tiistai 29. tammikuuta 2019

kääkyrä

piti kumminki käyttää kikillä, mutta matka ei ollu pitkä ja viivährettiin siälä jokunen tunti. Saatiin einettäki samalla, mukavahan siinä oli kattella kukkahommia ja tuttuja ihimisiä. Tipi ja Pau auttoo sitte Peuta siinä urakoimalla muutamia kymmeniä kukkasia pussiihin. Olivat vielä kukkia keräämäs ku me mentiin, mutta Peu suaritti ensimmääsen kikityksen ja sitte Tipi sai kääkyrän nukutettua riippumattoon. Nukkuu siinä sitte tunnin ja sai lisää kikkiä ja sitte tultiinki kotio. Oikeen mukava tuokia kukkafarmilla. Nyt kääkyrä touhaa tyytyvääsenä olohuonees ja menöö nurkasta nurkkaan muavijakkaraa erellään tyäntäen. Nyt nakuna pelleelee tuola ja ottaa muutamia askeleita. Kerrassaan vallottava kaveri tämä Poss! Näin ne päivät kuluu, mutten moiti ollenkaa. Ei täs joka päivälle tartte olla mitää mullistavaa, me eletään täälä normaalia maaseurun arkia ja se ei pirä sisällään mitää sirkushuvia tai erikoosia viihrytyksiä. Mulle ainaki tälläänen rento meininki sopii oikeenki hyvin ja saan aikani oikeenki hyvin kulutettua. Eileenki meni yli yhyreksän ennenku vaaterihin menin. Piti kattoa se Kahdeksan surmanluotia loppuun, oli loistava elokuva ja en ollu aikoohin sitä akttonukkaa. Mikko Niskanen teki aikoinaan loistavaa työtä tehdessään tuon ja näytteli vielä pääosaa. Ja kaikki muukki näytteliät oli vertaansa vailla ja varmasti osa oli harrasteliootaki. Ainaki ne vanhemmat miehet, mutta sopivat rooliinsa paremmin ku hyvin. Huonosta ajokelistä varoottelevat sielä, mutta täälä erelleen kuiva keli ja ei mitää vaaraa liikentees... Kukkafarmilla oli kymmenisen hommia paiskimas, yks mies oli vielä, mutta näytti eneimmäkseen oleskelevan riippumatos. Eli oli riippumaton ajattelija. Sama sekatyämies joka asuu tuos lähellä ja auttelee maatiloolla silloon ku tarvetta on. On toinen siitä LaoKhao-veljeksistä joista se vanhempi tuhkattiin sunnuntaina. Kantoo muutaman korin kukkai pellolta pois, mutta ainaki näytti ahkerasti olevan eineen kimpus ja sitte oliki hyvä asettua riippumattoon uinailemaan. Mutta muut oliki sitte kovaa ahkerina ja vasin aikaansaapaa porukkaa olivakki. Aikamoinen vuori jäi kukkia pussittamatta, mutta ei tuolla porukalla kauaa niitten pussittamiseen mee. Kattelin siinä vain, jotta eioo mitää heleppoa hommaa ansaata ne 300bht päiväs tuolla farmilla. Mutta mukavan rentoa näytti olevan työnteko, siinä ei kukaa plarannu kännykkää vaan juttu lensi ja sellaasta mukavaa pikkupiruulua harrastivat keskenään. Jotta sellaanen pieni päiväpuhure. Nyt vois olla paikallaan suihku, parranajo ja sitte se huippuhetki märän pyyhkeen alla... ja ehkä pienet unoset, jos sattuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti