alakaa

elämä voittamahan ku saanu kaffit juatua ja pekonit sunmuut einehrittyä. Tällääsehen vois oppiakki, jotta kaikki teherähän valamihiksi... Tai sitte ei. Aurinko rupes paistelemahan, jotta saattaa hyvinki tulla lämpöösempi päivä mitä aiemmat. Ei juurikaa vaikuta muhun, en meinaakkaa aurinkoa sen kummemmin ottaa. Eikä täs oikiastaan olisikkaa sellaasta plassia johonka kehtaas ittensä asettaa käänneltäväksi... Otetahan sitä sitte tuonnempana johonaki muualla jos sattuu. Rario Nostslkia auki ja hyvää musiikkia tuloo kaikenaikaa. Aamuohojelmat alakaaki vasta reilun parintunnin päästä... Mutta mikäs täson terassilla istues ja nakutelles. Tipinki pitääs pian kotiutua, jotta päästähän taas niinsanotusti normirytmihin. Ja kotio omihin nurkkihin. Vaikkei Jounilla oloos mitää vikaa oo, päinvastoon täälon oikeenki mukavaa ja leppoosaa. Jaa, mitähän sitä keksiis jotta mainittaas? Eileen tuli käveltyäki aiva piisalle asti ja se tuntuu jaloos viäläki, ehtoolla piti oikeen ottaa tuali ja nostaa jalakoja ylähälle ku niin porotti... Jotta piremmät kävelyt poissuliettuja juttuja, mutta jotaki vois kehitellä. Suphanburishan olis vaikka mitä, mutta kattellahan kuinka homma etenee ja pitääkö kaupoos käyrä. Samalla orottelen Tipin tilannetiarootusta, jotta koska hänen hoitovelevollisuus loppuu ja palajaa kotio. Jotta seuratahan tilannetta ja toimitahan asiootten vaatimalla tavalla. Täältä tähän.