nyt

jotenki loppu veto tämän nakuttelun kans. Vaalikki meni ja yhtää ei teheny miäli nakutella siitä. Ja ens viikolla saapuuki Rakkasu, että siinä piisaaki sitte askaresta… Mutta, mutta… Kattellahan ja kuunnellahan.

Iltapäivän askarehia

Operaatio amme maasta ylös

Pariskunta tuli yhyres eineelle

Keli aamusta

Ja amme ylähä!

Operaatio penkki pois päärystä!

osa III Cha-am

tuttu paikka tuli taas valittua "lomakohteeksi" tälläkin kertaa ja samoilla kriteeriillä ku aiemminki. Rauhallinen rantapaikka, hyvät rannat ja hyvät ravintolat ja viä hinnakki kohillaan. Mitää ihimeellisyyksiä kohore ei oikiastaan tarionnu, tutuus paikoos käytihin syämäs ja muutenki liikuttihin entisehen mallihin. Resortiksi valikootuu tälläkertaa kuitenki PASO ja oliki oivallinen valinta, hinta ja laatu kohtas oikeenki passelisti. Sijaantiki vähintään kohtuullinen, rauhallisella puolella elikkäs etelkääses osas. Pienehkö resortti johona tosiaan uurehkot, siistit huoneet ja löytyy uima-allaski vaikkaki pieni. Ravintolapalaveluuta ei ollenkaa, mutta sen korvas vieres oleva seiska josta sai juomat sun muut vaivattomasti. Ja ruokapaikkoja oli aiva viereski. Toki vuokrattihin polokumasiina jolloli kätevä fillaroora vaikka juinka kauas ja teinki päivisin ittekseni pitkähköjäki lenkkiä aiva toisehen laitahan jonne oli arviolta nelisen kilometriä. Ja Hua-Hinis tuli käytyä muutamiaki kertoja, siälon yks kaveri joka laittanu räätälipuarin sinne ja käytihin teettämäs muutamia housuja kummallekki. Hua-hin ei oikeen meille tarioa mitää, mutta tuli siäki käveltyä aiva piisalle asti. Baaria palio enemmän ku Cha-amis, mutten oo niistä ollu juuri koskaa kovaa kiinnostunu. Cha-amis baaria aida piisalle asti ja käytihinki joinaki iltoona istumas, mutta melekeen aina samas ennestään tutus paaris. Mutta aina pysyy polokupyärä träillä vaikka juinka kauan istuttihin. No, ei juuri koskaa kymmenen ylitte… Mukavasti se viikko siellä meni, aamulla pikkuunen seiskan palanen ja sitte pian rannalle kääntelemähän läskiä insinöörin antamilla ohojeilla. Sitte lounaalle, päikkäriille ja ehtoolla eineelle. Siinä päiväohojelma päällisinpualin, huilaamahanhan sinne mentihinki. Kohore sellaanen, jotta siälä lomaaloo palio skandinaavia ja iäkkäämpää porukkaa enimmäkseen. Mikää bilepaikka se ei torellakaa oo. Norialaasia palio ja niillä muutamia ravintolootaki, maan parhaat pitsat syärähän aina norialaasten paikas. Muutoon syätihin taattua thairuakaa, minen nuata länkkäriruakia siäläkää juurikaa kaipaa. Ja paikkahan onki varsin oivallinen justihin huilaamista kaipaaville, nauttimista kiireettömyyrestä ja kaiken heleppouresta. Ruakaa saa rannalle ku vain menöö niihin katoksellisihin tualiihin istuksimahan. Pian on jos jonkimmoosta kauppiasta tarioamas ruakiaan. Samoon juamat järiestyy siihen rantatualiihin pikaasesti läheesistä kaupoosta haettuuna. Itte ei renkää nousta tualista ollenkaa, kaikki kannetahan etehen ja hinta melekeen olematoon. Ja siksiki sitä ruakaa ilimestyy aina jokseenki liikaaki. Juama kyllä tahtoo aina mennä. Muutamina iltoonaki istahrettihin vain tualiihin ja tilaaltihin siihen sitte vaikka jättikatkiksia ja muuta mukavan kevyttä iltaeinettä. Taatusti paikka jonne mennähän seuraavallaki kerralla ku yleensäkki maahan mennähän. Tähän päättyy tämä yhteenveron tyyppinen nakuttelu, maallaolosta eioo juurikaa mitää kerrottavaa ja se on tullu jo varmahan monestikki nakuteltua. Huhtikuu alakaa olemahan pualesvälis ja pian Tip lennähtää tänne ja tulee nyt jääräkseen, alootetahan ruakapisnes oikeen kunnolla ja virallisestikki. Kunhan saarahan paperit kuntohon. Nyt eileen plokilla kattelioota vain 12 ja jos moisia lukemia alakaa olemahan muutamia pistän plokin elakalle niinku oon luvannu- Mutta kattellahan.

Osa II ChiangMai

A(a)siantuntijan monivuotisen kehumisen ja yllyttämisen vaikutus ei ollu pieni ku sain päähäni tälläkertaa suunnata pohojooseen ja nimenomaan ChiangMaihin. Ja tarkootus oli mennä yöjunalla ja vieläpä ykkösluokassa, mutta kuinkas sitte kävikää? Oltiin jokseenki myähäs saaraksemme paikat ykkösluakan yäjunahan ja oli tyytyminen aikaasempahan junahan rahvaan paris, mutta junas palastuuki jotta penkiistä teherähänki peti… Mutta alootetahan aluusta niinku matkaki. Meiltä oli lyhee mennä LopBurihin ja nousta siältä junahan, liput käytihin ostamas pari päivää ennen ja siihenki meni aikaa melekeen kolome tuntia ennenku oli tiketi lakkaris ja oltihin takaasin kotona. Tämä meirän juna lähti sitte kutakuinki aikataulun mukahan kolomen kantturoos ehtoopäivällä ja tarkootus oli olla (ja oltihinki) aamulla neliältä pääteasemalla. Juna puksutteli asemalle ja oli lähteny Bangkokista ja oli melekeen täys jo, mutta meirän paikat löytyy vaivattomasti ja saatihin viä vekslattua niin jotta meilloli käytävän molemmilla pualilla paikkamma. Ystävällinen muslimi-neitonen vaihtoo paikkaa meirän eruksemme. No, päiväsaikahan meni mukavasti maisemia kattellen ja ne alakooki kutkuinki pian muuttua mäkisemmiksi mitä meilläpäin ruukaa olemahan ja oli oikeenki mielenkiintoosta kattella niin maisemia ku asemiaki joilla pysähryttihin. Sitte tuli vaunupalavelia ja otti vastaan ruakatilaukset jokka tultaasihin tarioamahan niille paikoolle. Samalla palaistuu, jottei junas (eikä asemillakaa) tarioolla ollenkaa minkääsorttisia alakomahoolinkia sisältäviä juamia. No, olimpahan valamistautunu aiva itte asian suhteen, jottei ollu mikää pettymys sinällään. Ruaka tuatihin ja soli aiva syätävää, näläkä ku oliki jo siihen aikahan. Sitte alakooki ilta pimentyä ja väki alakoo siirtyymelmähän yläpetiille verhojen taakse. Mutta ei aikaakaa ku vaunupalavelia tuli ja rupes asentamahan petiä siihen alakerran penkiille, oikeen silloli lakanat ja tyynyt mukana ja verhokki asensi siihen. Ei aikaakaa ku meilloli petit valamihina ja sai ruveta asettautumahan vaaterihin. Vaimohan hyväunisena rupes hetikohta nukkumahan, mutta mulla ei vain meinannu tulla uni silimähän. Ei vaikka yritin kaikkeni. No, siinäpä tuo aika meni torkkues ja välillä kiriaa lueskellen. Onneksi oli taskulamppu völiys. Kuinka ollakkaa, kuulutus ilimootti meirän oelvan lähestymäs pääteasemaa ja piti vaimo herätellä verhojen takaa. Asemalla oltihin tosiaan neliän kantturoos ja vain pari kaffimyymälää auki, mutta jotaki kumminki saatihin suuhumme. Ja sama ystävällinen neitonen ilimootti vaimolle, että hänellä on meille oivallinen paikka uinahrella puoliseen asti ja lähti vielä meitä sinne lavataksilla opastamahanki. Ja vei meirät sellaasehen antikvariaatti-majatalohon johona sitte saatihinki asettautua vaaterihin ja mäki uinahrin ainaki kahareksi tunniksi. Herättyäni pistinki internetin hommihin ja rupesin kattelemahan meille kortteeria siksi vajaaksi viikoksi joka oli ajateltu paikalla olevamme. Löytyy aiva kohtuullinen hotelli, mutta joka palastuu sittemmin olevan pikkuusen "väärällä pualella". Mutta sinne kumminki ja tuk-tukilla. Oli niin hyväpuheenen kuski, jotta varasimma sen seuraavaksi aamuksi kiärrättämähän meitä joissaki nähtävyyksis. Sitte kortteerihin ja oliki aiva kelevollinen resortti tai hotelliko oli. Lyceum tais olla nimeltään. Mutta hinta ja laatu tuntuuvat kohtaavan aiva mukavasti. Hintaan kuuluu aamupalaki joka osoottautuu aiva kelevolliseksi, vaikka pikkuusen se alakaa tympiä ku usiamman aamun syää samoja einehiä. Mutta jo ilimasto tuntuu erimooselta ku muualla, jotenki raikkahampi heti aamustaki ja paree hengitelläkki. Niinku mua oli opastettuki. Nähtävyyksi jois käytihin oli; Orkidea-puistot, Tiikeripuisto, Käärmefarmi ja mitähän vielä? Ainaki nämä paikat käytihin tuktukin kyyris. Ja oltihin paikalla viikonloppuna ja silloon sattuu olemahan valtava kukkatapahtuma aiva majootuksen nurkilla. Ja olipahan tairokkaasti tehtyjä asetelmia ja kaikki airoosta kukista. Itte piti oikeen kokeella, en muutoon olisi uskonukkaa. Mutta tungos oli valtava ja piti tosiaan kattoa eteensä, jottei olisi tallannu piänempiä ihimisiä jalakoohin. Lopuuksi tein päätöksen, jotten pahemmin väistele vaan kävelen virran mukana. Pikkuusen tuli pökittyä, muttei mitää vaurioota tullu. Ainakaa mulle. Tiätysti yötori oli valtava ja mukava kokemus, ruokapaikkoja vaikka kuinka ja ruoka hyvää ja juoma kans. Oliski kannattanu ottaa kortteeri niiltä kulumilta, siälä ku majootuksia on enemmän niin on myäs palaveluuta niitä varte. Parturia ja muita. Meirän lähistöltä ei löytyny eres seiskaa kovin läheltä. Mutta evverran junakokemus kismitti ja ku tuli seleväksi, jottei takaasinkaa pääsisi ykkösluakas tein omavaltaasen päätöksen ja tilasimma lentotiketit Bangkokkihin. Huamattavasti kallihimpi, muttei kestäny tuntiakaa ku oltihin Suvan kentällä. Mutta ChiangMaista pitää viä mainita temppeli johona käytihin ja jonka huipullekki portahia pitkin noustihin. Siältoli huikiat näköalat yli kaupungin. Näki lentokentänki ja kuinka konehia nousi ja laski. Hieno paikka, mutta väkiä enemmän ku helluntai epistoolas ja jukolanviästis yhtehensä. Mutta niin vain käytihin ja saatihin syätyäki, ruaka oli hyvää. Temppeli oli aika korkialla paikalla ja sinne ei ollukaa tuktukilla mitää asiaa, vaatii pikkuusen äkääsemmät moottorit jottei jää jalakoohin mukkaasella ja jyrkälläki tiällä. Kaharella lavataksilla matkattihin, ensiksi ala-asemalle ja siitä sitte kortteerihin toisella. Mutta temppelireissu kannatti teherä, oli siksiki huikia paikka. Mukahan tarttuu siksiki palio tavaraa, jotta ostimma piänen matkalaukun ja seki tuli aiva täytehen, samoon toineki kassi. Mutta mukava oli taas ajella Suvalta kotio se parituntinen ja asettautua omalle terassille huilille. Jalaat aiva turvoksi istumisesta, mutta muutoon tyytyvääsinä. Hieno paikka ja varmahan mennähän uurestaanki, mutta omalla autolla mialuummin ku junalla. No, jos ykkösluokkahan sattuus piletit saamahan… Jany rupia tuumaamahan kolomatta osaa...

Osa I Bangkok

Niinku lupasin, teen jonkimmoosta yhteenvetoa viimmeesestä reissusta ja sen mielestäni merkittävimmistä kohorista. Jonkivverran varmahan tulee toistoa, muttei pirä antaa sen haitata. Bangkok on siksiki suuri kylä, jotta siälä piisaa aina uutta ja erimoosta nähtävää ja koettavaa. Vaiika mollahan siälä aina silloontällöön yävyttyki ja käyty esim. bobeija-aamutorilla ja mones muuski, niin taas tuli uusia kokemuksia. Ensimmäänen oli BayokeSky-hotelli joka oli valamistuttuaaan maailman seittemänneksi tai kahareksanneksi korkein rakennus, enää tuskin mahtuu listoollekkaa. Mutton kumminki korkia tupa ja siältä meilloli puukattuna kortteeri kahareksi yäksi. Mä kerkisin ennen Tipiä lentokentältä sinne ja avulias taksisuhari toimitti laukut alakertahan ja hissin viärehen jolla sitte pääsi sinne mihinä oli Respa. Siis ensiksi alakerrasta hissillä kerroksehen numero 18 johona sitte kirioottautuminen sisälle ja toisella hissillä kerroksehen 24 johona huane oli. Laukut sai jättää respahan, ne toimitettihin sitte jäliistä huaneesehen. Huane oli sellaanen kaksion kokoonen, kylyppäriki melekeen miniyksiön kokoonen ja oli poreammetta, suihkukaappia hiarovine suihkuuneen ja vaikka mitä. Vaatehuanekki oli ja sinne pikkolo laukut kärräs vaikka kuinka koitin sanoa jotta jättääsiihen huaneesehen. Itte sitte ne nostin toiselle (toki kaks parivuaretta) petille jotta pääsin käsiksi tarvittavihin tavaroohin. Varustuksihin kuuluu toki minikeittiö ja siinä vedenkeitin ja tarpeelliset tarvikkeet jotta sai kaffit ja teet laitettua. Ja toki varusteltu jääkaappi josta löytyy sitte vaikka mitä. Mutta niin vain kipaasin respakerroksehen ja siälä kauppahan ja tarvittaville ostoksille, hammasharia ja muuta vastaavaa. Toki joitaki juamia tarttuu matkahan. Ja ei aikaakaa ku vaimo ilimootti olevansa lähistöllä, jottei ku sitte aiva alahan vastaanottamaan rouvaa. Siältähän se Rakkaus pompsahti taksista ja taas mentihin respakerroksehen ja siitä huaneesehen. Pratunam-ostosalue on aiva nurkilla ja siinähän oli seulomista ku piti monemmoosta löytää ja kattella. Ehtoolla meinattihin mennä 78. kerroksehen eineelle, mutta ei ollu tilaa. Olis kuulemma pitäny varata palio aiemmin jos olis meinannu syärä pikkuusen kallihimpaa ruakaa kattellen huikeeta maisemia. No, niistä päästihin sitte nauttimahan aamulla ku varaamaani ja maksamaani aamupalaa einehrittihin. Illallinen syätihin katukeittiös ja oli hyvää ja halapaa. Pratunam sinällään on aina kokemus ja harvoon tarttoo/pystyy samoja kujia kävelemähän, niin tälläki kertaa. Mutta niin vain aina löyrettihin takaasin, siinä tosin helepotti rakennuksen korkeus seku näkyy joka paikasta ja näinollen heleppo suunnistaa. Mutta käveltihin ja palio niinä parina päivänä ku siälä sestottihin. Hotellin alakerras oli oikeen mukana Intialaanen räätäli jolta ostin miesten kokoa (XXXL ja suurempia) silikkipaitoja joita kaverit jo tilaaliki… Jotta sellaanen oli ensimmäänen tai ensimmääset päivät sillä reissulla. Nuan fiinis hotellis ei olla koskaa yävyttykää, soli sellaanen tarious silloon elokuus ku sen puukkasin. Ei meinatakkaa tavaksi ottaa. Paitti jotta sijaanti oli aiva loistava ostoksia ajatellen. Jotta asioolla aina pualensa. Palavelu hotellis oli aiva loistavaa, netti ku ei meinannu toimia niin oli heti asentaja paikalla koriaamas tilannetta. Ja huaneesehen olis toki saanu tilattua vaikka mitä, mutta se jäi tekemättä. Ku ei mitää tarvittu. Ja kuinka ollakkaa, löytyy kohtuuhintaanen taksiki muutamien puhelinsoittojen jäläkehen ja sitte voiki ottaa rennosti ku kyyti oli varattu. Aamupäivällä taksi oli justihin sovittuhun aikahan paikalla ja eiku laukut etupenkille (takakonttihin ei maharu ku kaikki taksit on kaasukäyttöösiä ja se säiliö takakontis) ja hyvillä juamilla varustettuna kotimatkalle joka vei sen reilut parisen tuntia, sattuu olemahan liikennettä pikkuusen enemmän.

tuuli

tuntuu ainavain yltyvän ja luvas onki melekoosta myräkkää en syäksi. Pitääköhän peliätä pysyykö pellikatto paikallaan? Onse tähänki asti pysyny ja uskon sen pysyvän jatkoski. Mutta kovaa klopajaa nyt jo. Tuulesta hualimatta piti jatkaa varastojen järiestelyjä ja osittain saunapuittenki pilikkomista. Vielä piisaa saunaklapia, mutta kesän aikana on ajeltava pirttikylähän kaverin pinolle, siälton luvattu täyrennystä… Mutta pian sauna tuleille.

tänään

meni aika aivaku käsien välistä. Kuntosalin jäläkeen renkaitten vaihtoon, sitte kotio ja auton sisäsiivous eres päällisinpualin. Ja varaston siivousta ku ne renkaat pitää saara johonku johona ne eioo kaikenaikaa tiällä. Jotta polokumasiinat puuvajasta pois ja renkahat sinne. Siinä sivus pikkuusen kummaski paikas järiestelyä ja fiksausta. Jotta siinä meni päivä. Mutta näitähän tuloo yks toisensa jäläkehen ja ei täs mikää kiirus oo mihinkää. Ainakaa mulla.

luojan

kiitos pyhät taputeltu ja alakaa eres jonkimmoonen arki. Tauti alakaa olla voitettu kanta ja tänään jo lenkillä pienes tihkusatees. Friskas ja lujaa. Huomenna paluu punttisalille. Samoon huomenna ohojelmas kesärenkaitten laitatus jos vain yrittäjällä/asentajalla on aikaa. Huomenna vois alakaa täyttää sitä reissusta annettua lupausta, jonkimmoonen hahamotelma mullon pääs ja nähtäväksi jää kuinka ja minkämooses muaros sen saan siältä pihalle ja koneelle. Kattotahanny. Mutta nyon viä kumminki pyhä ja laillansa lepopäivä, jotta sen mukahan sitte ollahan.

niin

tyhjeni torppa ja samalla hilieniki. Poika lähti poikansa kans Hämettä kohori yhyremmais ja samahan aikahan mä palautin Tuomaksen Sepiksehen. Mukavata oli. Syätihin hyvin ja poijaat oli (pikkupoijat) sopivas sokeripöhönäs melekeen kaikenaikaa… Mutta viä huaminen, sitte alakaa ariet. Vaikkei se elo mulla siitä kummene, tauti alakaa olla voitettua kantaa ja teherähän paluu kuntosalille viimestään tiistaina. Huomenna jo lenkille tokiki.

Poijjaat puurolla

Valakialla Sällillä

Lupaus

jotta kummä tästä taurista oikeen kunnolla tokenen niin teen sellaasen kokoelman viimmeesestä reissusta, sen kohokohorista ja sellaasesta. Jotta orotettavis on jotaki.

onkohan

tämä nysse lankalauantai? Tänä ehtoona ainaki Sällillä on pääsiääsvalakia. Johonaki puhuvat kokosta, mutta valakia son aina täälä ollu ja tuloo olemahanki. Poijaat (poikani Antti poikansa Mikan kans ja lisäksi viälä Tuomas) on tuloollansa kutakuinki pian ja mullon ruakaki melekeen liipaasimella, uunia vailla. Jottei mee aika köökis hääräämisehen. Ehtoolla sitte lämmitetähän sauna oikeen sopivaksi ja löylytellähän oikeen miähis! Jaa, mutta nyppitääki panna kaffi tuleelle.

Varokaa pääsiääsliikentees!

Hauralla

pitkä

on periantai näin toipilaanaki. Hauralla kävääsin kumminki kynttilät viemäs. Lunta oli viä palio ja jäätä käytävillä. huomenna tulooki sitte poika poiknasa kans ja vissihin Tuomaski niitten kans ja suunnitelmis mennä Sällille pääsiääsvalakioolle. Ja toki sauna lämmitetähän ja syärähän miähekkäästi rillimakkaraa. Mutta se sitte huomenis. Ny jatketahan tätä piiiitkää periantaita.

Parturis Vaasas

alakaa

itte ittelle määräämä kuuri tehota. Ostin sen varooksi ennenku tänne sohojon keskelle lähärin ja tarpeesehen oli. Siälä moiset kuurit saa hankittua vaikka ostoskeskuksen apteekista josta löytyy vahavempiaki troppia. Joistaki apteekiista, ei kaikista löytyy esim. Diapamia joita myyrähän irtokauppana. Siitä vain pussihin niinku irtomuruja. Mutta tosiaan alakaa tehota ja ei enää juurikaa yskitä ja muutoonki olo kohentuu. Niinku pitiki. Ja olipas kaupoos väkiä tänään, Vaasas kävin Liiteris ja oli jopa hankala päästä liikkumahan. Samoon täälä Jurvas ku K-puarista hain tariouskaffit, hyvä jotta sekahan mahtuu. Ny saa olla puariista rauhas, ruakaa on piisalle asti ja ei tartte kauppahan vasta ku ens viikolla. Ja huamenna sitte se pitkäperiantai, jolloon kakarana olles ei saanu mennä mihinkää kylähän vaan oli pysyteltävä tiukasti kotona. Soliki silloon tosi pitkä päivä. Mutton aijaat muuttunu siitä, taitaa olla kapakakki auki. Vaikkei oo tarkootus mihinkää mennäkkää jonsei intaannu kuntosalille vähä liikkumahan sisälle. Jos sattuu kovaaki köppäänen keli olemahan. Mutta sen näköö aamulla ku aukaasoo verhot. Jotta sen myätä yätä.

tuntuu

ettei se flunssa vielä päästänykkää näpeistään, yskä alakas uurestaan ja muutoonki vetämätön olo koko päivän ja hyväku puaris sain käytyä. Muutoon päivä menny television paris. Netflix pelasti päivän ku tallenteet loppuu. Loppuviikoksi pitääs kumminki kuntohon päästä ku poika tuloo poikansa kans tänne. Lauantaina Sällille pääsiääsvalakialle!

Sirkuksen eileen

paapanhommat

taputeltu ja sirkuski katteltu. Täytyy sanoa, että onhan se aiva mukava kokemus varsinki poijille ja miksei ittellekki. Tuota samaa sirkusta on tullu katteltua vuasien varrella ja aina se pikkuusen uusiutuu vaikka vanhojaki esityksiä mukana. Taiteeliat varsin tairokkaita ja esitykset sen mukaasia. Jotta oikeen mukava iltapuhure ja muutoonki koko hoitosetti. Mutta ny vaaterihin.

0518

ja pian lähärös kohti paapanhommia. Näyttää lumiräntää sataneen yän aikana sevverran, jotton syytä lähtiä vaikka pikkuusen aiemmin ja ajella kieli keskellä kämmentä. Mutta pian matkahan!

päivä

menny varsin rattoosasti poikuleita hoirelles. Toki vanhee lähti kouluun ja jäätihin kuapuksen kans asullemahan kotio. Roope on siitä mukava jotta viihryttää aika hyvin ittiään, loppupäivästä tartti pikkuusen paapan avustusta. Mutta sitte tuliki isoovelii jo koulusta ja leikit alakoo taas sujua. Huamenna sama setti, mutta mennähän sirkuksehen, mollahan sovittu jotta tämä pikkusirkus (Florentino) on paappojen hommia ja isompahan (Finlandia) vievät sitte vanhukset. Sopii mulle oikeenki hyvin. Jotta ny pia huilille jotta taas jaksaa...

Paapanhommis

0520

ja pian lähtö paapanhommiin eli poikia hoitamahan Sepänkylähän. Paappa menöö silloon ku tarvitahan ja nyon se aika.

nyt loppuu

tua tympiä rotuminen, toivottavasti piremmäksi aikaa. Pääkää eioo enää kipiä ku sellaasen vitosen lenkin tekaasin. Ja huamenna hoitamahan poikia Sepiksehen ja viälä tiistainaki. Paapalla piisaa hommia.

jokohan

alakaa tauti talttua… Kolomatta päivää mennähän ja enää vain pää kipiä, henkiki jo alakaa kulukia ja meinasinki aloottaa varovaasesti pienellä kävelylenkillä ehtoopualesta. Kattotahan kuinka se sujuu, alakaa jo tosissaan tympiä tämä sairastaminen.

toinen

sairastuspäivä menny erellisen mallihin television eres torkkues ja välillä jotaki syären. Eli aika flataasta on ollu. Sentäs saunan lämmitin ja se pikkuusen friskas. Mutta nyppian saa lääkitä ittensä ja mennä petihin. Aika tympiää, mutta minkäs teet.

Iltaeine

Flunssa

iski oikeen kunnolla. Labras crp näytti kutakuinki normaalia tasoa, mutta olo on aiva jotaki muuta. Pää kipiä niinjotta naskuu ja yskiä saa jotta rinta meinaa revetä. Jottei täs juuri jaksa nakutellakkaa, suihkuhun vain ja petihin troppauksen jäläkehen.

päivä

menny aiva ku unen näös. Torkkumista lepotualis ja tallenteitten kattomises. Pää kipiä ja muutoonki ku jyrän alle jääny. Kattotahan mitä unoset saa aikahan.

Liikenteestä

ja tälläkertaa täältä sohojolasta. Saako jarruttoman peräkärryn kans ajaa kuinkaki lujaa? Täs yks päivä ku ajelin Vaasaa kohti ja oli kruiseri päällä ja se osootti 85 elikkäs viis kilometriä tunnis yli sallitus. Niin tuli vain takaa volkkari peräkärry peräs ja pyyhkääsi ohi ja häipyy nopiaa näkymättömihin. Ja ohitus viälä sellaases paikas, jotta mun piti oikeen jarruttaa jotta se pääsi ohitte, olis voinu tulla joku vaikka vastahan. No, nua vilikuttamatta jättämiset tai kääntymättä jättämiset on jo kovaa tuttuja täältä kylältä, mutta tapahtuu niita kaupunkiiski. Jotta kovaa tarkkana saa olla joka paikas. Ja talavinopeuret on tiämmä viälä voimas ja niinollen Vaasahan mennes saa vasta motarilla päästellä satasta. Ja eihän sillä välillä oo yhtäkää peltipoliisia, mutta silti pitääs ajaa rajootusten mukahan. Ekkoo sen kummemmin näkyny tutkaa saatika poliisia vuasihin tualla välillä. Meeppä tästä Kurikan kautta Seinäjoelle niin on peltipoliisia, vissihin viiski ennenku oot Östermyyras. Justihin eileen juttelin salilla yhyren anisen kans joka meinaa mennä töihin tuahon mainittuhun kaupunkihin niin sanoon vain jotta varaa aikaa ainaki tunti per sivu. Ja tarkkana saa olla Kurikkahan mennes varsinki peurojen kans, niitä sillä välillä näköö vähä väliä. Jotta täsny päällimmääset. Jatkan ku jotaki ilimenöö. Niin, tästä päivästä tuli huilipäivä. Tuntuu pikkuusen flunssaaselta ja silloon ei pirä liikaa rehkiä.

Äiti

täyttää tänään 81, ei vastaanottoa. "ei näitä välivuasia juhulita"… Kumminki joitaki "akkoja" on tulos kaffille ehtoopäivällä, illalla isoosiskoo viääki päivänsankaria Tupperi-kutsuulle Vaasahan… Jotta oikeen kaupunkihin. Mä taas siunaalin tätä kaapeliverkkoja ja television toimivuutta oikeen kunnolla. Ehtoolla jo rupes kuva ja ääni katkeelemahan ja näinollen tallennuksekki tais mennä vähä niinku hänekseen. Onneksi on tua Areena josta näki ainaki Dahlin viimmeesen osan. Muut ei niin tärkeetä ookkaa. Kellon lähennelles yhyreksää oon jo ollu vaimohon yhteyres ja siälä ruvetahan taas olemahan kuasis tapahtuneen johorosta ja vaimo oliki jo menos parfyymikauppahan täyrennyksille. Ompahan jotaki tekemistä ku pullottaa kylän naisille hajuvesiä. Ja pikkuusen muillekki niitä haluaville. kaikki eioo äkänny sitä kauppaa ja ku ne ei aiva pikkumääriä siältä kai myykkää niin Tip teköö tualla tyhyjää paremman tiänistin. Ja eihän tännetulohonkaa oo enää ku vähä toista kuukautta, sitte alakaaki toisemmooset pisnekset. Mutta mä meenny oman ohojelman mukahan ja piakkoon suunnistan salille ja sillälailla. Ja erelleen luikkioota kohtuullisesti, jotta kattotahan kuinka väki haluaa näitä turhuuksia lueskella. Sitte ku siltä näyttää niin lupaan panna homman telakalle. Ainaki joksiki aikaa.

sauvakävely

sujuu orotettua paremmin ja meni koko lenkki (pikkuusen lyhkääsempänä) pirättämättä. Vastamäki siinä noustes ah-starionin kohoralle meinas pikkuusen puhallututtaa, mutta niin vain meni seki iliman pirättämistä. Jotta alakaa se kuntoki pikkuhiliaa palautua ja enää eioo varaa moiseen retkahruksehen… Moon niin päättäny. Huamenna samammoonen setti liikuntaa, sitte ollahan jo taas lähempänä tavootetta jokon ensiksiki se mistä reissuhun lähärettihin. Puntaris enoo käyny, mun mittari on sellaanen kalavoasu jota käytän lenkillä ja erityysesti houtujen liitinki. Ja se ei mee lähellekkää nappia viälä, jottei sen kummempaa puntaria tartte ainakaa aikoohin. Eikä siihenkää tarvita mittaria, jotta pian vaaterihin.

Itte tehty uunimunakas ja salaatti

Kurikka

käyty, paremminki äiteetä siellä käytätetty. Tokmanni ja Halpa-Halli paikkoina, mainittu henkilö ku tarttoo jonkivverran apua asioonnis tai paremminki pitää olla siliminä. No, jouranhan tuallaasehenki hommahan vallan hyvin. Ja pian on aika ottaa pumppusauvat ja tekaasta ensimmäänen sauvalenkki. Toki pikkuusen lyhkääsempi versio, mutta kumminki. Tua nousu ampumahiihto-satrionille pistää varmahan lujaaki hohoottamahan. Mutta aina on varaa jättää sauvominen ja vain kävellä. Näin homma etenöö.

Still Alice

oli oikeen hyvä elokuva ja aiva loistavat näytteliät, menkää ihimees kattomahan! Kertoo aikaasesta Alzhenheimerin tautihin sairastuvasta viiskymppisestä huippukoulutetusta professorista ja perheestään. Ei yhtää pitkästyttäny ja raina loppuu aiheeseen oivallisesti, mutta ei siitä enempää. Seurahan oli elokuvaa parempaa, tyttären kans käytiin ennen rainaa syämäs Pacnho Villas ja vetääsin oikeen kunnon annoksen härkää kasviksilla. Ja soma oli sitte teputella Halapa-hallin kautta liikkuvihin kuvihin. Jotta oikeen mukava ehtoopuhure ja se päättyy viälä sillälailla jotta hain entiseltä tyäkaverilta vaihtokaupan toisen osan, ensimmääses osas vein kuivattuja suppilovahaveroota ja ny vastaanotin hirveä. Oli paistia, palapaistia ja viä jauhelihaaki. Mun pitää Jussille viälä viärä jonkimmoonen satsi sualattuja rouskuja… Oli niin reilu lihasatsi, jotta ansaattoo viälä lisätoimituksen. Sitte rauhallisesti ja hualellisesti ajellen kotio ja oliki pikkuusen pakastanu ja paikkapaikoon oli liukastaki. Ja lisäksi saa peliätä tiätysti hirviä, mutta melekeen viälä enemmän peuroja. Mutta tälläkertaa ei näkyny mitää. Onnekseni. Ja taas mennään normaaliin päiväohojelmahan. Voimmaalua, pikkuaskarehia ja vaikka kävelylenkkiki ehtoommalla. Ny vois jo ottaa sauvakki joukkohon ku alakaa kuntoki asettua taas oikeisiin uamihinsa.

Pancho Villa

tälläänen

sopii mulle oikiasti oikeenki hyvin. Meinaan jotta töitä epäsäännöllisesti ja palio vapaata. Toki vapaa-aijalle tuloo sitte toisemmoosta käyttöä ku Tip lennähtää tänne 28. päivä ens kuuta. Sitte alakaa ruakien ja erityysesti popijootten (niitten kevätkääryleitten) teko ja silloon on apupoijalle höpinää aiva piisalle asti. Pitää hakia tarvikkeita Vaasasta, toimittaa tilauksia ja ennenkaikkia teherä tarpeellisia aputoimenpitehiä ruakien valamistukses. Jotta pitääki täs koittaa huilata hyväksi jotta jaksaa… Tänään ohojelmas tiätysti voimmaalu, mutta ehtoopualesta tyttären kans syämähän ja elokuvihin. Ja vihiroonki niitten perhe alakaa olla tervehien kirioos niin näköö poikulikki kunnolla ja saavat loput tuliaasensa. Jotta eretähän ohojelman mukahan kunnes tai jos tuloo muutoksia. Seki on maharollista. Lunta näyttääs tulleen pikkuusen lisää ehtoosta, mutta eiköhän nuo päätiet oo ainaki sulana. Rapa vain lentää ja auto likaantuu taas...

valvonta

ei tunnu enää mun hommalta, menöö liikaa rytmi sekaasin. Nyt tuan tein sen takia, etteivät saaneet muutoon järiestettyä asiaa ja toisaalta kannustimena oli pyhätunnit… Rauhallinen paikkahan tuo on https://www.jikky.fi/potilaat_asiakkaat_ja_laheiset/kurikan_ja_jalasjarven_sosiaalipalvelut/mielenterveyspalvelut/asumispalvelu_punainen_tupa Tuonverran paikasta löytyy netistäki ja eiköhän tuon saa julukaasta näinki, pirettihinhän siälä avoomet ovet ennen jouluaki ja kaikki sinne sai mennä akttomahan. Jottei soo mikää salaanen paikka. Rauhallinen olí yö ja palio eioo yökölle velevollisuuksia sälytetty, jotta sai keskittyä television olemattomahan tariontahan usiamman tunnin aikana. En iPadia aukaassukkaa, kiertelin tasaasin väliaijoon ja käytin keittiön tarjontaa hyväkseni. Mutta jatkos on tarkootus teherä työvuoroja, mutta näitä öitä meinaan yrittää välttää, kroppaki sanoo niin. Ja sitä pitää kuunnella. Jotta ny vain huiloota, pieni kävelylenkki ja huipennuksena sauna. Niin, vaimon veli Odd (oikiammin Aot) tuhkattiin tänään ja Tipillä on puuhaa piisannu koko päiväksi. Ja pian Oddin tuhkat tuarahan kototemppelihin jonne ne muuratahan äitinsä, veliensä ja siskoonsa joukkohon. Leväkköhöt rauhas. Jotta sellaasta. Päätän täältä tähän.

viikko

kotona ja rytmi palautunu kutakuinki entiselleen. Nähtäväksi jää, jotta kuinka tuelva valvonta siihen vaikuttaa. Tahtoo vaikuttaa pikkuusen liikaaki, ainaki aikaasemmin on niin teheny. Ei nua yätyät oo ihimisten töitä, ei ihimistä oo tarkootettu tuallaasehen. Muttaku jonku niitäki pitää teherä ja varsinki jos näin vapaana taiteeliana meinaa töitä saara niin ei oikeen passaa kiältäytyäkkää. Eiköhän tua taas vain mee jotenki ja saapahan nukkua sitte rauhas kotona. Hain oikeen uusia korvatuluppiaki apteekista… Ny pikkuusen luanto-ohojelmaa ja sitte pikkuhiliaa kohti ansaantatyyppistä.

Namibia

itsenäistyi 25 vuotta sitte ja olin siälä mäki.Ja muutama muuki Jurvalaanen oli hommaa hoitamas. Aika menöö ku käsien välistä, aiva ku eileen olisin ollu Omegan altaalla vilivoottelemas saunan perähän… Samalla täs tallennuksesta kattelen Jääasema Zebraa vuarelta -68 joka tais olla niitä ensimmääsiä elokuvia joita kävin Tarinas kattomas. Jotta aamupuhure on menny vanahoja muistelles. Mutta päivä jatkuu normaaliin tapaan, ensiksi salille voimmaalemahan ja sitte ehtoopäivällä pitääki oikeen kunnolla yrittää uinahrella sillä ehtoolla on valavominen eres. Viimeksi valavonu 23.-24.12. viime vuanna, muttei siinä mitää ihimeellistä oo. Taloo on tuttu ja asiat hoituu omalla painollaan. Kunhan päältä katteloo ja tarttuu toimehen jos tarvitahan. Eihän täs olla enää (?) aiva aloottelioota kumminkaa… Kattelin nuata sivulla käyntejä ja ajattelin, jotta sitte ku päivittääsen katteliat rupiaa jäämähän alle kaharenkymmenen niin pistän plokin jäähylle. Mutta viälä on piisannu luikkioota, jotta jatketahan kumminki.

-3,2

pakkasta ku justiin iltavuorosta kotiuruun. Raikas oli keli kävellä, työpaikka ku on aiva likillä. 15 minuuttia kävellen ja ei tuu hikikää. Ja oli oikeen mukava iltapuhure, seurustelua entuurestaan tuttujen kans ja uusiin tutustues. Mutta ny kutsuu kiriallisuus ja tietysti vaateri siihen kuuluen.

ja niin

tuli päivä ku alakaa taas ansaantatyyppinen harrastus, iltavuaro Punaases tuvas. Vaimolla menos kuumeiset järiestelyt ja näinollen enoo häirinny juuri millää muatoa. Kattotahan sitte paremmin ku kiiruhut asettuu ja menot sun muut on suaritettu niinku pitääki. Mutta viälä ennen iltavuaroa voimmaalemahan toki. Viikonloppu menööki sitte melekeen tyän merkees ku valavon lauantain ja sunnuntain välisen yän. Ja seuraava päivä menöö tunnetusti pelastusarmeijalle niinku ruukatahan sanua. Mutta ny matkahan jotta kerkiää.

tuli mieleen

äsköön kuvia kattelessani tuo Thaimaan maahantulo ja passin leimaaminen. Vaikka mulla oli viisumi joka päättyy 17.3. niin maahantuloleima iskettiin päättyväksi 10.3. eli se leimattiin tasan kahareksi kuukaureksi. Ja näin saavat maksatettua muutamasta päivästä, Immigrationin virkaaliaki tuon passista näki ja samaa ihimetteli. Jo muutamahan kertahan oon joutunu nämä muutamat yli menneet päivät maksamahan. Ja aiva sama jos olisin menny paikalliseen Immigrationiin, olis voinu tulla viä kalliimmaksi. Meinaanki seuraavaksi hakia jatkuvan viisumin, loppuu tuo jatkuva pelaaminen noitten päivien kans. Ensimmääsellä kerralla jouruunki maksamahan reilusti enemmän, silloon olin kyllä kattonu leiman väärin ja ei auttanu vaikka virkaaliaki oli samaa miältä jottoli suttuunen leima. Näin siton tullu tuettua kuningaskuntaaki. Päivän liikunnat taas suoritettu suunnitelman mukaan ja varsinki loppuehtoopäivän kävely pienes tihkusatees oli oikeen virkistävä, ei pöly juurikaa haitannu. Mutta se hiakka haittaa, tai mursketta se paremminki taitaa olla. Jaa, mutta pikoohin on aika asettautua taas vaaterihin. Yätä.

juuri

saamani tiaron mukahan vaimon vanhin veli Odd siirtyi rajan toiselle puolelle. Eli viimeisenä päivänä tekemäni arvio piti paikkansa. Poikansa ehti käydä isäänsä kattomas sen viimeisen kerran ja niinku mainittin, otti viimeisen kuvan isästään ennenku lähti tontilta. Rauha hänen sielulleen. Viimeiset vuodet oli hänelle varmasti vaikeita, mutta nyt on kaikki kipu ja vaivat pois. Vaimo nyt kiireinen jokusen päivän, mutta veljensä joka paikallisessa temppelissä munkkina hoitaa käytännön järjestelyt ja muarollisuuret hoiretahan varmahan temppelillä. Ilimeesesti hyvin piänimuatoosesti. Jotta tälläänen uutinen tuli jokunen minuutti sitte. Mä lähären kävelylle tuumaamahan.

-1.2

mittaris nyt justihin, jotta kylymääki meinaa yällä pitää vaikka päivällä nousoo toisellekki kymmenelle. Ja saan viä mainita, jotta nukkumasa alakaa olla jo aiva niinku ennenki, herättää toki jo ennen kuutta. Mutta son aina ennenki ollu niin, jotta ollahan taas lähtötilantees. Päätän täältä tähän.

päivän

liikunta suaritettu suunnitellusti, viälä ku sauna lämpiää niin ohojelma on valamis. Alakaa vain tua hiakootusmurske vai mitä seny onkaa käyrä pikkuusen hengityksehen, vai olisko joku muu joka teköö sen raskahaksi… ja tuntuu kurkus? Eivät viälä vissihin malta hariata pois, josko viälä tuloo takatalavi? Mutta pian saunahna ja sen jäläkehen kohtuullisen aijan perästä kutsuuki vaateri.

Liikenteestä

vielä sevverran, jotta sitä eileen oikeen tuumaalin ku Vaasaan ajelin, jotta suurin ero täälon tiätysti mopojen puuttuminen toisenpuolisen liikenteen lisäksi. Ja ehkä täälä nua liikennesäännöt osatahan paremmin ja osatahan paremmin niitä nourattaakki. Ainaki yleesesti, vaikka niitä kusipää-autoolioota piisaa toki tännekki jokka ajeloo aiva kuinka itte tykkää ja haluaa. Jotta tarkkana saa olla tääläki. Varsinki täälä Jurvas pitää olla oikeenki tarkkana, täälon meinaan palio sellaasia autoolioota jokkei ajele juuri muualla ku täälä. Tarkootan vanhempia kansalaasia ja niitten kans pitää olla ku ketunpesällä tarkkana. Mä ruukaan aina kaupasta lähtiessäni koittaa kattella jotta onko autos kuskin lisäksi joku muuki paikalla, jos on niin on syytä tarkkaalla jottei se tryykää yhtäkkiä sun etehen aiva kuinka sattuu. Ja se vilikun näyttäminen ei välttämättä tarkoota jotta kääntyys justihin siitä, voi olla jotta meinaaki kääntyä vasta tuonnempana. Monta kolaria tai kolohimista oon varovaasuurella ehkäässy. Ja nämä Jurvakorttilaaset tahtoo lähtiä kauppojen parkiista kuinka sattuu, ku se pää ei välttämättä käänny molempihin suuntihin. Kerran yks vanhempi rouvasihiminen sanoo mulle, jotta hän hualehtii oman pualensa ku kuskin pää ei sinne suuntahan käänny juuri ollenkaa. Jotta jos tua tiätty autoolia on yksin liikkeellä niin voi sattua mitä vain. Tämä osoottaa vain sen, jotta tarkkana saa tääläki olla vaikkei niitä mopoja viälä liikentees juuri näykkää. Ja vaikka niitä kesääsin jonkuvverran on, määrät on huamattavasti vähääsempiä ku siälä toises kotomaas. Ja täälä toki nuaret joutuu sen kortinki suarittamahan, jotta säännöt pitääs olla ainaki teorias hallinnas. Ja ajotaitoki kait kuuluu siihen kortin saantiin. Niin moon ainaki kattonu, mun naapuris ku on paikkakunnan ainoa autokoulu. Ja ny siälä näkyys olevan menos mopokortti-koulutus ku pipopäiviä flikkoja ja poikia alakaa sinne kerääntyä. Aurinko paistaa ja hiakootushiakka pölyää ja lujaa. Mutta siitä hualimatta meinaan lenkille viälä lähtiä. Palakkioksi sitte sauna ehtoolla. Se tälläkertaa ainaki liikenteestä.

revontulet

jäi näkymättä eileen. En millää jaksanu kiivetä katolle niitä vahtaamahan, tämä taloo ku on sellaases notkos jottei muutoon mitää näkyysikkää. Olis pitäny vissihin ajella Kiltilän mäelle, mutta en tokikaa oo niin kiinnostunu moisesta jotta sellaasta teksisin ehtoolla Vaasanreissun jäläkehen. Soli hetimmite suariutuminen vaaterihin ja nukkumasa alakaa olemahan meleko suapia jo, antoo olla kelekassansa yli kuutehen. Jotta pikkuhiliaa palatahan lähelle normaalitilaa. Ja sitte onki eres toinen salikäynti reissun jäläkehen, eilisestä eioo viä mitää vaikutusta mutta orotettavis on pientä lihas-särkyä tai vastaavaa. Mutta se eioo mitenkää vakavaa, kuuluu asiahan. Ja tänään viä ehtoopäivällä luvas kävelylenkki ja viä ehtoommalla sauna. Onhan sentähän keskiviikko, eli pikkulauantai. Ainaki ennen ruukattihin niin sanoa. Koskahan se mahtoo olla? Mutta ny sinne salille.

Luokkakokous

oli oikiasti hyvä ja varsin hauska. Oikeen usiampahanki kertahan piti äänehen nauraa. En tiärä olisko paremmin niinku suunnattu miähille, tuntuu tuo naisiaki naurattavan aikalailla vähääses yleesös. Vaikka onhan se saanu palio kattelioota suamalaaseksi elokuvaksi. Kannattaa mennä kattomahan. Ja autoki tuli pestyä, koneellisesti tosin. Ja ny jo kotona ja pian vaateris.

Luokkakokous

olis ollu mukava käyrä kattomas, mutta yksin on jotenki niin köppäästä mennä jaku Kurikas einy justihin oo näytöksiäkää ennenku viikonloppuna. Ja Vaasahan ei oikeen viittiisi ajella, vaikka auto pitääs kyllä pesettääkki… Kerkiää täs viälä arpoa, jotta mitä tekis ja josko vaikka joku ilimoottautuus kaveriksi. Perähän pukkas heti toisenki keikan. Samahan paikkahan la-su väliseksi yäksi. Sehän on rahallisimpia päiviä mitä teherä saattaa… Jotta mukavasti alakoo tämä reissulta paluu. Ny ne pikkasta paremmat kaffit!

ensimmäänen

ansaantatyyppinen homma jo puukattu. Paikallinen mt-kuntoutujien asumispalveluyksikkö tarttoo palaveluksiani ens periantaina. Olis tarttenu jo huamenna, mutta ku olin luvannu muuta menoa jo. Jotta näin se arki alakaa tyänki paris, sillälailla hissuksiin niinku pitääki.

aurinkooses

kelis eletähän tääläki vaikka lämmöt jonkuvverran alempana ku esim. viime viikolla. Mutta tällä mennään. Unirytmiki alakaa pikkuhiliaa löytymähän ja yhtäjaksoonen uni alakaa jo lähennellä aikaasempaa. Ja salikassiki jo pakattu valamihiksi, mutta ei aiva viälä kumminkaa mennä. Ensiksi hoiretahan joitaki juakseviksi asiooksi sanottuja, jokkon kyllä aika heleppo hoitaa tällä samalla konehella. Onse ku ei tartte juasta virastoos ja muis asioontipaikkoos melekeen ollenkaa vaan kaikki hoituu elektroonisesti ja nopiaa. Ja vastaus tuloo yleensä melekeen saman tiän, ainaki jotton viästi otettu vastahan. Varsinaanen vastauski tuloo tosi nopiaa jos asia sen maharollistaa. Tänään ei sitte ookkaa juuri muuta ku tua saliharrastuksen avaaminen piänen paussin jäläkehen. Rauhallisesti ja hissuksiin seki on alootettava. Niinku eilinen lenkki jonka tein iliman sauvoja, jos tänään viä lenkille meen niin seki tapahtuu viä iliman sauvoja. Sauvat sitte varmahan loppuviikosta tai peräti ens viikolla, kunhan kunto tästä pikkuusen kohentuu ja ylimäärääset nesteet valuu omia teitään pois. Yleensä reissun jäläkehen menöö viikko jotta pääsöö niistä nestekertymistä ja sitte alakaa se armotoon kertyneen läskin polttaminen. Se viäki aikaa, mutta sitähän täs on. Ja maantiätä piisaa, pururataki kuulemma alakaa jo olemahan melekeen sulana ja sonki mukava paikka lenkkeellä, ei tartte tuas autoja vahtia ja pölyä niäleskellä. Niinku eileen, pöly oli melekeen haitaksi ku tuan isoon tiän laitaa kävelin. Mutta näin se taas alakaa ja alakaa muutoonki arkeen asettautuminen. Vaikka sonki eri lailla ku viime kerralla, ny eioo työpaikkaa joka orottaa tyävuarojensa kans. On osa-aikaanen eläke ja ansiosironnainen jokka takaa toimeentulon. Ja lisäksi siihen jonkivverran ansiotyyppistä toimintaa niin saarahan seki puali kuntohon tai ainaki toimimahan. Oletettuuna asiopaikkoona mullon nämä miälenterveyskuntoutujien hoitokorit ja jokunen yksityynenki on kyselly maharollisuuksia teherä keikkaa, mutta niistä sitte tuannempana jos sitäkää. Kaikki ku eioo julukista ja osa salaski pirettävää. Sen jokahinen vissihinki ymmärtää. Mutta ny välipala ja pian salille hikoolemahan ja saamahan lihakset kipiäksi.

sauna

son sellaanen jota on ehkä eniten vailla tuala toises koros. Sen havaattoo aina näin reissuta tultua, sauna tuloo laitettua tulille vähä väliä ja aina se tuntuu yhtä mukavalta. Niinku justihin äsköön. Suihkun jäläkeen kaipasin sitä napposuihkua, mutta täälä sen voi korvata laittamalla suihku kylymälle. Siälä kuei sitä sen kylymemmäksi saa mitä se siinä korvees laattialla ollessaan jäähtyy. Enkä mä siälä juuri lämmintä vettä käytä, korkeintaan naaman ja hiusten pesuhun tarvittaes. Muutoon piisaa se normi putkivesi. Täälon siinäki miäles asiat toisin, eri lailla kumminki. Nyssitte vain lepoa, televisiota ja vaikka iltatee. Vaateriin ei liika varahin piräkkää mennä, muutoon nukkumasa purottaa kelekastansa viimestään viireltä jos ei aiemminki. Levollista yätä kaikille.

Valamis keitto

Nakkikeiton värkit

nukkumasa

piti taas pirempähän kelekas ja nousin vasta pikkuusen ennen kahhareksaa. Toki olin siinä viiremmais hereellä, mutta yllätyksekseni sain viälä nukuttua ja näinollen olo tuntuu jo melekeen normaalilta. Joka sinällään ihimeellistä… Tänään paikallises ääsmarketis käyres näin jo mennes jotta paikalla on keskustapualueen vaalivankkurit ja kaupasta poistulles tuliki sitte vaalityäntekijä mulle solokottamahan jotaki. Vastasin vain yksoikoosesti jotta väärä pualue. Siihen oli yhtä oikoonen vastaus, jotta olipa selekiästi sanottu ja tämoli sitte täs. Jotta plussaa sai se vaalityäntekijä, tai jos vaikka oli ehehrokaski. En enää muista kenen nimi sen pakettiauton kylies oli. Moon jo eherokkaani melekeen valinnukki, mutta annetahan sen olla. Pualuehan on toki sama ku aina näis vaaliis. Jotta nyssitte vain iltapäiväkaffia, myähemmin nakkikeiton värkkäämistä ja lenkkeelyn alootus. Saunoakki toki meinaan ehtoommalla. Ja jos jouran niin saatan vaikka nakutellakki viälä, tämä sujuu täälä kohtuullisen palio paremmin kunnon pöyrän ääres ja pikkuusen viiliämmäs kelis. Vaikka muutoon pikkuusen haikia miäli onki.

Paluu puuro-mustikka-jogurttiin

Jumppaa

liikunta

alootettu pienimuatoosilla lumitöillä. Tänä vuanna pääsööki helepolla ku lumet melekeen sulanu, vain takaterassin erestä katolta tullu lumi lapiootava eremmäksi jottei sula laatalle. Son sopivaa liikunnan alootusta ja täytyy toreta, jotton kunto päässy menöhön kovaa alaha ku piti niin kovaa hohoottaa pikkuusen lapiohomman kans. Mutta siitä se taas alakaa ja alakuviikosta jo salille, huamenna ei viälä joura. Tiistaina varmahanki jo sitte alakaa seki ihanuus. Ja nuasta lukija/kattelijamääristä päättelin jotta joku aina tänne vilikaasooki niin ajattelin kumminki jatkavani tätä turhuutta aina joutessani. Ja ei täälä suames sen tarkempi tartte olla ku tuala kaukana, nämon erelleen mun omia miälipiteitäni ja niistä saa tykätä mitä kukin haluaa. Ja enhän mä tuala toises kotomaaskaa aiva maharottomia kirioottele vaikka sitä juuri kukaa paikallinen ei ymmärräkkää ja en usko jotta valtiolla on aikaa/tarvetta kaikenmaailman turhuuksia seuraalla. Mutta siinäpä seuraavat jos seuraavat. Mä meen tekaasemahan salaatin ja syän sitä tonnikalan ja keitettyjen kananmunien kans. Jotta sellaasta. Huamenna alakaa arki ja sen mukaaset toimenpiteet. Pikkuusen maharollisten töitten kartootusta ja monemmoosta tähärellistä. Siitä sitte myähemmin. Taikka sitte ei.

tänä aamuna

Nukkumasa piti tunnin kauemman kelekassansa ennenku purotti. Jotta kello tais näyttää 0445 ku totesin jottei hyärytä enää pyäriä yhtää ja nousin ylähä. Keittelin puurot ja ryystin oivallista kiinalaasta vöhöriää teetä. Nyssitte kaffia ku kello on vähä yli kahareksan. Tip justihin soitteli ja kyseli kuulumisia, sanoon jotta olosuhtesihin nähären hyvin ja aina vain paremmin mitä lähemmäksi hänen tulemispäivä tuloo. Ei moittinu siitä lausunnosta. Mutta ny lisää kaffia ja tallennuksista oivallisia sarioja. Lilyhammer ja Kuudes aisti oivallisia pohojoosmaisa tuatantoja. Miksei täälä osata?

täytyy

sanoa jottei oo kotosaunan voittanutta. Olipa autuaallista saunoa oikeen reiruhun ja käyrä välillä haukkaamas raitista ilimaa. Ja samalla saunajuamaa… Hyviä saunoja oon nähäny palio, mutten oman saunan voittanutta. Puullla lämmitettävä ja loistava ilimanvaihto takaa mukavat löylyt. Siinäpä saitta.

Saunajuoma

Jurva aamupäivällä

kotona

ja laukukki melekeen purettuna. Ja osittain aikaerosta ja muusta niin nukkumasa purotti kelekastansa jo vähä neliän jäläkeen… Nyjjo postit tarkistettu ja lajiteltu, samoon muu saapunu posti. Sitte voiki pian jo ottaa ja lähtiä ruakakauppahan ja viämähän vaimon kaverille toimitukset. Niitä en paketiista aukaase, saapa itte auaasta ja samalla näköö jotta minkämoosen vaivan oon niitten etehen nähäny. Mutta aivaku vanahansta muistista, Nostalkia soimahan heti aamusta. Ei se täälä maalla kuulukkaa muutoon ku netistä. Ja ehtoolla sitte poika saunoo! Muuta ei juuri ohojelmas ookkaa, pikkupoijat sai jo eileen kauko-ohojattavansa kentällä ja muut joutaa saara tuannempana, mitää kummempaa turneeta en meinaakkaa teherä. Maanantaina alootan tyähommien kartootuksen, toki muutamat on jo yhteyttä ottanukki, mutta huilitahan ny ensiksi ja palatahan tähän aikahan ja rytmihin. Aamupalaki ku piti taas aiva itte laittaa...

ja nyssitte

takaasin sohojolas. Lento meni oikeenki mukavasti, päivälento ku oli. Pikkulapsosiaki konees oli, muttei häiriöksi asti, ei ainakaa yhtää haitannu. Paikan ku olin varannu niin sain istua rauhas ikkunapaikalla ja vessahankaa ei ollu pitkä matka. Vieres istuu ujo thai-flikka joka nukkuu suurimman osan matkasta. Siinä se vain meni elokuvia kattelles ja torkkues, ihimeen palio sainki torkuttua. Taas pelas tuo viihrepuali paremmin ku aikoohin ja valikoomaki oli oikeen sopiva, jotta löytyy oikiasti miälenkiintoosta kattottavaa. Ja ku lisänä oli omas laittees äänikiria jota välillä kuuntelin niin matka meni jotenki ku huamaamatta. Toki ensiksi tariottihin lounas ja sitte pari tuntia ennen laskeutumista sellaanen kevytateria, aiva riittävästi molemmilla kerroolla. Son vain sellaasta askartelua tua konees aterioonti, ny oli etuna piäni viaruskaveri. Jotta seki sujuu mukavasti. Helsinkis mukava aurinkoonen ilima, mutta leesen sai vetää päällensä heti konees. Ja viälon orotusta parisen tuntia ennenku kone Vaasaan lähtöö. Tuli jo viesti jonka mukaan lento aijas ja oon jo aika lähellä porttiaki. Mukavasti täs aika kuluu ku otin oikeen läppärin tähän pöyrälle ja kentällä hyvin toimiva ilimaanen wifi joka ei kysele mitää passin numeroa tai vastaavaa niinku joillaki kentillä ruukaavat tekemähän. Suvallaki olis pitäny passin numeroa ja muuta antaa, minen niitä mihinkä tahansa laitakkaa. Jotta täs sitäny liikennettä taas seuratahan ja orotellahan aija kulumista. Ja taas jää nähtäväksi jatkuuko tämä nakuttelu reissun jäläkeen...

Suvalla

0230

nukkumasa purotti kelekastansa. Eipä olisi kauaa muutoonkaa saanu uinahrella ku oli heräätys pinahrellu… Jotta kuppi teetä, pukeutuminen (lentosukakki) ja sitte pian matkaan kohti Suvaa...

päivä

menny jokseenki oleskelles ja pieniä asioota toimitelles, istuttihin kumminki omalla terassilla iltaa. Lopetettihin hyvis aijoos, lähtö aamulla 0345 viimestään. Eipä täs kummempia, toivotaan hyväämatkaa ja lentojen olemista aijoillansa.

pakkaus

sitte tehty niinku kuvasta havaatittaki. Ja aamun rutiinit kaikki suaritettu ja kello tuli justihin 1200 ja vois mennä palakittemaan ittensä jäisellä Leolla. Pari tuntia tuos pakkaamises meni ja hikiki tuli. Suunnittelinki niin, jotta käyn vasta sitte suihkus ku homma selelvä. Vaimo oli kuunteluoppilaana ja koitti kattoa kuinka ne tavarat sinne laukkuhun laitetahan, jottei niitä vain nakella kuinka sattuu. Mutta nyt se jäinen Leo ja sitte vaikka paivä… kaffit tokiki.

Reissun viimmeenen aamupala

piti paikkansa

jotta ruaka oli erelleen hyvää kyseeses paikas ja sitoli aiva liikaaki, piisas kotiokki ottaa ja ravintolan väki laittoo ne poksiihin ja pussiihin. Saatihin kotio jääneille tuara hyvää ruakaa. Soli nyssitte se viimeenen illallinen, huamenna vain arkisesti kotona normiruakia. Ja huamenna muutoonkaa mitää erikoosta, pakkaamista ja lepäälyä. Niinku aina. Sitä lepäälyä. Onhan tämä taas ollu, reilut kaks kuukautta vailla mitää velevollisuuksia ja on saanu huilata ja käyttää aikaansa aiva kuinka itte tykkää. Ainaki melekeen. Tällä sitä taas jaksaaki. Mutta ny suihkuhun ja pian vaateriki kuttuu.

Ravintola joen äärellä

olipas

sisätorillaki jopa kuuma. Ei millää viittiny (jaksanu) koko torialuetta seuloa, ostettihin mitä tarttettihin ja sitte kiiruhusti pois. Raulallista oli liikenne ja muutoonki torilla rauhallista, osa kauppiaistaki vietti vapaata. Mutta saatihin mitä haettihin ja se siinä. Nyon tuliaaset ja melekeen kaikki tilauksekki ostettu. Huomenna sitte iltapäivällä alakaa pakkaushomma joka kestää noin tunnin. Ehkä kakski, kuon niin palio sellaasta herkkää tavaraa joka pitää ensiksi pehemustaa ja sitte viälä panna vaattehien kans sopivasti jompaan kumpaan laukkuhun. Mutta son vasta huamenna. Tänään mennään koko porukalla syämähän tuahon Teskon likellä olevahan ravintolahan jokon siinä joen rannas. Ainaki ennen siälon ollu tosi hyvä ruaka ja uskon olevan viäläki. Mutta nyon iltapäiväkaffien aika. Ppk:t tokiki.

aamun

rutiinit siinä vaihees ku pitääki ja jossaki vaihees matka suuntautuu Samchukin 100-vuatiaalle torille. Son sellaanen sisätori kaupungin melekeen keskustas jokon auki joka ikinen päivä. Sen kupees on aamutori joka aukee kaharemmais aamulla ja silloon siältä saa niin tuaretta lihaa jotta se viälä potkii… Ollahan siäki joskus anivarahin käyty ja oon nähäny kuinka kanoja teurastetahan paikanpäälläki. Siältä on haettavana kalamakkaraa ja viälä vois kattella joitaki pikkupoijille. Vaikka sellaasia sortsiasuja tai vastaavia. Veliipoijalle eileen sain pyytämänsä mustan pairan, XL-kokoosen. mutta vois varooksi kattella vastaavan L-kokoosen jos veliipoika on kovaa hoihtunu… Jottei täs ny justihin kummempaa. Jaa, mutta Odd on taas vaihteeksi kotiutumas sairaalasta, kuulemma nestettä poistettu riittävästi ja näinollen ei tartte sairaalahoitoa. Ei palioa tartte arvaalla kuinka kotiutumises tuloo käymähän. Viimeksi meni vissihin yks päivä ku pullo narahti ja sitte söi pian jo kasvimyrkkyäki. Vaharittavahan siitä tuloo. No, mä tästä pian pääsenki pois sitä kattelemasta. Mutta ny vois vaikka juapaasta aamupäiväkaffit ku kaffia kerran piisaa. Tai ei sittenkää, se peijoona ku hikoolluttaa niin lujaa… Pelaanko viä lisää entiijaa asian tiimoolta…

Toiseksi viimeenen aamiaanen

vielä pikkuusen ajattelin

nakutella. Ku näin iltapäivästä alakoo pikkuusen tuulahrella ja lsiäksi viälä tua rakkaus laittoo tuan tuulettimenki päälle. Jotta täson oikeen sopiva nakutella. Ny aletahan lähestyä kuumimpia aikoja ja saattaa päivälämmöt nousta yli neliänkymmenenki. Vissihin kuumimmillaan meillon ollu täälä 44 ja son kuulkaa sitte jo kuuma. Ei palio viitti auringos oleella. Silloon jää ne tunnin istunnokki välihin. Mutta meinaan niitä kumminki viä kahtena aamuna viättää, oli keli mikä tahansa. Ja ei se viä yhyreksältä kuumimmillaan kumminkaa oo. Jämerää on seki jotta kuinka pihan puut on purottanu lehtensä ja ny non samantiän viheriänä kauttaaltansa. Oikeen sellaasen tuareen vihiriänä. Jotta loppuu se jatkuva lakaaseminen ja lehtikasojen polttaminen. Ennen väki tahtoo samalla polttaa roskakki, mutta kiälsin sen ku niison niin palio muavia ja kaikenmoosia pakkauksia jotta niistä tuloo vaikka kuinka myrkyllisiä kaasuja. Roska-auto käy kumminki säännöllisesti tuasta portinpiälestä roskat hakemas ja meillon siinä isoo pönttö johonka mahtuu usiammanki päivän roskat ja ku ne psitää tiukkahan pussihin niin eivät juuri kerkiä haistakkaa. Mutta silti täälä poltetahan kaikki roskat joiski talouksis ja siiten yhtää tykkää. Nykki on ilimas sellaasta hajua joka eioo normaalia, eli joku polttaa sekajätettä pihallaan. Ristus notta! Mutta mainitten viälä sen, jottoli kuuma tuala torilla. Tua koululaanenki otti ja oksensi kesken kaiken ja piti viärä autohon viilenemähän. Kylymää juamaa vain mukahan niin flikka friskaantuu. Tipilläki oli taas vaihteeksi pää kipiä ja taas mun piti pitää se sama puhe juamisen tärkeyrestä ja piti istuttaa tuahon viärehen ja juatattaa puali pullollista vettä. Ny meni kaupalle juamahan sellaasen Sponsor-juaman johona on vähä sualoja ja muita tärkeitä ainehia. Jottei ne aikuusekkaa aina sitä ymmärrä. Mä itte oikeen seuraan juamistani (siis puhutaan vedestä) aika tarkkaan ja tähtäin on reilus kahares litras ja siihen päälle mehut, teet, kaffit ja muut niin niistä tuloo reilu tkolome litraa ja se riittää tämän kokooselle. Ny ehtoopäivällä söimmä tuas kaupalla pikkuusen papaijasalaattia, rillattua kanaa ja vihanneksia ja se riitti oikeen hyvin lounaaksi ja sai tarpeeksi sualojaki. Mutta yks asia mua harmittaa, unohrin ostaa magnesiumia ja nymmä pelekään herääväni aamuyästä suanenvetohon. Moon magnesiumia syäny sen takia jo vuasia ja ne pääsi loppumahan jo eileen. Yleensä oon tuanu mukanani niitä Liiterin poretaplettia, mutta ny jäi ne pureskeltavakki tuamatta ja oon tähän asti käyttäny Teskon apteekin tuatetta ja soli siksi piäni purkki jottei tämän kauemmaksi piisannu. Mutta saatan ottaa huamenna ja piipahtaa Teskosta hakemas uuren purkin, muutenki pitää ruveta hakemahan maustehia ja muita tähärellisiä tuatavia. Lasinuurelia, muita nuurelilaatuja, mausteita, ruakakastikkeita ja vaikka sen mitä. Ovat luvallisia viärä ja siälä vähintään kolome kertaa kallihimpia. Jotta se viirenkympin lsiälaukku tuloo äkkiä tianatuksi. Ja nuurelit on keppoosia ja hyviä käyttää pakkaamises pehemikkeenä. Mulla kuon ny kolome kauko-ohojattavaa laitetta. Vanhemmille poijille helikopterit ja nuarimmalle sellaanen monsteri-auto ja ne pitää pakata kovaa hualella ja siihen kovapintaasehen laukkuhun. Muuten vaatteet pakkaan iippokassihin jonne niitä menöö varmahan riittävästi. Tulipahan taas syätyä maistuva eine. Tälläkertaa oli kanaa kasviksilla, rapiaksi paistettua nautasuikahia ja rillattua ankkaa. Ja lisäkis pikkuusen riisiä, jotta tualla mennähän yssitte aamuhun asti. Osa einehistä ostettihin valamihina ja lämmähyttivät vain, mutta nauran pau pikkuusen maustoo ja paistoo sopivan rapiaksi. Ja hyvää oli. Tip ei uskontohonsa veroten nautaa oo vuasihin syäny, mutta mulle välillä kyllä maistuu. Vaikka se elehemänlihaa onki ja huanosti riiputettua. Pihiviä eivät osaa oikeen paistaakkaa, jotton paree käyttää näitä suikalehia. Jaa, kello lähentelöö kuutta ja saa orotella pimeyren hiipimistä ja toivoa illan viilentyvän eres pikkuusen. Josko vaikka mentääs tuanne kaupalle kattomahan ja kuuntelemahan väen hörsköttämistä. Minen siitä juuri mitää ymmärrä, mutta hauskaa niillä tuntuu olevan kumminki. Toisiansa huurattavat, vaia niinku siäläki ruukatahan teherä. Nämon yleensä kovaa huumorintajuusia ja osaavat laskia ittestänsäkki leikkiä, mutta ku ei vain taharo juuri mitää ymmärtää… Tai jos jotaki ymmärtääki, niin pätkiä siältä ja täältä ja ei niitä taharo oikeen saara solomittua yhtehen. Mutta päivitän tämän ja siirrytähän kaupalla. Paita pitää panna päälle, mutta se menöö kumminki pyykkihin ja suihkuski on taas käytävä ennen vaaterihin asettumista. Jotta sellaasta.

Ja herelmiä

Valmiita ruokia torilla

nuan vain

saatiin Jounin synttärit kunnialla käytyä ja hauskaaki taas pääsi olemaan. Taisto viehättävän vaimonsa kera kunnioitti läsnäolollaan ja Jounin ihastuttava Eni-vaimo oli heitä varten laittanut ensimmääsen kerran spakettia, pariskunta ku ei syä muutaku suamalaastyyppistä ruakaa. Eli ei maustettua. Hyvää oli spaketti ja lisukkeena oli hyvää sekahiivaleipää ja ruaka oikiasti maistuu. Tottahan meille Jounin kans oli lisäksi maustetumpaa kanajuttua ja sitä ku viä vetääsi lisukkeeksi niin johan olimma täynnä. Siitä sitte siirryymmä ala-tasanteen katokselle juominemma ja pian Jouni keittiki hyvät kaffit jokka joimma herkullisen täytekakun kera. Kakku oli leipomon tekemä ja oikeen hyvä ja maistuva, isoa siivua ei jaksanukkaa vetää ja ku viarahaia oli vasta tuloollansa. Taisto vaimoineen lähti ajelemaan kohti kotoansa ja pikkuhiliaa viaraita (tuttuja kaikki) alakoo tulemaan, kuka tuamisiensa kans ja kuka kahtakättä heittäen ku hiaroja. Mutta kaikille ruaka ja juama maistuu. Enin serkku ahkeroo rillin paris ja rillas uskomattoman hyviä pallomakkaroota melekooset määrät. Ja ties mitä muuta laittoovat, molimma niin täynnä ja keskityymmä enemmänki tarinoontihin ja jäisihin juamihin. Ilta kuluu mukavasti ku talouren vanahin poika oli justihin saanu mahtavat musiikkivehkeet jokka oli siinä likellä ja tiatokoneesta sai valita vaikka minkämoosta humppaa. Jos halus. Kuunneltihin siinä ZZ-Toppiaki ainaki yhyren kipaleen verran. Ihimisiä tuli ja meni ja kaikilla oli mukavaa ja joskus yhyrentoista mais mä totesin jotta juhulat on mun osalta taputeltu ja siirryn viilennettyyn huaneeseen levolle. Ja hyväku jalaat sain sänkyhyn ku nukkumasa jo vei ku kinnasta tuiskutuules. Aamulla kumminki ihimeen hyväs kunnos nousin ja orottelin isännän ylösnousemusta. Sitte piäni aamupala, hyvän kaffin kans ja jatkoomma jutustelua, mutta ny iliman niitä jäisiä juamia. Torettihin jotta vesiki on oikeen hyvä juama. Kuumaki meinas tulla, vaikka mittarit ei näyttäny ku 35 niin silti oli jotenki painostava keli. Ja Jouni kuskas siitä mut kotio pualisen mais ja kuumuus vain tiivistyy, olisko täälä ollu 38 parhaimmillaan. Justihin tultihin Samchukin torilta ruaka- ja vaateostoksilta ja meinas pikkuusen olla tukalaki olo. Onneksi tavarat löytyy heleposti ja päästihin kotio ja takaasin viiliään huaneeseen. Pikkuflikka oliki sariakuvia kattoessaan uinahtanu meirän petille ja tuas se ny nukkua pussuttaa mun seliän takana. Sopeva flikka onki. Jotta eipä täs ny kummempia, orotellaan mitä hyvää naiset ostetuusta tarvikkehista teköö ja istutaan vaikka terassilla iltaa. Viä ku pari iltaa on aikaa.

kuinka ollakkaa

netti taas niinku rantusti puhuteltava ihiminen… Ei meinaa millää saara yhteyttä aikaan ja jos saa niin ei yhtää tiärä koska se katee tai katkeeko vaikka kesken pankkiasiootten. Onneksi selllaasia ei ny justihin oo hoirettavana eikä kerkiäkkää tulemahan. Tänään taas asioontia tuonne sairaalaan, Tip parasta-aikaa siälä orottamas lääkärin vastaanotolle pääsyä. Tarttevat omaasen luvan jonku maha-operaation suhteen. Mikäli yhtää ymmärsin sisäelimet ei toimi ja kertyy nestettä ruppihin. Jotaki tälläästä. Hoitohommat on saatu sovittua iliman hammasterkiristelyä saatika kenenkää kukkarolla käymistä… Mä sovittihin vaimon kans niin, jotton paree ku en naamaani siälä näytä, etteivät pääse sanomahan jottei hoitoa saara järiestettyä ja suvus lihava falle. Farangi kumminki. Eileenki ku siälä kävivät, jäin suasiolla autohon kuuntelemahan paikallista humppaa. Ny kumminki aamun rutiinit suaritettu ja aletaan pian valamistautua synttäreille lähtöön, mutta vasta tunnin-parin päästä ku on Teskon myyntiaijat kohillaan… Eihän sitä synttäriille iliman lahajaa pirä mennä. Ja lahaja saajan mukaanen. Ja en meinaakkaa tätä päänakuttelukonetta sinne raahata, emmä viitti siälä settautua nakuttelemahan tätä turhuutta. Ei tartte teiränkää siälä siunaalla… Jotta päätän täältä tähän ja saatan palata vaikka kuvien muaros johonaki vaihees iltaa...

Bf

Mukataa kotona

vois vaikka

vähä paneutua viälä tuahon liikenteeseen. Tuli se taas niin kouriintuntuvasti ilimi ku tuala Suphanis suhattihin. Ensinnäki suurinta huamiota ja varovaasuutta pitää nourattaa nuatten mopooliootten kans. Tottahan osa autoolioostaki ajaa kuinka sattuu ja niitäki pitää varoa ja kattella kaikenaikaa. Ainaki mun. Ei nuatten risteyksien ja u-käännöksien kans niinkää murhetta oo, niistä seleviää ku ottaa rauhallisesti ja huamioo tiellä jo ajavien nopeuren ja kaistojen määrän. Kumpa ajaasivakki niinku pitää, jotta hitaammat vasemmalla ja sitte nopiammat ohittaa oikialta. Useen vain raskahakki ajoneuvot vetelöö koko aijan oikialla ja sitte niitä ohitellahan kuinka sattuu ja viä mopot siinä sekaamas. Toki tuala kauempana mopoja ei niinkää näy, mutta heti ku ollahan taajamis niitä pöräjää joka pualella. Suphanburis ittessään on heleppo ajella, konhan vain tiätää mihinkä on menos ja navikaattori sanoo aijoos… Ja ei me kauaa siä keskustas oltukaa, asiootihin vain nopiaa parfyymi-liikkees ja äkkiä paluumatkalle. Tääläku liikkeet on kaikenaikaa auki ja varsinki viikonloppuusin väki liikkuu enemmänki. Kaikki isoot ostoshelevetit kierrettihin, Robinson ja se suur-Tesco vaikka olivakki matkan varrella jäi käymättä. Käytihin täs Samchukin Teskos mehuhankinnoolla, muitten hankintojen suhteen oli väärä kellonaika. Ja onhan tuo nopeus täälä liikentees vaihteleva, jotta saa peiliä silimäällä kaikenaikaa ku auto joka liikkuu melekeen kahtasataa on äkkiä kohoralla. Valo-ohjaamattomia tasoristeyksiä täälon aika vähä ja sonki hyvä, muutoon paukkuus enemmän ku paukkuu niinku normaalisti. Liittymät aika selekeetä, kunhan vain tarpeeksi aijoos huamioo ja siirtyy oikeilee holliille kaistan siirtohon. Jotta sanoosinki niin, jotta taarkempana täälä saa olla ku siälä kotosuames koskaa. Mopojen sanoosin olevan siihen suurin syy. Varsinki näillä kyläteillä johona väki päästelöö aikalailla pöhönäs autoosta yhtää välittämättä ja sitte kuinkasattuu. Ja lisäksi makaa koiria teillä mihinä sattuu. Tokihan aina autoolles tarkkana saa olla, pitääki joka paikas ja kaikenaikaa. Mutta periaatehan on tääläki sama vaikka toisellapualella tiätä ajellahanki. Eli autosta kääntyy etupyärät ja ne kääntyy siihen suuntahan johonka kuski ookaa. Ja tulles tosiaan käytihin pikaasesti Teskos, ruakaa oli jo eileen torilta otettu tämänki päivän tarpeesihin. Riisikeitto oli tänään sanoonkuvaamattoman hyvää. Son riisipohojaanen keitto johonka pannahan jauhelihaa, katkarapuja ja kaikemmoosia kasviksia ja maustehia. Söin sitä aamupalalla ja viä toisen kerran ku tultihin. Ja maistuu! Joku vasepuukis moittii, jottei söisi… Ei tarttekkaa. Suamalaaset perusjuntit on niin kaavoohinsa kankistunehia, jottei ne uskalla perunaruakien lisäksi juuri mitää maistaakkaa. Mutta uskon ja tiärän jotta kaikki jokka tällä suunnalla on oleellu osaa riisikeittoa arvostaa. Samoon nuudelikeittoa joita onki sitte monensorttisia. Ja kaikki joita oon maistanu ja syäny on ollu taivaallisen hyviä ja non lisäksi keveitä syämisiä ja varsinki päiväsaikaan oikeenki sopivia. Suames vaimo keittää isoon kattilallisen riisikeittoa ja sitä sitte syärähän monena päivänä ja aina vain se paranoo ku sitä uurestansa lämmittää. Vähä niinku joku perunasoppaki. Mutta minen oo taas viimevuasina juuri perunaa syänykkää ja hyvin oon päriänny. korvaan sen kasviksilla tai riisillä silloon ku vaimo on sitä laittamas. Ittelleni en juurikaa riisiä viitti keitellä, mutta toki osaan ruakia ittekki laitella. Ja pianhan sitäki pitää ruveta tekemähän, muttei siinä mitää ongelmaa oo. Kanaa vain kaupasta ja valamihia thai-kasviksia niin hyvää tuloo. Pikkuusen eksyyn aiheesta, muttei mulla oikiastaan muuta tuasta liikenteestä ookkaa ny justihin. Jotta kellon olles ny pian puali viis, lopettelen tämän turhuuren ja otan päivän toisen Leon. Samalla viimeesen. Ja hyvää naistenpäivää kaikille asiaankuuluville!

Sunnuntakia elikkäs pyhää

toivotamma täältä Wanglukin kylältä. Pyhästä hualimatta päivä menny tähänasti totutuus merkiis jottei niistä se enempää. Tip värkkää tilauksesta popijoita, ovat täälä kylällä jokku niihin tykästyneet. Olisko 40-50 tulos, jotta son piäntä meirän siä tekemiin ku joskus viikonlopun aikana saatettihin teherä yli 200. Mutta pisnestä son piäniki pisnes. Iltapäivällä pitääs kuulemma huristella oikeen Suphanburiin, parfyymiliike kuulemma auki ja sieltä jotaki tarvittaas. Voisin toki ittekki ottaa lisää niitä hajusaippuoota ku ne mitä viimeksi otin on jo varattu… Huomenna Jounin synttärit SiPrachas ja siä saattaa vaikka mennä yän yliki jos niikseen tuloo. Kunhan saarahan vain tua lokistiikka kuntohon niin ei tarttisi itte ajella käymäseltään. Vaikkei taira tasavuaret ollakkaa, mutta kumminki on ollu puhetta viä viimeenen seminaari pitää. Jotta ny otan rennosti kuulerin ja tuulettimen seuras ja ryystän kaffeet. Sitte vois plarata ouata elokuvakansiota, josko siältä löytyys jotaki kattottavaa.

Aamupalana riisikeittoa

taas alakoo...

sairaalas olevan velien (Odd) kaitsemisen järiestely, annoon siinä(ki) suhtees vaimolle sen päätäntävallan joka hänelle kuuluuki. Annan täyren tukeni silloon ku sitä tarvitahan. Ristus, nuata nuaria miähiä tuas notkuu ja kulukoo, muttaku tarvittaas johonki hommaan niin on muka niin kiiruhia. Justihin mua vastapäätä istuu miäs jolla tekis miäli luututa tua äsköön luututtu laattia. Ristus ku mua siappaa. Saamatonta sakkia. Jos johonaki peltohommis saavat 300-400bht päiväs niin on kumma jos 500 ei kelepaa sairaan miähen vahtimisesta. Tai sanoon kylläki, jotta maksetahan vähä sen mukahan jotta kuinka siälä ollahan ja kuinka monta päivää kukin on. Ei joka päivä 500bht. Potilas ku nukkuu suurimman osan aijasta, mutta pitäähän siinä välillä vaippa vaihataa ja vaikka paskakki siivota. Potilas ku ei kuulemma tee itte yhtää mitää. Musta tuntuu jotton jo omalta osaltansa heittäny lusikan nurkkahan. Eli luapunu toivosta ja orottaa vain noutajaa. Ny en menny ollenkaa sisälle kattomahankaa, sanoon jotta tuloo jotenki niin toivoton viilis ku ei voi mitenkää auttaa vaikka haluaas. Tottahan mä tuallaasen käppyrän hoitelisin vaikka kuinka ja kaikki hommat sujuus sen kummemmin yäkkäälemättä. Miälehen tuloo kolleeka AP joka muinoon suihkutti välillä potilasta ja välillä omaa oksennustaan viämärihin…. Ja mä jumalatoon nauroon ja avustin. Minen oo koskaa ollu kovin herkkä nuatten eritteiren kans ja uran aikana on joutunu monemmoosta siivoamahan ja on ittekki tullu välillä samahan sotkuhun. Jotta joskus piti oikeen suihkuski varooksi käyrä. Mutta eipä tuasta aiheesta enempää. Tulevaksi yäksi kaitsija on vissihin hommattu ja piränki sitä kummallisena jotta sairaala melekeen vaatii sitä omaasilta. Hoitajat kuulemma vain jakaa lääkkehiä ja konsultoo omaasia jokka sitte hoitaa varsinaasen hoitotyän. Lääkäri oli ollu kuulemma pikkuusen vihaanenki, hyvä jotten ollu paikalla. Olisin pian vääntäny nenästä ja puhunu korkialta ja kovaa. Nojaa, antaa ny jo olla. Rarioki rupes kuulumahan ja Nostalkia on kanava. Pimeys tuli taas samaan aikaan ja tuuletin pyäriny jo vaikka kuinka kauana ja yrittää ainaki pitää moskiittoja loitompana. Yks Wallander tuli taas kattottua, mutta viälon muutama sellaanen jota en hyvin muista. Ja latasin päivällä uuren kirianki, jottei oo kattomisen tai lukemisen puutetta. Huamenna sunnuntaki ja ei mitää ohojelmaa suunniteltu, jos ei lähäretä johonaki vaihees Samchukin vanahalle torille hakemahan joitaki tähärellisiä tavaroota kotioppäin. Kalamakkaraa ainaki pitää ottaa usiampi paketti, son sellaasta kestomakkaraa joka ei mee miksikää. Rouhittua chiliä muutman kilo ainaki on pakkoki ottaa, samoon joitaki muita maustehia ja muuta ruakienlaitos tarvittavia. Mutta päivän ohojelman näköö huamenna sitte. Ny rentua kenaan terassilla ja siirryn sitte pikkuhiliaa huaneeseen. Yätä tai jotaki.

kuinkahan tämä näkyy?

https://www.youtube.com/watch?v=7xLYvNy4rS8&list=RD7xLYvNy4rS8&index=1

pikaasesta

torireissusta tuliki pikkuusen mittavempi. Justihin ennenku oltihin lähärös niin sairaalasta kaitsia tai mikäny onkaa soitti ja sanoo vaippojen olevan lopus. Jotta eiku ensiksi Teskohon vaippoja hakemahan ja sitte sairaalalle niitä viämähän. Ja ku markkinapäivä on oli liikennettäki sitämukaa. Jotta tarkkanaki sai olla. Emmä nuata autoja niinkää pelekää, mutta mopot on arvelluttavia ja mukittelevat kuinka sattuu ja tulevat sivulta etehen kuinka sattuu. Mutta niin vain suhasin poistiehensä. Ja sitte markkinoolle ja autoja joka paikka tupaten täynnä. Lopuuksi kumminki autonmentävän paikan löysin ja vetääsin siihen parkkihin. Mutta ny vois sanoa, jottoli kuuma iltapäivä torilla. Hiki valuu aiva oikoosena ja sitte oli pakkoki saara pikkuusen sualapalaa ja juatavaa. Sualapalaksi pallomakkaroota ja päälle kylymää Fantaa. Ja olo friskaantuu kummasti. Veliipoijalle ei paitaa löytyny, mutta yks kauppias lupas tiistaiksi pairan hommata ja silloon on mentävä ainaki se hakohon. Toki ittelle löysin oikian kokooset sortsit ja oli oikeen laatutavaraaki. Tottahan ilimastoorus autos kelepaa istuskella, mutta en olisi yhtää kauempaa jaksanu siälä kävelläkkää. Menin jo etukätehen autohon ja pian flikakki tuli peräs. Ja olipa mukava tulla kotio viiliään kammarihin. Ja illaksi luvas kaikkia hyvää. Siis ruakaa. Ja herelmiä taas jääkaappi täynnä, jottei oo valittamista nykkää. Mutta pakko ottaa sellaanen huuhtelusuihku ja käyrä kaupalla ottamas yks purkki Leo:a. Niinku palakinnoksi hyvästä tyästä.

eilinen

myrsky vesilasis laantunu ja hoito järiestyy iliman isompia ropleemia, mutta aikamoonen kalapaliikki kumminki oli. Eikä käyty kenenkää kukkarolla, ei ainakaa mun. Vaimo on veliensä vakuutuksen ottaja, maksaja ja näinollen se ainoa edunsaaja sitte ku se aika koittaa. Vakuutus eioo suurensuuri, mutta kattaa kohtuullisen hyvin sääryllisen hautaustoimituksen. Munkkivelii hoitanee käynännön järiestelyt sitte kun asia etehen tuloo. Tänään eioo ohojelmas muutaku markkinoolle meno Samchukkiin, Teskon lähelle. Jottei oo pitkäkää matka. Sitte sinne.

Isoompi Lemon omalta tontilta

pieni mainos

jotta jos joku sattuus tarttemahan saunallista kolomiota Vaasasta. Ristinummella olis sellaanen tariolla ja kuulemma oikeen rauhallisella paikallaki. Ottkaaa vaikka yhteyttä hanjaa@me.son niin saatta lisätiatoja. kaveri joka välittää eioo huijari, sen takaan.

multa

loppuu hyväntahtoosuus ny justihin. Vaimon kaverit ahaluaas yhtäsuntoista täältä, mutta ny määräsin raharille selekiät hinnat joitten alle en viä rätin rättiä. Saatana, hakekohot itte tavaransa. Mulle maksaa 50€ ylimääräänen laukku ja son vasta 23 kiloa. Ja mullon omiaki ka palio tähärellisempiä tavaroota tuatavana ku nuata kaikemmoosia hömpsyköötä. Ristus notta. Oddin hoirosta ny on noussu melekoonen häly ja katkaasin sen sanomalla, jotta maksan sille kuka sinne menöö hoitamahan 500bht/vrk ja sillä siisti. Ei tuallaasta viitti kauaa kattella ja tämä päätös tehtihin vaimon kans sopuusas yhteeshenges. Mutta vituttaa tämä tälläänen jatkuva hämmentäminen ja soosaaminen. Ei jaksa millää. Ny vähä V-votkaa ja appelsiinimehua ja sitte maate.

Alakavan sesongin tuote. Kanaa kookokses!

Pienet oli valikoomat...

Iltapäivää

taas. Aamulypsy ku alako niin mulla alako hiaronta, hiarojana tuttu invalidi jolla homma hallus. Tunnin mukaaus ja 200bht, ei palio mitää ja tämä käyttää sitä klassista thai-hiarontaa jokon enemmän painelua ku perinteestä hiarontaa. Mutta hyvää teki ja tuli notkia olo… Aiva ku täytetty puuma. Sitte vaimo jo tinkaski Teskohon, piti kuulemma saara yhtäsuntoista tähärellistä. Ja multa loppuu ny se leivän mussutus enkä sen kummemmin ostanu voita enkä juustoakaa. Pekonia, makkaroota ja munia. Jaa, munia onki aiva tuosta läheltä… Ei itteltä, meirän kanat on syäty jo vuasia sitte ja ei ne palioa muninukkaa. Enemmän täälä munii ihimisekki… Samoon jäi hyllyyhin oluet, mutta jokunen votkapullo kärryyhin hakeutuu. Teskos oli mukavan rauhallista ja parkkihinki pääsi kohtuullisen lähelle. Jotta ookaaja pääsi helepohkolla, varsinki ku oli apulaasia kärryjä lykkäämäs ja kuarmaa tekemäs. Tua kylymäketjuhan täälon vähä heikon sorttinen, pitääs olla se isoo poksi lavalla johona sitte jäitä ja sinne sitte kaikki sellaasta säilytystä tarttevat. Vaikka ei meirän matka niin maharotoon oo, niin kumminki. Jos mä ostan voita ja vaikka juustoa niin otan samalla jotaki pakasteeta joiren avulla ne pysyy sulamattomina tuon lyhkääsenki matkan. Samoon tuo avotori on aika likellä ja kymmenes minuutis tavarat on jääkaapis, ettei siinä mitää katastrooffia pääse tulemaan. Taisto joka asuu 150: kilsan pääs käyttääki justihin sitä poksihommaa, mutta ostaaki parin viikon tarpeet kerralla. Nualla avopariilla ei ookkaa varsinaasia kylymätuatteita, mutta menööhän lihaki aika häjyksi kovas kuumuures. Vihanneksset ei siitä juuri kummene, mutta yleensä ne käytetähänki melekeen saman tiän. Lihaakaa ei osteta ku seuraavaksi päiväksi ja kertaakaa enoo täälä vattatautia saanu. Siis kotona. Muualla kyllä, mutta siälonki aika suurempi riski. Monesti sanovat suurimman vaaran olevan jäitten käytös, ku ei koskaa tiärä jotta kuinka non jäärytetty ja minkämoosta vettä on käytetty. Mutta sen voi saara aiva vaikka mistä. Yks isoo asia on tua astiootten tiskaus, kovaa harvoon käytetään kuumaa vettä mutta huuhtelu on riittävä. Olisinkohan kertaakaa vattatautia kotona saanu, muuallaki aika harvoon ja non ollu nopiasti otettavis haltuun. Jotta saa koputtaa taas puuta alahaltapäin. Eli ittiä leukahan. Aamulypsys poijat huurattaa Annia taas oikeen kunnolla, justihin se kiitteli jottei tartte niitä kattella koko viikonloppuna… Son periantai ja viilikset sen mukaaset. Niin soli sairaalooski aina, alakoo jo heti aamusta ja kesti iltahan asti. Ainaki naisten osastoolla… Joskus oikeen kaipaan sitä hörskötystä joka siälä oli Toki muinaki päivinä ku periantaina, vuarotyätä ku tehtihin. Tänään ei ookkaamitää sen kummempia suunnitelmia, vaimo osti parempaa kananpalaa ja lupas teherä siitä jotaki hyvää. Jotta sitä orotelles. ei muutaku sopii toivoa jotta rario (justihin jumitti) toimis ja sais kuulla hyvää musiikkia. Wallander kesken, muttei millää viittisi tuala huanees kököttää ja täs ei oikeen taharo kunnolla nähärä ku peilaa liikaa. Mutta palaallahan jos tuloo jotaki tähärellistä mielehen, tai vaikka jotaki iliman tähtiä.

huomenta

niinku mierän kammaris tääläki ruukatahan herätes sanua. Muutoon täälei kukaa juuri mitää toisilleen aamuusin sen kummemmin ku ehtoosinkaa sano. Tuloo miälehen ne Kalle Päätalon kiriat johona "ei turhia hempeelty" mihinää toivotuksis ja vastaavis. Eikä täälä sen kummemmin eroteskaa toivotella hyvää matkaa tai vastaavaa, moon ittekki vähä niinku minimaalisten jäähyväästen kannalla. Siinei auta jäärä kauaiksiaikaa nyyhkimähän ku lähärölle ei mitää voi. Son paree vain pikkuusen kinnata ja sitte pois. Alakuhun noli haikeita ne lentokenttäjäähyvääset, muttei enää. Ja varsinki viikonpäästä tiätää, jottei oo ku reilu kuukausi niin rakkauren saa hakia suamenpään kentältä. Ja ei aiva heti tartte sinne viärä. Ny tuli syätyä reissun viimeenen puuro-aamiaanen, voit loppuu ja leipävärkikki niin vähis ja ei oikeen enää viitti lisääkää hankkia. Jotta on tyyryttävä vaimon aamiaasihin. Pianhan sitä saaki sitte taas verellä puuroa mustikoolla. Seki on alakanu miälehen tulla… siihen päälle pikkuusen maustamatonta jukurttia ja eiku ääntä kohori. Mustikka on täälä meleko tuntematoon maria niinku moni muuki, korkeentaan jostaki kalliista luantaastuatekaupasta voi tuurilla löytää mustikkamursketta. Mutten oo eres kattellu, tääläku vatta toimii normaalia paremmin. Se siitä. Nyt jotaki tekemistä ennen yhyreksää, sitte reilu tunti äänikiriaa kiikkustualis ja loput arvaattaki...

Odd

jäi kumminki sinne terveyskeskukselle ja tuon munkkiavelien poika lähtee sinne sitte kaitsijaksi, ainaki ny alakuhun. Kuulemma 50-50 maharollisuuret, jottei kovinkaa kummooset. Jaku sitei kukaa tiärä, jotta kuinka palio son nuata kasvimyrkkyjä syäny? Maksa kuulemma huutaa hoosiannaa ja kovaa hyvällä mallilla eioo muukkaa sisustan elimet. Jotta tuollaanen tiato tuli justihin. Ja mulle tuatihin aiva loistava eine, siinoli maksaa vihannesten kans ja sitte niitä mun lempivihanneksia. Ja riisiäki meni kohtuullisesti, olihan ny kysees oikiastaan päivän ainua kunnon ruaka. Aamulapa oli toki tukeva, mutta lounaan kuittasin tuplaleivällä johona välis juustoa ja sitä loistavaa chililöörtaakkia. Ja juamanan granaattiomenamehua. Jotta oliki jo lujaa näläkä. Alakuperääsen ajatuksen mukahanhan meirän piti mennä Mukataata syämähän, muttei oo viä velieksiä tontilla näkyny. Ja pimiääki teettelöö jo pikkuhiliaa. Jotta tästa ny sitte kaikes rauhas iltaa kohori ja täs terassilla meinaan istuskella ja kattella. Yätä sitte ku se ittekullekki tuloo.

Odd´s story

jatkuu. Nyt justihin täs iltapäivän kuumimmilla hetkillä sai jonkimmoosen deliriumin tai vastaavan. Saattoo olla, jottoli syäny ylimäärääsiä lääkkeitäki ja sitte helevetimmoosen kalakatuksen jäläkehen veliekset lähti sitä köijäämähän jonnekki. Ei mua tarvittu siinä, vaikka olisin sen yksinki nakannu pikapin lavalle. Saivat kumminki kävelemähän ja itte nousi autohin, muttei lavalle. Jaa, soliki syäny jotaki riisipellolle tarkootettuja lääkkehiä. Ensiavuksi annettihin kananmunaa, muttei suastunu sitä ottamahankaa. Jotta saattoo hyvinki olla miehen viimeenen poistuminen tältä tontilta. Tai mistä tuan tiätää. Mutta täytyy sanoa, jotta helevetimmoonen kalapaliikki alakoo, kaikki huutaa yhteen äänehen ja kukaa ei tee juuri mitää. Kakarat mä komensin heti pois siältä toiminnan keskusksesta ja tulin samalla ittekki pois. Mitä mulla siä tehtääsihin? Nämon jotenki jäsentenväliset ja mullei oo osallistumisoikeutta tai lisenssiä. Molisinki ylivoimmaanen moneski suhtees. Niin voimmas ku tekniikaski. Mutta näytti tua sujuvan nuanki. Odd viätihin kuulemma sairaalahan huuhteluhun, jotta saisivat myrkyt pois ropasta. Ku eioo varmaa kuinka palio ja mitä son syäny. Turha viisastella, mutta olis pitäny pitää tuallaaset lääkkeet aiva muualla kuon tuallaanen misä tontilla. No, ny kumminki tilanne rauhoottuu ja akat enää kalakattaa keskenään. Selevä suisitaalinen tapaus ja ei siitä sen kummemmaksi tuu. Mutta ku eioo psykiatrisia hoitopaikkoja lähelläkää, jotta nähtäväksi jää palajaako taas tontille vai köytetähänkö sängynlaitoohin. Niinku näin siälä jollekki teheryn. Oli tarkootus mennä ehtoommalla syämähän Mukataata, mutta kattotahan kuinka homma etenöö ja toimitahan sen vaatimalla tavalla. Mutta täs taas yks osootus paikallisesta terveyrenhuallosta tai huallosta yleensäkki. Vissihinki sinne sairaalahan sitte yks velimiäs jää, jos potilas on sinne jääräkseen. Ihimettelen tosi lujaa jos Odd tontille tänään ilimestyy. Vanhempi osa naisväestä rauhoottuu ja tariosinki niille olutta, ottivat ilolla vastahan. Hermot pikkuusen saa huajennusta ja jo rupes piäntä nauruaki irtoamahan. Nämon mukavia nämä varttuneemmat naiset, non nähäny elämää pikkuusen pirempähän vaikkeivät oo kovin kauas kyliltä koskaa lähteneekkää. Elämä opettaa ja sitte se lopettaa. Näin se menöö. Jotta välillä pikkuusen ramatiikkaa ja jännistystäki. Niinku saippuasarioos. onneksi tua lankomiäs ei keriinny vetääsemähän ku pualiskan olutta, jotta kykeni ookaamahanki aiva hyvin. Tottahan mäki olisin pystyny ookaamahan, mutten viitti noihin hommiin sekaantua ku se osallistuminen jää sitte kovaa vajaaksi ku ei mitää pysty kellekkää toimittamahan. Ja vaimolla ei tuallaasis reissuus oo mitää jakoa, niinku ei muillakaa naisilla. Jotta kattotahan kuinka homma etenöö. Mukataa ny kumminki jää, syärähän kotona mitä kiinni saarahan ja jonsei muuta niin keitän isoon puuron… Onhan täs viä täys viikko aikaa käyrä mukataakki syämäs, nämä tällääset on jokseenki tärkiämpiä asioota. Kellon olles viis päätän täältä tähän ja kaaran lisää olutta.