torstai 31. tammikuuta 2019

sitte

ehtoommalla mennäänki tuohon pikkuusen eremmäksi temppelille juhuliin tai markkinoolle. Non sellaaset pikkuusemmat, mutta aina ruukataan käyrä ku moisia järiestävät. Ruakamyyntiä ja muuta tarpeetonta tilipehööriä piisaa, mutta nyt pienemmäs mittakaavas. Sähköt oli vissiinki sen kuutisen tuntia pois, mutta ei eres meirän jääkaapin olematoon pakastinlokero sulanu... se ei oikiasti eres pakasta, tai sitte mullon se liika pienellä. Täältä et saa ostettuakaa sellaasta jääkaappia johona ei olisi pakastelokeroa, ei sitte mistää löyry. Isoos keittiös meillä on jääkaappi jossa erillinen pakastinlokero ja se kyllä pakastaaki. Pirän sielä vesipulloa jonka otan sitte kylymälaukkuun ku esi. maitotuotteita haen marketiista. Alakuun ihimettelivät sitä vesipulloa, mutta nyt son saanu olla kaikes rauhas, ei täälä muutoon palio mitää pakasteta. Ruakaa ostetaan parille päivälle ja se syärään melekeen sitä mukaa. Ei olla koskaa ruakaa pakastettu, siälon korkeintaan jääpalapussia jokka sitte sulaa siihen lokeroon kiinni... Melekeen helepompi on hakia joka päivä se pussi jäitä, se piisaa illaksi ainaki mulle. Maksaa 10bht, eli ei oikeen mitää. Meinasin ostaa sellaasen isoomman jääpalalaatikon, mutta luavuun ajatuksesta. Täälon yrittäjä joka käy sovitusti tuomas säkillisen tai kaks jäitä ja ei nekää palioa maksa, mutta aikalailla turhaa kun käyttö eioo niin kovaa. Jounille tulee muistaakseni pariki kertaa viikos setti jäitä, mutta siälon käyttäjiä merkittävästi enemmän. Ja tuosta likat kätevästi kävääsevät hakaasemas sen pussillisen, ettei oo syytä käytäntöä muuttaa. Jaa, mun tee on jo varmaan jäähtyny, voin pullottaa sen ja käyttää lantrinkina... Son hyvää tuo viheriä tee ku siihen lorauttaa teelusikallisenki hunajaa. Paikallista hunajaa tokiki, sitä pitää yks pullo ujuttaa matkatavaroohinki. Sitteku niitten pakkaamisen aika koittaa. Jotta pian einehritään pikkuusen ja sitte orotellahan iltaa ja mennähän temppelille kattelemahan menoa ja meininkiä. Täs orotelles vois ottaa vaikka rinkinki. kaikkia hyvää kaikille sinne.

sähköt

tuliki sitte ilimootettua aiemmin, oltiinki tuala kukkafarmilla taas kääkyrää kikittämäs ja naiset innostuu kans kukkahommiin ja kääkyrä tais nukahtaakki. Mä otin ja uhkarohkiasti sovittelin itteni pikkuusen sivummalla olevaan riippumattoon ja onnistuun nappaamaan pienet päikkärikki. Kukko siinä korvanjuures yritti mun unosia estää kiakumalla vähä väliä. mutta somaa soli siinä hienooses tuulenvirees kiikuskella ja tuumaalla kaikemmoosia. niinku sitä jotta kuinka pienistä osasista täälä ihimisten elo muarostuu, ei siinä tarvita kummallisiakaa elementtiä. Kunhan toimeentulonsa siitä hommasta saa, tämä farmi lisäksi tyällistääki useita ihimisiä vaikkaki epäsäännöllisesti niin kumminki. Kymmenisen vierasta oli tänäänki hommis, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Sitte saivakki kukat kaikki pussitettua ja päästihin lähtemään kotia ja tääloli jo sähköt päällä vaikka tuos erempänä vielä tekivät asennushommia. Mutta vissiin tekevät niinku pätkis tämän raitin. kattoon, jotta uusivat jotaki pääkaapelia ainaki tämän pääväylän varrelta aina tuanne temppelille asti. Siinä aamupäivällä ku oltiin autoa pesettämäs niin katteltiin jotta siinä lähitemppelillä oli juhulat/markkinat alakanu vissihinki eileen. Jotta sinne pitää kuulemma ehtoolla mennä kattomahan. pienet on juhulat, mutta aina on ruukattu siäläki käyrä. Auton pesu maksoo kokonaaset 180bht ja tyän jäläki oli aiva loistava, pesu sisältä ja päältä ja auto kiilsi niinku... Puolitoista tuntia kaveri siinä yksikseen paiski hommia, seuraavaa autoa laittamaan sille tuliki kaveri siihen. Mutta ei se yksin montaa autoa päiväs kerkiä laitella, mutta jos kaveri on niin tuplasti enemmän. Siinä sen pesufirman vieres oliki vuokrattavia asuntoja, ikäänku hostelli tai vastaava. Kolome asuntoa joissa kuulemma vain yhyres asukas. En sitte osaa sanoa, jotta minkämoonen on varustelutaso. Mutta pitääs mennä kattomaan, meinaan jos joskus joitaki kavereita tänne tulee niin siihen vois olla mukava majoottautua, jos eivät tykkää meirän lattioolla makoolla... Ja tuskin länkkärit siihen taittuu, mialuusti ittekki kunnon sänkyyn illalla kallistun ja vielä mialuummin käyn kunnon toiletis suihkus ja muilla asioolla. Mutta täytynee mennä apremmalla aijalla kattomaan. Vastapäätäki oli samansorttinen paikka, mutta siitä pesupaikan kaverilla ei ollu tietoa, jotta kuka omistaa ja kuka asuu. Pannaan tuuminkiin. Yhyrellä mun entisellä työkaverilla on tuola Laosin rajan tuntumas paikka jonne ottavat suomituristia kattomaan sitä oikiaa thaimaata ja etenki maaseutua. Samaa vois ajatella tännekki, jotta olis maharollisuus viettää vaikka viikko maalla ja kattoa kuinka täälä oikiasti eletään ja ollaan ja minkämosia ruakia oikiasti syärään. Ja saisivat nähärä nämä tämän alueen nähtävyyret, temppelit sun muut. Ja osallistua maharollisesti joihinki juhuliin jos sellaasia sattuus olemaan. Tämon ollu jo vuasia tuuminkiis ja se pitääs vain toteuttaa eres jollakilailla. Ei muutaku halukkaat järiestääs ittensä sovittuun aikaan lentokentälle ja sitte sovittaas siitä haku ja majootukset sun muut kohtuullisilla hinnoolla. Naapurilla olis tuos pikkubussi aiva joutavana... Nojaa, nämon näitä tuuminkia joita tuas riippumatos tuumaalin. Riippumatoj ajattelia ku kerran olin. Mutta nyt sitte iltapäivään kiinni ja normaalit askareet. Suihku, parranajo ja lepo pyyhkeen alla...

sähköt

poikki koko kylältä jonku asennushomman takia tänään ja vielä huomennaki. Jotta täs sitny kärvistellään ku eioo ilimastoontia ja eioo eres tuulettimia... jany kostautuu seku Tipi oli antanu meirän kylppäristä sen isoon korvaan tuonne toisenpään kylppäriin. Pirin sen aina melekeen täynnä vettä ja siitä oli kiva ottaa tarvittaes virkistävät napposuihkut, varsinki silloon ku vesi tai sähkö oli poikki. Jotta nyt eioo sitäkää, jotta jos isoompi vessahätä yllättää, ei autaku hakia tuosta pikkualtaasta sankoolla vettä ja huuhrella... Jotta kyllä hätä keinot keksii vai kuinka sitä ruukattiinkaa sanoa. Auto käytiin pesettämäs ja samalla reissulla Tescos hankinnoolla, kaikki löytyy nitä tarttettiinki ja se ei ollukkaa palioa. Kelloki sattuu olemahan sillämallilla, jotta sain täyrennettyä LEO-varastoja asian vaatimalla tavalla. Mutta nyt tosiaan jääkaappiki lämpenöö pikkuhiliaa ja ei niitä uusia juurikaa viilennä. Kääkyrä on tosiaan meirän vaharittavana ja vaatii kovaa huamiota. Jotta josko pitääs ottaa ja ruveta siihen tärkiähän hommaan.

ei ollu

likoolla väärät seliät, hyvin ovat kouluhun heränneet ja nyt jo sinne lähäröski. Yhyrentoista kantturoos vasta tulivat markkinoolta, Tipin serkulla oli ollu vapaaliput johonki norsunäytökseen ja sitä olivat olleet kattomas ja sehän viee aikaa jokusenki tunnin. Oon joskus vastaavan esityksen kattellu. Harvinaasta kyllä, mutta likat lähti pyärillä kouluun, vissiin matkalta tuloo kavereita. Senverran ymmärsin, jotta tinkasivat jopa autokyytiäki tuohon parin kilometrin päähän. Sanoon heti, jotta minen ainakaa siihen rupia, ovat sinne aiemminki pyäräälleet ja saavat teherä niin jatkoski. Muistaakseni oon toisen nuasta pyäristä itte ostanukki jokusia vuasia sitte. Tänään pitääs viärä auto pesuhun, saavat pestä taas oikeen kunnolta päältä ja varsinki alta. 200bht eioo palio melekeen kaharen tunnin hommasta ja täytyy sanoa, jotta tuloo auto tosi puhtaaksi joka pualelta. Eikä oo kaukana se paikka. Nyt on aurinko vielä niin alahaalla, jotta täs etuterassilla on oikeenki mukava istuskella ja aamua kattella. Lankomiehet touhaa töihinlähtöä ja aniset tapojensa mukaan lakaasoo lattioota ja pian moppaavakki. Mullon nyssitte puurovärkit loppu, jotta solis melekeen Tescon tai seiskan reissu eres jos meinaan huamenna puuroa syärä. Voishan se olla vaikka pekonisettiki huomenna paikallaan, eipä tuota oo tullu muutamaan päivään syätyäkää. Huomenna on sitte taas DanChangin markkinat, jotta vois olla paikallaan vaikka sieläki käynti. Sielä sellaanen pikkuruunen Tesco, mutta muistaakseni kaurahiutaleita sieltäki löytyy. Ja jonsei löyry, niin osaan olla vaikka ilimanki. Leipää en enempää osta, son jokseenki joutavaa syämistä. Varsinki ku se löörtaakkimakkaraki alakaa olla loppu... Siitä täytyy sanoa, jotton makkaras maku kohorallaan, siinon meinaan chiliä paikkapaikoon meleko reippaastikki ja maistuu oikeen oivalliselta juuston kans. Vähä liikaki oivalliselta, jottei oo oikeen meikälääsen jatkuvaan käyttöön passelia. Ei ainakaa tua valakoonen leipä, sitei pitääsi oikiastaan kenenkää syärä. Ei täälä yleesesti leipää juuri syäräkkää, eileen toivat jotaki pullasysteemiä markkinoolta, meiränki pöyrällä oli melekoonen pitko. Pitänee tuota maistaa, että on seki sitte tehty. Jaa, se pulla näyttiki menevän Changin eväskassiin ja paree niin. Menee paremminki niinku totuuteen. Tipin serkki Nok tuli justiin käymään, haluaasko väkiä kukkafarmille vai mikä lienee asiana. Son kohtuullisen mukava pariskunta, surullista vain on jotta ovat jääneet lapsettomiksi. Peu lähti kukkafarmille, jotta kääkyrä jäi sitte taas meirän vaharittavaksi... No, onhan meitä sentään uaiampi sitä vahtimas, jottei kaikenaikaa tartte vuaros olla. Ja eioo kaukana se kukkafarmikaa, jotta jos kikinkaipuu poikaan isköö niin ajellaan sinne. Jotta johan täs onki askaresta tälle päivälle. Aurinko jatkaa nousuaan melekeen pilivettömälle taivaalle, jotta tulos normitapaan kohtuullisen lämpöönen keli. Huomenna alakaaki sitte taas uus kuukausi ja se meirän viimmeenen kuukausi täälä. Kuukausi pikkuusen lyhkääsempi, jotta sen maaliskuun alun kans viitisen viikkoa vielä tätä lämpöä jäliellä. Muttei murehrita sitä, vaan käyrähän päivän askareisiin rohkiasti käsiksi.

Tuntematon

sotilas tuli kattottua sitte toiseen kertaan Areenasta, kattelin sen tuos etuterassilla, samalla ku pirin vaimolle seuraa muitten olles DonChedin markkinoolla. Me ei eres harkittu sinne lähtöä, ei vain kiinnostanu pätkääkää ajatus taas siitä loputtomasta kävelystä. Rattoosasti se ilta meni siinä terassilla ja meinaan jotta rattoosemminki ku mitä olis menny siälä markkinoolla. Chang jäi kans pois, mutta tais olla kalastamas tai jotaki jaakaamas johonaki. Jotta oli oikeen mukavan rauhallinen ilta, enkä eres kuullu muitten tuloa ku olin jo varmaan täyres unes kohta ennen kymmentä. Ihimeen kauan viipyyvät ku eivät olleet siihen mennes tulleet. Mutta kaikki näyttivät tuala olohuaneen nurkas unosia vetelevän. Saapas nähärä, jotta kuinka väärä selekä on kouluhun lähtöhön... kello tuli justihin vasta kuus, jotta oon vielä aikaa uinaalla. Tairan ittekki vielä kattoa Poirotin viimmeesimmän seikkaalun seliälläni.

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

olipahan

reissu. Ja kävi justihin niinku uumoolin, kaks naista mukana ja kumpikaa ei tienny mihin pitää ajaa. Kaks navikaattoria puhuu keskenään ja mulle tuloo ohojeet melekeen aina liika myähään. Sitte ajeltiin pari kierrosta ja snoon, jotta jonsei pian rupia löytymähän niin mä tiärän reitin kotio. Rupes paikka löytymähän. Mutta sitte meniki nelisen tuntia orotelles... Viereinen ostoskeskus aukse kymmeneltä ja siälä sitte kattelin tariolla olevia tuatteita. Miesten kokoja ei tiätysti ollu ollenkaa, lasten paitoja vain kauppaavat... Eikä kukaa puhunu lontoota IT-osastolla ku koitin kysellä kaapelia jolla saan koplattua läppärin televisioon... Mutta meni siinä aikaa ku kaikki kaapelit kattelin läpi, mutta ei ollu sellaasta jota olisin tarttenu. Pitää vissihin mennä Applen liikkeeseen jos sellaasen meinaan täältä saara. Kuumaki meinas olla, mutta sitte piti ottaa ostoskeskuksen kaffilas jääkylymä Heineken ku kerran orotusaika aina vain tuplaantuu... kerkisin käyrä pikkuusen hampurilaasenki napsimas siinä kulumakuppilas ja meni siälä toinen olukki. Ku niin lujaa janotti... vituttanu ei juuri yhtää, sillä tämä virastosysteemi on kutakuinki tuttua ja pitkä orotusaika ei oikiastaan yllättäny kuinkaa. Välillä kävin kävelemäs ostoskeskuksen ympäri ja välillä kävin autos viilentämäs itteäni ja kuuntelemas musiikkia. Tiätysti puhelimesta akkuki loppuu ja laturia ei ollu mukana... Mutta niin vain selevittiin ja tulles käytiin tukkuliikkeestä juamisia ja riisiä. Son sellaanen tukkuliike, jotta siältä saa aina juatavaa, eikä tartte kellohon kattoa. loistava palavelu ja pikkuusen pienemmät hinnat ku esim. Tescos ja seiskoos. Otin paikallista votkaa, Recencya ja sitte enerkiajuamaa. Ja 15kg riisiä siinä samalla, myyjät sen hivautti lavalle ja sitte huristelinki kotio. Eise vaikiaa Suphanburis oo ajella, kunhan vain tiätääs mihinkä mennähän. Ajamises sinänsä mulla eioo onkelmaa, mutta tua suunnistaminen pikkuusen tökkii. Pitääs vissihin laittaa se oikia navikaattori joka jotaki tiätääski... Nämä tämänpäivääset ku ei juuri suunnista mitää tiärä. Takaasinki piti itteni suunnistaa ja oikias olin. Niin vain tupsahrin valtatielle ja siitä oli sitte hyvä lähtiä purottelemahan kotoa kohti. Jotta melekeen koko päivä siälä meni, kello on pian kolome ja nyt on LEOn aika jos koskaa! Ja sanoonki naisille, jotta orotan sitte illalla pikkuusen parempaa einettä ja vaimolle sanoon jotta orotan sitte pikkuusen parempaa serviisiä... Kattotahan, jotta ymmärsikö... joko väärin tai ei sitte ollenkaa, veikkaan. Jotta ei täsny sitte tämän kummempia, olihan tuos aiva piisalle asti sitä toimintaaki. Kääkyräki vaatii huamiota, tuloo käsienki välistä tähän terassille, osaa jo aukaasta tuon ovenki. Askeleita rupiaa poika ottamahan aina vain enemmän ja enemmän, jotta sitä sorkankopinaa orotelles... Mutta näin tänään , kattotahan jatkuuko tarina tänään vaiko aamulla.

tänään

kohteena onki sitte Suphanburin kaupunki, Tipillä joitaki virastoasioontia sinne ja kattotaan kuinka mitäki sattuu matkan varrelle, joko Tesco, Makro tai peräti Big-C. Jäläkimmäänen onki pikkuusen erempänä valtatiestä, mutta kattotaan mihinkä mennään. Nämäku eivät oo mitää karttojen tuntijoota, jotta mennähän niinku viiliksellä. Tai sitte paikka on tuttu, mutta ei osata sanoa kuinka sinne mennään... Yleensä paikalliset ei katto karttaa, ne pysähtyy ja kysyy joltaki paikan sijaantia ja sitte menöö ohjeitten mukaan. Onhan mulla GPS puhelimes, jotta takaasin ainaki osatahan taaatusti. Ja en aiva herkästi mee ilimansuunnista sekaasin, jotta luulisin siäläki tien valtatielle ennemminki löytyvän. Mutta nyt aamusta on tarkootus mennä, jottei liikenne vielä pääse maharottomaksi tulemahan. Keskiviikkoahan nyt mennähän, jotta en uskoosi maharottomia ruuhkia olevan. Jotta siinä päivän teemaa, palatahan sitte palattuamme astialle.

tiistai 29. tammikuuta 2019

aamulla

tuli mieleen yks tarina jonka ajattelin täs välis koittaa selevittää. Olin ensimmääses työpaikas ja kesä taisi olla joko -69 tai -70. Kysees oli Jurvalaanen huanekaluteheras johona oltiin kaverini Eskon ja muitten kloppien kans oltu iltatöis aina koulun jäläkeen, mutta tämä tapahtuu kesällä ku oltiin oikeen täyspäivääsesti töis. Oltiin tosiaan huonekalutehtaalla ja tyäskenneltiin siälä koneistamon ja kasaamon pualella ja tehtaas oli sitte erikseen verhoomo johona nämä erikoosmiähet sitte verhooli soffakalustoja oikeen urakalla. Mm. isäni oli samas tehtaas, mutta siitä sitte joskus toiste. Verhooliana oli myös Aulis joka asuu aika lähellä ja pyärääli aina kotio syämähän ja joskus vissiin kaffitunnillekki. Aulis oli olevinaan huumorimies, mutta totuus paliastuu tällälailla. Aulis oli jo aikansa pyäräälly ruaka- ja kaffitunnillekki kotionsa ja aina iliman paitaa. Jaku herra oli kohtuullisen pyylevä niin aurinko otti sillälailla hassusti jotta tuli sellaaset rairat tuahon etupualelle. Ja sitte jollaki kaffitunnilla joku meistä klopiista erehtyy sanomahan kaikkien läsnäolles, jotta Aulishan on aivaku tiikeri ku sillon rairakki, paliastuu torellisuus. Aulis otti ja suuttuu aiva silimittömästi ja vähällä oli, jottei käyny sanojaan käsiksi. Syynä oli varmaan seki, jotta kaikki nauroo oikeen lujaaki osuvalle kommentille. Tämän jäläkeen Aulis ei pitkään aikaan pyäräälly iliman paitaa eikä sen kummemmin viettäny meirän kans yhteisiä kaffipaussiakaa. Muuten mukava mies, mutta ei kestäny itteensä kohoristunutta huumoria. Muita oli joskus jekuttamas ja huurattamas, mutta se loppuu tuan myätä. Ja olihan siälä monta muutaki tarinaa, mutta tämä ny tälläkertaa. Aulis on jo manan majoolle menny kauan aikaa sitte, jotta rauha hänen sialulleen. Tälläänen tarina tuli mieleen.

kääkyrä

piti kumminki käyttää kikillä, mutta matka ei ollu pitkä ja viivährettiin siälä jokunen tunti. Saatiin einettäki samalla, mukavahan siinä oli kattella kukkahommia ja tuttuja ihimisiä. Tipi ja Pau auttoo sitte Peuta siinä urakoimalla muutamia kymmeniä kukkasia pussiihin. Olivat vielä kukkia keräämäs ku me mentiin, mutta Peu suaritti ensimmääsen kikityksen ja sitte Tipi sai kääkyrän nukutettua riippumattoon. Nukkuu siinä sitte tunnin ja sai lisää kikkiä ja sitte tultiinki kotio. Oikeen mukava tuokia kukkafarmilla. Nyt kääkyrä touhaa tyytyvääsenä olohuonees ja menöö nurkasta nurkkaan muavijakkaraa erellään tyäntäen. Nyt nakuna pelleelee tuola ja ottaa muutamia askeleita. Kerrassaan vallottava kaveri tämä Poss! Näin ne päivät kuluu, mutten moiti ollenkaa. Ei täs joka päivälle tartte olla mitää mullistavaa, me eletään täälä normaalia maaseurun arkia ja se ei pirä sisällään mitää sirkushuvia tai erikoosia viihrytyksiä. Mulle ainaki tälläänen rento meininki sopii oikeenki hyvin ja saan aikani oikeenki hyvin kulutettua. Eileenki meni yli yhyreksän ennenku vaaterihin menin. Piti kattoa se Kahdeksan surmanluotia loppuun, oli loistava elokuva ja en ollu aikoohin sitä akttonukkaa. Mikko Niskanen teki aikoinaan loistavaa työtä tehdessään tuon ja näytteli vielä pääosaa. Ja kaikki muukki näytteliät oli vertaansa vailla ja varmasti osa oli harrasteliootaki. Ainaki ne vanhemmat miehet, mutta sopivat rooliinsa paremmin ku hyvin. Huonosta ajokelistä varoottelevat sielä, mutta täälä erelleen kuiva keli ja ei mitää vaaraa liikentees... Kukkafarmilla oli kymmenisen hommia paiskimas, yks mies oli vielä, mutta näytti eneimmäkseen oleskelevan riippumatos. Eli oli riippumaton ajattelija. Sama sekatyämies joka asuu tuos lähellä ja auttelee maatiloolla silloon ku tarvetta on. On toinen siitä LaoKhao-veljeksistä joista se vanhempi tuhkattiin sunnuntaina. Kantoo muutaman korin kukkai pellolta pois, mutta ainaki näytti ahkerasti olevan eineen kimpus ja sitte oliki hyvä asettua riippumattoon uinailemaan. Mutta muut oliki sitte kovaa ahkerina ja vasin aikaansaapaa porukkaa olivakki. Aikamoinen vuori jäi kukkia pussittamatta, mutta ei tuolla porukalla kauaa niitten pussittamiseen mee. Kattelin siinä vain, jotta eioo mitää heleppoa hommaa ansaata ne 300bht päiväs tuolla farmilla. Mutta mukavan rentoa näytti olevan työnteko, siinä ei kukaa plarannu kännykkää vaan juttu lensi ja sellaasta mukavaa pikkupiruulua harrastivat keskenään. Jotta sellaanen pieni päiväpuhure. Nyt vois olla paikallaan suihku, parranajo ja sitte se huippuhetki märän pyyhkeen alla... ja ehkä pienet unoset, jos sattuu...

mukavan

raikas aamu ja sen mukaanen tuuli puhaltaa sopivasti seliän pualelta ku tähän isoolle terassille tulin aikani kuluksi nakuttelemahan ja teetä siamaalemahan. Lankomiehet lähti ansiohonsa ja kääkyrän äitiki vissiin lähärös kukkahommiin, mutta lähtenee pikapualiin vasta ku saa poikansa kikitettyä. Se kukkahomma on jokseenki Tipin serkun ja miehensä hommia tai ainaki miehen vanhempien ja asuvat tuos aika lähellä. Olisko viittäkää kilometriä ja son täälä maalla vähä. Aamulla kaiuttimista tuli taas kualinmusiikkia ja selostusta, jotta onkohan taas joku kualeentunu vai toitottivakko sitä aiempaa tapausta, en osaa sanoa. Toivon vain, ettei kukaa sellaanen oo kuallu jonka kualinrosessiin pitääs osallistua... Son aika raskastaki hommaa istua ja kuunnella... Niinku hautajaaset yleensäkki, einoo koskaa mitää mukavia juhulia. Jaa, tänään sitte pikapualiin laskeutuu toinen naamatuttu Suvan kentälle ja suuntaa Pattiksen riamuuhin. Oli oikeen tilannu hotellilta noutotaksin vaikka bussilla pääsis muutamalla kymmenellä bahtilla. Mutta jokahinen tyylillään ja tavallaan, heleppoahan son valamiiksi tilattuun taksiin istahtaa. Mä kerran tilasin taksin ku olin Agodasta varannu hotellinki, soli Bayoke-hotelli ja silloon oli sellaanen ohittamaton tarjous ja sain huoneen muutamalla kympillä tästä melekeen luksushotellista joka oli aikoinaan maailman seittemänneksiki korkein rakennus. Mutta se hotellin varauksen yhteyres tilaamani taksi ei koskaa tullu eikä sitä osattu hotellillakaa selevittää sitteku sinne itteni sain toimitettua. Maksu oli tehty etukäteen, se toki hyvitettihin ja pikkuusen ylimääräästä vaivastaki. Jotta soli ainoa kerta ku oon taksia kentälle tilannu. Aikoinaan meillä oli yks luattokuski isoolla kirkolla joka useen kävi mut hakemas ja vei samaan tuttuun hotelliin lähelle rautatieasemaa jossa kuskin vaimo oli vissiin apulaasjohtajana. Mutta tämä ksuki sai aivoveritulupan ja ei enää rattiin palannu sairastumisensa jäläkeen. Sikrungkasem oli hotelli, tai ainaki jotaki sinneppäin ja tosiaan päärautatieaseman toisella pualella ja oli oikeen etuusa ja mukavaki hotelli jota vuasia käytettiin tulles ja mennes. Nykyään ei enää Bangkokin alakuja oteta vaan tullaan suaraan kotio, yhyres ku tullaan ja mennään. Sittemmin olin Agodaa käyttämättä vuasia kunnes palasin asiakkaaksi ennen Cha-amin reissua koska käyttämämme hotelli oli vain heirän valikoomas. Ja nyt kaikki toimi tosi hyvin, mutta menihän täs melekeen kahareksan vuatta siitä erellisestä, jotta sinä aikana systeemit kehittyy aikalaillaki. Ja nyt pelas nettivaraus ja maksaminenki ja parhaat alennukset saiki justiin netistä, kaveri sanoo jotta hotellilla joutuu maksamaan enenmmän. Ja asia piti paikkansa. Sain aika etuusasti varaukset ku netis varasin ja maksoon ja respa näki heti omalta koneeltaan varauksen ja maksun. Joustavaa ja nopiaa toimintaa. Booking.com on se toinen jota oon kans käyttäny ja hyvin on siäläki homma pelannu ja oon sitä käyttäny suameski. Mutta täälä on sellaanen systeemi, jotta majootuspaikat ei anna kaikkia huoneita näille välittäjille ja jos täälä haluaa varmistua huoneen tai bungalowin saannista se kannattaa teherä näis katujen pienis matkatoimistoos. Vaikka netti näyttää kaikki olevan varattuna, on näillä pienillä toimistoolla aina maharollisuus varaukseen. Tämä kävi kerran ilimi ku olin kattellu KohChangilta haluamaamme bungalowia niin netti näytti paikan täyreksi, mutta tällääsestä pienestä toimistosta saimme varattua justiin halaumamme bungalovin ja oliki oikeen sviitti... Eikä silloon maksanu yhtää enempää mitä olis maksanu netis, mutta toki toimisto otti pienen siivun, samalla ku varattiin bussi- ja taksikulietukset saarelle. Ja lauttamaksukki tietysti. mutta siitäki on jo aikaa ku siälon viimeksi oltu. Nykyään tuloo käytyä Cha-amis ja Pattayalla, eli Jomptienilla paremminki jossa vaimon serkku taskalaasen miehensä kans asuu suurimman soan vuotta. Oi on talourenhoitajalla jollaki milionäärillä ja onki hyväs paikas hommis, tienaaki varsin mukavasti ja työ eioo maharottoman raskasta. Tämä samaanen Oi yritti jossaki tehtaas, mutta kävi maharottomaksi tyän epävarmuuren ja raskaurenki takia, jotta lupaukset oli taas aiva muutaku mitä oli torellisuus. Siinäki asias. Jotta siinä ne meirän nykyyset viaraalupaikat aikalailla onki. Sitte tiätysti tätä tuttua maakuntaa kierrellään ja kattellaan, Knachanaburi on tältä kertaa vielä käymättä, mutta onhan täs vielä aikaa. Lämmin päivä tulos ja piti jo laittaa tuulettimet päälle ku alakoo hiki kylykiä pitki valua. Siitä jo taisin eileen mainitakki, jotta tuon entisen kauppiaan pikkuveli kuoli joku päivä sitte. LungPheng on pikkuusen yli seitenkymppinen ja veli oli jonku vuoden nuarempi. Kotona näyttävät nykki olevan, mutta eileenki ehtoolla tulivat vasta myähemmin kotio. Varmahan valavojaaset menos velien kotona. Osanotto toki ilimaastu määrätyllä tavalla, son aina molemminpualista täälä. Mutta onhan se täälä kohtuullisen korkia ikä jos elää seitenkymppiseksiki. Ku tahtovat miehet kualla ennen viiskymppisiään niinku tämäki pyhänä tuhkattu kaveri. Ja veikkaasin osasyyn näihin aikalailla aikaasin kualemiin olevan elintavat ja varsinki tuon helevetin LaoKhaon ylenpalttinen juaminen. Se jotenki tuhoaa sisäkaluja ja kun sitä käytetään vuasikausia päivittäin ja kohtuullisen runsaita määriä, on selevä jottei voi olla vaikuttamatta. Siinä sitte jää syäminen ja jauminenki huonommalle ja heikentää entisestään sisuskalujen toimintaa. Siihen kuali Tipin yks veljistäki ja toinenki näyttää olevan samoolla teillä. Nytkin tämä virkaheitto munkki istuu tuos pihamökin erustalla ja taitaa jo olla nauttinu määräannoksensa tälle aamulle ja saattaa pian siihen vaikka sammahtaakki... Mutta vastaavasti täältä löytyy miehiä jokka ei ota koskaa tippaakaa, niitäki tällä kylällä on aika montaki. Mutta eihän niistä havaata kuinkaa, mutta nämä käyttäjät kyllä näkyy kyläkuvas monellaki lailla. Nojaa, se siitä aiheesta ja tuonnempana lisää. Mitähän sitte? Huomenna kuulemma Suphanburin keikka, jotta saatetaan samalla käyrä vaikka isoos Tescos tai/ja Makrsoki jos ei peräti Big-C sattuusi olemaan hollilla. Kaks ensinmainittua ovat melekeen vierekkäin siinä valtatien varrella, mutta jos käynti erellyttää oikeen kuapunkille menoa saattaa olla jtta Big-C sattuu olemaan siinä tien varrella ja sinne sitte. Mutta kattotaan sitte huomenna kuinka sen asian kans käyrään. Eletään tämä päivä ensiksi ja sitte keskitytään huomiseen. Seuraavaksi voisin vaikka kastella nuo meirän puskat, oon koittanu kastella aamuun illoon ja näin aamulle ennenku aurinko kovaa korkialle kerkiää nousta. Ja nyt on sitte sen aika, jotta sinne sitte.

aamu

jo aika pitkällä ennenku jourin nakuttelemahan, enkä juuri ennen seittemää elvolta noussukkaa. Jotenki nukutti niin makiasti, vaikka tosin olin tovin hereellä johonki vaiheeseen. Alootin kattelemaan Petos-sarian viimmeestä osaa ja soli kattottava nyt aamupalaa ysäres loppuhun. Loistavaa Tanskalaasta raamaa, eikä haitannu vaikka oli uusinta. Hyvin uppos kymmenen osaa ja neku julukaastiin määrätyyn väliaijoon niin ei tullu kattottua koko sariaa yhteen syssyyn. Niinku kävi sen uuren tuntemattoman kans. Mutta sen voiski pian jo kattoa uusiksi taas uusilla silimillä... Tescosta eileen otin pienen paketin valakoosta paahtoleipää ku teki niin mieli tuota chilillä maustettua löörtaakkimakkaraa ja niimpä tein puuron kylykeen pari paahtoleipää ja päälle hyvää cheddaria ja sitte mainittua makkaraa. Hyvää oli ja totehen meni. Tuolla päriää pitkälle ja onhan tuo huamattavasti terveellisempää ku se pekoni-munasetti joka tuloo aina välillä vetäästyä. Väki jo kaikkityynni hereellä ja koululaaset touhaa lähtöä ja kait Changki pian jo starttaa tyämaalleen kunhan velimiehensä pihaan mopoiloo. Jotta kattotahan sitte mitä päivä tuaa tullessaan, asioontia ei ainakaa pitääsi olla. Mutta jos saisin sen rikkonaasen mopon heleposti lavalle voisin sen Jarille toimittaa ja siinähän meniski mukavasti aikaa... Mutta kattotaan kaikes rauhas ja juon toisen setin teetä.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Areenasta

Kahdeksan surmanluotia. loistavaa Mikko Niskasen tuotantoa. Eioo tullukkaa aikoohin kattottua, mutta nyt melekeen putkeen. Ja vaikuttava ajan kuvaus kaikenkaikkiaan. On ne mökkilääset ollu lujallaki, vaikka viinallaki siihen oma vaikutuksensa.

niin vain

on tämäki päivä hiipumas iltaan ja saarahan pian orotella pimiää. Toki vielä tunti saarahan nauttian päivänvalosta ja lämmöstäki ennenku tuloo pimiä ja kaikenmaailman ötökät saa päähänsä lähtiä lentohon. Sitä varte on tuos tuo karkootin valamiina palaveluksehen, samoon tuuletin joka jo nyt pyärittää ilimaa mukavasti. Kääkyrä otti taas muutamia askeleita aiva itteksensä ja oli jokseenki yllättyny ittekki asiasta. Saapi nähärä koska ottaa oikiasti jalaat allensa, sitte meinaan alakaaki sellaanen sorkankopina jottei paremmasta väliä. Silimät saa olla seliäski. Tänään meni sippuloottansa nua portaat kertaalleen, mutta niin oli taas kovaa menos sinneppäin... jottei muisti vielä oikeen taharo pelata sen suhteen. Nyt kelaaloo erestakaasin tuala olkkarin pualella ku täs isoolla terassilla nakuttelen ja siamaalen kaffi-soodajuamaa... toki liarutin pikkuusen votkaaki sekaan, jottei aiva vetellä mennä... Keskeisen sohojolan naamatuttu on kans saapunu näille suunnille ja ilimeesesti menos sukeltelemaan Burman, eli nykyään Myanmarin suunnalle. Ja toinen on jo vissiin rantautunu Pattijoen riamuuhin, River-hotelliin ja lähelle Majataloa. Naamakirian tahi-klupin sivuulla käytiin kovaaki kalapaliikkia suamiruakien hinnoosta, joku sanoo jotton liika kalliita ja joutaviaki moiset. En aiva niinkää sanoosi, enoo koskaa moittinu hintaa enkä laatuakaa ja ymmärrän kustannusrakenteen täälä oikeenki hyvin. Muavitualipaikat on sitte erikseen, niillon aiva toisemmooset kulut ja vuakrat ku esim. Majatalon kokooses paikas jossa oikia ravintola ja huoneitaki vuokrattavana. Ja silti tarjolla norialaasta lohta lisukkeineen alle 300bht hintaan, etten menisi aiva heti moittimaan hintaa. Enkä laatuakaa, kaikis suamivetoosis paikoos oon saanu hyvää ja maistuvaa ruakaa ja koskaa eioo tullu miäleen moittia laatua eikä hintaa. Aina on ollu hintansa väärtti. Helmi-ravintolas syäty lihamureke viäläki miäles... Mutta jokainen valittoo ruakapaikkansa aiva itte, ruakaileeko joka ilta muavitualipaikoos vai menöökö välillä oikiaan ravintolaan ja vetääsöö kunnon suamiruakaa muusilla tai perunoolla... Maistuu se välillä neki aiva taivaallisilta, sitei voi kieltää. Majatalon visaalun taukoeineet varsinki kiinnostaa ja ku sinne mennään niin koitan osuttaa torstaille sinne menon ja osallistumisen visaan ja varsinki taukoeineelle... makaroonikoteloa, possua kermakastikkees ja vaikka mitä... aiva kuala rupiaa valumahan vaikka justihin söinki. Voin mainita, jotta iltaeineenä oli toivottu maksa kasviksilla ja seoli oikeen passelisti maustettua ja lisukkeena riisi ja keitetty kananmuna. Oli oikeen hyvää ja ravitsevaa, sillä päriää melekeen aamuun asti. Tescosta ostin tosin pikkupaketin paahtoleipää, juustoa ja sitä lositavaa chilillä maustettua löörtaakkimakkaraa... Jotta jsoko siitä tekssaisi voikkari illan päätteeksi... tai huomenna aamupalalle maitopuuron kylykeen... Kattotaan kuinka ilta etenöö senki suhteen. Marjon ja Rauskin lähettämä ristikkolehti oli niin heleppo, jotta melekeen kaikki jo tehtynä... Mutta vaihteeksi mukava teherä sellaasta jonka saa helepolla täyteen ku nuata vaikeita on tuas aiva piisalle asti... Nyt kello lähentelöö jo kuutta ja kummasti alakaa tuuli viilentää, vaikka lämmin on vieläki. Paita eioo käyny päällä muutaku sen Tescon ja syämisreissun aikana. Muutoon oon oleskellu täs varsin kevyes asus... Ja kunhan tästä vaaterihin meen niin asustus vähenöö tästäki... Makkarin ilimastoonti sääretty niin, jotton hyvä nukkua ja ei tuu liika kylymä kummallekkaa. Son +26 tai 27 se sopiva säätö, jos paat kylymemmäksi saat taatusti ainaki nuhan aikaaseksi. Ja se eioo ollenkaa tarpeen, yskäki ku on melekeen poistumas. Son muuten kumma, täälon vissihin joku virustyyppinen yskä meneillään ku monella viikkoja kestäny yskä päällänsä. Meilläki monella sama vaiva ja seiskasta ollahan yskänlääkettä kannettu... Onki tehokas yrttipohojaanen lääke, mutta tottahan nämä täälä osaa yrttien kans pelata. Vuasisatoja ovat niitten kans otelleet. Apteekit niitä myy, mutta seiskoostaki niitä saa ja muutenki seiskoos on aika hyvät lääkevalikoomat särkylääkkeittenki suhteen. Ja apteekeista saa sitte vaikka mitä, varsinki jos sattuu sellaanen laajemman valikooman apteekki kohoralle niin siältä saa antibiootit sun muut. Chang lähti poikaansa Rungia kuskiin tapaamaan vaimoaan ja lastansa, oli kuulemma pikkuusen kipiänä ja oli täälä huilailemas ja syämäs. sai vissihin temppelistä saikkua... Oli aamulla kumminki ollu jotaki seremoniaa temppelillä pitämäs, jottei ookkaa sitte mikää hupimunkki vaan on oikeis hommiski. Toki lukoo ulukoa opeteltua seremoniaa jonka varmaan kaikki munkit osaavat ulukoa. Mutta kumminki oli ollu siälä ns. saarnastualis lukemas ja soli aikamoinen saavutus. Ei sinne kuulemma ketä tahansa päästetä saarnaamahan. Tipinki piti mennä sinne, mutta nukkuu onnensa ohi, mitäs ku ei mulle sanonu jotta sinne pitää mennä... olisinhan mä sen karpannu hereelle oikiaan aikahan. Hereellä ku olin jo pian viiren jäläkeenki. Toki huilaalin senki jäläkeen, mutten nukkunu. Nuata pikalainoja tariotaan joka tuutista, niiton aika monia ja mainoksia tuuppaa joka kanavalta. Onkohan kysyntää tai käyttöä ku nuan on varaa mainostaa? Vai mainostetaanko sen takia, jotta tulis lisää... Joka aknavalla on mainoksia, mutta parasta aikaa on aikaanen aamu jolloon tuloo vain musiikkia. Nostalkiaki tuuppaa mainoksia aika useen, mutta samoon teköö muukki. Jaahas, mutta josko nauttisin näistä viimmeesistä päivänvaloosta ja keskittyysin tulevaan iltaa. Ei siinä suuria keskittymisiä tartteta, mutta kumminki. Toivottelen täältä päivän jatkoja ja ittelleni iltaa ja sitte piakkoon yätäki.

käytiin

Tescos hankinnoolla ja samalla reissulla syämäs alueen parasta PadThaita, tai mä söin. Muut toki söi nuudelisoppiaan, mutta tämän paikan PadThai on sanomattoman hyvää. Kysees perheen ylläpitämä lounaspaikka jossa samalla pienimuatoonen myymälä. Sieltä tarttuu mukaan sellaasta kaffitiivistettä, nesteenä ja siitä tulee maukas juama ku laittaa vain rutosti jäitä ja vaikka soodavettä. Tilkka votkaaki vois olla paikallaan, mutta son sitte niitä illan puuhia jos niikseen tuloo. Sitte saatiin yllättävän mukavaa postia sieltä sohojolasta. Marjo ja Rauski lähetti ristikkoleheren ja kiitokset vireoklipeistä. Oli niin mukava posti, jotta viäläki rintaa lämmittää... vai olisko se tuoa Recency-paukku jonka justiin otin. Saattaa olla niinki. Päivästä tulle eilisen tapaan lämmin, joku jopa vois sanoa jotta KUUMA, mutta pirän tätä normikelinä tähän aikaan. Aamulypsyä äts samalla kuuntelen ku etuterassilla nakuttelen. Perälähän jätti shoun viimeviikolla ja Jaajo jatkaa Annin kans vetämistä. Ihan hyvin tuo juttu nuolta kaharestaanki tuntuu juaksevan, mutta jotenki olin jo tottunu siihen Periksen omalaatuuseen huumoriin ja se meni niin hyvin näitten kans yhteen. No, aika aikaa kutaki sano pässi ku päätä leikattihin. Ehkäpä Peris teköö vielä paluun, mutta se jääki nähtäväksi. Pakkasta kuuluu siälä olevan, mutta tääläpä nakuttelen pelekis puuvillasortsiis... Sellaasis joita siälä käytän yökkäriinä, mutta täälä kotona menöö hvyin niinku kotoasuna. Sitte ku lähären johonki vaikka autolla niin toki pukeurun parempiin sortsiihin ja jopa paitahan. Iliman paitaahan täälä ei juurikaa passaasi pasteerata, ei oikiastaan mihinää yleesillä laueilla. Joskus johonaki rantapaikoos kiinnittää huomiota ku miehet pasteeraa karuulla iliman paitaa ja naiset tosi vähis vaatteis. Bikinikki on kuulemma kiälletty julukisilla alueilla, yläosattomat joka paikas. Rannallaki, mutta ei sitä tunnu kukaa sen kummemmin valavovan. Ainaki Cha-amis satuun rannalla kävelles niitä näkemään isojen ja kalliitten hotellien rantaosuurella. Olivat ikääntyneempiä ja torennäköösesti brittien saarilta kotoosin, jotta ajattelivat varmaankin voivan käyttäytyä kuinka itte haluavat mihinä tahansa. Tyypillistä enkuulle. Eipähän se mua haitannu, kunhan panin merkille. Mutta itte pukeurun aina karuulla liikkuessani paitaan ja kunnon sortsiihin, ei mihinkää rantaversioohin, siälä oon uimahousuus. Silloonku siälä oon, joka on aika harvoon. Cha-amis en käyny rannalla kertaakaa rantatualiis makoolemas ja tuskin meen Pattiksellakaa. Mutta ei nuata turistipaikkoja poliisi kerkiä sen kummemmin vahtimahan, rannalla tupakoontia kuulemma seuraavat aika tarkastikki ja sakkoja rapisoo jos siinä pyyhkeellä makoilles savut kiskaaset... Niinku siitä olis jotaki haittaa, mua ei ainakaa oo koskaa haitannu jos joku on rannalla tupakoonu. Kunhan huolehtivat tumpeistaan eiväkkä nakkaa niitä hiakalle lintujen riesaksi. Tääläku paikallisilla ainaki on tapana nakata kaikki niinku paskan puastaan, meiränki piha oli täynnä tumppia ja muuta pikkuroskaa kunnes komensin porukat luutimaan ja laitettiin tontille roskiksia. Annoon samalla määräyksen, jotta roskiksiin laitetaan roskat ja tumpit laitetaan niille kuuluville paikoolle eikä nakella mihinkä sattuu. Jos kerran tupakoo sitte voi hualehtia jätöksistäänki. NIIH! Jaa, josko rupiaas kattomahan tuota Marjon ja Rauskin lähettämää ristikkolehteä. Tairan ottaa kylymän LEOn kaveriksi. Se vain kummasti auttaa siinä hommas. Jotta näkymisiin.

eileen

taas kuali yks kyläläänen, tuon entisen kauppiaan veli. Mutta eioo niin läheenen, jotta pitääs oikeen kuinkaa osallistua. En millää jaksaasi toista samammoosta rumpaa heti perähän, enkä lähtisikkää. Nykki kellon olles vasta kuuren kantturoos on väkiä jo hereellä. Tipiki menos temppelille jotaki seremoniaa kuuntelemahan, minen sinne viitti mennä kuuntelemahan ku en mitää ymmärrä ja nuata seremoonioota on täs viime päivinä kuunneltu aiva piisalle asti. Meinaan viättää aiva tavallisen kotopäivän, korkeintaan käyn PadThain syämäs tuas lähellä. Teetä nyt ja sitte orottelen oikeen kunnon aamulapaa, puuromaito loppuuki jo ja eileen söin iltapäivällä tavallisen kaurapuuron välipalaksi. Maistuu toki seki, ei siinä mitää. Mutta nyt maistuu oikeen kunnon pekoni-makkara-kananmunaanen aamupala sitteku sen eteheni saan. Eilinen munkkujuhula sai jo nekatiivista palautetta, ruaka kuulemma loppuu pahoon kesken ja ei meiränkää kohoralla ollu ku yhtä ruakaa jäliellä. Mutta sehän on tilaajan asia kuinka palio sitä tilatahan, pitopalaveluhan teköö vain tilauksen mukaan. Ja ku kysees oli se bufee-tyyppinen ruakaalu ja koska tilaisuuteen ei ollu varsinaasia kutsuja, eioo ollenkaa ihime jotta isooki määrä ruakaa loppuu ku väkiä on vaikka kuinka. Täs tapaukses ku ei olli ollenkaa niitä iltajuhulia vaan tua ruakaalu kuittas laillansa sen. Ja kyseeshän oli poienemmän putjetin juhulat, ruakamäärä oli tietysti tehty senki takia rajalliseksi. Mutta minen asiaa sen kummemmin moiti, olin tyytyväänen saamaani ruakaan ja sen määräänki. Meirän juhulis oliki pikkuusen ylenpalttinen se ruakatarionta, liikaa ruakalajia ja ei niitä kukaa jaksa kaikkia syärä vaan ihimiset lappaa muavikassiihinsa kaikki mitä eivät syä. Son aiva oikeen seki, mutta minkä takia teherä sitä ruakaa niin älyttömästi? Aiva niinku siälä jouluna, jotta sitte saa syärä niitä samoja ruakia päivä- tai viikkotilokullaki. Tääläs e ei vain niin onnistu, eivät säily niin kauaa ja/tai eioo riittävästi kylymätilaa. Silloon meiränki juhulas pöyräs johona Jounin ja vaimonsa kera syätiin tuatiin ainaki kuurelle ruakaa ja näin sitä jäi vaikka kuinka palio. Sitteku juhulat oli lopuillaan, jaettiin kaikki pois niille kukka halus. Siinä meni melekeen kokonaasia kalojaki, ei vain yksinkertaasesti jaksanu enempää. Mutta se niistä eilisistä munkkijuhulista, sanoon vain toimineen hyvin esimerkkinä pienemmistä ja halavemmista juhulista. Mutta se jäläkimmäänen tilaisuus oliki mielenkiintoonen, kuvasinki sen lopun kokonaan jossa vainajan kans kierrettiin se uunirakennus kolomesti ja sitte tämä asteltiin hiiltenpäälle uuniin työnnettäviin vaunuuhin. Soli jotenki käsin kosketeltavis ihimisten aito suru tilaisuures ja siinäku kierrettiin. Ja varsinki ku antoovat viimmeeset jäähyvääset vainajalle arkun kannen olles auki. Vaikuttava tilaisuus, kertakaikkiaan. Ja kuinka isoon väkimäärän keräs paikalle. Ketää ei oltu kutsuttu, mutta sali oli melekeen täynnä ja niitä paperikukkia ja suitsukkeita kerty varmaan satoja jokka kaikki pantiin uuniin mukaan. Samoon sinne pantiin vainajalle tärkeitä vaatteita laukullinen. Olipahan kokemus jota ei aiva jokahinen pääse kokemaan. Jotta kattokaa eres vireolta niin saatta pienen käsityksen juhulien kulusta melekeen alusta loppuun. Tänä aamuna tosiaan kaiuttimet tiarootti jo uuresta tapauksesta ja se tiarottaminen jatkuu vieläki, mutta volyymit eioo enää täysillä. Eikä ne ollu sitä aamullakaa, aika asiallien on äänentaso ainaki nyt. Aamulla toki tuli ensiksi se musiikki joka mullekki heti tiarotti tapahtuneesta vaikka sen jo ennakolta tiesinki. Eileen oli jännä havaata Tipin asenne kuolinuutisiin ja vasta tapahtuneeseen. Muu väki oli pois ja mä kattelin ensiksi Areenaa täälä omas kammaris, mutta hän pyysi mua tuonne etuterassille kun ei oikeen uskalla yksin olla muuten tyhjäs talos ja naapuriki pois. Pelkää jotenki kuolleitten henkiä, jokka kuulemma asustavat samoolla tienoilla missä ovat eläneet. Sanoin, että heillähän on tuos piha omat asuinsijat eiväkkä näin sieltä muualle muuta. Mutta oli kuulemma turvallisempaa jos olen hänen kanssaan siinä etuterassilla. Mikäs siinä, siinähän oli oikeen mukava olla ku panin tuulettimen ja ötökkökarkoottimen päälle ja kattelin Areenasta Niskasen surmanluoteja. Niitä kahareksaa. Eioo muuten ollenkaa huono raina se, en ookkaa aikoohin sitä akttonu ja vasta oon ensimmääses osas. Nämä uskomukset on istutettu niin lujahan, jottei niistä vain niin heleposti pääsekkää ja läheskää kaikkia ei pysty järielläkää selittämähän. Joskus näkevät unia ja joskus kuvittelevat niitten olevan totta ja vainajien puhuneen heille. Totta vaiko tarua, mutta jokku uskoo niihin enemmän ku jokku muut. Tipi eioo ollenkaa pahimmasta päästä, ymmärrän näitä ajatuksia ja pelkojaki koska kuolema on nyt niin lähellä ja ajatuksis monellaki lailla. Hänen kohorallaan äitinsä, veljensä ja siskonsakki jokka kaikki ovat laillansa läsnä noissa pihatemppeleissä. Ja asioista on viime päivinä ollu niin palio puhetta ja eilinen varmasti nosti niitä kaikkia päällimmäisiksi mieleen. Mutta tästä se elo tasaantuu taas. Ja kello lähentelöö seittemää ja aika ottaa toinen mukillinen teetä. Armastus vielä nukkuu täysillä ja saa taas nukkuakki niin kauan ku unta piisaa, eilinen oli rankaa päivä meille kaikille. Lapsoset taas kouluun tänään ja lankomiähet omiin ansioihinsa. Mä jään talouren vartiaksi ja kuliettajaksi jos sellaasta tarvitahan. Minen oikiasti mitää ainakaa marketista tartte, juamiaki on sevverran mitä tarttoo. Mutta kattotaan mitä päivä tuaa tullessaan, koskaa ei tiärä ja sehän onki tämän homman jännitys. Sanoo Palsanmäkiki...

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Popia

nyt tuli

talouteen rauha hetkeksi ku kaikki muut lähti Changin pojan vaimon luo tätä kattomaan. Tämän vanhemmilla alakaa olla jo terveyren kans aikamoosiaki onkelmia ja olivakki justiin sairaalas molemmat. Heillä jonkusorttinen ruakayritys täs melekoosen lähellä ja tämä nuaripari on vissihin ollu ainaki suunnitelmis sitä jatkamahan. Molemmat ovat yli seitenkymppisiä ja jos nyt alakaa terveys rakoolla, ei se siitä ainakaa paremmaksi muutu. Rung oli tänään temppelillä toimittamas oikeen munkin hommia, treffasinki hänet kaffikärryllä ku olin hakemas alakoholitoonta juamista... Ja oli vissihinki mukana siinä munkkialokkaan vihmimiseski, ainaki näin siinä temppelin pääryllä ku. sitä musiikkikulukuetta kuvaalin. kovaa rauhallsita taloures, pitää tästä oikeen nauttia enkä paa eres rariota soimahan. Tätä paikallishälyä ku muutoon on aiva piisalle asti. Mutta hyvin on menny mun sana perille, jotta ilta kymmenen jäläkeen ei pirä mitää isompia kiliahruksia kuulua. Silloon on taloure hiliaisuus, oli sitte nukkunu vaikka kuinka pitkiä päikkäreitä niin silloon ollahan hiliaa! Ja hyvin on pitäny, täytyy myäntää. Jotta nyssitte vain rentua oleelua, jotta sitä sitte. Hyvää pyhäpäivän jatkoa sinne.

olipahan

kokemus. Meinaan tuo siunaus ja polttotilaasuus. Itte tilaisuuresta en juuri mitää päässy ymmärtämähän, mutta olipahan se mukavaki kattella tuallaasta erimoosta touhua ja tohinaa. Arvoviaraitaki tuli paikalla, kuulemma Suphanburis seurun päällikkö tai ainaki sitä vastaava. Hianoa, jotta maanmatosen hautajaasihin herrat vaivautuu, eikä vain käymään vaan kuuntelivat sen messun kokonaan. Ennen uuniin asettamista vainajaa kiärrätettiin kolomesti sen uunirakennuksen ympäri ja sitte asetettiin hiilien päälle ja kansi avattiin. Viimeiset tervehrykset ja kukkia mukaan. Suntio vielä kaateli bensaa jalakapualeen, jotta varmasti palaa hyvin. Seremoniamestari sitte otti ja sytytti ja suntio laittoo pian luukun kiinni. Tilaisuus oli siinä. Tosin munkit vielä piti pienen seremonian, mutta sitte oliki kaikki ohi. Vei parisen tuntia kaikkineen. Eikä mitää muistotilaisuutta, niitähän oli monta iltaa vainajan kotona. Jotta sieen lähti savuna ilimaan. Hyvää taivasmatkaa. Nyt sitte ansaattua huilia, taitaa huominenki mennä samoos merkiis... Soli tämä vainaja tämän laiskemman (Chang jatkos) lankomiehen kaveria, ei vissiin aiva koulukaveri mutta muutoon olivat palio tekemisis ja tämä oliki sitte tavallaan niinku kantamas. Eli tyäntämäs niitä kärryjä. Nyt Chang jo kastelupuuhis, niinku pitääki. Merkillepantavaa oli, että monet miehet oli aiva arkisis vaatteis, mutta naiset pukeutuneina joko mustaan tai valakooseen. Minä valakooseen ja vihiriään ja vaimo mustavalakooseen. Jotta joku tolokku sentään pitää olla. Nyt katsoon ansainneeni muutaman siivun Recency-brandya ja maistuuki oikeen hyvältä ja kurkkuki tykkää sen mausta. Jotta täältä tähän ja kattotaan tulooko tänään jatkoa vaiko ei.

johan

oliki taas juhulat. Kerittiin sopivasti paikalle ennenku retkue temppelille saapuu, tulivakki pikkuusen erempää jotta se motorisoitu orkesteri oli pistetty lavalle jota pikappi veti. Peräs tuli sitte munkkialokas seurueineen ja alakoo temppelien kieräminen. Tanssiporukkaaki piisas vaikka oli aamupäivä kysees. Ja kumpiki temppeli kierrettiin kolomeen kertaan, mä toki seurasin pikkuusen erempää ja kuvasin vireota. Kiertelyn jäläkeen oliki se varsinaanen seremonia temppelin sisällä, muu väki siirtyy eineelle. Joka oliki tälläkertaa bufee-tyyppinen ja en moittinu sitäkää. Tipi jäi sinne tilaasuuteen, mutta Pau serveeras mulle eineen. Aiva hyvää soosia oli tehty possusta ja bambusta. Riisiä lisäkkeenä ja jälkkäriksi sellaanen höyryllä tehty piirakka tai leivonnaanen. Poikkeaa totutusta, mutta niinku sanoon nyt oliki kysees pienemmän budjetin juhulat ja olis sopinu meiränki tontille. Ei mitää isoja iltajuhulia, ruakaa sopivasti ja sillä siisti. Ennen yhtätoista oltiin jo kotonaki ja mä kiiruusti huilille... Iltapäivällä sitte se polttotilaisuus, jotta paluu temppelille joskus kaharen jäläkeen. Seki on mielenkiintoonen seremonia. Vainaja jo toimitettiinki temppelille aamulla ja ensiksi on monemmooset seremoniat ennenku valakiaa sytytellään. Ja nyt kerkisin paremmin kuvaamaanki vireota, ku en ollu juuri kuinkaa systeemis mukana ja kattelin niinku sivusta koko hommaa. Palio tuttuja toki taas paikalla oli. Jopa saksalaaspariskuntaki joka jolla jotaki siteitä tänne kylälle, mutta monen saksalaasen tavoin ei juurikaa englantia puhuneet. Rouva sentään yritti, mutta herra ei virkanna mittää... Syätiin samas pöyräs, mä kyllä juttelin jotta rouva vissihin paremmin ymmärsi ku puhuu. Kovaa se toimitti miehelleen ja sitte jollekki paikalliselle joka näytti saksaa puhuvan. Oli vissiin niinku oppaana näille. Jotta sellaanen aamu täälä maalla. Tästä jatketaan pian kohti iltapäivää ja uusia kokemuksia. Kattokaa vireoota.

tästähän

tuleeki jännittäväki päivä, eioo mulle vielä selevillä jotta kuinka sukkuloorahan kaharen paikan välillä... Mutta se tuloo mullekki seleväksi ku alakaa tapahtua, sen pitääs alakaa aikalailla pianki... Tälläästä son ku ei ymmärrä näitä kuvioota ja toinen ei osaa oikeen seliittääkkää. Mutta tästäki selevitähän.

tänään

sitte pääsenki näkemään jakokemaan vissiin erimooset munkkijuhulat mitä meirän tontilla oli. Eileen oli tosiaan se klaniminen, mutta ei ollu mitää iltajuhulia ja tänään on sitte se temppelin kierros. Jotta veikkaasin jotta kysees matalamman putjetin juhulat, sellaaset jokka tääläki olis pitäny olla. Munkkialokkaan vanhempien talous huamioonotettuna. Mutta kokoanisuus seleviää sitte päivän aikana. Iltapäivällä ollaan menos polttotilaisuutehen, sellaases en oo koskaa aiemmin ollukkaa. Mennään siihen vaiheeseen ku munkit tuloo paikalle ja tuli sytytetähän, jotta kattotahan sitte seki jotta kuinka se menöö. Ja kuulemma näitten munkkijuhulien ruakaaluki on temppelillä, jotton mukava seki päästä näkemähän, pitopalaveluhan siäki on tietysti ollu kokkaamas ja saattaa olla jopa sama ku mikä oli tääläki. Matkat täs tapaukses eioo pitkiä, mutta saattaa siinä tovi vierähtää ennenku homma on selevä. Seittemän jäläkeen pitääs jo olla juhulapaikalla, jotta teetä täs ryystän ja kuuntelen jotta meinaako muut lähtiä koko juhulihin... Jotta täältä tähän ja fasepuukkihin toki livevireota koko aijan...

lauantai 26. tammikuuta 2019

nyt saa

piisata tälle päivälle nua uskonnolliset puuhat tai eres sinneppäin viittaavat. Tänään viimmeenen ilta vainajan kotona ja taas on munkkia tulos seremoniaa pitämään, yhtenä tämä varsin tuare munkki Rung, eli laisekemman lankomiähen poika. Mutta en tosiaankaa meinaa mennä paikalle, en eres uteliaisuuresta. Ei siäloo mitää mulle. Tipi menee munkkien takia, menkööt ja menee sinne toki muitaki tästä talouresta. Mä meinaan vain huilailla ja kattella Areenan tariontaa iltaan asti. Mukava päivä tänään oli, en yhtää moiti ja sain aikani hyvin kulumaan. Varsinki ku talouren nuariherra toi mulle sellaasen paremman muavitualin johona sai kenata oikeen kunnolla. Taisin hiliaasena hetkenä torkahtaakki, enoo aiva varma, mutta saattoo niinki käyrä... Tottahan ku ruakaa oli kaikenaikaa tariolla ja Tipi sitä mulle kantoo... Pakkohan soli maistella, jotteivät ajattele nirsoksi. Son muuten sellaanen juttu, jotta mones paikas (Joyn paikaski) nämä paikalliset ihimelletöö ku syän samaa SomTamia ku muukki, yhtä tulista. Sitä sitte kuulemma ihimetellähän oikeen porukalla... Viimeksi kuulin Joynki sanovan, jotta nyt on paikalla farangi joka syää samoja ruakia paikallisten kans... Onkohan se joku maineteko? En tiärä enkä oo sellaasehen ainakaa tiatoosesti pyrkiny. Pikkuhiliaa son tapahtunu ja nyt tosiaan menee kaikki mitä eteen kannetahan. Tänään jätin kyllä jokku kalasekootukset ottamatta, samoon jäi rottapaistos lautaselle. Mutta possu keltaases currys kurpitsalla oli aiva taivaallisen hyvää. Varsinki se kurpitsa maistuu tosi tuareelta ja täytelääseltä. Mutta Joyn SomTamin voittajaa eioo olemaskaa, jotta sinne taas jonaki päivänä ajellahan. Jari lupas kattastaa yhyren moottoripyärän jokon tuas varastos käyttämättömänä ja epäkuntoosena. Jari ottaa ja teköö riaknoosin ja sitte kattotahan jotta mikon mopon kohtalo. Saattaa olla, jotta jo huomenis se sinne toimitetahan, jos vain mestari on paikalla. Laiskempi lankomies hoiti kastelun tälläkertaa, jottei itte tarttenu ottaa letkua käsiinsä. Senki teen aika monena iltana ja siihen se tunteroonen menöö ku kaikki kasteloo hualellisesti. Kääkyrä opetteli äsköön raivokkaasti kävelemistä, ensiksi meirän pualelta otti sellaasen peltisen keksirasian ja lykki sitä pitkin lattioota. Sitte äitinsä avustamana otti muutamia askeleita, tasapaino alakaa olla kohtuullisen hyvä ja koska tahansa ottaa ns. jalaat allensa. Ja sitte mennäänki eikä meinata. Sanoonki, jotta pitää vissihin hakia sille kypärä, ettei heti oo kallo halaki ku vauhtiin pääsöö oikeen kunnolla. Veikkaan melekoosen vilikasjalakaasta kaveria ku vauhtiin pääsöö. Hauskan näkööstä oli se ku mennä jyristeli sen keksilooran kans nurkasta nurkkaan ja vauhrilla, pua vain pystys! Musiikki kuuluu, mutta vissiin silta huomiselta juhulapaikalta. Enkä yhtää ihimettele, oli siksiki monta kaiutinta ja volyymit melekeen täysillä. Jaa, nyt eineen aika. Olipas taas Pau teheny hyvää possusta. Punaases currys ja sopivasti kasviksia mukana. Paistettua kananmunaa varmistamas, jotta varmahan menöö totuutehen. Ja meniki. Kello lähentelöö kuutta ja mullon yks kuuma teesetti termosmukis ja lisää teetä viilentymäs. Tänään enoo sitte kaffia taas juanukkaa, eikä enää sitä viitti eres harkita. Ku ei kerran tee miäli, turha silloon keitelläkkää. Onhan tuata tullu juatuaki, joskus aiva liikaaki. Vanhikses olles pahimmillaan kymmenenki mukillista vuoron aikana. Soli aiva liikaa muullekki ku verenpaineelle. tuuletin piti laittaa päälle ku rupes hiki kylykiä pitkin valumahan. 30 näyttää vielä olevan mittaris vaikka kello lähentelee jo kuutta. Mutta ei tästä malta vielä sisätiloohin siirtyä, varsinki ku tuon tuulettimen panin päälle. Nyt son verrattaen heleppo laittaa päälle ku Jari asensi tuohon seinään pistorasian. Muutenhan täälä niitä pihalla ei juurikaa oo, pelaavat aina sitte niitten jatkojohtojen kans ja se ei aina oo kovaa vakuuttavaa ku niitä laitetahan usiampia letkahan. Paree näin ja sama homma on tuos meirän omallaki terassilla, vaikken oo sitä vielä käyttänykkää. Ompahan valamiina sitte ku sille tuloo tarve. Veikkaan tarpeen tulevan joskus. Ja taas savu nousoo, johonaki polttavat taas ruakoa löörtaakkiehtoolla... Nyt kyllä näyttää savu menevän ohi meiltä, ettei oo orotettavis mustia hiutaleita taivaalta. Joo, eioo kaukana ku prätinä kuuluu tähän asti. Saattaa kumminki olla, ettei niiltä mustilta hiutaleita vältytä ku tuulen suunta pikkuusen muuttuu. Nyt kääkyrä osoottaa niin suurta mielenkiintoa mun hommaan, jotta pistänen läppärin sivuhun ja pitelen poikaa kotvasen ennenku vetäyryn kammariin. Mutta kattotaan ny ensiksi tuon savun suunnan muuttuminen. Hyvää päivän jatkoa sinne ja viikonloppuaki!

koko

päivä meni kökkä- elikkä talakoohommis. Siinäs sivus sitte munkkialokasta laitettiin valamiiksi ja hiukset leikattiin sun muuta. Tarkkaalin makupalojen tekoa takavasemmalta ja kuvaalin vireoota. Puhelimesta loppuu vain kiusallisesti akku, etten sitä loppuhuipennusta saanu kuvattua. Mutta soli samammoonen ku meiränki juhulis. Vettä ensiksi viaraitten käsille ja sitte kasteltiin alokas. Ja ruakaa oli kaikenaikaa tariolla, ei siis taukoa ollenkaa. Sitei tosiaankaa voi moittia. Olis ollu alakomahoolinkiaki, mutta ku ei niin ei. Ja siksitoiseksi olin autolla matkaski ja tie oli kapia ja osin aika kehenoki. Eioo linnuntietä ku kolomisen kilometriä, tuon läheesen kanavan toisella puolella. oikeen sitte maaseurun maaseutua se kulumakunta. Ja huushollikki sen mukaasia. Mutta siälä vain elellään ja taloosta jonka eres niitä makupaloja tehtihin löytyy wifiki, jotta yhteyret sai toimimahan, kunhan olis vain ollu voimapankki mukana... Muttei ollu. Nyt sitte kotona ja hetimmite suihkuun.

eilinen

käynti surutaloos meni oikeenki mukavasti, paikalle mentiin heti seittemän jäläkeen ja pian alakooki seremooniat esipuheineen. Kutakuinki puali kahareksalta tuli paikalle neliä munkkia ja aloottivat oman osuutensa ja tätä kesti melekeen tunnin. Jotta soli kaikkineen sellaanen vajaa kakstuntinen ja soli siinä. Olis siälä ollu ruakaaki, muttei jääty sitä jonottamahan, väkiä ku oli aikalailla. Mutta onhan tuallaasen näkeminen ja kokeminen aika erikoosta, veikkaan ettei normi turisti pääse koskaa tuallaasihin tilaisuuksihin. Jaku vielä tunsin vainajan kohtuullisesti ja vuosien ajan. Tuttujaki on täälä kylällä tullu vaikka kuinka ja kaikki kävivät tervehtimäs, niinku tapoohin kuulemma kuuluu. Toki jokunen saattoo käyrä senki takia, jotta kaikki näköö jotta hän tuntoo farangin... Mutta kumminki sieltä selevittiin ajois pois, kello ei ollu vielä yhyreksääkää ku oltiin kotona. Ja reissu tehtiin kävellen, matkaa ku eioo ku parisensataa metriä. Aika sellaasta ulukokultaastahan täälä tämä uskonnollinen meno on, ainaki mun silimin kattottuna. On palio kruusausta ja palio kaikemmoosta sellaste jolle eioo oikeen selitystä. Niinku eileen ne sellaaset seinävaatteet tai jokku peitteet joita oli viety niinku kukkalaitteen asemesta. Niitä oli ripusteltu katoksen kattoon ja laskin niitä olevan viitisen kymmentä. Mitä niille teherähän sitte tilaisuuren jäläkeen? Muistuttivat seppeleitä ja jokaises oli antajan nimi ja vissihin pieni muistokiriootus. Kukkia ei ollu palioa, siinä arkun ympärillä pikkuusen. Lähimmääset oli siinä arkun lähellä ja heille käytiin osanotto ilimaasemas ja kuori antamas. Vainajalta jäi tytär joka sellaases teinivaihees ja sitte tietysti vanhemmat. Vaimoki on jossaki vaihees ollu, mutta siitä ei ollu mainintaa. Jokos sen korjasin jotta vainaja oli vasta 39? Jos en, niin tulukoot mainittua seki. Ja miälestäni muistutti reilusti yli viiskymppistä ku viimeksi viime reissulla näin. Jotta niin se elämä kuluttaa. Ja oli siälä vainajan sisaruksiaki, vaikka ensiksi sain sen käsityksen ettei niitä juurikaa oo, mutta tiatolähäre muutti aiempaa lausuntoansa sen asian suhteen. Ja siinä sivusilimällä kattelin jotta siälä takavasemmalla oli miesväellä jemmapullo josta kävivät siivuja vetelemäs siinä seremonian ohella. Veikkaan julukistaki juamatarioolua olleen tilaisuuren jäläkeen, muttaku on se vesiviikkoki menos niin ei sitäkää jääty tarkistamahan vaan tepasteltiin kotio. Toki siitä paikalle tulleesta myyntipaikasta piti ottaa ryynimakkaran tyyppistä tuotetta niinku hiukopalaksi... Oli muuten hyvää Jarin tekemän sinapin kans tämä erittäin maukas makkara. Muistuttaa tosiaan ryynäriä ja sitä teherähän eri muatoosina verioona. Nämä oli sellaasia isompia jokka sitte pistettihin paloohin ja muavipussihin. Kuinkas muutoonkaa. Ja mukahan tuli kaalin siivuja ja kuivattua chiliä joitten kans nämä maistuu kans oikeen oivallisilta. Jotta sellaasen iltapalan vielä vetääsin siinä niin olipahan mukava asettua vaaterihin kattomahan Areenan tariontaa. Ja tänään ku vietetähän löörtaakkia pitää kuulemma mennä joihinki juhuliin avustushommiin, mua tarvitahan lähinnä kuskiksi ja toki voin jotaki siälä teheräkki jos vain selekiät ohojeet saan. Jotta sellaasta eileen ja tänä aamuna. Keli vaikutti pikkuusen muka viiliämmältä ja Pau oliki keittäny riisikeittoa ja sitä mullon tuas isop lautasellinen jonka meinaan lipikoora niinku aamupalaksi. Teetä jo meni ki ensimmäänen isoo mukillinen. Jotta peli jatkuu ja koirat haukkuu. Eiku kukot kiakuu.

perjantai 25. tammikuuta 2019

pian

sitte kattomaan, jotta minkämooset rituaalit munkit sille kualleelle kaverille pitää. Aikoinaan ku tämä vainaja kaverinsa kans kävi melekeen joka ilta meirän terassilla istahtamas niitten juamiensa kans niin ristiin ne LaoKhao-velieksiksi. melekeen joka ilta ne tuli pulloineen ja tartti vain yhteesen snapsilasin josta sitte pullonsa tyhjentelivät vuaronperään. Ei ne kumpikaa umpikänniin tullu, mopoolla pois lähtivät ja kutakuinki suaraanki. Aika tottuneita käyttäjiä olivat, tämä jäliellejääny velies oliki päivällä tuala kukkahommis, mutta tais vain olla seuraamas ja makooliki riippumatos ku sinne mentihin. Toki eineelle nousi ja klapinasta päätellen veteliki oikeen reippaasti työväelle tarkootettua ruakaa... Ja meni kiiruusti takaasin levolle, jottei vain tuu hiki... Noh, mutta pian mennään sinne ja kuvaan sieltä sitte sitä livevireota.

käytiin

taas DanChangin periantai-torilla ja Joylla syämäs valtakunnan parhaat papaija-salaatit. Mukava reissu, Jariaki treffattiin pikkuusen. Kääkyrä oli meillä mukana ja äitinsä oli kukkahommis tuos aikalailla lähellä. Takaasintulles mentiinki sinne ja poika sai kikkiä ja nukahtiki välittömästi sen jäläkeen. Me jäätiin paikalle melekeen tunniksi, ei ollu mihinkää kiirus ja poijan oli hyvä antaa nukkua kaikes rauhas. Periksen viimeenen aamulypsy menos ja loppuu juuriki pian. melekeen liikuttavaki viimmeenen lähetys. Pitääsköhän nyt keittää kaffit? Sellaanen ajatus tuli, son sitte sitä myäte selevää! Oli mukava nähärä tuaki homma, jotta kuinka ne nuata kukkia käsittelöö. Son Tipin serkun miehen vanhempien tila johona kasvattavat noitakukkia ja siinä niitä sitte jalostavat. Vievät sitte jatkojalostukseen jonnekki ja niistä teherähän sitte joko pikku kimppuja tai isompia kukkalaitteita. Iso pelto ja joka toinen päivä korjaavat satoa kukkapellosta ja vaihtuvalla porukalla sitte tekevät tuota lajittelua ja pakkausta. Päiväs saattaa tianata sen 300bht joka on aikalailla normaali päiväansio tääläpäin. Mutta täytyy sanoa, ettei tuu helepolla ansio tuoskaa. Yhyren pussin pakkaamisesta saat sen yhyren bahtin, jotta niitä pitää pakata vähä helevetisti päivänaikana. Toki poiminnasta eri korvaus, mutta heleppoa eioo sekää. Ja alakaa aikaasin aamulla ja Peu eioo vieläkää tullu vaikka kello tuli justihin kolome. Jotta kattokaa fasepuukista viimmeeesimmät vireot niin näettä pikkuusen paikallista ansaantatoimintaa. Mitäs sitte? Nositä kaffia kumminki, kattotahan kuinka maistuu ku kerran niin miäleen tuli. Ei tua raffi ny niin miälettömän hyvältä maistu, mutta juaraan ny tua mukillinen ku sen kerran valuttelin. Jotenki tua tee vain maistuu paremmalta pikkuusella hunajalorauksella. Ei, en paa hunajaa enkä sokeriakaa kaffiin. Jonsei maistu niin en sitte vain jua. Alakaako sitte jossaki vaihees maistumahan onki kokonaansa eri juttu. Johtunee tästä kurkun tilanteesta seki, ettei oikeen tunnu mikää maistuvan. Mutta Joyn eineet maistuu kyllä aiva sairaan hyviltä, oli tikus rillattua kanaa ja maksaa ja sitä mainittua papaija-salaattia ja lsiukkeena vielä sellaasta hyvää nauhanuudelia. Oikeen sopiva lounasruaka ja tuala onki käyty aika useen. Mukava paikka ja treffaan aina jariaki kun sattuu vain kotosalla olemaan. Meillä onki tuas yks mopo jonka mestari lupas ottaa tarkasteluun, teköö ainaki riaknoosin korjauskustannuksista. Jos ei tuu maharottoman kalliiksi saa laittaa kuntoon, muuten saa koko paskan varaosiksi jos haluaa. Takaasin sitä ei tuara muutaku täyres kunnos. Viärään se viikonlopun aikana, taiku mestarille passaa. pitääki kattoa se valamiiksi, jotta saa vain hivauttaa lavalle ja lähtiä viärä ketuuttamaan. Moottoris eioo kuulemma "poweria" niinku naiset asiaa luannehtii... Mitäse sitte tarkoottaa jää nähtäväksi. Jotta josko nyt menis ja viettääs sen totutun tovin etuterassilla ristikkoleheren paris.

yö meni

oikeen mukavasti ja pienten katkojen jäläkeen heräsin justiin ennen seittemää. Koululaasia jo rimmattihin lähtöhön ku menin teetä laittelamahan ja kääkyräki jo kovaa huuteli mun perähän. Jotta pitää se vissihin sitte hetkenpäästä ottaa tänne touhaamaan. Ja aamuhan on sitte jo valiennukki ja kukot kuittaallu jo hyvän aikaa. Apteekista ostin hyvän liman irroottajan, Tavipec on merkiltään ja kattoon jotta sitä saa siältäki apteekkitavarana. Pani tosiaan liman niin liikkeelle, jotta niistämään piti välillä nousta... Ja viäki pukkaa tulemahan oikeen vauhrilla. Röörien pitääs olla piakkoon auki, lisäksi ku on sellaanen erikooskuuriki päällä, oikeen tälläästä varte kuulemma kehitetty. Pari päivää sitä oon ny sitte syäny eli oon melekeen pualesvälis, jotta pitääs ruveta pikkuhiliaa puremahan. Nojaa, siinä terveyskatsaus. Tänään tosiaan sitte käynti sielä toissapäivän ehtoona kuolleen luona ja vissiin naiset menee sinne sitte apuun laittamaan ruakia ja muuta touhaamaan. Niinku täälä tapana on. Munkkien pitääs tänään(kin) tulla jotaki seremoniaa toimittamahan ja siihen meirän pitääs koittaa menomme osuttaa. Näin annoon itteni ymmärtää. Muuta ei sitte tällepäivää oo suunniteltu, tai eioo ainakaa mun tiatooni sellaasta tullu. Päivästä näyttää tulevan eilisen tapaan aikalailla lämmin ja se ei lupaa hyvää viikonlopulle. Sunnuntaina on meinaan sellaaset juhulat joita ei kuulemma voi jättää väliin. Ei siinä mitää, mutta kysees aamupäivän juhulat ja jos keli tälläänenki siälä tulee olemahan KUUMA! Ja mulla vesiviikko menos. Enny muutoonkaa oo niin kovaa hapinesta ottamaan kuppia heti kymmeneltä saatika syämään täysiä ruakia... kysees munkkijuhulat ja siitä erikooset jotta syärähän temppelillä, nyt sitte hokasinki jottei siälä sitte kuppia tariotakkaa...Siis lempijuamaani alkohoolia tarkootin. Ja jos sattuus olemahan vaikka katoksen alla tämä ruakaalu niin vois olla pareekki. Mutta sen näköö sitte. Kuulemma sevverran läheestä sukua, jotta paikalle mentävä ja varsinki meirän. Eileen taloon naiset erusti meitä yksis toisis juhulis jonne piti erustus olla. Sanoon, jotta mua yskittää niin lujaa, etten kuykene sinne lähtöhön... Ja olihan mulla askarestaki ku Jouni kävi kassakaapin seinään kiinnittämäs. Kaappi tuli niin lujasti kiinni, ettei aiva pikkuvaivalla siitä kenenkää mukaan lähäre ja jos sattuu niin Jouni ottaa hitsivehkeensä ja hitsaa mutterien päät kiinni niin on melekeen maharotoon sitä siitä seinästä irti saara. Eikä sen pualeen, ei siälä oo mitää muutaku paperia joista eioo kellekkää mitää iloa. Rahoja sinne eioo laitella... Korkeintaan sohojolaan lähties laitan sinne paremmat tyäkaluni ja vaikka television kaukosäätimen, etteivät sitä täälä silläaikaa riko. Viime vuonna piti kassakaappi ottaa väkisin auki ku kaukaa viisas vaimoni oli säilöny sinne ne avauskoodit... Ja ei ollu heleppo homma sitä aukaasta väkisinkää. Mutta auki se saatiin ja sitte sanoon jotta haetaan uus. Jari neuvotteli meille valamiiksi hinnan ja sitte haettiin kaappi ja vasta nyt son kunnolla kiinnitetty. Viime reissulla tämä makuuhuaneen kalustus jäi vaiheeseen ja oliki suunniteltu jotta kaappi kiinnitetähän vaatekaapin seinään sitteku sellaanen siihen tuloo. Ja nysson siinä ja kaappi kiinni! Ja vöhöriäänen tee maistuu erelleen nekä eileen keiptäny kaffia ollenkaa enkä taira keittää tänäänkää, ku ei kerran sen kummemmin siihen oo miälihalua. Nyt toinen kupillinen tuos termosmukis ja sitte toinen kannullinen hautumas juatavaksi viilennettynä. Ei kylymänä, ku kurkku ei oikeen kylymästä tykkää. Mitäs muuta? Ei täälä maalla mitää merkittävää oo tapahtunu, enkä oo saanu muutakaa korviini. Ainakaa sellaasta johonka vois tai viittis jollakilailla tarttua. Jotta tairan ruveta kuuntelemahan Nostalkian aamumusiikkia ja ottaa vaikka pienenpienen levon. Hyvä idea.

torstai 24. tammikuuta 2019

nuan vain

asentuu kassakaappi vaatekaapin takaseinään. Ja tuliki sellaasilla pulteilla, ettei tuota vähällä vaivalla tuosta matkaan tempaasta. Täkkipultit läpi seinän ja sitte vielä hitsillä varmistus, ettei aiva heti suunnitellakaa paikan vaihtoa. Jounihan homman teki, sillon vehkeet ja osaaminen. Samalla koriaantuu tuos isos olohuonees buddhahyllyn paikka, oli laitettu liika korkialle ja kukaa paikallisista ei sinne millääkeinoa ylety. Nyt uures asennos homma onnistuu tualilta käsin helepostikki. Ei ollukkaa tänään sen vasta kualleen kotona käynnin päivä, kuulemma mennään huomenna. Ei mua olisi oikiasti huvittanukkaa sinne lähtiä, vaikka sieltä olis saanu kuvattua mielenkiintoosta vireota. Mutta saa sen kuvattua huomennaki. Jotta johan täson aherrettuki, saa pian ruveta orottamahan jotta mitä naiset on keittiös teheny riisin kylykehen. Kalaa näytti ainaki olevat siinä hollilla. Ja miksei seki maistu, kunhan on jotaki muutaki... Näistä kaloosta tosiaan osa on kalastettu aika epäällyttävistä vesistä, eikä nuo torin kalakkaa aina vakuuta tuoreurellaan vaikka siinä muka vielä sätkiväkki. Kasvatettua kalaa täälä enimmäkseen myyrään, merikalat olis vissiin merkittävästi kalliimpia. Pitääski joskus ottaa ja hakia norialaasta lohta ja tekaasta oikeen kunnon lohisoppa! Perunoota, porkkanaa ja sipulia. Ja nyrkillinen voita ja täysmaitoa! Onsitte hyvää. Kerran oon Taistolla sellaasta soppaa saanu ja oli sualaki kohorillaan niin sitä ilolla pisteli tuulensuajahan. Rupiaakohan mulla olemahan näläkä ku aiva ruaka mieles... Vissihinki. Olihan se vasta yhyrentoista kantturoos ku torilla eineellä oltihin ja nyt lähestytään jo pian viittä. Komiasti vielä aurinko paistaa ja päivä on ollu normaalin lämmin vaikka pikkuusen on tuullukki, jottei aiva tukalaksi oo olo päässy tulemahan. Jaa, loppukuusta alakaaki tulla naamatuttuja paikkakunnille, ensimmäänen jo loppukuusta ja sitte se keskeisen suamen sukeltaja saapuu huureille kans. Burmaan meinaa mennä sukeltelemaan ensiksi, mutta ens kuus olis vakaa tarkootus Pattijoella treffata, niinku tätä ensimmäästäki. Ja samalla treffatahan Tipin serkkuki miehineen. Asuvat Jompparin alapuolella ja siinä lähellä loistava tanskalaasravintola josta saa tosi hyviä länkkäriruakiaki. Ja lähellä loistava kalaruakapaikka, jotta nyt vois sitte olla triolla niitä isoja ostereita... Josko nyt olisivat niin tuareita, ettei tulisi tyhyjennystä... Noh, son tuurissaan. Jotta ei täs sen kummempaa, rariota kuuntelen ja samalla liikennettä tuos tiellä seuraalen. Toki vielä täältä kammarista. Mutta pian isolle terassille päivällistä orottamaan. Ristikkolehtiä on vielä ratkomatta, tai niin useita ristikoota vailla yhtäkää sanaa... Ovat niitä Punaasen Pelikaanin vaikeimpia ristikoota ja jokku tosiaan niin vaikeita, etten oo vuasienkaa aikana saanu muutamiin yhtäkää sanaa. Haastavaaki meinaa olla, mutten anna periksi. Jotta sinne sitte ja sinne hyvää keskipäivää.

korjaus

vainaja oli täyttäny vasta justiin 39. Ja näytti reilusti yli viiskymppiseltä. Ja illemmalla mennään sitte paikalle ku munkit tulee tekemään seremonioitaan. Jotta siitä sitte tuonnempana. Täs välis käytiin Samchukis apteekis ja pikkuusen ostoksilla, tälläkertaa kaksistaan! Oli vissiin peräti toinen vastaava kerta. Nyt Jouni tulos asennushommiin, kattotaan sitte mitä asentuu.

vainaja

kerkis justiin nelikymppiset pitää ennenku sairaus nujersi, olisin sanonu jotta vähintään viiskymppinen olis... Näistä on monta kertaa tosi vaikia sanoa ikää, miähistä varsinki. Tuo elämäntapa on se joka eniten vanhentaa ja etenki se LaoKhao jota täälä kovaa suasivat. Tipin vanhin veli kuoli tavallaan siihen, elimistö oli aiva finaalis ja tämä alkoholisti yritti jo ittekki päivänsä päättää kunnes luoja oli armelias ja otti pois. Toinen veli joka on se virkaheitto munkki käyttää erelleen aika reippaasti samaa juamaa ja joskus vain ilimestyy meillekki ja sammuu tuahon lattialle. Oon vain kattonu, jotta hengittää ja antanu olla siinä. Joskus oon siirtäny jos on aiva oven eteen sammahtanu... Joskus sammuu tuohon pihamökkiin ja sitei eres aina havaatte ku se saattaa tulla vaikka kävellen. Mutta aina on pikkupullo juomaa mukana ja ei vissiin palioa tartte ku annos on täysi ja saavuttaa sen olotilan mitä varmaan hakooki. Eli sammuu. Surkia tapaus tuoki, eikä oo ollenkaa ainoa tällä kylällä. Onneksi nämä töiskäyvät lankomiähet ei juurikaa tuota ainetta ainakaa käytä. Vanhemmalla on epilepsia ja senkää takia ei uskalla käyttää, muutama vuasi sitte sai kohtauksen ja ajoo mopolla ojahan ja meinas kualla. Siitä vissiin peliästyy. Mutta saattaa seki kotona ottaa, mutta enoo julukisesti nähäny sen ottavan vuasikausiin. Eikä oo ollu pöhönäs, jos tuota nyssitte oikeen osaa arvioorakkaa. Tästä vainajastakaa ei koskaa havaannu vaikka saattoo olla juanu jo pariki pullollista, muttaku se käyttö oli päivittäästä ja aina oli pienes pöhönäs ja ei välttämättä koskaa sen enempää ottanukkaa. Pitkin päivää vain ja tasaasesti, niinku tämä toinenki sankari joka täs aina huiteloo iliman paitaa. Son sellaanen yksinäänen joka autteloo erimoosis hommis, mutta aina sillon se pikkupullo tätä mainittua juamaa. Eikä sekää meillä tartte muutaku snapsilasin ja juoma on aina ittellä. Eikä sille kelepaakkaa mikää, ei vaikka tarioaas kuinka hyvää votkaa tai muuta. Nostaa vain omaa pulloaan ja kehuu kuinka hyvää sonkaa... Hyi olokoot. Nyt käymään Samchukis, sitte iltapäivällä Jouni tuloo asentamaan kassakaappia. Pistetään sellaanen kiinnitys, jottei pienellä vaivalla kenenkää mukahan lähäre... Jotta eteenpäin sanoo mummoki lumes.

suru-uutinen

tai ainaki surullinen tuli heti aamusta. Tätä ei kaiuttimet kuuluttanukkaa, ei ainakaa vielä. Yks mullekki tuttu menehtyy eileen illalla ja ilimeesesti syäpä vei kaverin kohtuullisen nopiaaki. Kaveri oli sellaanen lapsetoon invalidi, toinen käsi oli halavaantunu vissihin jo lapsesta lähtien. Mutta tämä invalidisoituminen ei estäny miestä tekemästä jonkivverran töitäki, vaikka paikallinen LaoKhaoki maistuu aikalailla hyvin. Useen tuli meiränki terassille ja koskaa ei tarvinnu muutaku snapsilasin nauttiakseen juamaansa siitä. Toki ruakia pikkuusen saattoo syärä, mutta mulla jäi kaverista sellaanen mukava muisto. Iloonen ja nauravaanen kaveri ja sellaasena sen meinaan pitääkki. Sen muiston. Jotta vissiin ehtoolla alakaa sitte maahanpaniaasten valamistelu. Ei tiätenkää maahanpaniaasten, mutta siihen viittaavan kumminki. Kaikkihan täälä poltetahan. Sen taloo eioo tästä kaukana ja vasta vuasi sitte siälä pihas pirettihinki jonki taloon valamistumisjuhulat. Ei hänen, mutta hänellä oli siinä isoo piha joka oli ympätty täyteen pöytiä ja esiintymislavaa. Jotta sellaasta heti aamusta. Kattoonki, jotta mihinkä Pau tälläytyy, mutta vissihin menevät ensikäynnille ja kartoottamahan juhulien kuvioota. Apuhunhan tiätysti menevät sinne kaikkityynni. Son täälä tapana, jotta aina naapuria tai tuttua autetahan ja palakkaa ei kysellä. Nämä kualemiseen liittyvät juhulat kestää sen kolomisen päivää jonka päätteeksi on sitte tuhkaus, jotta täs on sitte loppuviikko sitä rataa... Ja mulla vesiviikko jatkuu. Jätän kumminki tämän ensikäynnin välihin, meen vaikka sitte ku munkit tuloo tekemään sen viimmeesen voitelun. Vainajahan jää kotio näiksi päiviksi ja siihen tarkootuksehen on sellaanen arkku joka viilennetähän, laillansa niinku arkku jonka sisälle vainaja laitetahan omas arkus joka sitte potetahan. Ja seremoniat täälä eioo ollenkaa niin pitkiä ja tympeitä, illalla sitte valavojaasis saattaa väki istua ja pelata korttia. Kerran mäki olin sellaases tilaisuures ja istuun siinä lattialla jonka sivulla vainaja oli sulietus arkus ja väki istuu siinä aikalailla eres korttia pelaten. Mulle tuotihin sitte siihen olutta ja taisin pariki pulloa imaasta siinä touhua kattelles. Suitsukkeet paloo ja oli aika palio kukkalaitteitaki. Tai paremminki sellaasia pikkuusia kimppuja. Mutta tuosta sitte paremmin tuonnempana. Yskiä ei juurikaa tarttenu yän aikana, muutaman kerran heräsin aiva muista syistä, mutta jatkoon unosia melekeen seittemään asti. Jotta tääloli väki melekeen jo hereellä ku menin teetä laittamahan ja valamistuu se puuroki siinä samalla. Ku sen veten saa siitä automaatista heti niin teen sai nopiaa hautumaan. Sitä nyssitte pari mukillista ja puuroki on jo vetäästy, jotten tartte keittiön palaveluksia tänä aamuna yhtää... Maitoa on vielä huomiseksi ja sitte tuumasinki siirtyväni vesipuuroon taas. Menöö se niinki ja eioo yhtää rasvaasta sitte ku panoo vain voinapin. Enhän mä suameskaa juuri koskaa maitoon puuroa tee, enkä muutoonkaa maitoa käytä. Ainoastaan jos/kun saa uunituaretta nisua saatan alsillisen kylymää rasvatoonta maitoa juara tai sitte ku on vispipuuroa tariolla niin sen kans menöö kans tilikkanen. Jotta jätetähän maitoki pois. Jaa, naisten tällääntymises oliki kyse toisista juhulista johonka menevät laillansa näyttäytymähän. Kysees naapurin sukulaasten munkkijuhulat ja merkillistä jotta pitävät aamujuhulat. menevät kuulemma vain viemään rahakuaren ja tulevat sitte pikaasesti pois. Paikalla ruakaaluki, mutta kukany aamupäivällä täyren ruaan juamien kans kiskoo. Emmä ainakaa ja ku päivästä tulos aika lämminki niin en mee tuonne paahtumahan ja limpparia juamahan. Eikä muaoo koskaa nämä aamupäivän juhulat kiahtonu, on niin kuuma ja tukala ollakki ja tosiaan eioo näläkäkää vaikka kuinka olis jättäny aamupalan syämättä. Naimisiinmenojuhulia pitävät useen aamulla ja illalla, jotta saavat juhuliat jaettua ja näin enemmän tuottoa juhulista. Kerran olin Tipin serkun aamupäiväjuhulis ja soli melekeen se viimmeenenki kerta. Kello ei tosiaan vielä kahareksaakaa ja taloos täys tohina päällä, muttei mua haittaa juurikaa. En mee ollenkaa terassille nakuttelemahan ja omalla en viitti nakutella ollenkaa ku eioo sitä pöytää tullu vielä hankittua. Jotta sitte päivä jatkuu. Kattotahan jotta kuinka.

keskiviikko 23. tammikuuta 2019

https://www.facebook.com/hanjaa

facepuukista näkee parhaite kuvatut live-vireot. Pistäkää vain kaveripyyntö, hyväksyn kaikki!

vesiviikko

hyväs vauhris ja olo senku kohenoo... No, yskä hiukka vaivaa, mutta hakaasin siihen hyvät tropit tänään Samchukin vanhan torin apoteekista josta löytyy aina vaivaan ku vaivaan apu. Mutta tuo vesiviikko sinällään on hyvä juttu, saattaa olla jotta meneeki yli viikon jos niikseen tuloo. Olo tosiaan kohenoo päivä päivältä, ajatuski jotenki kirkkaampi jos sitäny koskaa sellaaseksi pääsöö kehumaan. Ja enhän oo sentään kippoa oikeen urakalla vetänykkää, mutta kumminki vaikutus aina tällä on. Tänään sitte sain aikaaseksi hakia kunnon teenhaudustuskannun ja sitte Tescosta paikallista aiva loistavaa vihiriää teetä. Nyt alakoo elimistöstä kuanat poistua oikeen urakalla, siksitoiseksi tuo mainittu tee on sairaan hyvääki. Varsinki ku siihen lorauttaa ihan pikkuusen hunajaa joka seki tiätysti paikallista tuatantoa. Johan maistuu, paremmalta ku kaffi, täytyy myäntää. Aamulla rupianki tekemään vain kannullisen teetä ja kaffia sitte myähemmin jos sattuu mieli tekemähän. Aika hyvä on Tescon valikooma teenki pualesta, löytyy paikallisten lisäksi kiinalaasta, jaappanilaasta ja jopa intialaastaki. Ja uskoosin kaikkien olevan aiva hyviä. Lisäksi vielä joitaki pussiteemerkkiä, mutten niitä pirä eres teenä. Niis käytetään yleensä sitä halavinta mustaa teetä, esim. Liptonis on justihin sitä. Ja ei tuala tainnu muita pussiteemerkkiä ollakkaa. Ja son merkillinen täälä, jotta monestakaa ravintolasta et saa kunnon teetä vaan aina yrittävät pussiteetä sulle kiikuttaa. Monta kertaa oon aamulla kysyny teetä ja käskeny viärä pussiteet pois kiusaamasta jos ei kunnon teetä kerran oo. En sitte tiärä, jotta onko nuas nykyään lisääntyneis kaffiloos sitte kunnon haurutettua teetä vai teköökö ne siäläki sen vain joistaki liuoksista tai sitte yrittävät tariota pussiteetä. En juurikaa näis kaffipaikoos ruukaa käymään, joskus jossaki oon käyny Starbucksis mutta kaffi ylihinnooteltua ja ei silti kovin hääppöstä. kaikki kaffit jotaki erikoosjuttua, ei kunnon sufeeta juuri mihinää. Americano on vissihin lähinnä suaratinkaffia, mutta sitäkää ei eres joka paikas saa. Nojaa, paree ku keittelöö itte kaffinsa ja hauruttaa teensäkki. Saa ainaki hyvää, korvikkeisiin en mielelläni rupia. Paitti hätätilas... Pattayalla ja Jompparillaki saa mones paikas oikiaa suamikaffia ja silloon ei hintaa kattota tai kysellä. Justiin kattelin Majatalon ruakailimootuksia ja aiva vesi tuli kiälelle... Samoon Helmi-ravintola Jomptienilla tarioaa aiva uskomattoman hyviä eineitä. Viime reissulla söin ehkä elämäni parhaan lihamurekkeen muusilla, oli oikeen maistuva kermasoosi ja annos sen kokoonen jottei taatusti jää kellekkää näläkä. Aina joskus käyn nois suamipaikoos herkuttelemas, kerran tai pari reissun aikana. Muuten mulle kelepaa tämä paikallinen ruakavalikooma aiva lositavasti. Kattotaan mitä tänään on tariolla, Tescosta lähti mukaan possua, jauhelihaa ja kanaa... jotaki hyvää niistä pöytään piakkoon ilimestyy. Kello jo kumminki puali viis ja aika mennä terassille vaikka tuata päivällistä orottelemaan ja kylän menoa tarkkaalemahan. Rario soittaa hyvää musiikkia niin mikäs täs on olles. Hyvää päivänjatkoa sinne kaikille ja kaikkialle.

DanChang

käyty ja syäty Joyn taivaallisen hyviä ruakia, Jariki sai vihiroon takkasin sen astian johona kinkun sain... Jarilla lisäksi syntymäpäivä, josta sain vaimoltaan tiaron. Jari tuli paikalle ja totes asian näin olevan, tosin pienen tuumaalun jäläkeen. Jari meni pienen rupattelutuakion jäläkeen omiin hommiinsa ja me ajeltiin Samchukiin apteekkiin, paikallinen ku oli jostaki syystä kiinni. Nyt tuli sitte sellaaset tropit, jotta pitääs yskä kaikota. Vaikka se jo pikkuusen kaikkoski tuon seiskasta löytyneen yskänlääkkeen jäläkeen. Ja nyt kupis oivallista vihiriää teetä kaikkien sääntöjen mukaan haurutettuna. Termosmukillinen tuli samalla ja toinen setti hautumas, se tulee sitte kylymänä nautittavaksi. Sopii hyvin vesiviikon teemaan, tee puhuristaa elimistöä sopivasti kaikenmaailman roskista ja joutavista. Voi olla, jotta pikkuusen juaksuttaa kusella, muttei sekää haittaa jos kuanaa poistuu. Oikiasti hyvää tämä tee, pikkuusen lorautin hunajaa sekaan ja on oikeen hyvää tuolle pikkuusen karhialle kurkulle. Siälä vanhalla torilla on hyvä apteekki, vaikka nuari mies oliki pois, löytyy oikiat lääkkeet ku oli vaimo mukana tulukkaamas. Tämä ilimeesesti omistajan poika puhuu auttavasti lontoota ja tietää tosi palio lääkkeistä muutaki. Esim. viime kerralla mulla loppuu verenpainelääkkeet ja menin vain sen askin kans paikalle ja sitte kattottiin vain vaikuttava aine ja löyrettiin vastaava tuote. Jotta kaikkia löytyy, esim. Diapamia vastaavat lääkkeet irtomyynnis ja siitä vain sellaaselle metalliallustalle josta sitte lasketaan asiakkaan toivoma määrä ja hurautetaan pussiin. Enoo kysyny hintaa, ku en moisia tartte. Lisää teetä! Suomeshan mulla oli monta vuotta tapana juara aina ensiksi kupillinen vihiriää teetä ja vasta sitte myähemmin kaffia. Soli oikeen hyvä tapa, mutten ymmärrä jotta kuinka siitä jotenki sittemmin eksyyn. Koitetahan palata siien niin täälä ku sitte siälä sohojolaski. Kylymänäki tuo tee menöö oikeen hyvin, täälä sitä myyrään erikseen pullotettunaki ja saa sitä joistaki aasialaastyyppistä kaupoosta siältäki. Mutta näin nyt tänään. Tänään ei sitte juuri muuta, eikä tarttekkaa. Josko nyssitte pikkuunen päivälepo. Jaa, mutta ne lakkavehkeet unohtuu... Kattotaan sitä sitte huamenna.

hanjaa

hetkeksi

kerkiää tulla terassille nakuttelemahan ennenku aurinko nousoo häirittevähän asemahan. Täälä opetetahan kääkyrää olemahan eros äiteestänsä, ovat kaikenaikaa olleet yhyres ja nyt on tullu aika jotta poijan äiteen pitää päästä välillä oikeisiin töihinki tai sitte saara vain sitä kuuluusaa omaa aikaa. Peu hoitaa poikansa esimerkillisen hyvin ja siinei oo kahta sanaa. Poika on aina puhuras ja puhtahis vaattehis, varsinki ny kun niitä sopivia vaatteita tuli täys matkalaukullinen... Mutta tämon tätä meirän arkia tälläänen. Eileen aamulla heräsin melekoosehen yskähän joka vaivas sitte koko päivän. Helepotusta sain seiskalta ku palattiin tuolta temppelimarkkinoolta. Yllättävän tehokas yrttipohojaanen yskänlääke auttoo ja sain nukuttua oikeen kunnon unet. Yllätyksekseni heräsin vasta pikkuusen ennen seittemää, olin toki siinä johonkiaikahan pikkuusen hereellä, niinku melekeen jokaanen yö. Mutta nyt ei juurikaa yskitä. Sitä vain ihimettelen, jotta mistä moisen sain? No, jostaki se tuli ja johonki se sitte aikanaan häipyyki. Kääkyrä on vain kovaa kiinnostunu mun hommista, jotta pyrkii koko aijan jaolle... Siitä tulooki kovaa nopsajalakaanen kaveri kun jalaat saa allensa. Nyt tuas mennä jyryytti sellaasen muavijakkaran avulla, sanoonki jotton hyvää reeniä kävelyä varte. Koska tahansa ottaa ja kävelöö, sitte mennäänki ja lujaa... Sanoon, jotta pitää vissihin hakia sille jonkusorttinen kypärä ku kumminki kaatuuloo kävelemähän ruvetes. Varsinki sitteku rupiaa juaksemahan ja sen tekööki sitte aika pian. Mutta mukava son kattella poijan kehitystä ja kasvua, koko taloushan täs kasvatukses on apuna ja tukena. Sanoonki, jotta Peu on varsin onnekas ku sillon perhe apuna ja tukena. Sitei kaikilla nuarilla oo joilla lapsi on. Täälä eioo tavatoonta, jotta ensimmäänen lapsi saarahan jo alle viirentoistaki. Ja kukas niistä hualen pitää? Yleensä joko vanhemmat tai usiammin isovanhemmat ja lapsosen äiti saattaa mennä töihin vaikka jonnekki turistialueen paarikujille... Eioo niin normaalia täälä ku esim. Isanis josta tulee valtaosa paarilikoosta esim. Pattayalle ja vaikkapa Phukettiinki. Isanista tuloo muutoonki tyäntekijöötä, mariojaki lähtevät poimimahan skandinaaviaan. Suomeski suurin osa on Isanista, mutta ovat keski-ikääsiä miehiä ja kovaan työhön tottuneita. Teollisuushan son kans joka täälä siirtoväkiä tyällistää, ei tuo turismi kumminkaa näyttele kovin suurta osaa bkt:n kannaltakaa. Olisko kymmensien rosenttia, ainaki suunnilleen. Maatalous ja teollisuus son joka tätä valtakuntaa pyärittää. Kattokaapa vain kauppojen tonnikaloja, havaattetta monen olevan täältä kotoosin. Jotta kalastuski on aika merkittävä tälle kansakunnalle. Riisiä tuatetaan ja viärähän ja onki yks merkittävin riisin lähäre. Ja viärähän täältä palio muitaki maataloustuatteita, mutta taitaa tua riisi olla se merkittävin. Isoja sokeritehtaita on tälläki alueella ajtiätysti sitä sokeriruakoa tuatetaan aika monellaki tilalla. Samoon sen ku riisinki kohoralla kulloonenki hinta riippuu laarusta ja sen kosteuresta. Ensiksi kaikki mitatahan ja sitte ilimenöö kulloonenki hinta ja vilieliä saa sitte mitä viivan alle jää. Palio ei sinne pääse jäämään jos oot tehtaasta luatolla ottanu siemenet ja tarvittavat lannotteet ja muut lisäaineet. Ja tyätähän se kaikki vilielys teettää, mikää ei tapahru vaivatta vaikka kuinka oliski koneellistettu. Jotta eisoo kovin tuattoosa ammatti tua maanvilielyskää täskää maas. Kovaa tyätä ja melekeen kaikenaikaa. Veikkaan näitten lankomiästen pääsevän verrattaen helepommalla ku tyäskentelevät kuus päivää viikos ja sen kahareksisen tuntia päiväs. Ja sitte son siinä. Jonsei ota lisähommia joltaki vilieliältä, niinku ruukaavat ottaa. Ovat vissihin kovia poikia tekemään, ku kysyntää tuntuu olevan. Vaikka tämä nuaree joskus valittaaki olevansa väsyny työpäivän päälle niin pian se jo mennä huruuttaa jonnekki jotaki laittelemahan. Raha on otettava kiinni silloon ku son liikkeellä, niin se vain on tääläki. Jaa, mun pitääs lähtiä maalikauppahan hakemahan hiontatarvikkeita ja lakkaa. Meinaan nämä terassilla olevat puukalusteet fiksata aikani kuluksi. Neliä tualia, soffa ja pikkuunen pöytä. Ei siinä montaa päivää mee ku otan ja pikkuusen hion ja sitte lakkaan pariin kertaan. Kaks tualia kerrallaan ja sitte soffa ja pöytä erikseen, näin moon tyäjäriestyksen suunnitellu. Ja son sitte melekeen pualiksi tehtyki jo, eikö ookki? Nyt alkaa aurinko olla siinä asemas, jotta hiki valuu kylykiä pitkin ja näytöstä ei näe juuri mitää. Jotta sitte läppäri sisälle ja tilalle vaikka ristikkolehti... Pian sitte sinne maalikauppaan.

unohtuu

äskeesestä kiriootuksesta se jota eniten tuala temppelimarkkinoolla tuumasin. Jotta roskiksia ei näkyny mihinää ja väylät oli roskia täynnä, mutta yhtäkää roskista en nähäny koko kierroksen aikana. Mullekki kertyneet muavipussit ja juoma-astiat jätin vain kylymästi jonku myyntipaikan viereen ikäänku vahingos. Ajatelkaa mikä roskamäärä siälon aamulla! Ja takaasintulles kattelin tuos Samchukin Tescon lähellä olevaa aluetta, oli kans ollu normaalit tiistaimarkkinat ja isoo alue aiva roskis. On kuulemma porukka joka sitte aamulla sen siivoaa. Mutta palio säästääs ku panis selekiästi merkittyjä roskiksia joihin vois ne kertyneet roskansa purottaa. Temppelialueella uskoosin asian toimivan paremmin ku muualla. Mutta vissihin sitte tyällistävät aina seuraavana päivänä liuran ihimisiä ku niitä roskiksia eioo. Jotta soli se asia jota eniten eileen tuumasin.

DonChedi

ja temppelimarkkinat tuli katteltua ja käveltyäki. Väkiä oli aika hyvin paikalla arkipäivästä hualimatta, mutta auto saatiin kumminki tutulle paikalle, aika liki yhtä pääporttia. Alue tosiaan valtava ja kaikki myyntipaikat täynnä, osa temppelialueen ulukopualellaki. Eikä me yritettykää kaikkia paikkoja kattella, kunhan pikkuusen katteltiin ja käytiin siinä keskusaukiolla ihimettelemäs. meitä oli senverran vähä, jotta oli heleppo pitää porukka kasas ja ku ei ollu koululaasia ollenkaa mukana niin seki siinä asias pikkuusen helepotti. No, itte en ostanu mitää muutaku yhyren kanakepapin... ja vissihin muutaman rillatun kananmaksatikun. Jottei päässy tulemaan kalliiksikaa, sitä haluamaani aloeveraa ei sitte kumminkaa löytyny. Ei siälä montaa kemikaalion tyyppistä myyntipaikkaa ollukkaa, ne myi vain hajuvesiä. Jotta se siitä sitte. Markkinakierros päättyy parkkipaikan kupees oelvas ravintolas nautittuun nuurelisoppaan. Ja sitte ajeltiinki jo takaasin kotioppäin. Kotona oltiin jo yhyreksän kantturoos, jottei se viäny ku kolomisen tuntia matkoineen. Saishan tuala kulutettua aikaa vaikka kuinka, mutta mitä sieltä hakis? Alue on iso, mutta myytävät tavarat kutakuinki samoja niin ruaan ku muittenki suhteen. Meinattiin kyllä, jotta sunnuntaina vois mennä uusiksi jos sieltä sitte vaikka löytyys ne käsiveskat halukkaille. No, kattotahan sitä sitte lähempänä. Nyt kaffia ja sitte pian puueoa.

tiistai 22. tammikuuta 2019

Bablo - Suotuisat kuut

päivän

ree-vitamiinit otettu ja suihkussakin käyty. Nyt illan hankintalistalle Aloevera-geeli jota voi käyttää parranajon jäläkeen ja se voi jopa tuolta temppelimarkkinoolta löytyäkki. Pitääs siälä olla niin monta myyntipaikkaa kemikaaleillekki, jotta luulen löytyvän. Mutta nähtäväksi jää. Illansuus olis tarkootus lähtiä ja kuskiksi saa ruveta laiskempi lankomies, oli sitte vaikka kuinka väsyny tyäpäivänsä jäläkeen. Koululaaset haluaa ilimammuuta sinne ja veikkaan lavallekki tulevan väkiä, ainaki ennen on ollu näin. Mutta nyt kun suvun välit on vähä herkäs mallis, niin voipi olla ettei montaa lavalle kiipiä. Eioo silläkää juuri väliä. Parempi liikkuakki ku eioo liikaa väkiä ja ei tartte juuri ketää orotella saatika vahtia. Hyväku nuatten likkojen perään koitan kattella, jotta pysyvät mukana ja eivät eksy sellaasille teille josta eioo paluuta. Tuollaanenki skenaario eioo ollenkaa maharotoon täälä, nuaria likkoja on syytä vahtia väkijoukoos. Ja tuala oikiasti on sitte väkiä, ei ehkä nyt arkena niinkää, mutta ollaan joskus oltu löörtaakkiehtoona ja silloon saaki olla tarkkana ettei eksy omasta porukasta. Oonki aina käskeny panna pikkuusen kirkkaampaa väriä päälle, jotta erotan paremmin ja ittellekki paan jonku kirkkaamman pairan. En kumminkaa punaasta enkä keltaasat, niillä tunnustetaan poliittista kantaa. Ja siihen mulla eioo varaa täs valtakunnas, eikä mulla täälä mitää poliittista kantaa ookkaa. Haluaasin vain, jotta elääsivät rauhas iliman niitä joutavia ja kualemiaki vaatineita mellakoita ja muita vastaavia. Aamulypsy puhuu aamukaffien ryystämisestä ja puurojen lappamisesta ja mulla täälä pikkuusen ajatuksena jonkimmoosen lounaan nauttiminen... Jotaki vois olla hyvä einehtiä, illalla kumminki syärään markkinoolla joko nuurelipaikas tai sitte otan vain tikkuruakaa eri paikoosta. Viimeksi muistaakseni söin jonkimmoosen kepapinki johonaki ja ei sekää huonoa ollu. Joku hampurilaasta muistuttavaki tais tulla vetäästyä. Jotta son varmaan ehtoolla sitte enemmänki tuota nk. roskaruakaa tai sitä kovaa vastaavaa. Nuudelikki menee joskus oikeen hyvin, mutta ehtoolla mielellään jotaki muuta. Lounaaksi monesti nuurelia tuleeki otettua ja silloon son jotenki passelimpaa, mutta ehtoolla yleensä haluan ns. kunnon ruakaa ja sehän tarkoottaa yleensä kanaa, possua ja kasviksia riisin kera. Riisiä syön melekeen päivittäin, joskus jopa kakski kertaa, mutta määrä on merkittävästi paikallisia pienempi. Tipi syää varmaan ainaki tuplasti enemmän riisiä joka päivä ja saattaa syärä montaki kertaa. Mä yleensä aamupalan lisäksi vain pari kertaa. Joskus näillä markkinoolla menee sitte siihen tikkuruakaan, mutta ei nekää huonoja oo. Eherotoon suasikkini on rillattu broilerin/kanan maksa ja son oikiasti hyvää. Lisäksi maistuu toki hyvin rillattu kana ja possuki vaikka sormiriisin kera. Sormiriisi on erilaasta riisiä ja se on heleposti sormin syätävis ja tosi hyvää. Samoon sormin syärään sellaanen toisemmoonen nuureli joka on melekeen niinku ohkaasta spakettia. Nämä tikkuruakapaikat on halapoja ja kaikki ruaat hyvin rillattuja ja siten turvallisiaki syätäväksi. Yleensä paikoos muutama muavituoli ja pöytä, jotta saa syärä istuallaan ja monesti samasta paikasta saa juamaaki. Ainaki limukoota ja vettä. Lisäksi markkinoolla isompia ruakapaikkoja joissa istutaan oikeen kunnon pöyris, mutta tarioolu monta kertaa hirasta ja ruaka ei yhtää sen kummempaa. Lisäksi on niitä matalien pöytien paikkoja, mutta niihin en oikeen taharo taittua. Pitää olla kunnon pöytä ja mailuusti kestävä tualiki. Eioo aiva tavatontakaa, jotta muavituali kaatuu alta ja kuulemma joissaki tuoliis on 80 kiloa maksimi... ei aiva mulle piisaa. Vahavemmis kuulemma sata kiloa ja se nippanappa mulle piisaa, mutta istuttava sillälailla varovaasesti kumminki eikä passaa kovaa rentua kenata. Jotta monemmoosta einettä on ehtoolla tariolla, mutta ajattelin kumminki jotton paree jotaki näin päiväsiakaan syäräkki, jottei mee sinne liika näläkääsenä ja sitte sorru siihen jatkuvaan naposteluun. Sekää eioo oikeen hyvä, jos ei syä kunnon ruakaa kertaakaa. Täs kerran meni yks päivä, jotta söin vasta illalla kunnon ruaan ja sekää ei ollu oikeen viisasta. Länkkäriruakaa tualta on aikalailla turha kattella, jos ei sellaaseksi laske niitä maharollisia kepappia tai hampurilaasia muistuttavia. Ranskalaasia perunootaki myyrähän mones paikas, mutta ovat etukäteen pasitettuja ja eivät näin maistu miltää. Mutta kakarat niistä tykkää. Minä en. Ebkä täälä muutoonkaa juuri perunoota syä. Reissus tuloo joskus käytyä pihivit vetääsemäs ja silloon saattaa mennä perunakki ja samoon joskus tuloo otettua päivällä joku hampurilaanen ja siinä saattaa olla pikkuusen perunaaki, mutta siinä ne kerrat melekeen onki. Perunoota eioo koskaa keitetty meirän taloures, Jouni on joskus teheny valakosipuliperunoota, sillä kuon sellaanen pikkuunen uuni johona se onnistuu. Pikkuusen harkittin sellaasen uunin hankkimista, mutta sitte luavuun ajatuksesta, tulis vain liikaa syätyä sellaasta joka ei oikeen passaa. Riisi maistuuki paremmalta ja sitä ei tuu syätyä liikaa. Varsinki ku naiset on oppinu, etten sitä syä samallalailla ku he. Turha laittaa liikaa ku en syä kumminkaa määrääni enempää ja sitä koiraakaa meillä eioo. Jaa, kello ylittäny pualenpäivän, muttei vaikuta kuinkaa näin vesiviikkoa vietelles. Mitäs muuta? Ei vissiin kummempaa, rupian kuuntelemahan tuota aamulypsyä oikeen kunnolla.

eileen kuulin

rariosta (SuomiPop) jotta Helsinkis oli yliopistos julukaastu tutkimus jonka mukaan yletöön veren (lue veden) juaminen eioo niin merkittävän tärkiää ku mitä on kuviteltu. Jotta juara pitää kulutuksen mukaan, mutta ei tolokuttomasti. Moon tuata tääläki nourattanu ja juanu vain ku on ollu jano, eioo ollu mitää onkelmaa minkää suhteen. Ja sopivasti vettä ja mehua niin hyvin menöö. Vanhuksillahan son se onkelma, jottei tunnu janoa olevan koskaa, jotta silloon pitää pistää sitte tinki joka pitää päiväs juara. Kaffia siihen ei euarastaan kannata laskia, seku on nestettä poistavaki ja aina pitääs juara sama määrä vettä ku kaffia. Tämän tutkimuksen oli julukaassu joku kovaa viisas mies, enny muista nimiä mutta oikiasti asioosta perillä oleva. Jotta ei mulla ny muuta, meen takaasin terassille ottamahan sitä REE-vitamiinia. Täälä ei oikeen kykene siihen 20+20+20-systeemiin, mutta sovelletahan sitä kumminki. Jotta se täältä tähän kertahan.

aamupala

oli taas maulaan, tuoreita oli kananmunat, tästä aika läheltä saatuja ja torellista lähiruakaa. Muut tarvikkeet oliki sitte Tescosta, pekoni ja nakit... Mutta maistuu taas kohtuullisen tauon jäläkeen oikeenki hyvältä. Toki tarttoo AURAn sinappia nakkien kans. Tuo isoo tuupi alakaa olemahan loppupualella, jotta pitää vissihin seuraavan kerran varata toinenki reissuun. Kinkun kans meni sinappia, mutta soli Jarin antamaa lahajaa, hänen ittensä tekemää. Joka oli kyllä tosi hyvää, ja osootti taas sen jotta oikia ammattimiäs osaa teherä mitä haluaa. Toiset teköö mitä osaa. Sama kaveri kävi tekaasemas vähääset sähkötyäkki. Jarilla on tuas aika lähellä sellaanen harrastusverstaa, koriaaloo aikansa kuluksi omia ja muitten mopoja ja muita liikkuvia vehkeitä. Oikeita töitähän täälä ei saa iliman lupaa teherä, kaveriapua toki saa antaa. Jarilla viimesenpäälle vehkeet ja kaikki metallihommat onnistuu hitsauksesta alakaen. Kysytty mies, mutta joka paikkaan ei voi mennä ettei saa jotaki kontrollia kimppuunsa. Tämä IMMIGRATIO-Poliisi saattaa olla joskus jonku ilimoottamana oven takana kattomas, jotta teekkö töitä iliman lupaa... Kateus eioo tästäkää valtakunnasta osoottanu minkäämoista vähenemisen merkkiä. Yhtä kateellisia tääläki ovat, jos eivät vielä akteellsimpiaki. Vähästäki voi karehtia, vaikkei se ketää eikä mitää hyäryyttääsikkää eikä siitä kukaa ainakaa mitää hyvää saisi. Ja ainahan meikäläästen täälä oleminen aiheuttaa turhaaki kalapaliikkia, kuvitellahan jotta meillä muka oli skovaa palioki rahaa. Mun kohoralla oon ainaki teheny seleväksi, jottei sitä rahaa oo yhtää ylimääräästä ja vaikka oliski en sitä levittelisi yhtää mihinkää. Jotta siiton kenenkää turha kateutta kantaa, paree vain antaa olla ja vaikka vihellellä seki aika... Tällä kylällä on ainaki 80% Tipin sukulaasia, molemmat vanhemmat ku oli täältä kotoosin ja varsin isoosta perheistä. Jotta serkkua ja pikkuserkku apiisaa, lisäksi viälon tätiä ja setiäki aiva piisalle asti. Jotta sillälailla täälon heleppo olla, kaikki tietää mitä me teherähän ja ettei meillä sitä mammonaa maharottomasti oo. Viime reissulla sitä siunaalivat ku laajennettihin tupaa, jotta millä rahoolla... Vastasin, jotta kaikki säästöt tuli käytettyä aj ei aiva piisannukkaa, mutta ittelle rakennettihin ja vain ja ainoastaan omaan käyttöön tuli nämä tilat. niis eioo mitää yhteestä, niitei kukaa muu ku me käytä. Ei ollu tunkua kattomas tiloja, juhulia ku ei piretty minkäämoosia. Sitäki kuulemma joku oli kysyny, mutta vastaus oli ettei aihetta juhuliin, mutta lahajoja toki saa tuara jos niin kovaa haluaa jotaki nataa. Ja täälähän lahaja tarkoottaa kiriekuarta johona sopiva summa rahhoo... No, ei tullu yhtäkää lahajusta, muttei ollu aihettakaa moiseen ku niitä juhulia ei piretty. Tai pirettihin, mutta tosi suppialle väelle. Aiva vain lähimmät oli niin juhulis jos niitä eres sellaasiksi voi sanoa. Pilivet kummasti kaikonnu ja aurinko nousemas asentoos joka melekeen pakottaa siirtymään sisätiloohin ku ei näytöltä taharo juuri mitää saara selevää. Kiriootusvirheitten määrä lisääntyy merkittävästi, mutta tuskin tuokaa haitannoo. Jotta tästä sitte sulattelemahan tuota loistavaa aamupalaa. Kattokaa facepuuksita uusin livekuvaus.

taas

sama juttu, siirryyn makkarista tähän etuterassille toimivasta yhteyrestä niin heti ensimmääseksi yritti yhteyttä naapurin wifiin. Ja vasta sitte omaan kun sen siihen siirsin. Naapurin ei pitääsi eres olla yhtä vahava yhteys, jotta pitää se vissiin poistaa tuosta luettelosta. Soli kaupan aikana ku siälä joskus tuli nakuteltua. Likat lähteny kouluun iliman rutinoota, sanoonki ehtoolla jotta sitte temppelimarkkinoolle ei lähäre ykskää lintsari ja tarkootin nuarempaa koululaasta... Vanhempi menis jo ennen seittemää koululle, muttei sitä sinne yksin päästetä... Jotta joillaki sitä intoa on ja joillaki pikkuusen vähemmän. DonChedi on tosiaan valtavan suuri temppelialue ja siälä viikkoja kestävät juhulat/markkinat vuasittain. Saattaa olla vaikka toisekki, mutta näillä oon ruukannu käyrä ja joskus pariinki kertaan. Päivisinki on myyjiä paikalla, mutta ehtoolla sitte kaikkityynni paikalla ja väkiä piisaa varsinki viikonloppuusin. Silloon sinne ei kannata juuri mennä, jos menööki niin pitää olla paikalla ennen neliää jotta saa eres jonkimmoosen parkkipaikan. Parkkipaikakki maksaa 50bht, jotta kaikki lähialueen pellot on otettu siihen tarkootuksehen, onhan tuatto aiva eri luakkaa ku esim. riisin vilielys. Jaa, nyt vasta lähti nuarempi koululaanen isänsä kyyttäämänä. Temppelithän saa kaikki tulonsa kansalta ja sitte näistä juhulista, ovat hinnootelleet myyntipaikat niin jotta saavat kaikki paikat täyteen ja uskoosin myyjienki päriäävän. Varsinki viikonloppuusin ku väkiä on enemmän myynti varmaan aika hyvää, varsinki ruakamyynti kukoostaa. Niinku aina täälä, väki ku syää kaikenaikaa. Alueella on vekkuli systeemi oluen myynnis, usiammasta paikasta sitä saat, mutta pullo tai purkki pannahan paperipussihin jotta juominen tapahtuu jokseenki salaasesti... Enoo tuota juurikaa harrastanu, oon sitte juonu oluseni ku on alueelta poistuttu. Ja nythän on vesiviikko menos, jottei tartte sitäkää murehtia kuinkaa. Aamu valiennu pikkuusen pilivisenä, muttei sekää väärinoo. Lämpöä kyllä tullee kunhan tuo aurinko kipuaa pikkuusen korkiampaan asemaan. Tuule ei juuri yhtää, jotta seki lupaa kohtalaasta lämpöä. Eileen alakaneet linia-asennukset näyttääs laitetun loppuun, sitä en sitte päässy tiätämään, jotta mitä ne asensi. Aiva näyttääs siltä, jotta toisellepuolelle tietä tulleisiin toloppiin olis tullu mittarikki, jotta vissihin sähköjä toisen pualen talouksiin. Asiaa pitänee tutkia. Nyt tuli ahkerampi lankomies paikalle noutamaan velieään aherruksen pariin. Ja mä orottelen aamupalaa, joka luvattiin pikimmiten valamistaa. Luvas normiannos pekonia, nakkia ja kananmunaa. Jaa, mullahan on vielä yks setti kaffiaki juamatta, kuinkas mä senny meinasin unohtaa. Tätä tämä kiirus aamu teettää... Kaikemmoosta huolehrittavaa ja muuta kiireellistä. Paun isäki lähärös hommiinsa, toimii mopotaksikuskina Samchukis ja lähtöö joka aamu pikkuusen ennen kasia ja palaa vasta pimiällä. keltaanen numeroliivi päällä koittaa asiakkaita mettästää kaupunkilla. Normitaksia ei siälä juuri ookkaa, jotta kait tuo tuolla elantonsa tienaa. Vuakraa ei meille maksa ja sitä eioo pyyrettykää. Joskus rakennettihin tuohon piharakennukseen huone yhyrelle Tipin velielle, mutta tämä meni naimisiin ja sitei sitte oikiastaan kukaa tarvinnu. Onhan siinä siompiki asumus samas rakennukses ja siinä asuu alunperin tämä laiskempi lankomies perheineen, mutta naopin kualtua muuttivat tältä jääneisiin tiloohin. Ja siinä sioommas tilas on sitte asustanu tämä munkiksi vihiitty lankomiähen poika, mutta ne majaalee tämän vaimon kotona, jotta son nyssitte niinku tyhyjillään. Kääkyrä äitinsä kans asustaa meirän olohuaneen lattialla, mutta eivät kuulemma halua muuttaa tuohon piharakennuksehen. Onhan tuos heleppoo olla, muttei yhtää sitä yksityisyyttä. Mutta eivät vissiih sitä osaa kaivata, ei sitä koskaa oo oikiastaan ollukkaa niin ei kait sitä osaa sitte kaivatakkaa. Oon siihen suunnitellu jonkisorttisia sermiä, jottei ihimisten tarttisi makoolla kaikkien silimien alla. Mutta ei sekää näytä ketää juuri haittaavan. Nyt sitä aamupalaa ja kaffia. Nostalkia säestää sopivalla musiikilla.