olipas

mukava herätä aamusella ennen auringon nousua lintujen lauluun. Ja kun herääminen tapahtuu ilman minkääsorttista kivistystä tai tukaluuden tunnetta siitä oikiasti nauttiiki. Linnut piti aikamoista ääntä, muttei haitannu kuinkaa, kerran tiesi että yön unoset oli siinä. Päivä valkenikin siinä tuumailles ja ääniä kuunnellen. Pieni soraääni oli kuitenki tuon tekojärven toiseltapuolelta kuuluva musiikin jytke. Siellä vissihin valamistunu uus tupa ja sitä nyssitte juhulitaan ainaki tämä viikonloppu. Ja tosiaan ennen auringon nousemista piti jo nupit kääntää melekeen kaakkohon. Ja kuuluu koko aijan tuo sama musiikkilaji, muttei häiritte sekää ku täs alakerran terassilla nakuttelen. Aurinko siirtyny jo siihen mallihin, ettei paista silimähän ja näköö paremmin näytönki. Tuos toisellapuolella on tehty sellaanen hiakkatie kanavan vartehen ja sitä rupesivat lanaamahan ja kastelemahan tänään. Jouni meni tarkistamahan asiaa ja havaatti, jotta murioovat sillä tiehöylällä tienvieren puita aiva järiettömästi. Siitä vain lanan puskuria ylähä ja katkomahan teinvieren puita jokka Jounin tontin reunalla. Tai olivat kenen tontilla tahansa, eivät taatusti haitanneet ketää eikä mitää. Jouni siinä sitte haki vesurin (oikiasti viirakkoveitteä vastaava) ja katkoo ne paremmin. Lanan kuski ei tullu kopistansa pihalle, vissihin pelekäs senverran veittiä ja vihaasta fallea. Lanaus ja kastelu jatkuu kumminki ja oksakki saatihin tieltä pois. Orotellahan äts yhtä maanmiestä tulevaksi visiitille, matkalla Pattijoelle pysähtyvät vaikka kaffille. Ainahan son mukava maanmiehiä nähärä, varsinki niitä jokka täälä asuu. Niillon palio sellaasta kokemusta josta on ittelle arvaamattoman isoa hyätyä silloon ku jotaki erikoosempaa tarttoo tai haluaa. Tipinki hoitovelevollisuuret alakaa olemahan taputeltu ja ollahan siirtymäs yhteesehen kortteerihin Wanglukin kylälle. Vaikkei siälä mitää sen kummempaa ookkaa, on kumminki omat nurkat ja sitämukaa omat fuurukki. Kyläs on aina mukava olla, mutta kotiomeno on kumminki aina mukavaa. Oli sitte mihinä tahansa. Rariokkaa ei näytä toimivan, olisko viikonlopun syytä ja sitte kakarat surffaa oikeen urakalla. Aamusella kaikki vielä toimii, mutta ny ei saa millää vehkeellä kuulumahan. Jounilla kyllä tuota tallennettua musiikkia kuunneltavaksi vaikka kuinka, ja joskus paikallansakki olla vaikka hiliaa. Ja tuosta läheisestä sorapaikasta soran/hiakan kuskaus jatkuu kaikenaikaa, vievät Bangkokkiin jonnekki sementti/betoniasemalle melekeen koko tuatannon. Kohtuullisen isoolla rekoolla sitä rahtaavat ja näinollen teitten kuluminenki on aikamoosta. Tosin eivät aja tuata yleestä tietä koko matkaa, niillon sellaanen hiakkatie tuon järven rannalla jota sitte kyllä kastelevakki kohtuullisen useen. Mutta aikamoosta moiektta pitävät ku tyhyjällä rekalla mennä jyryyttelevät lisää hakemahan. Ja Bangkokista tulleski näitä samoja keltaasia rekkoja oli usiampia liikentees. Niillon vissihin toistasataa samammoosta rekkaa jokka jatkuvasti liikentees. Aikamoosta trafiikkia kumminki. Ja nyttemmin vissihin ottavat sitä hiakkaa ruappaamalla, jotta järvi senku syvenöö ja suurenooki. Kuinkahan suureksi tulookaa jää nähtäväksi. Toisellapuoalella oleva joki/kanava taas on sitte toisemmoonen. Eioo ollenkaa joki eikä tehty kanavakaa, alakaa vain jsotaki ja sitte taas päättyy johonku. Sitäki kumminki ruappaavat ja poistavat sellaasta lumpehen tyyppistä kasvillisuutta jottei aiva kokonaansa kasva umpehen. Jounin appi käy siinä kuulemma uimaski, mutta pohoja on kovaa liajuunen vaikka vesi ei likaaselta näytäkkää eikä haisekkaa. Jouni pumppaa siältä kasteleveden ja taitaa olla ravinteet kohorallansa kastelus. Etupihalla nurmikkoaki piisalle asti ja lisäksi banaanipuita ja kukkasia istutettuuna jokka tieätysti vaatii vettä ja muutaki hualenpitoa. Nyt kuuluu Jouni antavan ajo-ohojeita viarahalle, jotta pistän nakuttelun sivuhun ja kattellahan. Täältä tähän.