ltapävästä

hiarojalle mennes sattuu tuollaanen puati silimähän ja sinne piti mennä kattelemahan. Nuorimies ei puhunu oikeen yhtää lontoota, jotta huusi jonku kokeneemman naisen siitä karulta häsyyhin. Kattelin valikoomaa ja ostin sitte öljyä jolla voi lonkkaa voirella, teinki justihin nin. Lisäksi oli erilaasia juamia, yhyren otin ja join sen hetimmite siinä orotelles vastuurahoja. Pitoisuuret juamis vissihin melekeen olemattomia, ei ainakaa mihinää tai kuinkaa tuntunu. Öliys on niin pientä pranttiä, jotten sitä ruvennu sen kummemmin tiiraamahan. Pieni pullo oli nelisen euroa ja en usko senkää mitää väkevää olevan. Täälähän on tuo kannabis vapautettu lääkinnällisehen käyttöhön, mutta onko se lääkinnällistä jos käärii sätkän? Sitä se poika oli smulle myyny, mutta snoon jottoon lopettanu tupakinpolton ennenku hän on syntynykkää. Ja, jottan meinaakkaa sitä aloottaa. No, hierojallehan olin menos ja meninki ja hiarojaksi tuli sama kokeneempi rouva joka mun jalakoja hiaroo jokupäivä sitte. Oikeen ammattilaanen oliki ja osas justihin oikeista paikoosta hiaroa ja tuntuus jotta vetryy tästä. Sovin, jotta meen ylihuomenis ja sama setti sitte. Ja hieronna hinta oli8€ ja kesti tunnin. Jotta eioo sekää kallista ja tuo oli tosiaan oikia hiaroja eikä mikää sivelijä, niitä täsä kyläs on enemmän ku näitä kunnollisia jokka oikiasti osaaki hiaroa. ne jokku on keskittyny vain isovarpaitten välin hiarontahan. Nyssitte kello lähentelöö neliää ja alakaa suunnittelu, jotta mihinkä eineelle ja ottaasko oluen heti vai hetkenpäästä. Isoja asioota ja päätöksiä. Tairan sen oluen kumminki ottaa, se LEO on tulta jääkaapista jo siihen mallihin huurellu, jotta se pitää päästää palaveluksehen. Aamulla sain sitte ikävääki uutista, ystävän Eija Peltola on siirtyny ajasta ikuisuutehen ja asia jääny multa havaattematta, vaikka fb-kavereita oltihinki. Näin watsapis yhteisen ystävämme ja siltä sain asian tietooni. Viestittelin Eijan puolison Jukan kans ja Eija oli nukkunu pois läheisten läsnäolles kovan taistelun jälkeen. Eija ei antanu syövälle periksi, taisteli kynsin ja hampain, mutta sitte vei voimmat ja noutaja tuli. Surullista, mutta jäi niitä hyviä muistoja ja ne jos jokku kantaa näissä ajoissa ja auttaa jaksamaan. Jukalle lämpimiä ajatuksia, jaksamista ja kaikkea muutaki hyvää. Viitisen vuotta sitte menehtyi paras kaverini Esa-Matti ja silloonki sain tänne siitä tieron. Muistaakseni oli loppiaanen ja oltiin kortteeria tuos aika lähellä. Se oikiastaan musersi ja olin aivaku puulla päähänlyätynä sen päivän. E-M meni kans syäpään ja kohtuullsen nopiaa. R.I.P. Eija ja Esa-Matti. Nyt päätän täältä tähän.