tiämmä lasketakkaa... Nyt aukes kukkojenki äänet, pikkulinnut ei juurikaa pimiällä ääntele ja kaskaakki on vielä aiva hiliaa, samoon naapurin lampaat eioo äännelly vielä kuinkaa. Ensiksi epäälin, jotta siälä jotaki kirutetahan, mutta paliastuu karitsaksi joka kinus emältään ruakaa... Mutta mukavahan son täs seuraalla noita ääniä ja samalla kattella niinku aitiopaikalta kylän heräämistä päivähän ja laillansa arkehenki. Kattotahan sitte, jotta mitä ne eiliset puhuttelut sai aikaan, jotta siirtyykö mainittu pullukka omille mailleen vai meinaako jatkaa täälä mariaalua. Soliki kuulemma Peu joka ei olisi halunnu tätä armastaan pois päästää, mutta viimestään tänään tuloo sitte senki aika. Ja ku täältä reissuun mennään, tänne ei mitää erikoosmajootusta kellekkää järiestetä ja meirän siiven ovi pysyy kiinni! Ja television ja rikipoksin säätimet menöö kassakaappiin ja pysyy siälä, samoon sinne menöö tarvittavat kaapelikki, ettei tuu eres miälehen olohuanettamme musiikin kuunteluhun saatika muuhun käyttää. Justihin soffasta sain siihen ilimestyneet taharat putsattua ja kovalla vaivalla... siihen oli jotaki ruakaa purotettu ja ei oltu siivottu heti, oli puronnu niinku paska puasta siihen.... tyypillistä toimintaa täälä. Mutta siitoon jo piisalle asti marmattanukki, jotta antaa olla. Vaikka mulla verenpaineeseen lääkitys onki niin enoo sitä vielä ottanu... otan vasta erempänä, vaikka sitte aamupalan jäläkehen. Täksi aamuksi varasinki pienen paketin pekonia, sitte on sitä aatoksi ostettua makkaraa ja siihen kylykeen pari munaa... pitääs puhutella. Ja siitä pekonipaketista piisaa maanantaiaamulle vielä, jotta jaksaa matkustaa päivän minivaneis. Pääryttiin sitte minivanikyytiin, vaikkei tua automatkakaa maharotoon olisi ollu, mutta oon kumminki pikkuusen arka ajelemahan tuala. Vaikkei siinä mitää peliättävää sinällään oo, puhelimen navi viää taatusti oikiahan paikkahna, mutta paree kumminki näin. Saapas sitä sitte vain kattella amisemia ja tuumaalla omiaan, eikä tartte vaharata joka suuntahan ja joka risteyksehen kaikenaikaa. Seki on laillansa stressaavaa. Maanantaina meinattihin heti aamusta aloottaa matkalla isoolle kirkolle ja etelääselle liniapiiliasemalle josta sitte minivanilla kohteesehen. Kattotahan, jotta jääkö tälläkertaa aikaa eres vessaskäyntihin, viimeksi oli minivani jo peruuttamas ruurusta pois ku tiketit saatiin. Jotta orotettavis on olla kohtees pualisen jäläkeen, ennen kahta kumminki on ruukattu olla siälä silloon ku ollaan vaniilla menty. Ollahanki kerran vissiin menty omalla kyyrillä ja siinon aina sitte se autonki parkkipaikan vahtiminen, kaikis kortteeriis ku eioo autolle varsinaasesti paikkaa. Täs mihinkä nyon varaus tehtynä on kyllä hyvä sisäpiha autolle varattuna, mutta ei sitä sinnekkää kokonaansa vahtimatta voi jättää, aina niiston hualta kumminki. Jaku tiätää täälä pitkäkyntisten olevan aika ovelia, vaikka kuinka onki uhkana linnaa ja aika reippaastikki, silti yritys on kova vilipin tekohon. Turistipaikoos varsinki ovat ankaria näille varkahille joita aina silloontällöön kiinni saarahanki, mutta onneksemme meirän kohoralle eioo mitää sellaasta (kop-kop) sattunu ja toivottavasti ei satukkaa. Che-amis on suamituttujaki paikalla, kuulemma mustanmakkaran kauppiaski tulos paikkakunnalle johonaki vaihees, jotta pitänee käyrä kattomas onko Tapolaa oikeen ja onko syämiskuntoosta... tottahan jos on vakuumihin pakattua ja eres kohtuullisesti viiliäs kulietettua sitä vois paketin ostaa ja lämmityttää johonaki sopivss paikas. Mutta se asia kattotahan sitte kuon kohoralla, ei herkutella viälä kuinkaa millää. Se aiemminki mainittu kav... eiku naamatuttu antoo taas kerran hyvän vinkin ja tehemmeki niin, jotta istahramme jonaki päivänä junahan ja teemme pikkuusen rairematkan viereesehen provinssihin. Tuloo taas pitkästäaikaa istahrettua paikallisehen junahan. Ja ku kerran ennalta käymätöön paikka, son mukavaki nähärä uusia paikkoja ja veikkaan jottei vaimokaa siäloo koskaa käyny. Ei ollu koskaa ennen junallakaa täälä matkustanu ennenku tästä LopBurista lähärettihin ChiangMaihin jokusia vuasia sitte yäjunalla. Nyt alakaa olla valiennu kokonaansa ja kukoot päässy kunnolla vauhtihin, mutta kellohan onki jo varttia vaille seittemän, jotta pian alakaa ruakakuntaki osoottaa heräämisen merkkiä, ainaki lankomiäs on ansiohonsa menos. Onha täs kumminki kysees aika lyhkäänen viikko, ku alakuviikko meni vuatta vaihtaes. jotta kattellahan täs tätä aamua ja mä tairan ottaa ja keittää sellaaset pikkuusta paremmat aamukaffit, niinku on tapanani ollu.