postyymisti

21.02.2011

Ja taas Wangluk. Viikonlopun reissu takana ja johan oliki reissu! Aloitettiin perjantai illalla 1900 täältä ja päätettiin eilen samoihin aikoihin. Ja matkahan oli Chantaburiin, lähelle Cambodhan rajaa ja siellä olevaan nähtävyyteen. Linkkinä on www.kitchagoot.com jota en vielä ittekkää oo kattellu mutta luulisin sieltä löytyvän keseisimmän siitä paikasta. Ja siihen paikkaan saavuttiin joskus lauantai-aamun ensimmäisten tuntien aikana ja alkoi monivaiheinen ja pitkän odotuksienki vaatima matka ylös. Oli kolme tasoa joista ensimmäiseenki piti tietenki ostaa liput ja odottaa kyytiä, ja sitte siellä piti ostaa liput seuraavalle tasolla ja odottaa toooosi pitkään. Väsyki meinas jo olla ja joitaki pikkukoomia piti siinä puolimakaavas asennos ottaakki. Ja sitte siirtyminen toiselle tasolla oliki jo pikkusen kovempaa menoa, ajokkina nelivetoinen Land Cruiser ja kuski varsin kokenu ratinvääntäjä. Mutta niin sitä vain mentiin ylös ja ylös kaikenaikaa ja tie oli mutkainen ja ei niin leveäkää. Muita ei tiellä ollu ku näitä alan ammattilaisia ja heillä oli radioyhteys toisiinsa, että tiesivät missä kukin on ja kuka odottaa missäkin. Ja ajoreitit oli tarkkaan suunniteltu ja puut ohitettiin aina sieltä mistä pitiki ja ajosta näki, etteivät todellakaa olleet ensimmäistä kertaa asialla.
Tässä välissä on syytä mainita, että aika ja paikka paikallisille varsin pyhä ja merkittävä ja tapahtuma järjestetään vain kerran vuodessa joka osaltaan selittää sen miksi paikalla niin valtavasti porukkaa.
No, toisella tasolla taas ostettiin tiketit seuraavalle ja nyt ei niin kauvaa tarvinnu odottaakkaa ku pääsi taas Cruiserin kyytiin nousemaan yhä ylemmäksi. Ja kyyti oli taas entisenlaista, kiivasta mutta jokseenki turvallista.
Viimeisellä tasolla oliki sitte enää edessä nouseminen varsinaiseen pyhättöön, mutta me Tipin kanssa jäimme tasolle odottamaan muitten sinne siirtymistä ja paluuta. Ja syy siihen löytyi ihan omasta ittestään ja valmistautumisesta paikkaan ja tilanteeseen. Ja joka osoittautui varsin oikeaksi toimenpiteeksi sillä sinne nouseminen ja varsinki laskeutuminen vaatii toisenaliset jalkineet kuin sandaalit. Siis turvallisesti.
No, aika meni suhteellisen mukavasti siinä hyörinää ja pyörinää kattelles ja kaffia juodes. Paikallahan ei sitte alkohoolia ollu ensinkää atrjolla ja kielto koski aikalailla laajaa alaaki koska sinne matkustaessa jo sen jouduimme huomaamaan, että olemme tekemisissä todella merkittävän julhapäivän kanssa.
Mutta menihän se niinki. Mutta kello taisi olla jo lähes seittemän ku huipulla käyneet olivat tasolla takaisin ja alkoi matka alas samalla tyylillä. Mutta nythän oli jo päivä valjennut ja näkikin jotain ja näki varsinki sen miten ylhäällä oltiin oltu ja miten pitkä matka oli alas. Mutta niin istä vain taas mentiin ja nyt jo hiukan nopeammin eikä kauaa tarvinnu autovuoroaan odotella ku pääsi lavalle pitelemään. Siitä sitte taas porukka autoon ja matka Chantaburin rannalle bungalowin ettintään.
Majoituspaikka löytyki suhteellisen mukavasti ja aiva läheltä rantaa niinku oli tarkootuski ja sitte piti vain odottaa ku saivat huoneet siivottua. Odotusaika käytettiin tehokkaasti elikkäs asetuttiin rannan lähellä olevaan paikkaan ja tilattiin ruokaa ja juomaa. Parin tunnin ruokailun jälkeen pääsimmeki sitte majoitukseen ja oliki jo suihku tarpeen. Ja pienoinen lepoki tuli siinä suoritettua.
Sitte sessio aiva rannalla vitamiinin D takia ja tutustuminen veden lämpötilaan ja olemukseen. Ja paikkahan oli sitte oikiastaan vain ja ainoastaan paikallisten ja senki takia rannalta puuttuivat rantatuolit kokonaan, että oli otettava oma makuualusta ja setuttava sille. Ja paikallisia oli tosi paljon, mutta väki enimmäkseen vietti aikaa varjossa istuskellen ja juomiaan ja ruokiaan nautiskellen. Ja uimassa ku paikalliset käy niin lähes kaikilla on sekä paita että housut päällä, vain nuorimmat käyvät sortsisillaan uimassa, mutta ei esim naiset koskaa. Joten ollessani rannalla koin itseäni tarkkailtavan suunnasta jos toisestaki, mutta en antanu sen haitata yhtää vain otin annokseni vitamiinia niinku aina ennenki. Ja tähän asti oltiin menty lähes samoilla silmillä, että jonkisorttinen uupumuski oli piakkoin odotettavissa, mutta siitä huolimatta vietimme vielä iltaa bungalowin edustalla ja taas vain löytyi ruokaa ja juomaa yllinkyllin. Mutta yksi toisensa jälkeen putosi pelistä ja vetäytyi nukkumaan ja niin mekin teimme jossain vaiheessa. Ja enkä muista koska olisin nukahtanu niin nopsasti! Hyvä että pää ehti tyynyyn ku olin jo unten mailla ja unta piisas lähes aamuun asti. Ja aamulla tuntui, että univelat on kuitattu ja voitiinki siirtyä aamukahville. Aamutoimien jälkeen porukka taas autoon ja matka kohti seuraavaa etappia joka oli jonkisorttinen kansallispuisto jossa varsin näyttävä vesiputous jota käytiin ihmettelemäs. Toki asiaan kuuluu pieni ärtymys moninkertaiseen rahastukseen, meiltä ulkomaalaisilta ku perittiin viisinkertainen pääsymaksu samaan paikkaan! Mutta en antanu sen vaivata vaan maksoin taas niinku aina ennenki.
Ja paikalla sitte syötiin taas hankittuja piknik-tyyppisä eineitä ja varsin maistuvai olivat taaski. Sitte pieni kävely putouksille jossa tietysti taas varsin runsaasti porukkaa.
Mutta paikkahan oli viehättävä ja putous varsin näyttävä ja kaloja joka paikassa.
Siitä sitte taas porukka tuoon ja alkoi varsinainen kotimatka. Toki matka vaati pysähdyksiä monenki asian takia, mutta täällä kotona oltiin pikkusen ennen siettemää illalla. Ja se suihku oli varsin tarpeellinen. Ja sitte kylmiä juomia tutulla kiikkustuolilla. Ja taas kutenki vaateri vaati iakalailla pian ja taas oli uni syvää ja hyvää.
Ja nythän mennään jo maantaissa ja huomisen jälkeen onki keskiviikko ja alkaa olla kotimatka sinne Sohjolaan edessä. Mutta vielä tässä ehtii. Tänään mopoillaan SamChukiin ostoksille ja hierontaan ja huomenna olis takootus mennä tutustumaan Suphanburin kansallismuseoon jossa kukaan ei aiemmin oo käyny.
Että tällääset oli viikonlopun toilaalut, kuviaki löytyy jossain vaiheessa naamakirjasta.