sunnuntai 9. helmikuuta 2020
väki
kutakuinki lapaannuksis temppelireissusta, varsinki nuarempi kaarti aiva ulalla. Oli vissihinki niille liika kuuma ja muutenki raskas reissu.
Mutta kattotahan, jotta mitä tapahtuu kunhan ovat levänneet tarpeeksi, meemmäkö Mukataalle vaiko ei.
tämä tapahtuma oli laillansa vanhanaikaaset markkinat ja rekvisiitta oliki sen mukaanen, myyjäkki oli pukeutunu vanhaan malliin ja musiikki ei soinu kovalla ja oli muutoonki varsin hillittyä.
Kääkyrä pelekäs niin lujaa näitä miakkamiähiä, jotta mentihin porukas kuvahan. Tuosta ilosta sai maksaa 20bht. Mutta meni hyvään takootuksehen, uskoosin. Kova homma näillä miakkaihimisillä, ei kateheksi käy kuinkaa.
Mutta tätä minen ymmärrä, jotta kuinka näitä pirtähän tuala ihimisten joukos. onko eres rokotettu.
niin kapisen näköösiä ainaki, mutta siälä ne kierteli ihimisten seas aiva niinku ei mitää.
Ja väkiähän oli vähä reilusti paikalla, jotta ei näistä koskaa osaa sanoa, jotta onko ne vihaasia vaiko ei ja mikä ne saa vihastumahan. Jaku kakaroota siälä kulukoo kaikenaikaa seas. Olis paree, jos pitääsivät ainaki näinä aikoona pois ihimisten jaloosta. Ainaki mummiälestä.
Mutta kotio tultua ja suihkusta selevittyä oliki pienen välipalan aika:
loistavan sämpylän päälle levitettä, cheddaria ja sitte sitä oivallista chorizzo-makkaraa. Lisukkeena hyviä kirsikkatomaattia ja mukillinen pikkasta parempaa kaffia. Jovain maistuu!
Janyssitte orotellahan, jotta mikon illan juaksutus, kunhan saavat nua kakaraansa asettumahan. Nähärähän, jotta mitä tapahtuu ja mennähänkö mihinkää vai haetahanko tähän mukataat. Pian seki nähärähän, jotta jään seuraamahan tilannetta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti