eileen

taas kuali yks kyläläänen, tuon entisen kauppiaan veli. Mutta eioo niin läheenen, jotta pitääs oikeen kuinkaa osallistua. En millää jaksaasi toista samammoosta rumpaa heti perähän, enkä lähtisikkää. Nykki kellon olles vasta kuuren kantturoos on väkiä jo hereellä. Tipiki menos temppelille jotaki seremoniaa kuuntelemahan, minen sinne viitti mennä kuuntelemahan ku en mitää ymmärrä ja nuata seremoonioota on täs viime päivinä kuunneltu aiva piisalle asti. Meinaan viättää aiva tavallisen kotopäivän, korkeintaan käyn PadThain syämäs tuas lähellä. Teetä nyt ja sitte orottelen oikeen kunnon aamulapaa, puuromaito loppuuki jo ja eileen söin iltapäivällä tavallisen kaurapuuron välipalaksi. Maistuu toki seki, ei siinä mitää. Mutta nyt maistuu oikeen kunnon pekoni-makkara-kananmunaanen aamupala sitteku sen eteheni saan. Eilinen munkkujuhula sai jo nekatiivista palautetta, ruaka kuulemma loppuu pahoon kesken ja ei meiränkää kohoralla ollu ku yhtä ruakaa jäliellä. Mutta sehän on tilaajan asia kuinka palio sitä tilatahan, pitopalaveluhan teköö vain tilauksen mukaan. Ja ku kysees oli se bufee-tyyppinen ruakaalu ja koska tilaisuuteen ei ollu varsinaasia kutsuja, eioo ollenkaa ihime jotta isooki määrä ruakaa loppuu ku väkiä on vaikka kuinka. Täs tapaukses ku ei olli ollenkaa niitä iltajuhulia vaan tua ruakaalu kuittas laillansa sen. Ja kyseeshän oli poienemmän putjetin juhulat, ruakamäärä oli tietysti tehty senki takia rajalliseksi. Mutta minen asiaa sen kummemmin moiti, olin tyytyväänen saamaani ruakaan ja sen määräänki. Meirän juhulis oliki pikkuusen ylenpalttinen se ruakatarionta, liikaa ruakalajia ja ei niitä kukaa jaksa kaikkia syärä vaan ihimiset lappaa muavikassiihinsa kaikki mitä eivät syä. Son aiva oikeen seki, mutta minkä takia teherä sitä ruakaa niin älyttömästi? Aiva niinku siälä jouluna, jotta sitte saa syärä niitä samoja ruakia päivä- tai viikkotilokullaki. Tääläs e ei vain niin onnistu, eivät säily niin kauaa ja/tai eioo riittävästi kylymätilaa. Silloon meiränki juhulas pöyräs johona Jounin ja vaimonsa kera syätiin tuatiin ainaki kuurelle ruakaa ja näin sitä jäi vaikka kuinka palio. Sitteku juhulat oli lopuillaan, jaettiin kaikki pois niille kukka halus. Siinä meni melekeen kokonaasia kalojaki, ei vain yksinkertaasesti jaksanu enempää. Mutta se niistä eilisistä munkkijuhulista, sanoon vain toimineen hyvin esimerkkinä pienemmistä ja halavemmista juhulista. Mutta se jäläkimmäänen tilaisuus oliki mielenkiintoonen, kuvasinki sen lopun kokonaan jossa vainajan kans kierrettiin se uunirakennus kolomesti ja sitte tämä asteltiin hiiltenpäälle uuniin työnnettäviin vaunuuhin. Soli jotenki käsin kosketeltavis ihimisten aito suru tilaisuures ja siinäku kierrettiin. Ja varsinki ku antoovat viimmeeset jäähyvääset vainajalle arkun kannen olles auki. Vaikuttava tilaisuus, kertakaikkiaan. Ja kuinka isoon väkimäärän keräs paikalle. Ketää ei oltu kutsuttu, mutta sali oli melekeen täynnä ja niitä paperikukkia ja suitsukkeita kerty varmaan satoja jokka kaikki pantiin uuniin mukaan. Samoon sinne pantiin vainajalle tärkeitä vaatteita laukullinen. Olipahan kokemus jota ei aiva jokahinen pääse kokemaan. Jotta kattokaa eres vireolta niin saatta pienen käsityksen juhulien kulusta melekeen alusta loppuun. Tänä aamuna tosiaan kaiuttimet tiarootti jo uuresta tapauksesta ja se tiarottaminen jatkuu vieläki, mutta volyymit eioo enää täysillä. Eikä ne ollu sitä aamullakaa, aika asiallien on äänentaso ainaki nyt. Aamulla toki tuli ensiksi se musiikki joka mullekki heti tiarotti tapahtuneesta vaikka sen jo ennakolta tiesinki. Eileen oli jännä havaata Tipin asenne kuolinuutisiin ja vasta tapahtuneeseen. Muu väki oli pois ja mä kattelin ensiksi Areenaa täälä omas kammaris, mutta hän pyysi mua tuonne etuterassille kun ei oikeen uskalla yksin olla muuten tyhjäs talos ja naapuriki pois. Pelkää jotenki kuolleitten henkiä, jokka kuulemma asustavat samoolla tienoilla missä ovat eläneet. Sanoin, että heillähän on tuos piha omat asuinsijat eiväkkä näin sieltä muualle muuta. Mutta oli kuulemma turvallisempaa jos olen hänen kanssaan siinä etuterassilla. Mikäs siinä, siinähän oli oikeen mukava olla ku panin tuulettimen ja ötökkökarkoottimen päälle ja kattelin Areenasta Niskasen surmanluoteja. Niitä kahareksaa. Eioo muuten ollenkaa huono raina se, en ookkaa aikoohin sitä akttonu ja vasta oon ensimmääses osas. Nämä uskomukset on istutettu niin lujahan, jottei niistä vain niin heleposti pääsekkää ja läheskää kaikkia ei pysty järielläkää selittämähän. Joskus näkevät unia ja joskus kuvittelevat niitten olevan totta ja vainajien puhuneen heille. Totta vaiko tarua, mutta jokku uskoo niihin enemmän ku jokku muut. Tipi eioo ollenkaa pahimmasta päästä, ymmärrän näitä ajatuksia ja pelkojaki koska kuolema on nyt niin lähellä ja ajatuksis monellaki lailla. Hänen kohorallaan äitinsä, veljensä ja siskonsakki jokka kaikki ovat laillansa läsnä noissa pihatemppeleissä. Ja asioista on viime päivinä ollu niin palio puhetta ja eilinen varmasti nosti niitä kaikkia päällimmäisiksi mieleen. Mutta tästä se elo tasaantuu taas. Ja kello lähentelöö seittemää ja aika ottaa toinen mukillinen teetä. Armastus vielä nukkuu täysillä ja saa taas nukkuakki niin kauan ku unta piisaa, eilinen oli rankaa päivä meille kaikille. Lapsoset taas kouluun tänään ja lankomiähet omiin ansioihinsa. Mä jään talouren vartiaksi ja kuliettajaksi jos sellaasta tarvitahan. Minen oikiasti mitää ainakaa marketista tartte, juamiaki on sevverran mitä tarttoo. Mutta kattotaan mitä päivä tuaa tullessaan, koskaa ei tiärä ja sehän onki tämän homman jännitys. Sanoo Palsanmäkiki...