Namibia III

tuiossa ollaan jo Grootfontainissa orottelemas kotiutuslentoa, mutta mennään kumminki eres jonkimmooses järiestykses, tai ainaki sellaases johona asiat on omas pääs.

Siinä vielä niitä oikeen paikallisia sotilaita, olivat niitä jäljittäjiä ja taisivat olla ihan ehka-aitoja bushmanneja jokka jaksoo juosta ja jäljittää vaikka kuinka kauan. Niitä puskis eläviä bushmanneja siinä meirän tsekkarilla aina piipahteli ja niiltä sainki sittemmin ostaa airon jousipyssyn nuolineen ja tais samas kaupas tulla sellaanen kirveen ja nuijan risteytys jokka nyssitte on mun huoneen ikkunalla roikotuksis.

Palatahan vielä hetkeksi Swakopmundiin ja lomanviettoon ja kalstukseenki. Tuolla veneellä me mentiin kalaan silloon kun se onnistuu ja yleensä meitä oli kolome mukana, oli Vili, Kalle ja mä ja joskus Vilin piti ensiksi teherä vanhanaikaanen tyhjennys ennenku veneeseen mentiin...

Ja Namibiahan oli sitte jo itsenäistynykki ja meirät oli havaattu tarpeettomiksi, tai oltii n se homma tehty jota varten meirät oli sinne raahattuki. Baganis tosiaan vielä oltiin ja sitte siitä kaikkien laähtösysteemien jäläkeen siirryttiin Grootfontainiin, mutta ennen sitä vielä tehtiin kunnon rosvopaistit nunnien lahajoottamista possuusta, vaikka ne possut oliki hoikanpualeeesia niin Pele (keittiökalifi) sai aikaan aiva loistavaa syätävää jota sitte illan pimeyres nautittihin, mä olin silloon jo pannu korkin kiinni ja seurasin vain joittenki juominkeja.. ei mitää varsinaasta kieltoa ollu, mutta tuntuu siltä, jotta lomalla oli tullu otettua piisalle asti ja voi aiva hyvin olla vesipoikanaki. Siitä sitte hyväs järiestykses lähärettiin kohti Grootfontainia ja tairettiin Rundus olla jokusen yön, tai ainaki osa porukkaa, niin kumminki musitelisin. Olihan meitä täys komppania ja siinon toistasataa miestä kaikkinen huoltoineen sun muineen. Rundusta sitte matka jatku Grootfontainiin joka oli ollu eeaan iso sotilastukikohta ja majootukseksi tuliki varsinaanen hollitalli. Ei muutaku miehet lattioolle molemminpuolin isoa hallia jonka keskellä oli sellaanen väliaita. Ja sielä sitte kulutettiin aikaa ja orotettiin lennon alakamista.

ja siinä jo kuva koneesta ja siihen noususta. Kone oli enimmäkseen rahtikäyttöön muunneltu Boeingin Jumbo johon oli meille laitettu penkkiä piisalle asti ja musitaakseni sama kone lensi pariki kotiutuslentoa ja en enää musita olinko siinä ensimmääses vaiko toises..

Siinä kumminki vielä kuva meirän joukkueesta kuvattuna sen hollitallin eres. Alueella oli valtava ruakala jossa käytiin syämäs mitäsattuu ruakaa ja soli niinku jenkkielokuvis se ruakala, tariottimelle lätkittiin mitä milloonki ja siitä sitte pisteltiin mitä kulloonki siihen saatihin ja lähärettihin pois. Kaupunki siinä lähellä oli pieni ja ei siälä monia paikkoja ollu mihinkä mentihin, oli toki joitaki kaffiloota ja joku olutpaikkaki, mutta ei me siälä liikaa keriitty aikaamme kuluttaa. Hollitallis makooltihin ja puhuttihin paskaa tai muuta joutavaa. Mutta niin vain seki aika kulahti ja siirryttiin siihen jumboon ja kotiutuslennolle. Muistaakseni joitaki välilaskujaki oli, mutta me ei päästy koneesta pois ja siälä ei se tarioolu kummoosta ollukkaa, jotaki purtavaa ja vettä tuatihin, mutta muuten oli aika sotilaallinen meininki. Ja aharastaki meinas pikkuusen olla, mutta maharuttihin kumminki ja ei teheny oikeen tiukkaakaa. En yhtää musita, jotta kauanko lento kesti, vuorokauren kumminki siinä tais mennä enneku Hki_Vantaalle laskeuruttihin. Ei siälä mitää kummallista vastaanottoa ollu, ei muutaku busseihin ja kohti Niinisaloa jossa sitte viimmeesten varusteitten luovutukset ja ei muutaku siviilit päälle ja bussiin Tampereelle. Treella sitte pieni piipahrus Hämeenkarun pupiin ja sitte oliki aika siirtyä Joensuuhun menevään junaan ja oli meitä sinne meneviä aika runsaastikki, mutta siinä ei mitää kummallista ollu. Nukkues tais suurin osa matkasta mennä. Aamulla kumminki saavuttiin Joensuuhun ja vastassa oli lapset! Niin oli se viimmeenen YK-reissu päätökses ja pian oli taas arkeen astumisen aika ja se tapahtuuki sujuvasti heti seuraavana arkipäivänä ja palasin samalle osastolle josta olin lähtenykki. Oliskohan se siinä? Ei varmaan, jotta saatan palata joittenki muistelootten kans eri otsikolla, jotta seurakkaa nakuttelemista. Nyt musitelija asettuu soffalle tuumaamaan.

Vielä lippu liehumaan ja Namibia jäi ikuusesti muistoohin ja niihin palaan aikalailla varmasti. Kiitos kärsivällisyyrestä.