Tammikuu

on sitte melekeen taputeltu ja päättyyki melekoosehen lumentulohon, jotta oikeen leheristös on ollu juttua jotta kuinka julkkikset selevis myrskystä... voi annamunkaikkikestää! Ennen vain varootettiin reippaasta tuulesta ja lumentulosta, ei niitä myräköötä sen kummemmin nimetty, ei päivän nimipäivää viättävän mukaan ku sen kummemminkaa. Ja aina selevittihin, oli sitte palio lunta vaiko viälä enemmänki. Mukavaa son kattella soffaltakäsin ku tiet ja pihakki käyrähän putsaamas ja justihin tulin pihalta johona olin pienet lumityöt tekemäs. Auton katoltaki piti lunta siivota, ei sellaasen triivun kans kehtaa huomenna Seinäjoelle lähtiä. Saattaa poliisiki siitä jotaki sanoa jos on parikymmentä senttiä lunta katolla ja siältä sitä sitte tasaasesti lentää... Mutta nyt on putsattu ja pikkuusen muutenki lunta siirrelly kauemmaksi, kumminki pian rupiaa katolta tulemahan ja silloon on oltava alahaalta enimmät kasat pois. Son oikeen passelia jumppaa, varsinki ku tänään jätin salin välihin ja taitaa huomennaki jäärä. Jos en sitte aiva aamusta innostu ja käy pikkuusen jumppaamas, ennenku Seinäjoelle lähäretähän. Meillon käynti Metrotukus ja sitte vielä käyrähän kattomas uus kauppa MokkaMarket johona myyrähän aasialaasiaki tuatteita. Ja tavatahan se pussihousumiäski muki- ja lasituatteitten tiimoolta. Jotta monemmoosta puuhaa huomenna ja sitte väki saa alaata hakemahan niitä kaffimukia ja maliakoota. Ne piti nimetä maliakooksi ku Jurva- seura ei oikeen tykänny ku käytin olutlasi-nimeä kun kysyyn vaakunan käyttöön lupaa... sain sitte luvan, mutta JURVA-nimeä ei kuulemma saa käyttää... Seuralla eioo munmiälestä siihen sanomista, mutta mennähän nyssitte vain pelekällä vaakunalla ja kattotahan kuinka asia etenöö ja kuinka kiinnostusta tuloo. Oon joillekki sanonu, jotta omalla vastuulla siihen saa painattaa vaikka mitä, minen siitä ota vastuuta sen kummemmin. Mullon ittellä kaks lasia johona on tua nimi, mutta en niitä meinaa sen kummemmin näytellä, mutta juon niistä olutta silloon kun juon. Malaikooksi ne ei oikiastaan joura. Mutta näin tammikuu päätellähän ja sitte alakaa jo helmikuu ja sitte seuraavan kuun jäläkehen alakaaki vaunusesonki. Toivottavasti, mutta mennähän ny kumminki ensiksi parisen kuukautta.

tuos vielä kuva mun jumppapaikasta, tuota reunaa vielä metri kauemmaksi, niin sitte mahtuu katolta tulemahan lisää... ja ne sitte kans pois, jotta eioo aiva heti jumppa loppumas tuostakaa.

Tammikuu -22

Livin in a Kurikka - Rehupiikles

eiliseen

aiheeseen liittyen plarasin vanhoja albumeita ja otin joitaki kuvia ittelleni. Loput pistin laatikkoon ja varastoon jos joku vaikka haluaa käyrä niitä selaamas.

Eherottomasti koskettavin oli tämä isäni veljen Yrjön ja vaimonsa Tyynen kuva vastasyntyneen lapsensa hautajaisista joskus sodan aikana. Heille ei sittemmin lapsia siunaantunut, mutta saivat serkkuni Marjan jonka sitte adoptoivat. Yrjö on seuraava jonka sota-aikaan meinaan perehtyä, kunhan saan ensiksi Vihtorin kantakortin ja siihen perehryn pikkuusen tarkemmin.

Lisääki toki oli ja tuossa muutamia muistoja menneiltä ajoilta. Isä veistokoulus joskus 50-luvulla ja sitte töis koulun talkkarina. Ja yksi suuri löytö oli isän kirja joka painettu -38 ja peräisin Karjalasta, Salmin Tulemalta jossa oli isän kotitalo. Sukututkimus kiehtoo, mutta sonki asia erikseen.

POPIA

tiaaroottaa, tai jotaki sellaasta

Justihin kattoon, jotta täs kuus myyty pian saman verran mitä viime tammukuus ja silloon oltiin joka periantai Kauhajoella. Jottei näemmä vaiva palakitte kuinkaa, kun saman saa tästä kotoa myymällä. Tosin välillä joutuu venymähänki, niinku eileen ku justiin ennen kuutta tuli viesti ja oltihin ruakaa vailla... no, asiakas sai ruakansa ja hyvä niin. Kotomyynti on ruvenny menemähän hyvin, varsinki viikonloppuna ja se eioo paha, paremminki hyvä.

Iltapäivällä kävin hauroolle viemäs kynttilät ja vasta haurattu Kataki sai kynttilänsä. Isän veljen syntymäaikaki tuli päivitettyä samalla. Ja sitte iltapalaksi Liiterin (lue LIDL) papaijaa jota piti tosin kypsyttää muutaman päivän. Mutta aiva kelevollista oli, vaikkei kumminkaa päriää tuareelle... mutta msitä sitäny tuaretta nyppääskää. Jotta näin tänään.

tänään

sain vihdoin tehtyä sen jota oon suunnitellu jonku aikaa, tilasin Kansallisarkistosta Vihtori-setäni kantakortin, Viki kuoli jo -71 ja ei paljoa niistä ajoista jutellu. Seuraavaksi sitte toinen setä, Yrjö. Viki oli syntyny -13 ja Yrjö -16, jotta olivat reilusti isääni (-30) vanhempia. Mutta kattelen ensiksi, jotta mitä Vikistä löytyy ja jatkan siitä sitte jollakilailla. Mielenkiintoosta.

20.1.2022

kelit senku jatkuu kohtuullisen lämpöösenä ja on aika aloottaa tuon takaterassin putsaaminen lumesta. Siirrän tuota lunta pikkuusen eremmäksi, jottei niinkää sula tuohon terassille. Varsinkin kun ne kuuluusat salaaset ojat ei oikeen taharo toimia... asialle pitääs vissihin teherä jotaki. Thaimaa yrittää taas saara turistit palaamaan, mutta viäläki pitää olla se ripakopallinen paperia ja toristusta sun muuta ennenku sinne hymyjen maahan passaa mennä. Ja tautitilanne ei siäläkää oo paranemahan päin, päinvastoon lisää paikkoja laitetahan kiinni ja kulukemisia rajootetahan. Mutta jokaanen teköö omat valinnat, niin meki. Mutta nyt kiriallisuutta ja lepoa.

19.1.2022

juuri saamani tiaron mukaan eioo virus tarttunu muhun... olisinki kovaa ihimetelly, jotta mistä moisen olisin saanu ku enoo juuri mihinää käyny ja enkoo kenenkää lähelle menny mihinää... Mutta mennähän erelleen varovaasella linialla. Josko tuo siitä vaikka talttuuski.

tänään 17.1.2022

piti käyrä nenää rassoottamas Kurikas, eilisestä lähtien ollu jokseenki köppäänen olo. Nyssitte orotellahan tulosta omaehtooses karanteenis. Justihin yhyrelle akverille sanoon, jotta pirän ihimeenä jos on positiivinen, mutten siitäkää rupia ruikuttamahan. Pirän vain ihimeenä sitä, jotta mistä sen olisin saanu... ku en juuri mihinää käy, punttisalilla eioo ku muutama mun lisäksi ja kaupas käytän maskia ja en tasantarkkaan mee kahta metriä lähemmäksi ketää. Mutta orotellahan ja toimitahan sitte tilanteen vaatimalla tavalla, niinku aina.

11.1.2022

keli muuttuu niin, jotta justihin kattottuna muutaman kymmenyksen lämpöösen pualella... ja tilanne sai tuon aikaan, jotta takaosas kulmaukses oleva aita otti ja kaatuu. Osittain lumitaakan ja osittain vahuuren tuloksena. Aita lähtöö pois ja tilalle tuumitahan jotaki nopiasti kasvavaa puskaa, vaikka marja-aroniaa. No, ompahan aikaa tuumata. Mutta tuo oli jokseenki orotettavis oleva, syksyllä jo sitä kattelin ja tuumasin ettei sille silloon teherä mitää. Mutta nyssitte teherähän, ensiksi ens viikolla kyyttään airan osat hyötykäyttöasemalle ja sitte orotellahan kevättä. Ja salille tein paluun tänään, antibiootti ei enää niinkää kovaa raukaase ja oli pakkoki lähtiä liikkumahan oikeen kunnolla. Sali onneksi vielä auki, kuulemma loppuviikosta sitte taas kuuluu jotaki jos on kuuluakseen. Saattaa mennä kiinni, mutta saattaa pysyä aukiki, mistäs täs aijas mistää tiätää. Orotellahan ja kattellahan. Sitte pitää vain vempata tuolla kyntomankelilla... seki menettelöö jonsei muuta pysty tekemähän. Ulukoolukelikki aikalailla surkiat, jotta son pois laskuusta. Mutta nyt kiriallisuuren parihin.

rapsakkaa

keliä on pitäny koko päivän ja justiin kattoon mittariin, -20 oli erelleen. Ja pistin auton piuhaan ja vepaston päälle, ovet ei mikkää auennu ja koitan tuolla nyt sitä lämmittää sisältäpäin. Josko ne ovet vaikka huomenna aukees... tänään ei sitte lähäretty mihinkää, ei vaikka Tuula oli teheny mua varte siemennäkkäriäki. Tupahommis menny koko päivä, paremminki soffahommis jos oikeen rehellisiä ollahan. Ja ruakaa piisaa, nykki syärähän eilisiä ja erellisiä ruakia, siitä koitetahan pitää kiinni jotta ruakaa ei roskiin heitetä. Muutaku aiva pakon eres. Ja voihan se olla, jottei huomennakaa mennä mihinkää, riippuu kelistä. Ja ei tartte arvatakkaa, jotta kuinka kovaa on ikävä thaikkulan oloja. Olis se soma istua terassilla ja juara viileitä juamia... silikkipokseriis... No, mutta nyt mennähän näin ja piretähän villasukkia jaloos.

tänään

muistellu Kyproksen aikoja. Sain kaverilta -20 0tettuja kuvia ja sitte tarkistelin paikkoja kuukelin kartasta ja löysinki Finneagles campin jossa palavelin 76-77. Mukavia aikoja ja mukavia muistoja, yhyres oltiin kaverini Sepon kans Troodosvuoristos käymäs ja pikkuusen meinas olla kylymääki...

8.1.2022

eilisestä uunilohesta riitti vielä tällekki päivää syätävää ja olipahan hyvääa! Lisäksi sain Facebookkiin kaveriksi Siinain aikaasen työkaverin jolta tuo ryhymäkuva, vuodelta -78. Oltiin kovaa nuaria. Tänään taas tupapäivä, ties kuinka mones

antibiootit siksiki väsyttäviä, jotta oon skipannu kuntosalinki. Tänään vain (taas) huilaalua ja Netflixia ja Areenaa. Erellisestä Puolalaasta Ultravioletti-sarjaa ja sitä kovaa ihimetelly, jotta Puola oli 90-luvulle asti tiukasti Neukkujen komennos ja kovaa on petrannu siitä. Sarja ei häpiä yhtää mitää muutakaa, jopa paree ku jokku ameriikantuattehet. Koittakaapa kattoa. Areenasta luikiin kerralla koko kotimaisen Mieheni vaimo- sarjan ja ei sekää aiva pöllömpi ollu, pikkuusen mielestäni pitkitettyä. Mutta meni siinä lepäälles. Nyt saunottu ja niiiin raukia olo, mutta vielä pikkuusen aikaa ja sitte kevyt iltapala ja päivän viimmeenen lääkesetti.

Jurva, kotona 7.1.2022

Night market Cha-am

tuolta

https://www.youtube.com/channel/UC4Gx0bXXYJ2j4Ns_eVeL4sA näköö vanhempiaki vireoota jos joku haluaa kattella tai eioo kattellu.

nyt ei

auta muutaku kattella nuata vireoota ja muistella... Cha-amis on ruukattu olla aina näihin aikoohin, viimmestään loppiaasena ollahan sinne ruukattu mennä. Viitisen vuotta sitte oli Jouni porukoineen meillä ja sinne mentiin ja oltiinki muutamia päiviä porukalla. Me Tipin kans jäätiin vielä ja muistaakseni tultiin yleesillä pois sitte myähemmin. Mutta täälä senku lumi vain lisääntyy, mutta mukava on kattella ku Tero käy pihan putsaamas. Ei tartte ku rappuset lakaasta... ja senki voi jättää tekemättä jos ei satu huvittamahan.

toki salilla kävin aamusta ja ei ollu siälä ruuhkaa, itteni lisäksi tais pari olla enemmillään. Isommat ryhymät onki paussilla ja vissihin joko jatkuu tai ei. Päätös asiasta kuulemma tämän viikon aikana. Nyt voimmas se kymmenen maksimi ja sehän ei niis ryhymis piisaa mihinkää. Mutta näillä mennähän.

Gooood morning Cha-am!

2022

alakanu ja kohtuullisen mukavastikki, eileen oltiin Polovenkyläs thaikkueineellä ja syätihinki oikeen kunnolla! Olivat viritelleet pöytärillin sisälle ja siinä valamistuu keittoa ja vaikka mitä. Tänään sitte illalliseksi

tekaasin porkkanasämpylät ja juustoosen kalakeiton ja hyvin uppos! Siinon huominenki ruaka, jottei tartte ku illallisen teherä ja sen Tipi lupas hoitaa... Jotta mukavasti on vuosi alakanu, mutta Thaimaas eioo alakanu kovaa mukavasti. Juuri saarun tiaron mukaan maa on Aasian kakkonen tartunnoos, jotta orottaa saa vain sitä, jotta pistävät taas lapun luukulle ja rajat kiinni. Jokku on jo keskeyttäny lomansa ja ovat tulos häntä koipien välis takaasin, mutta ei mee hyvin tääläkää tuon taurin suhteen. Jotta suo siälä ja vetelä toisaalla, jonsei oo jo housuus... Jotta tarkkana saa olla ja me ei ainakaa teherä mitää merkillistä eikä käyrä muualla ku kaupas. Toki ruakia teherähän, mutta ne haetahan täältä kotoa ja tuosta kuistilta. Mutta pian uutisille ja sitte kiriallisuuren parihin. No, ehkä vielä tovi ristikkoa.