16.2.2025

ja sunnuntaita oon täs tutulla paikalla aloottelemas ja nyt voin sanoa, etten niin kauhian hyvin oo keriinny nukkuakkaa... Hokia kattoon siitä kun se alakoo joskus ennen yhtä ja pitihän se kattoa loppuun asti ja SUOMI VOITTI jatkoajalla, mutta seki piisas jatkoa ajatellen. Seuraavaksi vastaan isäntämaa Kanada ja eioo yhtää helepompi vastustaja. Ei millää mitattuna, päinvastoons aattaa olla astetta tai kahtaki kovempi. Mutta onhan se hienoa kattoa kun maailman parhaat pelaa toisiansa vastaan, ei tälläästä kovin useen pääse kattomaan, jotta ajattelin käyttäväni tilaisuuren. En saanu kännykän näyttöä peilattua isoolle ruurulle, jotta kattelin tästä läppäriltä sitte koko matsin. Ja väsyttiki jo, mutta en antanu periksi. Mutta ensiksi pikkuusen vielä Pattayasta ja erityysesti siitä BURAPA-tapahtumasta jossa kahtenaki päivänä vieraaltiin. Kysees kansainvälinen (muka) tapahtuma, mutta kohtalasen huonosti orkanisootu sellaanen. Näytteillä ei paljoakaa kiinnostavaa, ei juuri niitä museojuttuja joita viimeksi ihastelin. Ja eniten harmitti se, ettei päästy ostamaan tapahtuman teepaitaa... oli myyty loppuun ja aina piti muka tulla lisää, mutta ostajajono senku lisääntyy vain. Järjestäjät ei ollu yhtää ajatellu kävijämäärää ja tilanneet riittävästi paitoja, kauppa olis käyny ku myrsky, mutta meirän lisäksi moni jäi iliman. Aluehan oli aika laaja ja siihen nähden näytteilleasettajia oli aika vähä ja myyjiäkää (siis ruokaa ja juomaa) ei liikaa päässy olemaan. Jotta ei mikää hyvä maku jääny suuhun siitä tapahtumasta. Olivat vissiin tähdänneen enemmänki iltaan, oli parikin lavaa joissa piti esiintyä erilaisia rokki- ja muita musisoijia, mutte ne vain illemmalla ja yöllä. Päivällä nämä alueen tyhjiä, ei mitää toimintaa. Sentään saatiin aiva loistavaa smoothieta joita ystävällinen paikallinen enitonen valmisti ja ne oliki tapahtuman parasta antia, tuoreita herelmiä oikeilla musteilla piristi kummasti päivää ja sai jalaat kulukemaan sen mitä pitikin. Jotta siinä se tapahtuma

ei mua juurikaa kiinnsotanu nuo lähes psykedeelisiksi tuunatut moottoripyärät, enemmän olisin ollu kiinnostunu museopyäristä joita erellisellä kerralla oliki runsaasti mnäytillä. Tapahtumahan oli ilmainen, että pääsymaksua ei ollu, mutta olihan aluekin aika kaukana keskustasta ja oli sellaasen urheiluhallin kupeessa oelva, jotta järjestäjät tuskin paljoakaa joutuuvat moisen alueen käytöstä maksamaan. Mutta niille vissiin piisas, että saivat tapahtuman järjestää ja pitää ns. omaa kivaa oman porukan kesken. Kävijöitä ei oltu juurikaa sen kummemmin ajateltu. Mutta nyt saa siitä piisata. Eikä koko Pattaya saa multa yhtää enemmän pisteitä mitä eiemminkaa, Majatalon visailta ruakineen oli mukava ja jopa virkistäväki. Mutta muu tarjonta ei juurikaa kiinnostanu vaikka sitä oliski ollu joka puoella tarjolla, jäi paarit sun muut käymättä ja kävelinki rantakarulla vain kattellessani pitsapaikkaa jonka sitte löyrinkij akohtuullisen pitsan sain syätyäki, mutta aika kallis oli. Ja muutenki hintataso oli korkiampi, parturiki olis maksanu 150bht ja sma olis ollu tukanleikkuun hinta, jotta ne säästin tänne paikalliselle yrittäjälle. Eilen sitte aamulla oli vaimon tilaama taksi sovittuna aikana paikalla ja saatiin kyyti Bangkokin etelääselle bussiasemalle josta sitte minivanilla Samchukkiin ja se matka sujuu yllättävänki hyvin vaikka takapenkiltä en juuri mitää nähnykkää ja se pikkuusen heitätti sielä takana kun monttuuhin kuski osuu. Mutta kotio päästiin ja sain kaffiaki tiputeltua ja vaimo pääsi kukkahommiin jokka oli toki jo alootettu. Heti piti paistaa pekonia ja munia, näläkä oli siinä vaihees aikamoonen ja pikkuusen piti huilatakki televisiota kattelles. Mutta kyllä Paun tekemä ruaka sitte illemmalla maistuuki ja meninki petihin jo ennen kasia, jotta kerkisin jokusen tunnin nukkua ennenku hoki alakoo 0000 tätä aikaa.

Täytyy sanoa, jotta mun suus tämä kotiruaka maistuu paremmalta kun suamiruaka ja eilen varsinki oli maullaan, Oli PhatKhaPao kanasta ja sitte aika tulista makrillisysteemiä ja vielä omelettiaki, joota oli tosiaan maullansa. NYT TÄYTYY SNOA, JOTTA VITUTTAA! Nimittäin viimmeenen fazerin sininen suklaalevy oli saanu jalaat allensa meirän poissaolles ja mitä ilimeesemmin varkaana oli ollu vaimon nuoree poika! Saatana, jotta vituttaa moinen homma kun ajatellaan kaiken olevan otettavis ja yhtää ei tunneta sitä minkäämosoeksi varkaureksi joka se selevästi onki! Mutta tästäki seleviän. Sanoonki justiin vaimolle, jotta sillifileet ei ollu kelevannu varkaalle eikä sinappisillikää joista voisin varkaalle maistiaaset antaa. Ajattelemattomuutta ja suorastaan typeryyttä koko saatanan paletilla! Sanoonki justiin, jotta tänne meirän tiloohin eioo kellää mitää asiaa missää tapaukses ei eres silloon kun ei olla paikalla. Ja vaikka kyse vain yhdestä suklaalevystä, on asia vakamapiki, varkaus on varkaus vaikka olis mikä tai miten pieni asia kysees. Jos eioo omaa tavaraa niin sitte on varkaus rikosnimike ja se mua täs vituttaaki. Koitan saara itteni tasaantumahan, mutta saatan asiaan vielä palata jonkuki kerran vaimon ja muunki väen paikallaolles. Pitänee ilimeesesti varustaa jääkaappi lukolla kun eivät anna olla rauhas. Lukko mulla jo onki, pitää vain hankkia sellaaset korvakkeet jokka saan sitte vaikka pikaliimalla kiinni niille kuulvuille paikoolle. SAATANA! Nyt koitan rauhoottua ja jatkan Koskisen seuraamsita isoolta ruurulta.