asioonnit

suaritettu ja kotonaki oltu jo toinenki tovi. Joy oli justiin kotiutunu kotiseurultaan ja oli huilaamas, ettei päästy herkkueineitä nauttimahan. Siinä Jarin kans tovin rupateltuamme, otettiin ja siirryttiin vaihtoehtooseen ruakapaikkaan joka tarioski varsin kelevollista korviketta... saman tyyppistä, mutta täytyy sanoa jotta Joyn SomTam on lyämätöön! Son jotenki niin maukas, ettei muut oo siihen viälä pysytyny, vaikka värkit on kuinkaki samammooset niin sillon vissihin joku taikamaanen kosketus ku se vain maistuu paremmalta. Tuas paikas oli rillattua kanaaki ja soli oikeen passelia ja sen kans oli oikeen hyvää kastiketta ripattavaksi. Jotta täytehen tuli kumminki tuaski paikas. Muualla ei sitte käytykää, paitti mä poikkesin matkalla seiskasta muutaman LEon iltapäivän seuralaasiksi. Kello ylittäny justihin kolomen ja meinasin illaksi teherä rehtiä makaroonikoteloa jauhelihasta jota eileen Tescosta otin. Saarahan vetää illalla kunnon ruakaa ja saa sitä muukki kokeella josko vaikka maistuus...huamennaku lähäretähän isoolle kirkolle niin ei jää turhaan tänne happanemahan. Vaikka säilyyshän se jääkaapis muutamia päiviä, varsinki jos muistaasin sen sinne illemmalla laittaa ja tiätysti rasiahan. Mutta kattotahan minkämoosen suasion se saa. Lähinnä koululaasia ajattelin, Pau saattaa maistaa vaikka vain kohteliaasuuresta, mutta suklaarosvolle en eres tarioa, son siksiki pöliä. Nyt mentiin yli neliänkymmenen ja voin sanoa olevan KUUMA, niinku Arska ruukaa tääläpäin olles päivittää... taitaa sohojolas plussalla kumminki olla, eileen oli 35 astetta väliä lämpötiloolla. Nua pikkupurkit on olusis passelia näin päivällä, pysyy kylymänä sen aikaa mitä kestää juara, ei tartte jäitten kans kuinkaa pulata. Mutta nyt tairan ottaa sen päivän toisen suihkun ja pienen levon ja sen jäläkeen valamistan sen makaroonikotelon.