eilinen

käynti surutaloos meni oikeenki mukavasti, paikalle mentiin heti seittemän jäläkeen ja pian alakooki seremooniat esipuheineen. Kutakuinki puali kahareksalta tuli paikalle neliä munkkia ja aloottivat oman osuutensa ja tätä kesti melekeen tunnin. Jotta soli kaikkineen sellaanen vajaa kakstuntinen ja soli siinä. Olis siälä ollu ruakaaki, muttei jääty sitä jonottamahan, väkiä ku oli aikalailla. Mutta onhan tuallaasen näkeminen ja kokeminen aika erikoosta, veikkaan ettei normi turisti pääse koskaa tuallaasihin tilaisuuksihin. Jaku vielä tunsin vainajan kohtuullisesti ja vuosien ajan. Tuttujaki on täälä kylällä tullu vaikka kuinka ja kaikki kävivät tervehtimäs, niinku tapoohin kuulemma kuuluu. Toki jokunen saattoo käyrä senki takia, jotta kaikki näköö jotta hän tuntoo farangin... Mutta kumminki sieltä selevittiin ajois pois, kello ei ollu vielä yhyreksääkää ku oltiin kotona. Ja reissu tehtiin kävellen, matkaa ku eioo ku parisensataa metriä. Aika sellaasta ulukokultaastahan täälä tämä uskonnollinen meno on, ainaki mun silimin kattottuna. On palio kruusausta ja palio kaikemmoosta sellaste jolle eioo oikeen selitystä. Niinku eileen ne sellaaset seinävaatteet tai jokku peitteet joita oli viety niinku kukkalaitteen asemesta. Niitä oli ripusteltu katoksen kattoon ja laskin niitä olevan viitisen kymmentä. Mitä niille teherähän sitte tilaisuuren jäläkeen? Muistuttivat seppeleitä ja jokaises oli antajan nimi ja vissihin pieni muistokiriootus. Kukkia ei ollu palioa, siinä arkun ympärillä pikkuusen. Lähimmääset oli siinä arkun lähellä ja heille käytiin osanotto ilimaasemas ja kuori antamas. Vainajalta jäi tytär joka sellaases teinivaihees ja sitte tietysti vanhemmat. Vaimoki on jossaki vaihees ollu, mutta siitä ei ollu mainintaa. Jokos sen korjasin jotta vainaja oli vasta 39? Jos en, niin tulukoot mainittua seki. Ja miälestäni muistutti reilusti yli viiskymppistä ku viimeksi viime reissulla näin. Jotta niin se elämä kuluttaa. Ja oli siälä vainajan sisaruksiaki, vaikka ensiksi sain sen käsityksen ettei niitä juurikaa oo, mutta tiatolähäre muutti aiempaa lausuntoansa sen asian suhteen. Ja siinä sivusilimällä kattelin jotta siälä takavasemmalla oli miesväellä jemmapullo josta kävivät siivuja vetelemäs siinä seremonian ohella. Veikkaan julukistaki juamatarioolua olleen tilaisuuren jäläkeen, muttaku on se vesiviikkoki menos niin ei sitäkää jääty tarkistamahan vaan tepasteltiin kotio. Toki siitä paikalle tulleesta myyntipaikasta piti ottaa ryynimakkaran tyyppistä tuotetta niinku hiukopalaksi... Oli muuten hyvää Jarin tekemän sinapin kans tämä erittäin maukas makkara. Muistuttaa tosiaan ryynäriä ja sitä teherähän eri muatoosina verioona. Nämä oli sellaasia isompia jokka sitte pistettihin paloohin ja muavipussihin. Kuinkas muutoonkaa. Ja mukahan tuli kaalin siivuja ja kuivattua chiliä joitten kans nämä maistuu kans oikeen oivallisilta. Jotta sellaasen iltapalan vielä vetääsin siinä niin olipahan mukava asettua vaaterihin kattomahan Areenan tariontaa. Ja tänään ku vietetähän löörtaakkia pitää kuulemma mennä joihinki juhuliin avustushommiin, mua tarvitahan lähinnä kuskiksi ja toki voin jotaki siälä teheräkki jos vain selekiät ohojeet saan. Jotta sellaasta eileen ja tänä aamuna. Keli vaikutti pikkuusen muka viiliämmältä ja Pau oliki keittäny riisikeittoa ja sitä mullon tuas isop lautasellinen jonka meinaan lipikoora niinku aamupalaksi. Teetä jo meni ki ensimmäänen isoo mukillinen. Jotta peli jatkuu ja koirat haukkuu. Eiku kukot kiakuu.