nyt

jotenki loppu veto tämän nakuttelun kans. Vaalikki meni ja yhtää ei teheny miäli nakutella siitä. Ja ens viikolla saapuuki Rakkasu, että siinä piisaaki sitte askaresta… Mutta, mutta… Kattellahan ja kuunnellahan.

Iltapäivän askarehia

Operaatio amme maasta ylös

Pariskunta tuli yhyres eineelle

Keli aamusta

Ja amme ylähä!

Operaatio penkki pois päärystä!

osa III Cha-am

tuttu paikka tuli taas valittua "lomakohteeksi" tälläkin kertaa ja samoilla kriteeriillä ku aiemminki. Rauhallinen rantapaikka, hyvät rannat ja hyvät ravintolat ja viä hinnakki kohillaan. Mitää ihimeellisyyksiä kohore ei oikiastaan tarionnu, tutuus paikoos käytihin syämäs ja muutenki liikuttihin entisehen mallihin. Resortiksi valikootuu tälläkertaa kuitenki PASO ja oliki oivallinen valinta, hinta ja laatu kohtas oikeenki passelisti. Sijaantiki vähintään kohtuullinen, rauhallisella puolella elikkäs etelkääses osas. Pienehkö resortti johona tosiaan uurehkot, siistit huoneet ja löytyy uima-allaski vaikkaki pieni. Ravintolapalaveluuta ei ollenkaa, mutta sen korvas vieres oleva seiska josta sai juomat sun muut vaivattomasti. Ja ruokapaikkoja oli aiva viereski. Toki vuokrattihin polokumasiina jolloli kätevä fillaroora vaikka juinka kauas ja teinki päivisin ittekseni pitkähköjäki lenkkiä aiva toisehen laitahan jonne oli arviolta nelisen kilometriä. Ja Hua-Hinis tuli käytyä muutamiaki kertoja, siälon yks kaveri joka laittanu räätälipuarin sinne ja käytihin teettämäs muutamia housuja kummallekki. Hua-hin ei oikeen meille tarioa mitää, mutta tuli siäki käveltyä aiva piisalle asti. Baaria palio enemmän ku Cha-amis, mutten oo niistä ollu juuri koskaa kovaa kiinnostunu. Cha-amis baaria aida piisalle asti ja käytihinki joinaki iltoona istumas, mutta melekeen aina samas ennestään tutus paaris. Mutta aina pysyy polokupyärä träillä vaikka juinka kauan istuttihin. No, ei juuri koskaa kymmenen ylitte… Mukavasti se viikko siellä meni, aamulla pikkuunen seiskan palanen ja sitte pian rannalle kääntelemähän läskiä insinöörin antamilla ohojeilla. Sitte lounaalle, päikkäriille ja ehtoolla eineelle. Siinä päiväohojelma päällisinpualin, huilaamahanhan sinne mentihinki. Kohore sellaanen, jotta siälä lomaaloo palio skandinaavia ja iäkkäämpää porukkaa enimmäkseen. Mikää bilepaikka se ei torellakaa oo. Norialaasia palio ja niillä muutamia ravintolootaki, maan parhaat pitsat syärähän aina norialaasten paikas. Muutoon syätihin taattua thairuakaa, minen nuata länkkäriruakia siäläkää juurikaa kaipaa. Ja paikkahan onki varsin oivallinen justihin huilaamista kaipaaville, nauttimista kiireettömyyrestä ja kaiken heleppouresta. Ruakaa saa rannalle ku vain menöö niihin katoksellisihin tualiihin istuksimahan. Pian on jos jonkimmoosta kauppiasta tarioamas ruakiaan. Samoon juamat järiestyy siihen rantatualiihin pikaasesti läheesistä kaupoosta haettuuna. Itte ei renkää nousta tualista ollenkaa, kaikki kannetahan etehen ja hinta melekeen olematoon. Ja siksiki sitä ruakaa ilimestyy aina jokseenki liikaaki. Juama kyllä tahtoo aina mennä. Muutamina iltoonaki istahrettihin vain tualiihin ja tilaaltihin siihen sitte vaikka jättikatkiksia ja muuta mukavan kevyttä iltaeinettä. Taatusti paikka jonne mennähän seuraavallaki kerralla ku yleensäkki maahan mennähän. Tähän päättyy tämä yhteenveron tyyppinen nakuttelu, maallaolosta eioo juurikaa mitää kerrottavaa ja se on tullu jo varmahan monestikki nakuteltua. Huhtikuu alakaa olemahan pualesvälis ja pian Tip lennähtää tänne ja tulee nyt jääräkseen, alootetahan ruakapisnes oikeen kunnolla ja virallisestikki. Kunhan saarahan paperit kuntohon. Nyt eileen plokilla kattelioota vain 12 ja jos moisia lukemia alakaa olemahan muutamia pistän plokin elakalle niinku oon luvannu- Mutta kattellahan.

Osa II ChiangMai

A(a)siantuntijan monivuotisen kehumisen ja yllyttämisen vaikutus ei ollu pieni ku sain päähäni tälläkertaa suunnata pohojooseen ja nimenomaan ChiangMaihin. Ja tarkootus oli mennä yöjunalla ja vieläpä ykkösluokassa, mutta kuinkas sitte kävikää? Oltiin jokseenki myähäs saaraksemme paikat ykkösluakan yäjunahan ja oli tyytyminen aikaasempahan junahan rahvaan paris, mutta junas palastuuki jotta penkiistä teherähänki peti… Mutta alootetahan aluusta niinku matkaki. Meiltä oli lyhee mennä LopBurihin ja nousta siältä junahan, liput käytihin ostamas pari päivää ennen ja siihenki meni aikaa melekeen kolome tuntia ennenku oli tiketi lakkaris ja oltihin takaasin kotona. Tämä meirän juna lähti sitte kutakuinki aikataulun mukahan kolomen kantturoos ehtoopäivällä ja tarkootus oli olla (ja oltihinki) aamulla neliältä pääteasemalla. Juna puksutteli asemalle ja oli lähteny Bangkokista ja oli melekeen täys jo, mutta meirän paikat löytyy vaivattomasti ja saatihin viä vekslattua niin jotta meilloli käytävän molemmilla pualilla paikkamma. Ystävällinen muslimi-neitonen vaihtoo paikkaa meirän eruksemme. No, päiväsaikahan meni mukavasti maisemia kattellen ja ne alakooki kutkuinki pian muuttua mäkisemmiksi mitä meilläpäin ruukaa olemahan ja oli oikeenki mielenkiintoosta kattella niin maisemia ku asemiaki joilla pysähryttihin. Sitte tuli vaunupalavelia ja otti vastaan ruakatilaukset jokka tultaasihin tarioamahan niille paikoolle. Samalla palaistuu, jottei junas (eikä asemillakaa) tarioolla ollenkaa minkääsorttisia alakomahoolinkia sisältäviä juamia. No, olimpahan valamistautunu aiva itte asian suhteen, jottei ollu mikää pettymys sinällään. Ruaka tuatihin ja soli aiva syätävää, näläkä ku oliki jo siihen aikahan. Sitte alakooki ilta pimentyä ja väki alakoo siirtyymelmähän yläpetiille verhojen taakse. Mutta ei aikaakaa ku vaunupalavelia tuli ja rupes asentamahan petiä siihen alakerran penkiille, oikeen silloli lakanat ja tyynyt mukana ja verhokki asensi siihen. Ei aikaakaa ku meilloli petit valamihina ja sai ruveta asettautumahan vaaterihin. Vaimohan hyväunisena rupes hetikohta nukkumahan, mutta mulla ei vain meinannu tulla uni silimähän. Ei vaikka yritin kaikkeni. No, siinäpä tuo aika meni torkkues ja välillä kiriaa lueskellen. Onneksi oli taskulamppu völiys. Kuinka ollakkaa, kuulutus ilimootti meirän oelvan lähestymäs pääteasemaa ja piti vaimo herätellä verhojen takaa. Asemalla oltihin tosiaan neliän kantturoos ja vain pari kaffimyymälää auki, mutta jotaki kumminki saatihin suuhumme. Ja sama ystävällinen neitonen ilimootti vaimolle, että hänellä on meille oivallinen paikka uinahrella puoliseen asti ja lähti vielä meitä sinne lavataksilla opastamahanki. Ja vei meirät sellaasehen antikvariaatti-majatalohon johona sitte saatihinki asettautua vaaterihin ja mäki uinahrin ainaki kahareksi tunniksi. Herättyäni pistinki internetin hommihin ja rupesin kattelemahan meille kortteeria siksi vajaaksi viikoksi joka oli ajateltu paikalla olevamme. Löytyy aiva kohtuullinen hotelli, mutta joka palastuu sittemmin olevan pikkuusen "väärällä pualella". Mutta sinne kumminki ja tuk-tukilla. Oli niin hyväpuheenen kuski, jotta varasimma sen seuraavaksi aamuksi kiärrättämähän meitä joissaki nähtävyyksis. Sitte kortteerihin ja oliki aiva kelevollinen resortti tai hotelliko oli. Lyceum tais olla nimeltään. Mutta hinta ja laatu tuntuuvat kohtaavan aiva mukavasti. Hintaan kuuluu aamupalaki joka osoottautuu aiva kelevolliseksi, vaikka pikkuusen se alakaa tympiä ku usiamman aamun syää samoja einehiä. Mutta jo ilimasto tuntuu erimooselta ku muualla, jotenki raikkahampi heti aamustaki ja paree hengitelläkki. Niinku mua oli opastettuki. Nähtävyyksi jois käytihin oli; Orkidea-puistot, Tiikeripuisto, Käärmefarmi ja mitähän vielä? Ainaki nämä paikat käytihin tuktukin kyyris. Ja oltihin paikalla viikonloppuna ja silloon sattuu olemahan valtava kukkatapahtuma aiva majootuksen nurkilla. Ja olipahan tairokkaasti tehtyjä asetelmia ja kaikki airoosta kukista. Itte piti oikeen kokeella, en muutoon olisi uskonukkaa. Mutta tungos oli valtava ja piti tosiaan kattoa eteensä, jottei olisi tallannu piänempiä ihimisiä jalakoohin. Lopuuksi tein päätöksen, jotten pahemmin väistele vaan kävelen virran mukana. Pikkuusen tuli pökittyä, muttei mitää vaurioota tullu. Ainakaa mulle. Tiätysti yötori oli valtava ja mukava kokemus, ruokapaikkoja vaikka kuinka ja ruoka hyvää ja juoma kans. Oliski kannattanu ottaa kortteeri niiltä kulumilta, siälä ku majootuksia on enemmän niin on myäs palaveluuta niitä varte. Parturia ja muita. Meirän lähistöltä ei löytyny eres seiskaa kovin läheltä. Mutta evverran junakokemus kismitti ja ku tuli seleväksi, jottei takaasinkaa pääsisi ykkösluakas tein omavaltaasen päätöksen ja tilasimma lentotiketit Bangkokkihin. Huamattavasti kallihimpi, muttei kestäny tuntiakaa ku oltihin Suvan kentällä. Mutta ChiangMaista pitää viä mainita temppeli johona käytihin ja jonka huipullekki portahia pitkin noustihin. Siältoli huikiat näköalat yli kaupungin. Näki lentokentänki ja kuinka konehia nousi ja laski. Hieno paikka, mutta väkiä enemmän ku helluntai epistoolas ja jukolanviästis yhtehensä. Mutta niin vain käytihin ja saatihin syätyäki, ruaka oli hyvää. Temppeli oli aika korkialla paikalla ja sinne ei ollukaa tuktukilla mitää asiaa, vaatii pikkuusen äkääsemmät moottorit jottei jää jalakoohin mukkaasella ja jyrkälläki tiällä. Kaharella lavataksilla matkattihin, ensiksi ala-asemalle ja siitä sitte kortteerihin toisella. Mutta temppelireissu kannatti teherä, oli siksiki huikia paikka. Mukahan tarttuu siksiki palio tavaraa, jotta ostimma piänen matkalaukun ja seki tuli aiva täytehen, samoon toineki kassi. Mutta mukava oli taas ajella Suvalta kotio se parituntinen ja asettautua omalle terassille huilille. Jalaat aiva turvoksi istumisesta, mutta muutoon tyytyvääsinä. Hieno paikka ja varmahan mennähän uurestaanki, mutta omalla autolla mialuummin ku junalla. No, jos ykkösluokkahan sattuus piletit saamahan… Jany rupia tuumaamahan kolomatta osaa...

Osa I Bangkok

Niinku lupasin, teen jonkimmoosta yhteenvetoa viimmeesestä reissusta ja sen mielestäni merkittävimmistä kohorista. Jonkivverran varmahan tulee toistoa, muttei pirä antaa sen haitata. Bangkok on siksiki suuri kylä, jotta siälä piisaa aina uutta ja erimoosta nähtävää ja koettavaa. Vaiika mollahan siälä aina silloontällöön yävyttyki ja käyty esim. bobeija-aamutorilla ja mones muuski, niin taas tuli uusia kokemuksia. Ensimmäänen oli BayokeSky-hotelli joka oli valamistuttuaaan maailman seittemänneksi tai kahareksanneksi korkein rakennus, enää tuskin mahtuu listoollekkaa. Mutton kumminki korkia tupa ja siältä meilloli puukattuna kortteeri kahareksi yäksi. Mä kerkisin ennen Tipiä lentokentältä sinne ja avulias taksisuhari toimitti laukut alakertahan ja hissin viärehen jolla sitte pääsi sinne mihinä oli Respa. Siis ensiksi alakerrasta hissillä kerroksehen numero 18 johona sitte kirioottautuminen sisälle ja toisella hissillä kerroksehen 24 johona huane oli. Laukut sai jättää respahan, ne toimitettihin sitte jäliistä huaneesehen. Huane oli sellaanen kaksion kokoonen, kylyppäriki melekeen miniyksiön kokoonen ja oli poreammetta, suihkukaappia hiarovine suihkuuneen ja vaikka mitä. Vaatehuanekki oli ja sinne pikkolo laukut kärräs vaikka kuinka koitin sanoa jotta jättääsiihen huaneesehen. Itte sitte ne nostin toiselle (toki kaks parivuaretta) petille jotta pääsin käsiksi tarvittavihin tavaroohin. Varustuksihin kuuluu toki minikeittiö ja siinä vedenkeitin ja tarpeelliset tarvikkeet jotta sai kaffit ja teet laitettua. Ja toki varusteltu jääkaappi josta löytyy sitte vaikka mitä. Mutta niin vain kipaasin respakerroksehen ja siälä kauppahan ja tarvittaville ostoksille, hammasharia ja muuta vastaavaa. Toki joitaki juamia tarttuu matkahan. Ja ei aikaakaa ku vaimo ilimootti olevansa lähistöllä, jottei ku sitte aiva alahan vastaanottamaan rouvaa. Siältähän se Rakkaus pompsahti taksista ja taas mentihin respakerroksehen ja siitä huaneesehen. Pratunam-ostosalue on aiva nurkilla ja siinähän oli seulomista ku piti monemmoosta löytää ja kattella. Ehtoolla meinattihin mennä 78. kerroksehen eineelle, mutta ei ollu tilaa. Olis kuulemma pitäny varata palio aiemmin jos olis meinannu syärä pikkuusen kallihimpaa ruakaa kattellen huikeeta maisemia. No, niistä päästihin sitte nauttimahan aamulla ku varaamaani ja maksamaani aamupalaa einehrittihin. Illallinen syätihin katukeittiös ja oli hyvää ja halapaa. Pratunam sinällään on aina kokemus ja harvoon tarttoo/pystyy samoja kujia kävelemähän, niin tälläki kertaa. Mutta niin vain aina löyrettihin takaasin, siinä tosin helepotti rakennuksen korkeus seku näkyy joka paikasta ja näinollen heleppo suunnistaa. Mutta käveltihin ja palio niinä parina päivänä ku siälä sestottihin. Hotellin alakerras oli oikeen mukana Intialaanen räätäli jolta ostin miesten kokoa (XXXL ja suurempia) silikkipaitoja joita kaverit jo tilaaliki… Jotta sellaanen oli ensimmäänen tai ensimmääset päivät sillä reissulla. Nuan fiinis hotellis ei olla koskaa yävyttykää, soli sellaanen tarious silloon elokuus ku sen puukkasin. Ei meinatakkaa tavaksi ottaa. Paitti jotta sijaanti oli aiva loistava ostoksia ajatellen. Jotta asioolla aina pualensa. Palavelu hotellis oli aiva loistavaa, netti ku ei meinannu toimia niin oli heti asentaja paikalla koriaamas tilannetta. Ja huaneesehen olis toki saanu tilattua vaikka mitä, mutta se jäi tekemättä. Ku ei mitää tarvittu. Ja kuinka ollakkaa, löytyy kohtuuhintaanen taksiki muutamien puhelinsoittojen jäläkehen ja sitte voiki ottaa rennosti ku kyyti oli varattu. Aamupäivällä taksi oli justihin sovittuhun aikahan paikalla ja eiku laukut etupenkille (takakonttihin ei maharu ku kaikki taksit on kaasukäyttöösiä ja se säiliö takakontis) ja hyvillä juamilla varustettuna kotimatkalle joka vei sen reilut parisen tuntia, sattuu olemahan liikennettä pikkuusen enemmän.

tuuli

tuntuu ainavain yltyvän ja luvas onki melekoosta myräkkää en syäksi. Pitääköhän peliätä pysyykö pellikatto paikallaan? Onse tähänki asti pysyny ja uskon sen pysyvän jatkoski. Mutta kovaa klopajaa nyt jo. Tuulesta hualimatta piti jatkaa varastojen järiestelyjä ja osittain saunapuittenki pilikkomista. Vielä piisaa saunaklapia, mutta kesän aikana on ajeltava pirttikylähän kaverin pinolle, siälton luvattu täyrennystä… Mutta pian sauna tuleille.

tänään

meni aika aivaku käsien välistä. Kuntosalin jäläkeen renkaitten vaihtoon, sitte kotio ja auton sisäsiivous eres päällisinpualin. Ja varaston siivousta ku ne renkaat pitää saara johonku johona ne eioo kaikenaikaa tiällä. Jotta polokumasiinat puuvajasta pois ja renkahat sinne. Siinä sivus pikkuusen kummaski paikas järiestelyä ja fiksausta. Jotta siinä meni päivä. Mutta näitähän tuloo yks toisensa jäläkehen ja ei täs mikää kiirus oo mihinkää. Ainakaa mulla.

luojan

kiitos pyhät taputeltu ja alakaa eres jonkimmoonen arki. Tauti alakaa olla voitettu kanta ja tänään jo lenkillä pienes tihkusatees. Friskas ja lujaa. Huomenna paluu punttisalille. Samoon huomenna ohojelmas kesärenkaitten laitatus jos vain yrittäjällä/asentajalla on aikaa. Huomenna vois alakaa täyttää sitä reissusta annettua lupausta, jonkimmoonen hahamotelma mullon pääs ja nähtäväksi jää kuinka ja minkämooses muaros sen saan siältä pihalle ja koneelle. Kattotahanny. Mutta nyon viä kumminki pyhä ja laillansa lepopäivä, jotta sen mukahan sitte ollahan.

niin

tyhjeni torppa ja samalla hilieniki. Poika lähti poikansa kans Hämettä kohori yhyremmais ja samahan aikahan mä palautin Tuomaksen Sepiksehen. Mukavata oli. Syätihin hyvin ja poijaat oli (pikkupoijat) sopivas sokeripöhönäs melekeen kaikenaikaa… Mutta viä huaminen, sitte alakaa ariet. Vaikkei se elo mulla siitä kummene, tauti alakaa olla voitettua kantaa ja teherähän paluu kuntosalille viimestään tiistaina. Huomenna jo lenkille tokiki.

Poijjaat puurolla

Valakialla Sällillä

Lupaus

jotta kummä tästä taurista oikeen kunnolla tokenen niin teen sellaasen kokoelman viimmeesestä reissusta, sen kohokohorista ja sellaasesta. Jotta orotettavis on jotaki.

onkohan

tämä nysse lankalauantai? Tänä ehtoona ainaki Sällillä on pääsiääsvalakia. Johonaki puhuvat kokosta, mutta valakia son aina täälä ollu ja tuloo olemahanki. Poijaat (poikani Antti poikansa Mikan kans ja lisäksi viälä Tuomas) on tuloollansa kutakuinki pian ja mullon ruakaki melekeen liipaasimella, uunia vailla. Jottei mee aika köökis hääräämisehen. Ehtoolla sitte lämmitetähän sauna oikeen sopivaksi ja löylytellähän oikeen miähis! Jaa, mutta nyppitääki panna kaffi tuleelle.

Varokaa pääsiääsliikentees!

Hauralla

pitkä

on periantai näin toipilaanaki. Hauralla kävääsin kumminki kynttilät viemäs. Lunta oli viä palio ja jäätä käytävillä. huomenna tulooki sitte poika poiknasa kans ja vissihin Tuomaski niitten kans ja suunnitelmis mennä Sällille pääsiääsvalakioolle. Ja toki sauna lämmitetähän ja syärähän miähekkäästi rillimakkaraa. Mutta se sitte huomenis. Ny jatketahan tätä piiiitkää periantaita.

Parturis Vaasas

alakaa

itte ittelle määräämä kuuri tehota. Ostin sen varooksi ennenku tänne sohojon keskelle lähärin ja tarpeesehen oli. Siälä moiset kuurit saa hankittua vaikka ostoskeskuksen apteekista josta löytyy vahavempiaki troppia. Joistaki apteekiista, ei kaikista löytyy esim. Diapamia joita myyrähän irtokauppana. Siitä vain pussihin niinku irtomuruja. Mutta tosiaan alakaa tehota ja ei enää juurikaa yskitä ja muutoonki olo kohentuu. Niinku pitiki. Ja olipas kaupoos väkiä tänään, Vaasas kävin Liiteris ja oli jopa hankala päästä liikkumahan. Samoon täälä Jurvas ku K-puarista hain tariouskaffit, hyvä jotta sekahan mahtuu. Ny saa olla puariista rauhas, ruakaa on piisalle asti ja ei tartte kauppahan vasta ku ens viikolla. Ja huamenna sitte se pitkäperiantai, jolloon kakarana olles ei saanu mennä mihinkää kylähän vaan oli pysyteltävä tiukasti kotona. Soliki silloon tosi pitkä päivä. Mutton aijaat muuttunu siitä, taitaa olla kapakakki auki. Vaikkei oo tarkootus mihinkää mennäkkää jonsei intaannu kuntosalille vähä liikkumahan sisälle. Jos sattuu kovaaki köppäänen keli olemahan. Mutta sen näköö aamulla ku aukaasoo verhot. Jotta sen myätä yätä.

tuntuu

ettei se flunssa vielä päästänykkää näpeistään, yskä alakas uurestaan ja muutoonki vetämätön olo koko päivän ja hyväku puaris sain käytyä. Muutoon päivä menny television paris. Netflix pelasti päivän ku tallenteet loppuu. Loppuviikoksi pitääs kumminki kuntohon päästä ku poika tuloo poikansa kans tänne. Lauantaina Sällille pääsiääsvalakialle!

Sirkuksen eileen