Hua-Hin

tuli käytyä ja katteltuaki. Mitää ihimeellistä siältä ei löyretty ja ilimaki oli kohtuullisen KUUMA, jottei kauhiasti teheny miäli kävelläkkää. Ja enoo kovaa viähättyny noitten ostoskeskuksien kiertelyyn niin käynti oli meleko lyhykäänen. Rannassa käytiin ja pikkuusen katteltiin paarikatuja, mutta ei eres mihinkää pirätetty. Juamat nautittihin varioosalla pualella oikeen mukavas ja rauhallises paaris. Ja sitte Treffattihin kaveria jolla räätäliliike siinä Night-Marketin kulumilla. Kattokaa klipistä paikkaa, on hyvä räätäli ja erullinenki. Mun nimellä saa vielä erikoosalennuksen. Krishna (tai David) kulukee ympäri kaupunkia vaatteita sovittelemas jos asiakas niin haluaa ja toimittaa valamiit hotellillekki. Oikeen asialtaanen nuarimies. Oon siltä tilannu suamestaki käsin paitoja ittelleni ja aina on tullu sovitusti ja sovittuhun hintahan. Sitte ku sieltä lähärettihin pääkarun suuntahan kyttäämähän minivania niin tuli oranssiin kaapuun pukeutunu vanhempi munkki vastaan ja pysäytti mut. Ihasteli kaulassani olevaa riipusta joka oikiasti onki arvokkaampi ja suoraan temppelistä ostettu silloon ku naimisiin mentiin. Munkki puhuu auttavasti lontoota ja keskustelun päätteeksi halus lahajoottaa mulle rannekkeen joka kuulemma tuaa rutosti onnia. Siunaus tuli vielä sekä keulassa olevalle, että uurelle rannekkeelle. Jotta nyssitte orotellahan sitä onnea... Meen pian pyyhkeen alle orottelemahan... Kattotahan mitä sitte ehtoolla.