nuan vain

asentuu kassakaappi vaatekaapin takaseinään. Ja tuliki sellaasilla pulteilla, ettei tuota vähällä vaivalla tuosta matkaan tempaasta. Täkkipultit läpi seinän ja sitte vielä hitsillä varmistus, ettei aiva heti suunnitellakaa paikan vaihtoa. Jounihan homman teki, sillon vehkeet ja osaaminen. Samalla koriaantuu tuos isos olohuonees buddhahyllyn paikka, oli laitettu liika korkialle ja kukaa paikallisista ei sinne millääkeinoa ylety. Nyt uures asennos homma onnistuu tualilta käsin helepostikki. Ei ollukkaa tänään sen vasta kualleen kotona käynnin päivä, kuulemma mennään huomenna. Ei mua olisi oikiasti huvittanukkaa sinne lähtiä, vaikka sieltä olis saanu kuvattua mielenkiintoosta vireota. Mutta saa sen kuvattua huomennaki. Jotta johan täson aherrettuki, saa pian ruveta orottamahan jotta mitä naiset on keittiös teheny riisin kylykehen. Kalaa näytti ainaki olevat siinä hollilla. Ja miksei seki maistu, kunhan on jotaki muutaki... Näistä kaloosta tosiaan osa on kalastettu aika epäällyttävistä vesistä, eikä nuo torin kalakkaa aina vakuuta tuoreurellaan vaikka siinä muka vielä sätkiväkki. Kasvatettua kalaa täälä enimmäkseen myyrään, merikalat olis vissiin merkittävästi kalliimpia. Pitääski joskus ottaa ja hakia norialaasta lohta ja tekaasta oikeen kunnon lohisoppa! Perunoota, porkkanaa ja sipulia. Ja nyrkillinen voita ja täysmaitoa! Onsitte hyvää. Kerran oon Taistolla sellaasta soppaa saanu ja oli sualaki kohorillaan niin sitä ilolla pisteli tuulensuajahan. Rupiaakohan mulla olemahan näläkä ku aiva ruaka mieles... Vissihinki. Olihan se vasta yhyrentoista kantturoos ku torilla eineellä oltihin ja nyt lähestytään jo pian viittä. Komiasti vielä aurinko paistaa ja päivä on ollu normaalin lämmin vaikka pikkuusen on tuullukki, jottei aiva tukalaksi oo olo päässy tulemahan. Jaa, loppukuusta alakaaki tulla naamatuttuja paikkakunnille, ensimmäänen jo loppukuusta ja sitte se keskeisen suamen sukeltaja saapuu huureille kans. Burmaan meinaa mennä sukeltelemaan ensiksi, mutta ens kuus olis vakaa tarkootus Pattijoella treffata, niinku tätä ensimmäästäki. Ja samalla treffatahan Tipin serkkuki miehineen. Asuvat Jompparin alapuolella ja siinä lähellä loistava tanskalaasravintola josta saa tosi hyviä länkkäriruakiaki. Ja lähellä loistava kalaruakapaikka, jotta nyt vois sitte olla triolla niitä isoja ostereita... Josko nyt olisivat niin tuareita, ettei tulisi tyhyjennystä... Noh, son tuurissaan. Jotta ei täs sen kummempaa, rariota kuuntelen ja samalla liikennettä tuos tiellä seuraalen. Toki vielä täältä kammarista. Mutta pian isolle terassille päivällistä orottamaan. Ristikkolehtiä on vielä ratkomatta, tai niin useita ristikoota vailla yhtäkää sanaa... Ovat niitä Punaasen Pelikaanin vaikeimpia ristikoota ja jokku tosiaan niin vaikeita, etten oo vuasienkaa aikana saanu muutamiin yhtäkää sanaa. Haastavaaki meinaa olla, mutten anna periksi. Jotta sinne sitte ja sinne hyvää keskipäivää.