perjantai 6. maaliskuuta 2020

ompahan

taas kuuma keli. Vettä satanu täs lähistöllä, mutta emillä ei piskoakaa. Suphanburiski käytiin Bangin maharollista koulua kattomas, mutta ei siäläkää tullu piskoakaa. Jotta kastella on pitäny taas ja poijat sen homman hoiti iliman kehootusta. Ja justiin tekaasin jauhelihasta taikinan, tairan uunis paistaa niistä pihiviä jos vain yhtehen pellillisehen saan ne mahtumahan. Tipi meinaa mennä nuarison kans syämään tuahon kyläkuppilaan, mutta meinasin etten sinne lähäre vaan nautiskelen jauhelihapihiviistä ja saatan teherä siihen vaikka pikkuusen ruskiaa soosiaki. Perunoota eioo yhtää, mutta menöö siinä piäni setti riisiäki sitte. Ei tällääsellä kelillä oikeen kummempia viitti teheräkkää, kattotaan sitte illemmalla josko pikkuusen vaikka viilenis. Ennuste näytti ainaki äsköön piäntä maharollisuutta sateeseen, mutta ei mitää runsasta ookkaa tulos. Virkistääshän se pikkuusen, tahtoo yäkki olla niin lämpöösiä jotta saa ilimastoonti paahtaa täysillä ja tuulettimet surajaa kahares kammaris. Mutta eioo poijat yhtää moittinu, ei niillä oo ilimastoontia asuunpaikas ollenkaa ja ei täälä oo muutenkaa kovin yleestä. Me kyllä huallatetahan tua joka vuasi ja hyvänä on pysyny sen ansiosta toistakymmentä vuatta jo. Mutta tuloo seki elinkaarensa päähän joskus ja uus on sitte jotaki 600 euroos, jottei sekää mikää maharotoon oo. Jätin tosiaan sen pihivitaikinan maustumahan, pistin kelemun päälle ja jemmasin mikroon johona saa nyssitte sen reilun tunnin huilata ja maustua oikeen kunnolla. Tälläkertaa en chiliä pannu ollenkaa, mutta meni paprikaa, oreganoa ja mustapippuria. Joskus voi hyvin jättää sen chilin vähemmällekki. Valakosipuliaki varsin kohtuullisesti, pääsöö muukki maut oikeuksihinsa paremmin ja mikää ei peity minkää alle. Emmä mitää soosia viitti teherä ittiäni varte, aiva turhaa moinen, pistän vaikka siivun juustoa pihivin päälle... Enskerralla varaan kyllä reilusti sitä Liiteristä saatavaa muusivärkkiä ja samoon ruskiaa kastiketta niis pussiis... niistä saa nopiaa hyvää aikahan, muusista sitte voi teherä vaikka rieskaa jos sattuus ottamahan vaikka pussillisenki ohorajauhoja mukahansa. On mulla vielä spelttijauhoja, mutta teen vasta huomenna sämpylöötä, eileen ostettiin isoo paketti paahtoleipää, jotta poijat saa hiukopalaa... nuarilla miähillä ku ruukaa olemahan kaikenaikaa näläkä. Eikä soo miksikää muuttunu, aina ruaka kelepaa ku tarioaa. Ja saattavat pian jo lähtiäkki eineelle, Suphanburis söiväkki kunnon setin PhatKhaPaota, jotta sillon selevinny tähänasti. Mutta nyssitte laittamahan pihivit pellille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti