asentuu paikalleen ku ammattimies tuli paikalle. Jari oli teheny saranat ja ne sopii justiin eikä melekeen! Ja olin keriinny maalata kaikki saranat ja samoon ristikon maalaamatta jääneet osat. Ja siinä hätäpäissäni olin ottanu maaliksi kirkkaan hopean, mutta ei haitannu, sitä piisas kyllä koko ristikkoonki ja siitä tuli taas vain parempi. Jotta nysson sitte paikallaan ja niin soma kattella ja sen saa tarvittaes aukaastua ja lasit pestyä.
Tuollaasen laatikoston kävin kattomas jääkaapin alle, mutta vielä jäi hinnasta auki... Jari käyy vielä tarkistamas hintaa, josko se siitä vielä alenis eres pikkuusen.
Mutta tänään sai ajella tuon veromerkin takia, olivat ensiksi antaneet väärän rekisterinumeron ja siksi tiarot ei välittyny oikiaan paikkaan ja nyt vast akäyressämme saatihin asiat kuntohon. Mutta nyt on veromerkki valamiina kiinnitettäväksi. Mutta mukavastihan tämä päivä on menny ja nyssitte saa rauhas istuskella etuterassilla ystäväni LEOn kanssa ja kuunnella Ruikonperän multakurkkua. Jaakko Teppo hakkaa nämä tämänpäivääset standupparit mennen tullen, naurattaa välillä niin perskeleesti. Jaakko asuu aikoinaan Ylämyllyllä ja joskus tavattiinki paikallises kuppilas, RAMONAs ja hauskaa oli silloonki, vaikka Jaska oliki vapaalla ja ei voinu kertomansa mukaan juuri porukkaa hauskuuttaa... Sanoo vain siinä josskivaihees, jotta hänellä on kultainen noutaja ja sen nimi on Pirkko ja se kohta hänet täältä noutaa... hauska mies kaikenkaikkiaan ja muistan hänestä myös uran alakuaikojen kolleekan, vanhemman milisairaanhoitajan joka oli innokas fani ja aina saunailtoina soitteli Saabbinsa kasettisoittimesta Jaskan musiikkia. Voi niitä Hattelmalan aikoja, oli mukavaa porukkaa ja yhtää ei opiskelijaa väheksytty. Muistelen, jotta silloosella osastonhoitajalla oli tapana pestä kaikkien hiukset ku saunottiin ja siälä ei kukaa uima-asuja pirelly. Voi vielä kerran. Ja Jaakko Teppo soi aina taustalla.
Hattelmalan sairaala oli mun uran ensimmäänen työpaikka ja alootin siälä vipparina jo samaan aikaan ku olin opiskelijana harioottelus. Jonaki päivänä osastonhoitaja vain kysyy, jotta jäisinkö iltavuoroon opiskelusetin jäläkeen ja sehän vain rahattomalle passas. Ja sain ylihoitajan kans sellaasen sopimuksen aikaan, jotta joka perjantai sain hakia kassalta viikon työtulot suaraan käteen ja sehän oli tosi hyvä sopimus ja toimii sen opiskelun oikeenki hyvin. Ja monesti kiiruhrin iltavuaroon kunhan ylihoitaja oli soittanu koululle ja kanslisti laittanu ilimootustaululle soittopyynnön josta heti arvasin asian ja toki soitin hetimmite takaasin. Ja sitte vain reipasta marssia kohti Hattelmalan sairaalaa. kekishän siinä melekeen täyren iltavuaronki tekemään ja siitäs ai aika hyvän korvauksen, veroa ku ei menny juuri mitää. Ja valamistumisen jäläkeen menin samaan paikkaan, mutta nyt paremmalla palakalla ku olin kerran valamistunu. Muistan, jotta valamistumisjuhulan jäläkeen kiiruhrin kotio vaihtamahan vaatteita ja fillarilla sorvinääreen, ei siinä keriinny sen kummemmin asiaa juhulimahan, muistaakseni juhulittiin opiskeluporukalla sitte myähemmin ja aika railakkaastikki. Jos oikeen muistan.
Mutta sitte hakeuruun töihin Honkalammen keskuslaitokseen ylämyllylle lähelle Joensuuta ja sinne muutettihin alakuvuaresta 1984. Muistaakseni ja silloon oli kova pakkas ja lumitalavi ja muistan, jotta ku Honkalammelle mentiin niin aurausvallit oli korkeita ettei juuri mitää niitten yli näkynykkää ja ku muutettiin kerrostalon alakertaan niin peliätti jotta kakarat laskoo keittiön ikkunasta sisälle...
Mutta siitä sitte maharollisesti joskus toiste enemmän.
Tuo tuli vain Jaakko Teposta mieleen ja siitä sitte Hattelmala ja ne saunaillat.
Kääkyrä on taas Nokilla hoiros ja Peu ajeloo mopolla omia reissujaan ja pullukka on vissihin taas paikalla ja riemu ylimmillään... tuosta ei hyvä tuu, sanokaa mun sanoneen. Peu on mitä ilimeesemmin ruvennu juomaan ja sitte vielä mitä torennäköösemmin käyttää joitaki muitaki aineita. Hapitus sellaanen ja alakaa näkyä jo naamastaki, vaikka kuinka nuari ja nättiki on, niin sen kyllä meikäläänen osaa nähärä.
huomenna sitte suunta kohti Pattayaa kera jarin. ja viipymisestä eioo vielä tarkempaa tiatoa, mutta eiköhän siälä jokunen päivä saata viärähtääkki
Mutta kattotaan tuota sitte huomenna, aamulla kumminki kerkiän nakutella ainaki pikkuusen.
asentuu paikalleen ku ammattimies tuli paikalle. Jari oli teheny saranat ja ne sopii justiin eikä melekeen! Ja olin keriinny maalata kaikki saranat ja samoon ristikon maalaamatta jääneet osat. Ja siinä hätäpäissäni olin ottanu maaliksi kirkkaan hopean, mutta ei haitannu, sitä piisas kyllä koko ristikkoonki ja siitä tuli taas vain parempi. Jotta nysson sitte paikallaan ja niin soma kattella ja sen saa tarvittaes aukaastua ja lasit pestyä.
Tuollaasen laatikoston kävin kattomas jääkaapin alle, mutta vielä jäi hinnasta auki... Jari käyy vielä tarkistamas hintaa, josko se siitä vielä alenis eres pikkuusen.
Mutta tänään sai ajella tuon veromerkin takia, olivat ensiksi antaneet väärän rekisterinumeron ja siksi tiarot ei välittyny oikiaan paikkaan ja nyt vast akäyressämme saatihin asiat kuntohon. Mutta nyt on veromerkki valamiina kiinnitettäväksi. Mutta mukavastihan tämä päivä on menny ja nyssitte saa rauhas istuskella etuterassilla ystäväni LEOn kanssa ja kuunnella Ruikonperän multakurkkua. Jaakko Teppo hakkaa nämä tämänpäivääset standupparit mennen tullen, naurattaa välillä niin perskeleesti. Jaakko asuu aikoinaan Ylämyllyllä ja joskus tavattiinki paikallises kuppilas, RAMONAs ja hauskaa oli silloonki, vaikka Jaska oliki vapaalla ja ei voinu kertomansa mukaan juuri porukkaa hauskuuttaa... Sanoo vain siinä josskivaihees, jotta hänellä on kultainen noutaja ja sen nimi on Pirkko ja se kohta hänet täältä noutaa... hauska mies kaikenkaikkiaan ja muistan hänestä myös uran alakuaikojen kolleekan, vanhemman milisairaanhoitajan joka oli innokas fani ja aina saunailtoina soitteli Saabbinsa kasettisoittimesta Jaskan musiikkia. Voi niitä Hattelmalan aikoja, oli mukavaa porukkaa ja yhtää ei opiskelijaa väheksytty. Muistelen, jotta silloosella osastonhoitajalla oli tapana pestä kaikkien hiukset ku saunottiin ja siälä ei kukaa uima-asuja pirelly. Voi vielä kerran. Ja Jaakko Teppo soi aina taustalla.
Hattelmalan sairaala oli mun uran ensimmäänen työpaikka ja alootin siälä vipparina jo samaan aikaan ku olin opiskelijana harioottelus. Jonaki päivänä osastonhoitaja vain kysyy, jotta jäisinkö iltavuoroon opiskelusetin jäläkeen ja sehän vain rahattomalle passas. Ja sain ylihoitajan kans sellaasen sopimuksen aikaan, jotta joka perjantai sain hakia kassalta viikon työtulot suaraan käteen ja sehän oli tosi hyvä sopimus ja toimii sen opiskelun oikeenki hyvin. Ja monesti kiiruhrin iltavuaroon kunhan ylihoitaja oli soittanu koululle ja kanslisti laittanu ilimootustaululle soittopyynnön josta heti arvasin asian ja toki soitin hetimmite takaasin. Ja sitte vain reipasta marssia kohti Hattelmalan sairaalaa. kekishän siinä melekeen täyren iltavuaronki tekemään ja siitäs ai aika hyvän korvauksen, veroa ku ei menny juuri mitää. Ja valamistumisen jäläkeen menin samaan paikkaan, mutta nyt paremmalla palakalla ku olin kerran valamistunu. Muistan, jotta valamistumisjuhulan jäläkeen kiiruhrin kotio vaihtamahan vaatteita ja fillarilla sorvinääreen, ei siinä keriinny sen kummemmin asiaa juhulimahan, muistaakseni juhulittiin opiskeluporukalla sitte myähemmin ja aika railakkaastikki. Jos oikeen muistan.
Mutta sitte hakeuruun töihin Honkalammen keskuslaitokseen ylämyllylle lähelle Joensuuta ja sinne muutettihin alakuvuaresta 1984. Muistaakseni ja silloon oli kova pakkas ja lumitalavi ja muistan, jotta ku Honkalammelle mentiin niin aurausvallit oli korkeita ettei juuri mitää niitten yli näkynykkää ja ku muutettiin kerrostalon alakertaan niin peliätti jotta kakarat laskoo keittiön ikkunasta sisälle...
Mutta siitä sitte maharollisesti joskus toiste enemmän.
Tuo tuli vain Jaakko Teposta mieleen ja siitä sitte Hattelmala ja ne saunaillat.
Kääkyrä on taas Nokilla hoiros ja Peu ajeloo mopolla omia reissujaan ja pullukka on vissihin taas paikalla ja riemu ylimmillään... tuosta ei hyvä tuu, sanokaa mun sanoneen. Peu on mitä ilimeesemmin ruvennu juomaan ja sitte vielä mitä torennäköösemmin käyttää joitaki muitaki aineita. Hapitus sellaanen ja alakaa näkyä jo naamastaki, vaikka kuinka nuari ja nättiki on, niin sen kyllä meikäläänen osaa nähärä.
huomenna sitte suunta kohti Pattayaa kera jarin. ja viipymisestä eioo vielä tarkempaa tiatoa, mutta eiköhän siälä jokunen päivä saata viärähtääkki
Mutta kattotaan tuota sitte huomenna, aamulla kumminki kerkiän nakutella ainaki pikkuusen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti