Ensimmääsen

kerran käy niin, jotta nakuttelen päivän ensimmääsen kerran ja sohojolas eioo vielä vuarokausi vaihtunukkaa. Mutta kun tuos kolomen kantturoos heräälin, en enää yrittänykkää nukkua, kaffit tuleille ja pakkauksen kuntoon. Johan kello neliää lähenööki, ettei täs olisi oikeen nukkua keriinnykkää. Kelloa enoo tarvinnu enää vuasikausiin heräämisehen, son jotenki automatisootu tuonne neliän kantturoolle. Ja joskus en sitte mee enää yrittämähänkää nukkumista, mutta täälä oon sen teheny ja joskus jopa onnistunukki. Mulla eioo tarkkaa käsitystä, jotta keitä kaikkia reissuun lähtöö, mutta lähtekööt ketä lähtöö, sinne mahtuu kyllä yhyreksi yäksi olemahan vaikka kuinka moni. Thaikut kun nukkuu mihinä sattuu, lattiaki kelepaa oikeen hyvin ja moni teköö sitä jatkuvasti. Meilläki nuariso nukkuu tuas soon olohuaneen lattialla kaikenaikaa, vanhempien makuuhuaneesehen ku eivät kaikki maharu. Piharakennukses asustaa Tipin nuaree poika Bang ja siinä erikseen olevas komeros sitte Paun isä joka ajaa Samchukis mopotaksia. Jotta kattotaan sitte kun lähärön hetki tuloo, jotta montako sinne lavalle kapuaa. Apukuskin paikka on mulle varattu, lanko kun kähtöö kuskiksi. Saan sitte kattella maisemia, kunhan päivä valakenoo. Veikkaasin matkahan menevän melekeen viitisen tuntia pysähryksineen ja eihän täs mihinkää kiirusta oo ja kun viiren kantturoos on suunniteltu lähtö niin näkisin meirän olevan meren rannalla ennen puolista. Mutta seki nähärähän sitte tuonnempana. Mukava son lähtiä pitkästä aikaa tuonne johona on vuasittain aikaa kulutettu ja nyt erikoosta on se, jotta oon siälä parisen viikkoa aiva ittekseni. Mulla on riittävä varustus siihen ja jos jotaki tartten, osaan sellaasta hankkia ja palioko sitä ny miäs tarttis kun lähikaupasta jaa juamat sun muut. Ja ruakapaikkoja on valita asti, paariaki löytyy jos sellaasehen haluaa mennä kattelemahan maisemia... Nojoo, kattelen täs vielä uutiset ja nostelen pian laukkuni lavalle. Mua ei ainakaa kenenkää tartte orottaa.