hanjaa: elokuuta 2023

sunnuntai 27. elokuuta 2023

Kerran tuli keski-ikäänen rouvashenkilö (en kyllä sitä asiaa tarkistanu, mutta oeltin olevan sellaases säärys) ja ilimootti heti alakuhunsa olleensa Atrialla töis kolomisenkymmentä vuotta. Ei ollu kertaakaa meiltä ruakia hakenu, mutta alakoo neuvomahan ja opettamahan, jotta kuinka mikäki ruaka tulis teherä. Olin erelleen rilpolaattisena j akerroon rouvalle, että nyt on kysees aasian suunan ruakia ja niitä ei nähäreksini oo Atrialla koskaa tehty. Sanoon siinä samalla, jotta jos tai kun me neuvoja tai ohjeita tarttethan, taatusti kysellään niitä jostaki muualta ku kyseesen lihataloon pakkausosastlta jossa tämä ohjeistusta tarjoava rouva kertoo työskennelleensä. No, sain rouvalle sitte kumminki myytyä pari ruaka-annsota joita kähti sitte kotionsa syämähän. Rouvaa eioo sen jäläkeen vaunulla näkyny, en ainakaa oo tunnistanu. Vissihinki tuumas, jotta tuli annettua pikkuusen hätiköötyjä nauvoja tai ohojeita. Me tosiaan teherään THAIMAALAASIA ruakia suamalaasille asiakkaille ja sen tulisuuren saa jokainen erikoostilauksen tekevä itte määrätä. Yleensä jos/kun joku tilaa esim. kymmeniä annoksi akerralla määrittelöö sen tulisuuren 1-5 asteekolla joko ykköseksi tai kakkoseksi. Vitonen on monelle aiva liikaa, mutta meirän omat ruaat menöö aika useen siitä yliki. Tok on eri asia, teheräänkö ruaka valamiiksi tuliseksi (käyttämällä tuoretta chiliä tekovaihees) tai lisätäänkö valamiiseen ruakaan rouhittua (kuivattua) chiliä, mutta vaunuolosuhteis son ainoa keino saara siihen lisää potkua. Mutta ei sitä kovinkaa moni eres kysy, Kauhajoella muutama. Mutta ueimmille se meirän toinen ruaka (jokon yleensä pikkuusen tulisempi) saa jo melekeen hien pintahan ja nenänki auki. Mutta täs muutama tarina näin sunnuntain ratoksi.

Tarina vaunulta I

Saapuu (muistaakseni Kauhajoella) asuntoautolla vaunulle pariskunta teini-kääsen poikansa kans ja ottivat ruakaa annokset ja sitte menivät autolleen niitä syömään. Rouva tuli kotvasen päästä kysymään lisää maustetta ruokaansa ja annoonki hänelle sitte rouhittua chiliä pikkuuseen kuppiin. Rouva palas vielä uurestaan ja peräänkuulutti mausteisuutta ruokaan. No, koitin olla maharollisimman riplomaattinen ja kertoa, että vaunulla tarjotut ruuat on tarkootettu kaikille vauvasta vaariin, ainaki melekeen. Rouva rupes kertomaan lomistaan thaimaassa ja saaneensa siellä maustettua ruakaa. Kerroin, että teemme ruuat suomalaisille ja täälä ei voi liikaa mausteisuutta käyttää. Kerroin, että toki ruoka maistuu ja, että ei aasialainen ruoka oo pelekästään tulista, sen maistuminen saaraan aikaan muilla kuin chilillä. Kehoitinkin rouvaa seuraavalla (kerran oli käyny) reissullaan hakeutumaan muovituolilla varustettuihin paikallisiin ruokapaikkoihin ja tilaamaan annoksen phet-phettinä, silloon saa jopa hiuksensa kihartumaan. Keskustelu käytiin (ainaki mun puolelta) rakentavassa henkessä, rouva veti välillä mukaan suomessa oelvat aasialaiset ravintolakki ja niiden bufeet, mutta torppain sen sillä, että meirän vaunuruakai ei pirä eikä voi ravintolan bufeesiin verrata. Ja ei niiskää ylimaltillisen maustettuja ruakia juurikaa oo. Oon toki joitaki kertoja käyny bufeeruakiaki syämäs ja ne ei maistu juuri sen kummemmilta ku aapeeseen lounasruaat. Jotta näitä aina joskus sattuu kohoralle ja joskus on aikaa niitten kans keskustellakki, tälläkertaa sattuu olemahan runsaasti aikaa. Toivottelin rouvalle luannikasta matkaa ja toivottelin uurestaanki tervetulleeksi vaunuruakaia syämähän.