kotona

on vain soma olla. Eileen kotiuruun siinä kaharen kantturoos ja pian kolomelta Jari tuliki tekemään pikkuusen sähköhommia. Kaveriapuna laittoo pari pistorasiaa ulukopualelle taloa, kummallekki terassille jotta saa paremmin tuulettimet ja karkottimet toimimaan ja ei tartte niitten ikuusten roikkien kans pelaalla. Jäläkimmäästä laitettaes vain paliastuu, ettei uuresta osasta katkiakkaa virta vaikka pääkatkaasijasta katkaasoo. Oli jopa järkytys ku asia havaattihin ja kaveri oli jo asennukset teheny. Virta tähän uuteen osaan on otettu jotenki ohi sähkökaapin ja veretty talon yläkerran kautta suoraan tänne. Ja näin tosiaan tästä osasta taloa ei virta katkeakkaa varmaan ku katkaasemalla mittarista. Asia on hoirettava kuntoon heti arkena, saa rakentaja tulla asian koriaamahan, sillä eihän tuo nuan kumminkaa voi olla. Kun pääkytkimestä virta katkaastahan pitää sen kans katketa joka paikasta. Mutta onneksemme mitää ei sattunu ja asennukset tuli asianmukaasesti hoirettua ja ikäänkuin kökkähommana, iliman työlupaahan täs maas ei mitää saa teherä. Ja Jarillahan sellaasta eioo, eläkelääsukkeli ku on hänki. Vaimollaan on yritys, mutta sonki sitte toinen juttu ja Jari ei saa siäläkää mitää teherä. Korkeintaan kantaa lautasensa tiskiin... Niinku täs maas ei olisi muka tähärellisempiäki asioota koriattavana ku eläkeläästen vähääset hommaalut. No, sen jäläkeen pitiki lähtiä ajelemaan torille, tämä nuorempi ja laiskempi lankomiähistä ku oli kuulemani mukaan niin kovaa väsyny työstään, ettei jaksanu ajella muutamaa kilometriä torille. Väki orotti sitte, jotta saatiin sähköhommat valamiiksi ja pikkuusen siinä rupateltuaki ja sitte kipinkapin torille ruakaostoksille. Illalliseksi valamistuuki sitte oikeen hyvää Mukataa-tyyppistä keittoa ja maistuuki koska kysees oli samalla päivän ensimmäänen ateria aamupalan jäläkeen. Nyt on kaffi tippumas ja puuro ikäänku liipasimella, jotta pian saa nauttia kunnon aamupalasta. Jotenki tuohon puuroon tottunu, vaikka kieltämättä se pekoni-munasettiki hyvältä välillä maistuu. Talous vielä täyres unitilas, eikä oo ihimekkää. Melekoonen kalapaliikki kuuluu olohuaneesta vielä yhyren aikoohin, tais olla kaikki vielä hereellä ja televisosta tuuppas sariakuvaa. Vasta ku menin kaffia laittelemaan, sammutin tämän toosan. Jottei oo ihime, että unta piisaa. Ku ensiksi nukutahan päivisin tuntitolokulla ja sitte kukutaan pualilleöin, eioo ollenkaa ihime jotta sitte on väärä selekä nousta kouluhun. Ja vanhemmat vain vetäytyy kammariinsa ja jättää nämä kahajuttamahan itteksensä. Tänään asiaan tulos melekoonen kurinpalautus. Kymmeneltä ehtoolla pitää olla hiliaasuus, nukutti sitte tai ei ja televisio saa olla jo kiinni. Eisoo kellekkää hyväksi sitä kattella ennen nukkumahan menoa, ei varsinkaa kakaroolle. Piäninki äänteli aika lujaa, ainaki sen pitääs saara nukkua rauhas ja ei tuallaases kalapaliikis siihen juuri kukaa pysty. Nyt muuten pian siirryn kokonaan paikallisesta marketista ostettuun kaffiin ku tuo suomiakffin ja paikallisen sekootus loppuu muutaman pannullisen jäläkeen. Aikalailla vastaavaa tummaa paahtoa tämäki, ilimeesesti Ranskalaane sekootus on. Eileen tosiaan väsyttiki sen keiton jäläkeen niin lujaa jotta olin jo varmaan kahareksalta unten mailla ja sehän tarkootti sitte sitä jotta heräsin siihen kalapaliikkihin pualiltaöin. Ja siinä meni sitte pariki tuntia Areenaa kattellen ja unta orotellen. Melekeen kuuteen sitte piisas ja nyt on melekolailla turha enää unta orotellakkaa. Ainakaa ennen aamupalaa. Meenki pian laittamahan puuron tuleelle. Jaa, mutta pianhan onki naamatuttuja tulos tähän suuntahan. Taitaa jo yks tuala Pattijoella olevanki ja toinen Oulun suunnalta tulos pikimmiten. Jotta johonakivaihees enskuuta sitte suunnatahanki niitä treffaamahan. Vanhempaa naamatuttua en ookkaa nähäny ku kerran kesällä vilaukselta ku kävivät Kurikas vaunulla syämäs ja nuarempaa taisin treffata johonaki Isoonkyröön mailla ku niillä oli Namibian tapaaminen. Jotta mukavahan siton treffata oikeen paremmalla aijallaki. Mutta nyt sitä puuroa. Kukot jotenki riahaantuu tuas kuittaalus heti ku alakaa pikkuusen valakenemahan, vaikka kuinka häkiis osa niitä onki. Kissat on ollu onnekseni pois tontilta viimeaikoona, oliskohan joku teheny niitten kohoralla sen viimmeesen ratkaasun. Minen kumminkaa sellaasehen aiva helepolla rupiaasi. Vaikka kuinka ärsyttäviä ovakki. Pulujen suhteen saattaasin hyvinki sellaasehen ruveta, mutta ne ovakki pikkuusen fiksumpia ja eivät kuulemma myrkkyjä syä. Kissoja ja koiria täälä myrkyttävät, neku syää kaiken mitä vain ikinä saavat. Ei täälä varsinaasesti koiriakaa ruakita, niille annetahan jäteruakaa, aiva niinku munki lapsuures tehtihin. Ja kaikki kelepaa, kanan luukki menöö jotta rutina vain kuuluu, mutta mitää kovaa maustettua ne ei syä muutaku tiätysti kovas näliäs ja silloon menöö kaikki mihinkä ylettyy. Silloon joskus ku meille otettiin se pentukoira niin mä ostin isoon säkillisen oikiaa koiranruakaa ja siitä liottelin sitte tälle pennulle kolomekki kertaa päiväs, mutta sen säkillisen jäläkeen oliki sitte pelekällä jäteruaalla. Kunnes sen joku sitte sai päähänsä myrkyttää tai tappaa. Toki niitä jää autojen allekki, väkisinki ku tuas tiellä pimiäs makaavat ja kulukevat kuinka sattuu. Mutta se meirän koira ei kellekkää mitää harmia aiheuttanu, oli enimmäkseen omas pihas ja pitiki aika hyvää huolta siitä kuka pihahan tuli ja kuka ei. Tutuulle ei sanonu mitää, mutta muille haukkuu niin lujaa jotta ei aremmat ainakaa uskaltanu eremmäksi tulla. Eli oli tarkootuksenmukaanen koira, mutta joku ei siitä sitte tykänny ja teki tuallaasen tempun. Nojaa, se nuasta eläämistä. Tänään voi olla, jotta kakarat taas haluaa johonki ja voi olla jotta minen niinkää halua. Jonsei eherotukset oo johonki sellaasehen paikkahan johona eioo aiva maharotoonta tunkosta. Vesipusitot on kaikkityynni maharottomia, sinne ei sekahan maharu. Temppeliihin vois mennä, mutta tuskin kakarat sinne oikeen haluamalla haluaa. Jotta kattotahan kuinka täs päivä lähtöö käyntihin kunhan se sellaasen ensiksi teköö. Elikkä talous ns. herää henkiin. Mä pistelen puuron kitusiin ja meen terassille lukemahan.