kokkaalu

pitää vain suunnitella pikkuusen paremmin ja kattoa kaikki värkit kohoralle ja sitte vaiheettain eretä. Sämpylät luannistuu parhaate, ei tartte juurikaa liikkua. Ja miksei muukki ruaat jokka kaikki kysytetähän uunis, vaikka se lihakotelo johon käytän bataattia, porkkanaa ja sipulia hyvän lihan lisäksi ja lihat marinoin erellisenä päivänä ja vain pikaasesti pannulla ruskistan ja sitte uunihin kolomeksiki tunniksi. Mutta antaa nyt tuon kotelon rauhas kypsyä, äsköön piti pikkuusen rautalankaaki väännellä, jotta löytyy foliota... muistin, jotta sitä multa jäi, mutta se löytyy jostaki muualta ku keittiöstä ja sitei oikeen muualla tarvita ja täälä sitä ei kukaa muu tarttekkaa... mutta löytyy ja sain kotelon peitettyä ja sitte viälä miarolla lämmöllä sen pualisen tuntia. Sitte saa olla uunis vielä jäläkilämmös ja vasta neliän jäläkeen meinaan syärä ja ehkä antaa pikkuusia maistiaasia... oli kyllä niin kallista se juusto, jotta se pikkuusen arvelluttaa, mutta näkevät teinarikki, jotta ruakaa osaa jokku muukki teherä ja sitä vois osata vaikka ittekki. Ne ei sitte tee yhtää mtää, tuos vain keikaroovat ja vaihtavat välillä vaatteita ja nukkuvat. Ja kännykkä naamaneres kaikeaikaa, ei ne eres keskenään palioa puhukkaa, välillä joku kiliaasoo ku pelis varmahan tapahtuu jotaki... Lankomiäski on maalaushommien ohes aina kännykäs kiinni ja pelaa jotaki ihimeen sinnikkäästi. Minen oo koskaa oikeen innsotunu nuasta peliistä, pasianssia saatan pistellä joskus joutessani, en juuri muuta. Muinoon olin aika hyvä matopelis, mutta soli muinoon se. Mitäs sitte? Iltapäivää mennähän, jotta olisko vaikka rinkinki aika?

siinä samalla päivän c-vitamiinikki.