aamulla

tuli mieleen yks tarina jonka ajattelin täs välis koittaa selevittää. Olin ensimmääses työpaikas ja kesä taisi olla joko -69 tai -70. Kysees oli Jurvalaanen huanekaluteheras johona oltiin kaverini Eskon ja muitten kloppien kans oltu iltatöis aina koulun jäläkeen, mutta tämä tapahtuu kesällä ku oltiin oikeen täyspäivääsesti töis. Oltiin tosiaan huonekalutehtaalla ja tyäskenneltiin siälä koneistamon ja kasaamon pualella ja tehtaas oli sitte erikseen verhoomo johona nämä erikoosmiähet sitte verhooli soffakalustoja oikeen urakalla. Mm. isäni oli samas tehtaas, mutta siitä sitte joskus toiste. Verhooliana oli myös Aulis joka asuu aika lähellä ja pyärääli aina kotio syämähän ja joskus vissiin kaffitunnillekki. Aulis oli olevinaan huumorimies, mutta totuus paliastuu tällälailla. Aulis oli jo aikansa pyäräälly ruaka- ja kaffitunnillekki kotionsa ja aina iliman paitaa. Jaku herra oli kohtuullisen pyylevä niin aurinko otti sillälailla hassusti jotta tuli sellaaset rairat tuahon etupualelle. Ja sitte jollaki kaffitunnilla joku meistä klopiista erehtyy sanomahan kaikkien läsnäolles, jotta Aulishan on aivaku tiikeri ku sillon rairakki, paliastuu torellisuus. Aulis otti ja suuttuu aiva silimittömästi ja vähällä oli, jottei käyny sanojaan käsiksi. Syynä oli varmaan seki, jotta kaikki nauroo oikeen lujaaki osuvalle kommentille. Tämän jäläkeen Aulis ei pitkään aikaan pyäräälly iliman paitaa eikä sen kummemmin viettäny meirän kans yhteisiä kaffipaussiakaa. Muuten mukava mies, mutta ei kestäny itteensä kohoristunutta huumoria. Muita oli joskus jekuttamas ja huurattamas, mutta se loppuu tuan myätä. Ja olihan siälä monta muutaki tarinaa, mutta tämä ny tälläkertaa. Aulis on jo manan majoolle menny kauan aikaa sitte, jotta rauha hänen sialulleen. Tälläänen tarina tuli mieleen.