torstai 1. helmikuuta 2024

päivä

menny aiva niinku käsien välstä, iliman mitää kummallisuuksia. Aamusta tosiaan leipaasin sämpylät ja tul taas aikalailla hyviä ja näyttää tuo pitkä nostatus touvan niihin sellaasta kuohkeutta ja ei nuo vehenäjauhokkaa huonoja oo, nyt oli tosin pikkuusen ruisjauhojaki vielä pussinpohojalla, mutta seuraava setti on sitte pelekkää vehenäjauhoa ja mysliä. Illalliseksi Pau tekaasi loistavan PhatKraPaon kanasta ja siihen kylykeen sitte paistettu kananmuna, niin johan kelepas. Ja kellon lähennelles nyt seittemää oon jo herelmäkki syäny, vaimo hakaasi täriltään niitä sompoota ja nyt oli jo paremmin makua ku mitä oli niis joita torilta joskus ostettiin. Päivä ollu lämmin erellisten tavoon ja kyllä taas hiki valuu kun sitä luku- ja kuuntelusettiä tuos terassin eres suaritin. Mutta sen päälle on mukava ottaa raikastava suihku ja kuunnella vielä kiriaa makuultaan. Siinon vain se huono puol, jotta tahtoo uni tulla... ja niin kävi nykki, jotta pikkuusen piti kelata takaasinpän jotta juoni ei päässy karkuhun. Vaikka tosiaan tuohon kiriaan perustuvan elokuvan oonki nähäny, en sitä loppuratkaasua muista yhtää ja tuos kirias on palio sellaasta jota varmahan ei elokuvas ollukkaa. Joku oli taas esittäny kommentis jotaki mun maailman kattomisesta ja sen riittävyyrestä. Eiköhän jokaanen katto maailmaa laillansa ja enoo kertaakaa kehuskellu omalla katsannolla tai kokemuksillani. Mun kokemukset on vain pikkuusen syvempiä ku mitä saarahan muutaman viikon oleskelulla vaikka mihinä. Oon aina hakenukki matkoollani kosketusta tavallisehen väkehen ja siihen oon saanu toki täälä oivallisen maharollisuuren lähes kylän vakituusena asukkaana. Sellaasena mua kuulemma piretähän, ainaki joittenki miälestä. Mutta aina sitä uutta oppii kun uusis paikoos käy, niin täälä kun muuallaki. Mulla ei vain nykyään tuu juuri muualla käytyäkää, tästä kun on tullu se toinen koti ja sellaasena sitä piränki. Toki katton tätä elämistä täälä omalla laillani ja se ei varmahan aina kaikkia oikeen miällytä, mutta en sillä sen kummemmin päätäni vaivaa. En eres ana nuota kommenttia musita kattellakkaa, nyt vain jotenki satuun vilikaasemahan. Mutt ainahan ne koirat hakukkuu, mutta karavaani se vain kulukoo siitä huolimatta. Ja voin toistaa taas senki, jotta eioo pakko seurata eikä lukia jos ei hyvältä tunnu, en kenenkää poistumista havaatte kuinkaa, sellaasta laskuria ei sentään oo olemaskaa. Viime kuus oli lukijoota 6202 ja se teköö kutakuinki 200/päivä ja son aiva mukava luku, erellises kuukaures oli se joku ropottipävä kun niitä lukijoota oli jopa tuhansia, jotta stä joulukuuta ei oikeen osaa tosissaan ottaa, silloon oli melekeen 10000 lukijaa. jotta siitä vain joko jatkaa tai sitte ei, mulle kelepaa oikeen hyvin molemmat. Tyyliäni en meinaakkaa muuttaa, en tavoottele tällä yhtää mitää, en enempää lukojoota enkä muutakaa mammonaa tai sitä vastaavaa. Kunhan aikani kuluksi nakuttelen mitä sattuu miälehen tulemahan. Areenasta koitin kattoa sitä Modernit miehet- sariaa, mutta ei jaksa kiinnostaa juuri yhtää. Jotta pitänee plarata areenaa sitte pikkuusen paremmin ja koittaa kattoa vaikka joku rokumentti. Äänikirioja on tariolla vaikka kuinka ja sainki joululahajaksi jsotaki kolomen kuukauren setin Nexstoryyn ja sälä näyttää oelvan hyvät valikoomat. Mutta niinku oon maininnu, son vähä huono iltakuunteluna, kun se uni tahtoo tulla aika nopsasti kun kuuntelemahan rupiaa. Jotta paree kuunnella päiväsaikaan ja lukia illalla vaikka oikiaa kiriaa. Mulla tuos yks dekkari onki menos, jotta vissihin sitä sitte levolle mentäes jos ei mitää muuta miälehen putkahra. Vaimo lähti jonku porukan kans tuohon vähäänmatkaan temppelijuhuliin, mutta en viittiny lähtiä, olis pitäny pikkuusen pukeutuakki ja en sitäkää viittiny teherä. Son aika pieni temppeli ja siksi pienet juhulakki ja ei siälä mitää erikoosta oo, ennemminki se tarioaa paikallisille maharollisuuren ottaa temppeliin kosketusta ja teherä niitä asiaankuuluvia rituaalia. Kielsin jyrkästi vaimoa tuomasta mitää syämistä mulle, valaasin sitä tästä uuresta ruakakomennosta ja tuntuu ymmärtävän asian täyrellisesti. Jotta ei mitää välipaloja vaikka ne kuinka hyviä olisivakki. Ja ovakki, esn kyllä tärän ja siksiki niitä koitan pysyä eros. Lakkojuttuja on joka uutislähteis ja ihimiset etelleen hamtraavat tavaraa aiva niinku olis pireekki lakko tulos. Tuo ei aiheuta juuri mitää merkillistä, joiski tavaroos saattaa olla pikkuusia katkoksia, mutta ei missää tärkiäs kumminkaa. Ja useemmat kaupat on aukiki melekolailla normaalisti, jtta ei hätää milläämuatoa. kunkahan sitä silloon päriättihin ku sunnuntaisin kaupat oli kiinni? Ja lauantainaki menivät jo aiemmin kiinni. Hyvn pärjättiin ja en muista mistää olleen puutetta, mutta silloon osattihin paremmin varustautua ja osattihin leipoa ja varautua muutenki aiva erilailla ku nykyysin. Mutta tuosta aiheesta taisin jo aamusella nakutellakki aiva piisalle asti, jott josko sen antaas kumminki olla. Tuosta maailman näkemisestä ja kokemisesta vielä pikkuusen, jotta täältä se näkökuluma on justihin tälläänen ja ehkä mun näkökuluma on paikallisia avarampi, paikalliset kun ei juuri uutisia seuraa. Eivät täs taannon olleet kuulleekkaa kun valtakunnas oli räjähtäny ilotulteteheras ja 18 oli kuallukki. Ei juuri kukaa tienny asiasta ku koitin kysellä. Suomeski oli iltapäiväleheris isoja otsikoota aiheesta. Jotta täälä sitä maailmaa kattellaan pikkuusen erimoosesta kulumast amitä ehkä luuliskaa, jotta sitäki pitää koittaa ottaa huomioon ja sillälailla ymmärtää tätä eloa täälä maalla. Mutta koululaasia ihimettelen taas, nekää ei tiänny mistää mitää, mutta kun ei nuota uutisia oo tiktokis jota näyttävät eniten seuraavan. Mutta josko pian vetäytyys levolle ja tuumaamaan huomista päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti