toisena

päivänä sitte uni lopahtiki jo neliältä ja täsny istun nakuttelemas ja vuarokausi eioo sohojolas viälä eres vaihtunukkaa, mutta pikoohn vaihtuu. Son merkillistä tuon unen kans, seku loppuu nin meleko turha enää yrittääkkää, jotta nousin ja keitin mukillisen kaffia ja tekaasin sämpylän juustolla ja löörtaakkisella chettarilla. Oikeen hyviä tuli sämpylööstä ja sopivan kokoosiaki, jotta piisaa kun sen pistää pauliksi ja sitte päällystää, passeli varhaanen aamupala, se toinen sitte tuonnempana. Tipiki jo nousi ja siirtyy soffalle kattomahan jotaki hömppäsariaa, toivottavasti saa viälä nukuttua sen avulla. Selekäänsä valitti, mutta ei vissihin kovaa vaivaa, kun ei lääkettä siihen halunnu ja mullahan hotusiinit löytyy tästä pöyrältä ja on vahavempaa ja viäki vahavempaa. Normaalia särkylääkettä, ei sen kummempaa kumminkaa. Vaikka täältä saa kunka vahavoja tahansa, enoo niihin kumminkaa ruvennu, piisaa normaalit parasetamoolit ja ibuprofeiinit. Mutta nyt voisin voirella lonkan tuolla öliyllä täs joutessani. Kakki aamun toimekki sitte tehtynä ja kello eioo viälä viittäkää... vois sitä ittekki koittaa viälä vaateroitua ja vaikka torkahtaakki, nyt kun on pikkuusen syänykki vois hyvinki nukkumasa viälä piipahtaa.