sunnuntai 27. tammikuuta 2019

olipahan

kokemus. Meinaan tuo siunaus ja polttotilaasuus. Itte tilaisuuresta en juuri mitää päässy ymmärtämähän, mutta olipahan se mukavaki kattella tuallaasta erimoosta touhua ja tohinaa. Arvoviaraitaki tuli paikalla, kuulemma Suphanburis seurun päällikkö tai ainaki sitä vastaava. Hianoa, jotta maanmatosen hautajaasihin herrat vaivautuu, eikä vain käymään vaan kuuntelivat sen messun kokonaan. Ennen uuniin asettamista vainajaa kiärrätettiin kolomesti sen uunirakennuksen ympäri ja sitte asetettiin hiilien päälle ja kansi avattiin. Viimeiset tervehrykset ja kukkia mukaan. Suntio vielä kaateli bensaa jalakapualeen, jotta varmasti palaa hyvin. Seremoniamestari sitte otti ja sytytti ja suntio laittoo pian luukun kiinni. Tilaisuus oli siinä. Tosin munkit vielä piti pienen seremonian, mutta sitte oliki kaikki ohi. Vei parisen tuntia kaikkineen. Eikä mitää muistotilaisuutta, niitähän oli monta iltaa vainajan kotona. Jotta sieen lähti savuna ilimaan. Hyvää taivasmatkaa. Nyt sitte ansaattua huilia, taitaa huominenki mennä samoos merkiis... Soli tämä vainaja tämän laiskemman (Chang jatkos) lankomiehen kaveria, ei vissiin aiva koulukaveri mutta muutoon olivat palio tekemisis ja tämä oliki sitte tavallaan niinku kantamas. Eli tyäntämäs niitä kärryjä. Nyt Chang jo kastelupuuhis, niinku pitääki. Merkillepantavaa oli, että monet miehet oli aiva arkisis vaatteis, mutta naiset pukeutuneina joko mustaan tai valakooseen. Minä valakooseen ja vihiriään ja vaimo mustavalakooseen. Jotta joku tolokku sentään pitää olla. Nyt katsoon ansainneeni muutaman siivun Recency-brandya ja maistuuki oikeen hyvältä ja kurkkuki tykkää sen mausta. Jotta täältä tähän ja kattotaan tulooko tänään jatkoa vaiko ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti