postyymisti

21.02.2011

Ja taas Wangluk. Viikonlopun reissu takana ja johan oliki reissu! Aloitettiin perjantai illalla 1900 täältä ja päätettiin eilen samoihin aikoihin. Ja matkahan oli Chantaburiin, lähelle Cambodhan rajaa ja siellä olevaan nähtävyyteen. Linkkinä on www.kitchagoot.com jota en vielä ittekkää oo kattellu mutta luulisin sieltä löytyvän keseisimmän siitä paikasta. Ja siihen paikkaan saavuttiin joskus lauantai-aamun ensimmäisten tuntien aikana ja alkoi monivaiheinen ja pitkän odotuksienki vaatima matka ylös. Oli kolme tasoa joista ensimmäiseenki piti tietenki ostaa liput ja odottaa kyytiä, ja sitte siellä piti ostaa liput seuraavalle tasolla ja odottaa toooosi pitkään. Väsyki meinas jo olla ja joitaki pikkukoomia piti siinä puolimakaavas asennos ottaakki. Ja sitte siirtyminen toiselle tasolla oliki jo pikkusen kovempaa menoa, ajokkina nelivetoinen Land Cruiser ja kuski varsin kokenu ratinvääntäjä. Mutta niin sitä vain mentiin ylös ja ylös kaikenaikaa ja tie oli mutkainen ja ei niin leveäkää. Muita ei tiellä ollu ku näitä alan ammattilaisia ja heillä oli radioyhteys toisiinsa, että tiesivät missä kukin on ja kuka odottaa missäkin. Ja ajoreitit oli tarkkaan suunniteltu ja puut ohitettiin aina sieltä mistä pitiki ja ajosta näki, etteivät todellakaa olleet ensimmäistä kertaa asialla.
Tässä välissä on syytä mainita, että aika ja paikka paikallisille varsin pyhä ja merkittävä ja tapahtuma järjestetään vain kerran vuodessa joka osaltaan selittää sen miksi paikalla niin valtavasti porukkaa.
No, toisella tasolla taas ostettiin tiketit seuraavalle ja nyt ei niin kauvaa tarvinnu odottaakkaa ku pääsi taas Cruiserin kyytiin nousemaan yhä ylemmäksi. Ja kyyti oli taas entisenlaista, kiivasta mutta jokseenki turvallista.
Viimeisellä tasolla oliki sitte enää edessä nouseminen varsinaiseen pyhättöön, mutta me Tipin kanssa jäimme tasolle odottamaan muitten sinne siirtymistä ja paluuta. Ja syy siihen löytyi ihan omasta ittestään ja valmistautumisesta paikkaan ja tilanteeseen. Ja joka osoittautui varsin oikeaksi toimenpiteeksi sillä sinne nouseminen ja varsinki laskeutuminen vaatii toisenaliset jalkineet kuin sandaalit. Siis turvallisesti.
No, aika meni suhteellisen mukavasti siinä hyörinää ja pyörinää kattelles ja kaffia juodes. Paikallahan ei sitte alkohoolia ollu ensinkää atrjolla ja kielto koski aikalailla laajaa alaaki koska sinne matkustaessa jo sen jouduimme huomaamaan, että olemme tekemisissä todella merkittävän julhapäivän kanssa.
Mutta menihän se niinki. Mutta kello taisi olla jo lähes seittemän ku huipulla käyneet olivat tasolla takaisin ja alkoi matka alas samalla tyylillä. Mutta nythän oli jo päivä valjennut ja näkikin jotain ja näki varsinki sen miten ylhäällä oltiin oltu ja miten pitkä matka oli alas. Mutta niin istä vain taas mentiin ja nyt jo hiukan nopeammin eikä kauaa tarvinnu autovuoroaan odotella ku pääsi lavalle pitelemään. Siitä sitte taas porukka autoon ja matka Chantaburin rannalle bungalowin ettintään.
Majoituspaikka löytyki suhteellisen mukavasti ja aiva läheltä rantaa niinku oli tarkootuski ja sitte piti vain odottaa ku saivat huoneet siivottua. Odotusaika käytettiin tehokkaasti elikkäs asetuttiin rannan lähellä olevaan paikkaan ja tilattiin ruokaa ja juomaa. Parin tunnin ruokailun jälkeen pääsimmeki sitte majoitukseen ja oliki jo suihku tarpeen. Ja pienoinen lepoki tuli siinä suoritettua.
Sitte sessio aiva rannalla vitamiinin D takia ja tutustuminen veden lämpötilaan ja olemukseen. Ja paikkahan oli sitte oikiastaan vain ja ainoastaan paikallisten ja senki takia rannalta puuttuivat rantatuolit kokonaan, että oli otettava oma makuualusta ja setuttava sille. Ja paikallisia oli tosi paljon, mutta väki enimmäkseen vietti aikaa varjossa istuskellen ja juomiaan ja ruokiaan nautiskellen. Ja uimassa ku paikalliset käy niin lähes kaikilla on sekä paita että housut päällä, vain nuorimmat käyvät sortsisillaan uimassa, mutta ei esim naiset koskaa. Joten ollessani rannalla koin itseäni tarkkailtavan suunnasta jos toisestaki, mutta en antanu sen haitata yhtää vain otin annokseni vitamiinia niinku aina ennenki. Ja tähän asti oltiin menty lähes samoilla silmillä, että jonkisorttinen uupumuski oli piakkoin odotettavissa, mutta siitä huolimatta vietimme vielä iltaa bungalowin edustalla ja taas vain löytyi ruokaa ja juomaa yllinkyllin. Mutta yksi toisensa jälkeen putosi pelistä ja vetäytyi nukkumaan ja niin mekin teimme jossain vaiheessa. Ja enkä muista koska olisin nukahtanu niin nopsasti! Hyvä että pää ehti tyynyyn ku olin jo unten mailla ja unta piisas lähes aamuun asti. Ja aamulla tuntui, että univelat on kuitattu ja voitiinki siirtyä aamukahville. Aamutoimien jälkeen porukka taas autoon ja matka kohti seuraavaa etappia joka oli jonkisorttinen kansallispuisto jossa varsin näyttävä vesiputous jota käytiin ihmettelemäs. Toki asiaan kuuluu pieni ärtymys moninkertaiseen rahastukseen, meiltä ulkomaalaisilta ku perittiin viisinkertainen pääsymaksu samaan paikkaan! Mutta en antanu sen vaivata vaan maksoin taas niinku aina ennenki.
Ja paikalla sitte syötiin taas hankittuja piknik-tyyppisä eineitä ja varsin maistuvai olivat taaski. Sitte pieni kävely putouksille jossa tietysti taas varsin runsaasti porukkaa.
Mutta paikkahan oli viehättävä ja putous varsin näyttävä ja kaloja joka paikassa.
Siitä sitte taas porukka tuoon ja alkoi varsinainen kotimatka. Toki matka vaati pysähdyksiä monenki asian takia, mutta täällä kotona oltiin pikkusen ennen siettemää illalla. Ja se suihku oli varsin tarpeellinen. Ja sitte kylmiä juomia tutulla kiikkustuolilla. Ja taas kutenki vaateri vaati iakalailla pian ja taas oli uni syvää ja hyvää.
Ja nythän mennään jo maantaissa ja huomisen jälkeen onki keskiviikko ja alkaa olla kotimatka sinne Sohjolaan edessä. Mutta vielä tässä ehtii. Tänään mopoillaan SamChukiin ostoksille ja hierontaan ja huomenna olis takootus mennä tutustumaan Suphanburin kansallismuseoon jossa kukaan ei aiemmin oo käyny.
Että tällääset oli viikonlopun toilaalut, kuviaki löytyy jossain vaiheessa naamakirjasta.

Joopajoo

että kotosalla sitte ollaan.
Ja aika selvittää, että kuinka tänne päästiin ja mitä kaikkea sattui matkalla.
No, aloitetaan siitä automatkasta SamChukista Suvan kentälle. Matkaan lähdettiin minun esityksestä tarpeeksi ajoissa eli 1800 kun koneen arvioitu lähtöaika oli 2359 ja kuskiksi lähti Tipin nuorempi veli ja vanhempi veli lähti kartturiksi. Ja tietysti mukaan lähti vielä yks kylän nainen joka pääsi samalla sukulaisiin jonnekki lähelle kenttää.
No, nämä maakuntien kuskit ei todellakaan osaa liikkua kuin omassa maakunnassa ja hyvä jos siellä. Ja näinollen meillä meni tähän vajaan parin tunnin matkaan lähes neljä tuntia. Karttaa ei paikalliset osaa kattoa yhtää joten ei auttanu ku pysähtyä ja kysyä reittiohjeita. No, se reitti sitte löydettiin ja oltiin vielä ihan hyvin aikataulussa ja hyppäsimme Tipin kanssa kyytistä pois ja suunnistimme lentoaseman vilkkauteen. Ja Suvan kenttähän on yksi Aasian suurimmista tai ainaki vilkkimmista, mutta silti oli helppo löytää oikea paikka mistä kirjautuminen. KLM oli lentoyhtiö ja siellähän oli automaattinen kirjautuminen ja varsin mukava virkailija auttamassa ja näin sain liput koko paluumatkalle. Ja sitte re-packingin jälkeen sain matkalaukunkin jätettyä hihnalle ja saimme viettää pienen hetken ennen minun siirtymistäni passintarkistuksen kautta kansainväliselle alueelle. Hyvästeleminen ei ole mun laji ja niimpä suoritimme sen varsin ripeästi ja Tip lähti nyyhkäisyn säestyksellä kohti alakertaa ja autoa ja minä kohti passintarkastuksen jonoa. Siinä sitte kului toinenkin tovi jonon edetessä varsin verkkaisesti, mutta niin sitä vain saatiin passi tarkistettua ja turvatarkastuskin meni moitteitta ja olin kansainvälisellä alueella. Mutta siinä vaiheessa ei aikaa enää niin paljon ollutkaan ja onnitellakseni itseäni siirryin nauttimaan ison tuopposen olutta ja maksoin siitä aivan liikaa. Sitten siitä kohtapuoliin jo lähtöportille ja odottelemaan koneeseen nousua. Koneeseen noustiin, mutta sitten alkoikin se odottaminen ja sitä kesti puolisentoista tuntia. Ja jo siinä vaiheessa arvasin, että paluumatka ei tule kovin sujuvasti menemään. Mutta en vaivannut sillä päätäni vaan ruuan jälkeen nappasin kemiallisen unen ja nukuinkin muutamia tunteja ja sen jälkeen torkuin muutamia lisää. Kone oli 747-400 ja nähdäkseni täynnä viimeistä paikkaa myöten, mutta yllättävän hyvin tarjoilu pelasi ja vessaankin pääsi halutessaan. Matkan aikana sain tietooni, että jatkoyhteys odottaa meitä ja se rauhoitti ihan vähän vaikka en siihen täysin voinutkaan luottaa. Ja aikamme istuttuamme saavuimme Eurooppaan ja Amsterdamin kentälle. Siitä sitten riuska kävely portille T2 josta piti kuulemma saada lisäinfoa. Ja saihan sitä. Info oli se, että jatkoyhteys oli mennyt ja oli ollu kuulemma täynnäkin. Ihmettelin virkailijalle sitä, että kuinka se kone voi olla täynnä koska minulla oli siihen maksettu lippu hallussani jota myös tietenkin näytin. Minut oli reititetty uudelleen ja lähtö näytti olevan 1330 ja koska kello oli siinävaiheessa n.0730 nostatti tuo tieto kierroksia kohtalaisesti. Sanelin virkailijalle melkoisella volyymilla, että hänen on parasta koittaa reitittää minut uudelleen koska jos olen 1800 Suomessa minulla ei ole enää jatkoyhteyksiä ja joudun majoittumaan ja sitä en tee omalla kustannuksellani. Pienen nakuttelun ja soittelun jälkeen minut reititettiin uudelleen ja nyt Finnairin koneeseen jonka lähtöaika 1140 ja perillä 1505 tuntui jo paljon paremmalta. Siinä vaiheessa oli jo jano ja nälkäkin ja koska KLM suuressa ystävällisyydessään antoi minulle 10€:n ruokakupongin käytin sen nauttiakseni varsin runsaan ja hyvän voileivän ja ison pullon Heinekeniä. Alkoi taas koneen odottelu, mutta jotenkin tuntui turvallisemmalta odottaa Finnairin konetta. Mutta kuinka ollakkaa. Koneeseen päästiin ajoissa, mutta sitte taas odotettiin. Ja odotettiin lähes puolitoista tuntia ennenkuin matkaan päästiin. Ja siinä vaiheessa oli jo mielessä se, että millä jatkomatka. Kaveri oli talvivaatteitten kanssa odottelemassa, että sitä huolta ei ollut. Lentomatka ei ollut pitkä, mutta sitte alkoi taas odottelu ja tälläkertaa odotettiin matkalaukkua jota ei sitte koskaa tullukkaa. Sitte ulos alueelta ja tulopalveluun tekemään katoamisilmoitus. Ja sitte varsin liukkaasti talvivaatetta niskaan ja autoon kohti Tikkurilan asemaa. Aikaa junan lähtöön ei liikoja jäänyt, ehkä 15 minuuttia odottelin kun juna paikalle tuli ja helpotuksekseni oli kyseessä juna jolla pääsisin melko lähelle kotoa.
Junaan pääsin ja helppohan se oli mennä ku oli vain reppu. Joten konnarilta lippu ja reppu hyllylle ja jo varsin nuutunut matkaala ravintolavaunuun koskapa nälkä näykki taas melkoisella voimalla. Ja johan maistui lihapullat ja muusi! Ja meni siinä pari pikkupulloa punkkuakin, ikäänkuin helpotukseksi.
Loppumatka menikin sitte ehkä koko matka huomioonottaen sujuvammin ja kun vielä kaveri soitti ja tarjosi kyytiä olin jokseenkin rauhallisessa sieluntilassa.
Juna saapui Tervajoen asemalle ja siitä ei kotio sitte ookkaa enää pitkä matka ja kotona olin 2200.
Olipahan mukava istahtaa omaan lepotuoliin ja huokasta! Mutta ei siinä kauaa tarvinnu huokailla ku vaateri alkoi kutsua ja mikäs oli vaateroituessa ku lämpö oli hyvin asetettu ja kaikki oli muutenki hyvin.
Joten hyvillä mielin nukkumaan ja odottelemaan, että kkuinka sitä unta piisaa.
Mutta hyvin piisas heti ensimmäisenä yönä sellaiset kuusi tuntia ja sehän on jo kohtuullinen määrä.
Perjantaina sitte oli vuorossa Äidille ilmoittautuminen ja hänen eineittensä nauttiminen. Ja johan maistui Äidin tekemät jauhelihapihvit ja perunat! Sitte siitä kaffien jälkeen tytärtä ja hänen porukkaansa tervehtimään. Ja selväähän on se, ettö ne tulijaiset olivat siellä seilaavassa laukussa. Tuomasta oli tosi mukava nähdä ja toki muitakin, mutta varsin kohtuullisen ajan jälkeen oli siirryttävä omaan talouteen koska oli tarkoitus saunoa ja mennä aikaisin nukkumaan koskapa seuraavana päivänä työelämä kutsui omiaan.
Joten riuskasti kotio ja sauna lämpiämään ja pönttis siinä samalla. Ja olihan taas soma köllähtää omaan sänkyyn saunan jälkeen!
Sieet aamulla oliki jo 0515 silmät auki ja valmis päivän touhuihin ja oli hyvä aika soittaa Tipille ja kertoa viimeiset kuulumiset. Siitä sitte teen ja puuron jälkeen siirtyminen kohti ansaintatyyppistä harrastustoimintaa.
Ja nyt sitä sitte ollaan töissä ja tätä piisaa.
Joten jatkossa saatan vielä palata reissun pariin tehdäkseni jonkinlaisen reissuyhteenvedon erilaisista sioista joita olen miettinyt. Siis jos muistan.
Mutta jo tässä vaiheessa kiitos ja anteeksi.

viimmeet on menos

ja ostokset kaikkityynni tehty, tanaan viela kaytiin isommas Tescos josta sitte ne vihiviimmeeset sain tehtya ja toivottaavasti kaikki tulijaisensa ansaanneet tyytyvaasiksi. Pakkauskin lahes tehty ja hyvin tuntuu mahtuvan ja ei tuu painoakaa ainakaa liikaa. Tassa nyt sitte kulutellaan iltapaivaa ja ruokailun jalkeen sitte aletaan suunnistaa kohti Suvan kenttaa ja jannityksella odottelen jotta onko KLM ajoissa. Onneksi on sama lentoyhtio myos sitte Scipolista, etta luulempa huomenna johonki aikaan kentalla olevani. Aikataulun mukaan pitaas olla 1020, mutta eppailla soppii.
Eilen tosiaan vietettiin viimeista iltaa omalla porukalla ja kutsuttuna oli vain muutamia nk. arvovieraita ja ilta oli oikeen onnistunu kaikinpuolin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa ja ruokaa ja juomaa kun piisas niin mikas siina oli olles. Aamulla oli yks kana paassy juhlistamaan illallispoytaa ja sen lisaksi oli sitte possua parsakaalin ja porkkana kera, paistettua redsnapperia valkosipulilla ja paistettuja kanankoipia ja vaikka mita. Eihan niita kaikkia millaa muista, mutta hyvaa oli ja kovaa kauan sita einetta piisaski ja kaikki meni. porukka rupes vetaytymaan yopuille siina kymmenen maissa ja niin teimme mekin.
Ja aiva ku piruullakseen pukkas tallepaivaa oikeen emohelteen muistuttaakseen mua siita mita jattaa taakseen ja ehka mita edestaan loytaa. No sen tiedan, etta pakkasia piisaa ja lumitoitaki kuulemma paasen raatamaan hetikohta. Kunhan paasen jonkinlaiseen rytmiin. Toihin ku on mentava heti loortaakkiaamuna, etta sita ei voi muutaa.
Mutta siita se arki ataas sitte alkaa. Ja tas onki oivallinen ilimiantaa paivallinen tuumailuni jossa ajattelin jokseenki niin jotta en oo koskaa viettany tallaasta ajanjaksoa jotta olisin ollu kolomisen kuukautta lahes taysin vailla mitaa velvollisuuksia, nauttinu vain. Jotta nain palio piti vetta virrata Peuranluomaski ennenku tahan paasin. Ja on tas ollukki nauttimista ja tata jos jotaki kelepaa muistella sitte siella pakkases ja toita vaantaes. Ja mika parasta tanne paasoo takaasin ja ihimiset jopa odottaa sita.
Palaan sitte kotikoneelta jonkimmoosen paremman yhteenvedon muodos, kunhan 1.3. aukee taas linja. Nuukuuksissani ku panin sen huilille pariksi kuukaudeksi.
Joten nakemiin ja anteeksi.

parempi linkki

http://picasaweb.google.com/anuchatk/KhaoKitchagoot#

ja sitte

tietenki taas tilanne, ettei kone tunnista muistitikkua ja sinne oli tarinaa kirjoitettuna kohtuullisesti. No, mennaan nailla kuitenki. Tarina tullee sitte postuumisti tai jotenki.
Se eineenlaitto meni oikeenki mukavasti vaikka en keittios rauhas saanukkaa haarata, on kuulemma siksi harvinaasta kattella ku miehet laittaa ruokaa etta sita yleesoa sitte oli kuitenki jonkiverran paikalla. Mutta ruoka onnistuu aiva hyvin ja sita piisas kaikille halukkaille, naapuriki sai annoksensa. Ilta paattyi sitte normaaliin tapaan terassilla istuskeluun ja seuraavan paivan suunnitteluun. Matkakohteeksi oli suunniteltu Chantanburi ja siella varsinainen nahtavyys. Linkki on www.kitchagoot.com jota en oo ittekkaa viela ehtiny kattella. Varsinaanen tarina tulee sitte jalakijunas ku on tullakseen.
Niin ne alkaa paivat taala kayda vahiin ja huomenna on edessa jo viimeisen illan vietto ja sita ajateltiin viettaa aiva omalla porukalla laittaen pikkusta parempaa einetta. Viela olis tarkootus vieraalla SuphanBurin kansallismuseossa, mutta kattotaan huomenna mika on viilis ja mita muuta on ohjelmas. Ainaki markkinat iltapaivalla ja sielta sitte viimeiset ostokset kotimatkalle.
Joten rupian tas ittekki kattelemaan tuota linkkia ja sitte pian jo kotioppain.

ja

sitte pyorahtiki se viimeinen viikko kayntiin ja viikon paasta palellaanki jo toivottavasti ainaki euroopas...
Eilen tehtiin matka UthaiThaniin jossa varsin mittava temppeli (kuva naamakirias) ja siella vierahtiki toinenki tovi ja varsinki ku satuttiin paikalle aikana jolloin oli parin tunnin paussi. Nunnat olivat kuulemma suorittamas jotaki yksityysluonteista seremoniaa ja siksiki kiinni yleisolta muutaman tunnin ajan. Mutta odottelu palkittiin. Tama oli toinen kerta ku siella kavin ja se eka kerta oliki ikimuistettava. Vuosi oli 2008 ja oli se aika ku Bangkokin kentta oli mielenosoittajien miehittama ja meita suomalaasia oli taala tuhanisa jumis. Ja juuri silloon (6.12.) ku olimma tuolla samas temppelis sain puhelinyhteyden Finnairin neuvontaan Bangkokissa ja tiedon, etta lento on 12.12. Ja ku kerran oli itsenaasyyspaiva niin mikas sen parempi syy panna juhlat pystyyn jo siitaki syysta. Eiku torin kautta kotio ja rillit kuumaksi! Muistan se illan (tai ainaki osan siita) ku eilisen ku istuttiin pimean taivaan alla syoden ja juoden. Kuukin oli jotenkki vaarinpain? Vai olikohan katsoja? No, ikimuistettava paiva ja ilta kumminki.
Ja siksiki halusin tuonne temppeliin menna ja kattella samoja paikkoja. Hienojahan ne ovatkin, sita ei kay kieltaminen. Vaan rahastettiin siellakin, sait ostaa jonkisorttisen uhrilahjan jonka sitte munkki siunas ja siunauksen jalkeen ko. lahja siirrettiin uusiokayttoon seuraavaa uhraajaa varten. Ja niita piisas lahes jonoksi asti. Etta nain se temppeli keraa rahansa, verovaroista ku heille ei mitaa heru. No, se on paikallinen tapa ja silla siisti.
Me kuitenki siita paikkojen katselun jalkeen siirryttiin takasin auton (lampoa tais olla jo yli +40 siina vaihees) viileyteen ja ruvettiin kattelemaan ruokapaikkaa joka loytyyki varsin kohtuullisen matkan paasta. Ja taa syotiin, etta napa rutisi! Poytaan tuli kanaa, possua ja kalaa ja tietenki riisia mones muodos ja tais tulla pari keittoaki. Etta taas piisas purtavaa ja toki juotavaa kans. Kotio paastya oliki tarve seisahtaa suihkun alle ja hiukkasen viilentaa roppaa. Viilennys jatku sitte terassilla kylmia juomia nautiskellen kunnes vaateri jo niin tuttuun tapaansa rupes kutsumaan.
Viikonloppuna on suunnitelma matkata Bangkokin vieraitten kans jonnekki pohjoiseen ja siella kuulemma odottaa montaki nahtavyytta joista pari temppelia ja muuta mukavaa. Asetin vain yhden edellytyksen matkalle ja se on se, etta saan matkustaa etupenkilla penkin ainoana matkustajana. Se luvattiin tayttaa. Muuten pitka matka puuduttaa siksiki kovaa, ettei sita valttamatta edes mittavat nahtavyydet korvaa.
Mutta kattotaan kuinka se viikonloppu sitte menee. Tanaan lupasin porukalle laittaa iltaeinetta ja luvassa on kanasoosia suomalais-thaimaalaiseen tapaan. Ja keittioon ei sitte tuona aikana oo kellaa asiaa, ei kyselemaan eika kattelemaan. Son fakta sanoos Kustuki!
Jotta tasta pian torille ja hankkimaan kanaa ja muuta tarvittavaa. Joten taalta tahan.

jotta

taas on muutama paiva menna hurahtanu, nuan vain. Aika menny erilaasis temppelijutskis, nyt oli vuoros sitte varsinaasen lahitemppelin juhlat joissa piti kayda kahteenki kertaan. Olivat siina aiva kavelymatkan paas ja saivat vanhemmakki ihimiset kattella temppelihumua oikeen kunnolla ja hartaasti. Ja jaksoovakki istua siella joka ehtoo ja kattella osin samoja ohjelmia tai kuvaelmia erilaisista historiallisista jutuusta. Itte jaksoon kertaalleen kattella ja ihimetella, sitte rupes piisaamaan ja viimeesella kerralla jaatiinki suosiolla talovahdeiksi etta kaikki halukkaat paasi kattelemaan. Ja heillehan ne on paljon tarkeampia ku mulle asioita kovin vaha tietavalle. Eniten ihmetytti se rahan maara jota sinne vietiin muodossa jos toisessa. Vietiin silkkaa rahaa ja vietiin erilaisia hyodykkeita kuten saippuaa, ruokaa ja muuta tarpeellista. Kai munkit niita sitte tarttee. Ja jos oli unohtanu sai paikanpaalta ostaa em. tarvikkeita ja sitte lahjoittaa temppelille. Toki kun sita rahallista rahaa vietiin niin meidat munkkien toimesta siunattiin ja ruiskuteltiin pyhalla vedella ja annettiin viela onnenkaluja mukaan. Etta nyt on sitte kotomaan automatkakki suojattu oikeen Buddhan toimesta ja uni taattua ku asennan siihen tarvittavan esineen sankyni ylapuolelle.
Eilen sitte ku oli se mainittu ystavanpaiva teimme retken SingBuriin ja siella paikalliseen temppeliin jossa olivat juhlat illalla alkamassa, eli siirtyneet sinne jonku 50-80 km. Siella tosi rauhallinen ja levollisen tuntuinen luostari ja siina meni tovi jos toineki niita halleja ja kaytavia kavellellessa. Ja makaava Buddha oli valtava ja restauroinnin alla. Vaikuttava paikka ja aarettoman siisti. Juhlat olivat tosiaan alkamassa ja valmistelut sen mukaiset, paikalle oli tuotu pikku katoksia joissa ihmiset voivat istuskella ruokaillen ja juoden. Alkoholia talla alueella ei myyty, mutta toki saa mukanaan tuoda jos niin haluaa ja uskon aika monen haluavan.
Sitte oli vuorossa varsin vaikuttava paikka kans, sotamuistomerkki joka sijaitsi aika lahella temppelia. Muistomerkki n. 400 vuotta sitten kaydyn jonkisorttisen itsenaistymistaistelun muistoksi. koskee aiemmin aminittua Aujytajanin kuningaskunnan kehittymista nykyiseen malliin ja SingBurin alueella kaytiin myos massiivisia taisteluita ja naitten uhrien musitoksi on rakennettu varsin vaikuttava monumentti jota sitte kaytiin ihmettelemassa.
Sitte nestetankkauksen jalkeen kotimatkalle ja valmistautumaan ystavanpaivan illanviettoon jota lahdimme porukalla viettamaan karaokeravintolaan jossa myos varsin maukasta ruokaa. Soin ehka parasta valkosipulikanaa. No, ehka lahes parasta ainaki. Karaoken laulamisesta huolehtivat muut, kaikki kipaleet ku oli tekstitetty vain thaiksi ja se tahtoo vielakin olla se kaikkein huonoin kieli.
Mutta ilta meni siina mukavasti hyvia ruokia syodessa, ss-soodaa juodessa ja musiikkia kuunnellen ja kattellen.
Ei nama paikalliset kovinkaa aktiivisesti tuota paivaa juhlistaneet, muutami pariskuntia ja tyttoporukoita oli paikalla mutta taisivat olla muista syista. Tipin kertoman mukaan ko. paivaa ei kovinkaa kauaa ole vietetty ja taatusti sen on farangit tuoneet mukanaan ja saaneet paikallisetki siihen ainaki jotenki mukaan. No, menihan se siina ja ajoissa oltiin kuitenki kotona ja vaaterissa.
Tanaan taas ihmeellisen pilvinen paiva, mutta justiin nyt pilvet vaistyi ja nayttaas tulevan aikalailla paahteinenki iltapaiva. D-vitamiiniannokseni jo ehdin kuitenki nauttia ja sehan sujuu hyvin ohkaasen pilvikerroksen suodattamana.
Niin, viimeinen viikko on aluillaan ja suunnitelmia ei oo juurikaa mitaa. Meinas jaada mainittelatta reissu SuphanBurin kaupunkiin ja maakuntaan jossa tassa yhtena paivana kaytiin. Siella varsin mukavan kokoinen torni, ei mikaa Nasinneula mutta kuitenki ihan nayttava. Mukavat oli maisemat kattella ja alueella todella hyvin hoidettu puutarha vesipuistoineen ja putouksineen joita kylla kelpas kattella. Siellaki meni tovi jos toinenki.
Paivat tuntuu jotenki menneen sekasin, mutta eihan tas muuta valia oo ku muistaa vain oikiana paivana lahtia lentkentalle... Mutta siihen viela toista viikkoa aikaa, mutta pikkuusen nuo pakkaset meinaa arvelluttaa. Mutta eikohan niihinki taas totu. Aina on joutunu tottumaan ja joskus pidemmaltaki reissulat palanneena. Mutta -30 ja yli tuntt mahdottomalta ku taala plussaa reilusti enemman. mutta ei sita kannata nyt murehtia, sen ehtii kylla.
Mutta nyt nayttaa tuolla kauneuspuolella olla siina mallissa, etta voimme siirtya tienvarsiruokalaan nuudelisopalle tai vastaavalle.
Joten taalta tahan.

kotimatka

sujuiki kohtuullisen hyvin, Van-taksi oli vain aikalailla taynna heti alkumatkasta muttei juurikaa tahtia haitannu vaan kuski pudotteli tosi reippaasti menemaan moottoritiella ja muuallaki. Bangkokkiin kesti reilut parisen tuntia ja se ylimaarainen aika meni kaupungin sisalla jossa liikenne ajoittain tosi puuromaista ja hidasta. Mutta niin vain linja-autoasema loyty ja siella sitte suoritettiin niin ruoka- kuin nestetankkauski ja katteltiin bussia Samchukiin. Vania ei loytyny joten oli tyytyminen taas hiukkasen vanhempaan kalustoon, tallakertaa ei kuitenkaan niin vanhaan kuin viimeksi. Matka kaikkine stoppareineen kesti lahes kolme tuntia ja sitte oltiinki jo Samchukis ja siella meita oltiin jo vastassa ja paastiin kokolailla pian kotio ja varsin tarpeelliseen suihkuun. Ilta vierahtiki terassilla ihmetellessa ja jaisia juomia siemaillen, mutta taisi olla kello vasta yhdeksan ku vaateri rupes houkuttelemaan ja mikas sita oli mennes ku oli vatta taynna ja muutenki viilis hyva.
Aamu valkeni jannan utuisena ja sita tilaa kesti lahes kymmeneen jolloin katsoin parhaaksi ottaa session auringossa ja toista tuntia siina taas meni kylkea kaannellen. Ja sitte tanne nettipaikkaan.
Tanaan alkaa juhlat lahitemppelissa, mutta ilmeisesti menemme sinne huomenna ku jo tutut vieraat saapuu Bangkokista. Talle ehtoolle ei sen kummempia suunnitelmia ookkaa, Tescossa pitais varmaan kayda ja vaikkapa torilla jos se sattuis iltapaivasta auki olemaan. Cha-amista en suomalaista luettavaa etsinnoista huolimatta loytanyt, mutta jatin sinne kaikki jo lukemani kirjat edelleen muitten luettavaksi. Paitti Vuorisen Juoppikset ja muut teokset jatin uudelleen luettavaksi. Ja onneksi ennen Cha-amin reissua loyty kadoksissa ollut viime reissulla tuomani ristikkolehti joka enimmakseen tosi vaikeita ristikoita ja sen parissa aika menee kohtuullisen mukavasti. Taitaa olla viela pari ristikkoa johon en oo saanu sanan sanaa aikaseksi, mutta ehka neki siita aukiaa ku niita muutaman paivan tuijottelen.
Eilen illalla eineeksi ostettiin paikalle tulevasta liikkuvasta keittiosta tosi hyvin maustettua makkara-kasvissalaattia ja viela runsaammin maustettua possua. Jalkimmainen oli lahestulkoot syomattomissa, mutta niin vain sitaki siina pistelin menemaan varsin kohtuullisesti. Lisaksi poytaan ilmestyi viela yhta suosikkiani, rapeaksi paistettua possun sivua jossa kohtuullisesti laskia mukana. Jaa, ettako maistui? Varmana!
Aamulla ei sitte niin heti nalka ollukkaa, mutta jo ysin jalkeen maistu riisimunakas ja paistettu kalamakkara. Ja niilla mennaan vielaki, eika nalka tunnu yhtaa. Tosin sihautin Leksan tuossa lahtiessa ja sillakin vaikutus asiaan. Tuli tasta paivasta vain aikalailla lammin vaikka aamu sumuinen olikin, etta sai paansa suojata taas liialta paahteelta. Naamakirjaa lukies tuntuu ne lampotilat siella varsin kohtuuttomilta, mutta niin vain on etta parin viikon paasta siella palellaan.
Mutta viela nautitaan taalla ja loppuun asti! Jotan taalta tahan.

aamu

meniki sitte tuos hotellin altaalla kylkeä käännellen ja nyt kellon ollessa 1032 on tavarat pakattu ja isompi laukku tuos vieres. Vielä safetybox tyhjäksi ja voidaan suunnistaa bussiasemalle joko taksilla tai kävellen. Eioo mahdoton matka, etteikö tuo luonnistuusi.
Tästä paikasta vielä senverran, että voisin tänne kyllä tulla toistekki ja viikoksi enintään. Tämä on selkeästi rantakohde ja enimmäkseen iäkkäimpien skandivaanien suosios. Toki joitakin nuorempia perheitä on näkyny, mutta enimmäkseen senioriluokkaa olevia. Eilenkin siellä norskiravintolas taidettiin olla asiakkaista nuoremmasta päästä. Jopa minäki.
Että nyt sitte pian bussilla Bangkokkiin ja siitä sitte toisella SamChukiin ja siitä sitte Wanglukiin varmaan Tescon tai torin kautta. Ja illalla saatetaan pistää vaikka rilli kuumaksi... Ja juomat viileiksi, seon saletti!
Joten täältä tähän ja tuonne.

Norjalainen

ravintola Max osoittautu oivalliseksi paikaksi ja söin siellä yhden maukkaimmista possunleikkeistä koskaa! Ja perunat maistu aiva taivaalliselta ja ihmettelenki, ettei nämä paikallsiet sen enempää tuota herkkua käytä. Ja siksiköhän ne on meitä falleja hoikempia? No, Tip otti kuitenki thairuokaa että sai sitäki maistella aiva piisalle asti. Ja ruokajuomana ku meni pari lasillista punkkua niin mikäs sen apremmin sopii jälkkäriksi ku Irishcoffee? Ja nyt on niin, niin täyteläänen olo ja kello on vasta 2113. Jäin tähän respaan kattelemaan maailman menoa ja Tip meni jo huoneeseen, mutta ei sen tartte kauaa odotella ku possunleike alakaa vaatimaan vaaterointia.
Ja aamulla viimeinen hotelliaamiainen ja allas-sessio.
Joten hyvää yötä kaikille tasapuolisesti.

ja

löytyyhän se oivallinen papaijapaikka ja saatiinki varsin hyvät eineet. Pöytään ilestyi tätä mainittua varsin maustettua salaattia, grillattua kanaa, grillattua possua punasipulin kera, nuudeleita ja tietenkin kaalia ja jotaki vihiriää. Ja saapuihan myös ystäväni Leo paikalle kylmästä hikisenä. Ja taas lähti nälkä niinku kyseenalaanen tauti Töölööstä aikoonaan ja oli mukava siirtyä kattelemaan sitä aiottua hierontapaikkaa. Ja seki löyty varsin nopsasti ja niin siinä sitte vierekkäin nautittiin öljyhieronnasta, Tip tosin valitti jälkikäteen hierojan olleen hiukan kovakätinen mutta minen moittinu yhtää. Hyvää teki ja olo oli sen jälkeen ku eri miehellä. Tiätääs vain kellä.
Ja siitä sitte taas hotlalle ja kutakuinki pian uima-altaalle pelaamaan korttia. Tip innostunu pelaamaan opettamaani seiskaa pienellä rahapanoksella ja hyvin jakso taas situa lähes tunnin melkein auringos ja hävis 100bht... No, sitä ei kuulemma laskettu koska oli vain "for fanny and enjoy..." Mai pen lai sanoosin mä.
Tänään tarkootus mennä einehtimään Norjalaisravintolaan, olisko ollu Max tai jotain? mutta sitä kuulemma ovat kehuneet ja tarjontaan kuuluu niin länkkäri- kuin thaisapuskaakin. Ja joskushan tuolle Tipillekki tuo falle-eines uppoaa varsin hyvin ja ittekki sanoo joskus kyllästyvänsä thaimättöön. Ja onhan se ittellekki vaihtelua, varsinki ku maalla taas vedetään sitte kokonaan thaityyppistä aamusta iltaan. Pekonia en siellä enää suostu syömään, se jos joku alkaa tökkiä. Tässä hotellissa onki tosiaan vain thaityyppinen aamupala paahtoleivällä lisättynä ja se passaa mulle oikeenki hyvin. Vaihtelevat riisijuttuja ja seki tuntuu tosi mukavalta ja keittoja on aina pariaki eri sorttia ja niihin saa sitte itte lisätä mausteita oman makunsa mukaan. Ja kun tämä kuuluu huoneen hintaan niin on seki jotain, ei tartte ainakaa lähtiä sitä aamueinettä mettästämään erikseen vaan voi keskittyä tähdellisimpiin puuhiin. Niinku aurongossa makailuun ja kyljen kääntämiseen insinöörin antamien ohjeitten mukaan.
Huomenna aamulla ajattelin jättää rannan väliin ja viettää pari tuntia altaalla kylkeä käännellen. 1200 lähtee bussi kohti Bangkokkia ja sieltä sitte SamCuckkiin johonkin aikaan. Että illalla olis tarkootus olla kotomaisemis ja saatampa ottaa ja keittäästä ekaksi jalommat resitentit!
Mutta mennään ny ensiksi tämä ilta ja pian kohti Norskiravintolaa!

ja tänään

ei huoneesta minkääsorttista yhteyttä, että tänne respalle piti tulla nakuttelemaan. Aamu meniki autiolla rannalla, nyt on se päivä ku siellä ei saa olla tuolin tuolia eikä varjon varjoa. Ja sai olla kutakuinki rauhas, muutama kaupustelija kävi jotain kyselemäs. Pari tuntia siinä meni mukavasti ja nyt on päiväsuihkut ja levot otettu ja aletaan kattelemaan että mitä sitä söis välieineeksi. Tip haluaa papaijasalaattia ja mikäs siinä, kelpaa mullekki ku siihen kylkeen otetaan grillattua kanaa ja vaikkapa possua niin hyvin uppoaa. Ja vois tuo aloevera-tyyppinen hieronta olla paikallaan tämän aurinkosessionki takia. Iltapäivällä meinattiin vielä jatkaa uima-altaalla korttia pelaamalla.
Joten nyt sitte kattelemaan, että mistä se kunnollinen papaijapaikka löytyys tuo Tip ku on sen suhteen aikalailla tarkka ja nirsoki. Läheskää kaikki eivät kuulemma osaa tehdä oikianlaista salaattia, mutta mulle on kaikki kelevannu vaikkaki joskus on ollu niin runsaasti chiliä että on meinannu vähäki tukka päästä lähtiä.
Joten sitte sinne.

perskutarallaa

ku alakaa ottaa kupoliin tämä yhteyden toimimattomuus. Täältä respan vierestä kyllä toimii, mutta ei parinkymmenen metrin päästä omasta huoneesta. Näin se vain on ja kukaa ei kuulemma osaa asialle mitää tehdä. ja silti luvataan free internet? Kysyysin niinku V.Vennamo aikoinaan että "onko se oikein?". No, oli oikein tai ei niin näillä mennään ja eihän tässä mitää tähdellistä pääse puuttumaan. Olis vain mukava tuolla huoneessa vaikka juutuupin kautta kuunnella länkkärimusaa tai kattella vaikka joitaki hauskoja juttuja. Mutta riittääpä täs ittessäänki hauskuutta aiva piisalle asti...
Ilta alkaa pimenemään ja ehkä hiukkasen viilenemäänki vaikka tässä sortsiasus vielä patsastelenki. Tänään oli tarkootus taas palata ruokapuolesta thaikkuruotuun, että luulisin listalla olevan kanaa, kalaa ja jotain kasviksia riisillä höystettynä. Ja tokihan se vain kelepaa kunhan juoma on siihen passeli Ss-sooda... Se sopii joka eineen kans, niin kalan ku kaikenmoosen liahnki kans. Ja maistuu niin, niin taivaalliselta. Jaa, ettäkö olisin jo sitä nauttinu? Johannytoki! Muutama kupillinen meni tuossa korttia pelailles, mutta sitte rupes pelaaminen tympiä ja samoon yhteyden pelaamattomuus ja tulin tänne respalle tätä joutavaa nakuttelemaan.
Ja kuinka ollakkaa, taas yhtys takkuaa ja ny täälä respallaki. Ettei taida kaikki olla niinku pitääs jotta kaikki pelaas. Mutta tää on niin tätä... Ettei tästä jaksa eikä kannata juurikaa pulttia ottaa ku tälle ei juuri mitää kukaa voi tehdä ja asiat vain menee näin tai ei sitte mee. No, taidan tästä yrittää saada tämän julkaistua ja siirryn tuonne huoneiseen valmistautumaan iltaa varten. Mulla se kestääki niin pitkään.

päivä

eineeksi kävimmeki vetääsemäs pizzan puoliksi ja tälläkertaa tyydyimme pikkupizzaan joka riitti vallan mainiosti. Hintaa moiselle tuli kahdella oluella ja tuoremehulla 8€ enkä pitäny hintaa mahdottomana koska pizza oli tosi hyvää ja sitä piisas! Siitä sitte polkastiin bussiasemalla ja varattiin liput Bangkokin bussiin ylihuomiseksi jolloin olis tarkootus aloittaa siirtyminen maalle. Siellä kuulemma odottaa jos jonkisorttista juhlaa ja menoa, ettei sitä oikeen osaa kuvitellakkaa jotta mihinkä sitä joutuu tai pääsee. Elämme siis siinäki mieles jännittäviä aikoja.
Ja toisaalta, alkaa tämäki jo pikkusen puuduttaa ja tuo rannalla makaaminen ei oikeen tunnu järkevältä tai ei ainakaa mielekkäältä. Ja johan tätä on viikko väännettyki, että aika jonkinasteisen muutoksen.
Eihän se elo maallakaan niin vaihtelevaa oo, mutta sen voi ja se pitää tehdä sellaiseksi varsinkin kun on auto alla ja jopa varsin oivallinen kuski. Puhuttuna onkin erilaisia maakuntamatkoja joitten kohteena temppelit ja muinaismuistot. SuphanBurin kansallismuseo kuuluu myös näihin nähtäviin paikkoihin. Että eiköhän sitä tekemistä ja näkemistä piisaa näille viimeisille viikoillekki. Tulee muuten kutakuinkin pian pari kuukautta täälläoloa täyteen ja ei oikeastaan tunnu missään. Tai tuntuu, että aika on jotenkin pysähtynyt ja sen kulumisen on huomannu kotimaan tapahtumista ja sieltä tulleista viesteistä. Että elämää on sielläkin vaikka täällä sitä eletäänkin hiukan toisenlaisella rytmillä ja sykkeellä. Täällä ei tunnu juuri kenelläkää olevan kiirettä ja ihmiset eivät tunnu kovinkaan paljoa murehtivat toimeentulemistaan tai siihen liittyviä asioita. Uskovat Buddhan hoitavan asiat juuri niin kuin heille on parasta ja tyytyvät siihen.
Huomenna on muuten rantaeläjälle sellainen päivä, että rannalla ei ole yhtäkää rantatuolia eikä varjoa. kuulemma hallituksen vaatima toimenpide jolla rajoitetaan jotakin tai aikaansaadaan jotaki jota en oikeen tahdo ymmärtää. Yhtenä päivänä viikossa eivät saa pystyttää niitä varjoja ja tuoleja vaan ne täytyy kuljettaa poiskin alueelta ja sitte taas torstaina peli jatkuu entisellään.
Että huomenna joko uima-altaalle tai sitte rannalle pyyhkeelle ja makuulaustalle lepäilemään. Saas nähdä mitä tulee tehdyksi? Saatan kyllä ainaki käydä kattomas sitä autioita hiekkarantaa ja ottaa muutaman kuvankin tuosta ihmeestä.
Niin, tuossa bussilippujen buukkauksen jälkeen kävimmä siinä Suomibaaris pelaamas poolia ja tuli siinä muutama kierros pelattua aika hyvällä menestyksellä ja meni siinä muutama Leokin ikäänkuin sivutuotteena. Kotomatkalla suoritin juomatäydennyksen ja palasin ruotuun siinämielessä että 100Piiparia vaihtu takas tuttuun ja turvalliseen SangSomiin. Jotenkin sen makuun on tottunu ja ku siihen kyytipojaksi ottaa sitruunalla maustettua soodaa niin johan vain on maku kohillaan.
Että sitä nyt sitte ja aletaan suunnittelemaan illan viettoa. Korttia kuulemma pitää muutama kierros pelata, mutta sehän vain passaa.
Tämä WI-Fi yhteys ei oikein tunnu tuolta huoneesta käsin toimivan ja tulinkin tänne alakertaan respan lähelle tätä nakuttelemaan ja täällä tämä toimii tosi nopsastikki. Että pitänee tässä nyt kattella ne asiat jotka jäi aiemmin kattlematta.
Että täältä tähän ja jonnekki. Olkaahan ihmisiksi, minäki yritän.

päivä

alkanu rantasessiolla ja kellon olles nyt 1222 pienen lepotuokion jälkeen akttelemaan kelvollista hierontapaikkaa. Ei tässä tämän kummempia, tämä alkaa sujua tämä rantaelämäki. Mutta sen huomion oon täs viimepäivinä tehny ettei sitä enää jaksaa niin tuota supaa repiä ja muistelinki siinä YK-uran aikana otettuja supasessioita ja nehän oli aiva käsittämättömiä. Päivä tolkulla kylkeä käännellen. Siis milloin siihen oli tähdellisimmmiltä askareilta aikaa, ei läheskää joka päivä.
Mutta nyt pieni lepo ja mopoilemaan.

olipahan

Scandic-Resortis oivalliset eineet! Söin talon possunleikkeen (jota omistaja mulle suositteli) ja siinäpä oliki syömistä! valehtelematta kunnon rukkasen kokoonen leike päällystettynä kinkulla ja juustolla ja huippuna erittäin maistuva soosi. Ja lisukkeena ranskalaiset potut ja keitettyjä vihanneksia. Tip otti kans possunleikkeen, mutta uuniperunalla ja niinhän siinä kävi jotta jouruun sitäki jelppaamaan sen syönnis... Joten voidaan todeta, että taas tuli kupu ravittua ja varsin hyvin ja ku kyytipoikana meni pari lasillista punkkua niin hommahan oli saletti. nyt sitte hotellissa lasissa taas tuttua Piiparia... ja pian taitaa vaateri kutsua. Ja huomenna taas vaativa turistielämä saa yhtä jännittävää jatkoa. Eli luvassa rannnalla löhöilyä, kortinpeluuta, pienimuotoista kaljottelua ja muuta mukavaa...

jotta

eileen vaihtu sitte kortteeri ja ny ollahan toisella puolella pihaa ja toises kerrokses, uudemmas osas kompleksia. On parveke ja pikkusta parempi kylppäri ja vaatekaapista löyty jopa henkareita joita ei kuulemma noihin halvempiin kuulu. No, eilen sitte ku eivät olleet ehtineet vielä siivota huoneita niin tehtiin se HuaHinin reissu ja eihän siellä mitää ihmeitä ollu. Löyty varsin kohtuullinen paikka jossa sai parran ajetettua ja otettua varsin kohtuullisen hieronnan. Illalla syömäs,mutta se Scandic oli siksi täynnä, että mentiin viereiseen paikkaan ja saatiinki varsin oivallinen iltaeine aikaan. Oli WhiteSnapperia grillattuna, kanasysteemiä kahtakin sorttia ja tietenki riisiä lautanen kukkuroillaan. Ja johan oli taas täyteläinen olo köpötellä takasin hotellille ja muutaman Piiparin jälkeen oliki valmis vaateriin.
Aamu alkoi taas tietenki aamupalalla ja sitte rantasessiolla joka kestiki tänään lähes neljä tuntia ja sieltä takasin tulles vuokrattiin mopo pariksi päiväksi ja iltapäivä meniki sitte ajellessa ympäristös. Jokunen temppeliki nähtiin ja yhdessä käytiinki ja sieltä naamakirjas kuvaki kullatuista munkeista ja Buddhasta.
Nyt taas pian edes ruokapaikan etsinät ja mennään taas kattomaan sitä Scandic-Resorttia josko päästäis en paikan eineitä testaamaan. Listan mukaan näytti varsin lupaavalta, ei mitää falleruokaa vaan enimmäkseen paikallista.
Mutta kattellaan täs illan aikana kuinka käy ja voipi olla jotta ajellaan takas baarin kautta. On tuo kuski kerran mukana...

eileen

ei sitte sen kummempia ollukkaa, iltapäivällä jalkahieronnan jälkeen katteltiin rannan toista suuntaa ja pelattiin bilistä jokusen kerran ja tultiin hotellille takas pelaamaan korttia. Että varsin toiminnallinen iltapäivä. Illalla lähdettiin syömään vasta kahdeksan maissa ja paikka löytyi kohtuullisen matkan päästä ja ruoka oli jälleen varsin oivallista. TomYongKung, kanasysteemi ja riisiä. Ja juomaksi SangSom soodalla... Jotta johan taas kelpas. Siitä sitte baarin kautta hotellille. Baari huomattiin useista suomen lipuista ja oitis kyselemään. Omistajaksi paljastui suomalainen mies joka nyt kotosuomes rahaa tekemäs ja thaivaimo täälä baaria hoitelemas. Auttavaa suomea puhui useita vuosia suomessa eripituisia aikoja oleskelleena ja näin Tip sai taas sitä aiva oikiaa tietoa suomesta ja siellä olosta. Saa nähdä tulooko rimakauhu vaiko mitä...
No, siitä kumminki drinksun jälkeen köpöttelimme hotellille ja tuotapikaa olikin aika vaateroitua.
Tänään ohjelmas kortteerin vaihto tuohon toiselle puolelle pihaa, mutta ennen sitä pieni sessio rannalla. Iltapäivällä oli tarkootus käväästä HuaHinia kattelemas ja sinne pääsee kätevästi bussilla tästä aiva läheltä. Ja taksi porsaan kotio ajaa jos tarttoo... Mutta ny aamupalalle ja rannalle, ettei mee turhuuteen tämä aika.

tämä

päivä menny melkein eilisillä sapluunoilla, paitti että aamukävelyn korvas rannalla löhöily ja iltapäivän alootti allas-sessio. Ja nyt olo tuntuu kohtuullisen D-vitamiinirikkaalta ku on ittiään auringos käännelly insiröörin ohjeistuksen mukaan kellon tarkkuudella.
Ja nyt ollaan menossa jalkahierontaan, mutta saatan innostua vaikka ottamaan aloevera-tyyppisen jos paikka osoittautuu kunnolliseksi.
Illan ruokapaikkakin löytynee tästä lähistöltä. Aiemmin oli tarkootus mennä HuaHiniin tänään, mutta siirrettiin sitä huomiseksi koska huomenna vaihdamme kortteeria pikkusta parempaan ja maan tasoon. Toki pysymme samassa hotellikompleksissa jo siitäkin syystä, että hintaan kuuluva aamupala on varsin oivallinen vaikka onkin kokonaan thaityyppinen. Mutta käy mulle oikeenki hyvin, lisänä ku on paahtoleipää niin johan niillä eineillä tovin jos toisenki menee. Ja uima-allaski on aiva kohtuullinen ja ei juuri koskaa täynnä. Ja meri on tuos aiva rannas ja siitä löytyy jos monenki sorttisia tuolipaikkoja sekä varjosta että auringosta. Että näin mennään ja nyt sinne hierontaan.

tänään

ollaanki sitte oltu niinku turistit ruukaa, eli kävelty rannalla ja oltu uima-altaalla. Ehtoopuolesta kävimmä syömäs varsin oivallisen pizzan ja johan oli lätyskällä kokoa! Valtavan kokoinen pannupizzatyyppinen josta ei täytettä eikä juustoa puuttunu ja ku kyytipoikana meni pari lasillista punkkua oli täyteläisyys taattu! Siihen peräruuaksi pieni kävelyreissu ja eiku hotellille dominoa pelaamaan. Eikä tästä minnekkää enää jaksa lähtiä vaikka kello on vasta 1910. Ja niin laiskottaa jotta meinaan viskiniki juoda kolan kera ku niin kehtuuttaa lähtiä soodaa hakemaan enkä viitti Tipiäkää juoksuttaa.
Huomenna jatkunee samantyyppinen oleskelu ja mikäs tässä, käy tämäki. Huomenna löörtaakki ja thaikkujen viikonlopputungoksen huippupäivä, tulevat taas aamulla autokolonittain päiväksi rannalle syöpöttelemään ja juopottelemaan. Mutta eiköhän se sunnuntaina ala jo helepottaa ja väki alakaa odotella työviikon alkamista. Ja tääläki huoneitten hinnat laskee satasella tai kahdella. Meillä onki vissiin sunnuntaina kortteerinvaihto edessä, mutta minne on vielä epäselvää. Mennään kuitenki huominen ensiksi.

kalastus

oli viime viikonlopun teema ja sinne lähdettiinki isommalla porukalla Bangokkilaisen Pongin kaasukäyttöösellä Isuzulla, kyyti oli reipasta niinku suurkaupungis pitääki olla ja auto liikkuu ku ohjus ja oli automaatilla viritettynä. Joten kyyti oli mallikasta ja mulla tietysti apukuskin paikka varattuna. Kuinkas muuten.
Matkaa kalastuspaikalle oli kohtuullisesti, vajaa tunti Bangkokin suuntaan ja sitte poispäin. Eli taaski putosin kartalta, olisko ollu joki SawatSakhon tai vastaava se viimesin kyltti jonka näin. No, tärkeintä on kalastus eikä paikka.
Ja paikaksi osoittautuu joki, ei kovin leveä ja osittain sellaisen tiheänkin lummetyyppisen kasvin peitossa. Karkeasti kuvailtuna kalastustyyli oli seuraava: miehet ui verkon tällääsen lummeryhmittymän ympäri ja ujuttaa sitte sen verkon sen alta jonka jälkeen riivitään lumpeet pois ja kootaan verkko. Saaliiksi tuli enimmäkseen pikkukalaa, mutta osoittautui jälkeenpäin varsin oivalliseksi ruuaksi. 6-8 miestä (tais jokunen nainenki uimasilleen mennä) oli veden varassa ja vaikka joki ei syvä ollut uida kaikkien piti osata ja hyvin.
Tämä systeemi toistettiin sitte nelisen kertaa ja välillä syötiin retkilounas jonka yhden miehen vaimoke oli mukaan varannut. Normaalit thaikkueineet, ei mitään ihmeempiä. Lounaan jälkeen kalastus jatkui pienen siirtymävaiheen jälkeen ja saalis enimmäkseen pikkukalaa ja joitakin sammakoita. Mukaan otettiin myös sellaisia pohjakaloja jotka sittemmin pistettiin kotona kala-altaaseen puhdistamaan sen mutaista pohjaa. Joten oli varsin mielenkiintoinen päivä tämäkin vaikka sitä vain katseella seurasinkin.
Kotimatkalla palkitsimme itsemme oluella jolla jaksoimme kotio asti. Siellä pieni virkistäytyminen ja nestetasapainon palautus ja sitte lähdettiinki edellisessä osiossa mainittemalleni juhlille josta kotiutuminen vasta uuden vuoroakuden puolella. Voitaisiin todeta kalastuspäivän saaliine olleen runsaasti kokemusta ja lisärusketus joka alkaa jo olla lähes paikallista tasoa. Sitä ku täälä rannalla vielä lisää niin johan kehtaa sinne kotomaahan tulla elvistelemään.
Täälä tosiaan tänään aamupalan jälkeen teimme ainaki vitosen rantalenkin jolta palattuamme ostimme varsin kohtuullisen määrän tikkuruokaa, eli grillattua maksaa ja keittoa. Sen jälkeen olikin mukava siirtyä hotellikompleksin uima-altaalle jossa varsin rauhallista. Kolmisen tuntia siinä tuli ittiään käänneltyä Tipin istuskellessa varjossa lueskellen. Nyt kellon lähestyessä kolmea ottaa Tip niitä varsin tarpeellisia kauneusunia joita meikäläisen on tarpeetonta ottaa. komia ku muutoonki. Joten lasissa 100Piipersiä soodalla. Iltapäivän loppupuolella olisi suunnitelmissa mennä syömään pizzaa, sain sellaasen mielihalun päähäni ja se aiotaan kans toteuttaa. Mutta antaa ensiksi kehittyä oikeen verinen näläkä ja sitte vasta. Illaksi voiki sitte varata mainittuja tikkueineitä niin sillähän sitä päriääki aamuun asti. Vielä ku jonku hedelmäkojun yhyttääs niin sais ananasta ja papaijaa. Eli siinäpä oleellisemmat. Joten näillä mennään.

juhlat

niitä oli oikiastaan vain yhtä sorttia tai ainaki ne liittyivät samaan eli temppeliin tai sen elämään.
Taisi olla ensimmäiset ne juhlat joihin osallistuttiin juuri Samchukin laueen suurimmassa temppelissä järjestetyt markkinatyyppiset juhlat. Alueelle oli tungettu aikamoinen määrä erilaisia myyntipaikkoja ja sieltä löytyi jos jonkusorttista huvitusta tivolineen kaikkineen. Ja oli tulossa jonkusorttinen rokkikonserttiki, mutta sitä ei jääty kattelemaan. Ja ruokaa oli tarjolla todella runsaasti niin mukaan ostettavksi kuin paikallakin syötäväksi. Ja juomisiakin löytyi laidasta laitaan, ettei mikään harras tilaisuus tämäkää. Mutta siihen riitti parisen tuntia ja mukaan tarttui pientä purtavaa kuten grillattua maksaa, jonkusortin ryynimakkaraa ja tietysti grillattua kanaa kotona syötäväksi.
Ja näitä vastaavia juhlia järjestetään eri temppeleissä eri aikoina ja nämä saavat näistä suurimman osan tuloistaan. Taisimme käydä kolmessakin vastaavassa ja niistä ehdottomasti suurin oli se (ja turha kysyä, että missä se oli koska putosin kartalta varsin varhaisessa vaiheessa kun juhliin ajeltiin) missä esitettiin se varsin vaikuttava kuvaelma Thaimaan yhdistymisestä tai ainakin niistä ajoista. Mutta siellä oli myös ehdottomasti eniten väkeä paikalla ja liikkuminen välillä jopa ahdistavaa vaikka meikäläisellä se etu että näki eteensä paremmin ku moni paikallinen. Vaikka en mikää hongankolistaja ookkaa niin silti lähes päätä pidempi valtaosaa porukkaa. Tipille ku laitatti joko värikkään apidan tai jonku hiuslaitteen niin hyvin näki kuinka vikkelästi pienikokoinen nainen väkijoukossa liikkuu. Itte sai olla tarkkana, ettei ruhjo ketää siinä tungoksessa. Ja siellä nautittiin myös varsin maukkaita ruokia (ja paikassahan vierailtiin kahteenki kertaan) ja suosiksini kohosi jonkusortin munakas simpukoilla ja mausteilla ryyditettynä. Ja olihan hyvää! Sitä tuli syötyä paikalla ja myös mukaan tuli rasioittain tätä herkkua. Ja myös tikkuruokaa syötiin aina kun kohdalle mukavaa sattui, ettei nälkä päässy missää vaiheessa edes lähestymään. Eikä jano.
Sitte ne toiset juhlat. Olivat kutsupohjaiset eli sinne oli kutsuttu määrätty määrä ihmisiä ja minun katsottiin kuuluvan Tipin perheen kiintiöön ja jostain kumman syystä Tip ei halunnu juhliin osallistua, tais vain laiskottaa... No, paikalle mentiin ja paikaksi paljastui savipelto joka oli tarkoistusta varten tasoitettu ja paikalle (naamakirjas kuvaki paikasta) oli rakennettu varsin kookas esiintymislava ja pöydät aseteltu paikalle ja paikkoja kerrottiin olevan viitisensataa. Pöydät olivat valmiiksi katettuja juomisineen kaikkineen ja juomina olivat HongThong viskiksi mainittu viinasekoitus ja limonaadit. Ja tietysti iso jääkulho. Ja sitte alkoikin ohjelma ja musiikkiesitykset ja ruokaa alkoi tulla pöytään laji toisensa jälkeen ja laskin kuusi eri ruokaa ennenkuin tuleminen loppui. Ja oli kalaa, kanaa, possua ja vaikka mitä. Ja juomaa tuli aina ku lasi oli vähemmän kuin puolillaan. Jossain vaiheessa iltaa kävi juhlakalu (20-vuotias nuorimies joka menossa munkiksi epämääräiseksi ajaksi) tervehtimässä aiva pöydän vieressä. Aika varhaisessa vaiheessa huomasin meitä farangeja olevan kasi ja me molemmat samassa pöydässä, mutta myöhemmin kun kävin lavan vieressä tanssityttöja kuvaamassa minut vietiin tapaamaan varsin humalaista brittiä joka kuulemma alueella asuu. Mies itte ei pystyny juuri mitää puhumaan, mutta näin annoin itseni ymmärtää.
Niinku jo mainittin, jossain vaiheessa alkoivat tanssiesitykset ja olivatkin varsinaista show-tyyppistä. Kohtalaisen vähäpukeisia nuoria naisia tanssimassa viimeistä huutoa olevien biisien tahdissa. Siitäkin kuva naamakirjas, mutta vain yksi.
Ja taisi olla puoliyö käsillä kun suoritimme kotiinpaluun vatsa varsin täynnä ja tälläkertaa ei ollu kotio viemisinä ruokaa eikä muutakaa ja kohtapuoliin kutsui jo petikin väsynyttä juhlijaa. Hirviää myrkkyä se HongThong! Jos joku varttuneempi muistaa historiasta LionBlendin niin ollaan aika lähellä.
Että siinäpä päällimmäsiä viiliksiä näistä juhlista joita vielä kuulemma ainaki jokunen odottamas ku takasin maalle mennään. Ja mikäs siinä, ei muutaku tulta päin!
Ja jos vielä tulee joku juttu juhlista mieleen niin palaan niihin muun tekstin tai sensorttisen seassa. Eli aiva niinku muutenki, yhtä sekaasta tai epäselevää.
Mutta nyt kello on 0805 ja saattaas olla oivallinen aika tutustua hotellin aamupalan tasoon tai tarjontaan. Ja josko vaikka sitte asettais oikeen lenkkarit jalkaan ja suorittaas pitkähkön kävelylenkin tutustuen ranta-alueen ja sen läheisyyden tarjontaan ja paikkoihin. Ja turha mainitakkaa, että kyseeseen tulee soolokävely. Ja hotellikompleksista löytyy uima-allakin, että siihenkin vois auringon kunnolla noustua tutustua ja hankkia päivän D:t.
Että sillai täällä justiin nyt.

jotta

piisas niitä uudenvuoden juhlijoita tähänkin hotelliin siinämäärin, että heräsin aamu kolmen maissa siihen että naapurihuoneessa vietettiin jonkusortin festivaaleja. Ja ilmeisesti joko väen sammuttua tai lähdettyä tv jätettiin päälle joten vähän huonosti tuli se aamupuoli nukuttua. Mutta niinku paikalliset ruukaa sanoa: mai pen lai! Ehtiihän tässä päivällä ottaa nokoset jos toisekki ja olinhan toki siihen mennessä jo nukkunutkin lähes viis tuntia, ettei täs hätää mitää.
Piti kirjoittamani muutamista tapahtumista ja ajattelin jakaa ne kahteen osioon: kalastus ja juhlat. Että palaan pikimmiten joko ensimmäisen tai molempien merkeissä.
Eilen illalla tehtiin pieni ympäristöön tutustumislenkki ja hiukan kyseltiin huoneitten hintoja ja joitakin käytiin kattomaski. Kovin paljoa ei taso muutu, mutta tästä samasta kompleksista jos löytyy lähempää maantasoa oleva kortteeri niin saatetaan muuttaakki. Yks paikka oli huvittavaki. Hotelli-ravintolan nimi on Scandic ja mainoksissa kehutaan puhuttavan myös suomea ja kun sitte omistajaksi paljastuneen thai-naisen kanssa oli hinnoista ja muusta juteltu kysäisin päätteeksi suomella että kukas se täälä suomea puhuu? Tähän tämä reilu nelikymppinen varsin viehättävä nainen vastasi selvällä suomella että minähän se ja valitteli samaan hengenvetoon väsymystään ja ettei ollut osannut ajatella minun olevan suomalainen kun kuulemma puhuin niin sujuvaa lontoota morsiamelle... Oli syntynyt suomessa ja suomalainen äiti. Enempää en sitte kysellykkää, ettei tuu kenellekkää väärää käsitystä. Hänen hotelli oli muuten ok, mutta ei langatonta nettiä huoneissa. Mutta saatamme käydä siellä syömässä sillä luulempa rouvan hallitsevan myös suomalaista keittiötä jonkunverran.
Että tälläistäki sattuu.
Mutta nyt aamutee ja sitte tuonnempana huoneen hintaan kuuluva aamupala. Ja sehän saattaa olla joku hyvä tai sitte joku aiva muu. Kattellaan.

jotta

täälä sitä sitte köllötellään Cha-amissa ja vaikka onki thaikkujen suuri lomasesonki löytyi varsin kohtuullinen hotelli rannan läheltä ja ihan kohtuulliseen hintaan. Nyt maksoi 700bht aamupalan kanssa, mutta maanantaina hinta putoaa parikin sataa, että silloin joko vaihdetaan majoitusta tai jatketaan tässä. Tässä on kaikki mitä tarvitaan; w-lan, safetyboxi, kelvollinen kylppäri ja etenki telkkari josta näkyy jopa enemmän ulkomaan kanvaia ku mistää aiemmin.
Juu, tänne lähdettiin suunnitelman mukaan tunnin myöhässä ajatellusta joten matkaanlähtö tapahtui 0550 ja kesti muutaman stopparin kanssa kolmisen tuntia kun tiet olivant vielä silloin lähes tyhjiä. Mukana oli kaveri jonka vanhemmat asuvat täälä ja siellä käytiin ensimmäiseksi ja tietysti pöytään kannettiin sapuskaa monensorttista ja ilmestyi sinne myös ystäväni Leo ja vaikka kello ei ollut lähelläkää puoltapäivää oli venyttävä sen suhteen ettei vallan moukaksi luulatsisi...
Siitä sitte kohtuullisen ajan jälkeen tänne rannan suuntaan ja etsimään kortteeria. Me Tipin kanssa ruvettiin jalkamiehiksi ja kohtuullisen ajan jälkeen tämä Cha-am Villa Hotel löytyki ja tuntuu tosiaan aiva kelvolliselta. Tähän kokonaisuuteen kuuluu kolme jokseenki erillistä kompleksia ja jo tuossa sevenis käydes ehdittiinki kattella että ehkä vaihdetaan alkuviikosta sellaiseen bungalow-tyyppiseen joka kans täs aiva lähellä. Mutta iltaki näyttää paljon, että kuinka kuuluu ja mitä mistäki.
Ja kun tämä kortteeri oli löytynyt suunnistettiin porukalla rannalle viettämään jonkisorttista piknikkiä ja vastaavan viettäjiä oli autokunnittain ja he tosiaan tulevat tänne päivän ajaksi syömään ja juomaan ja illan tullessa ajelevat takisin koteihinsa. No, rannalle tosiaan mentiin ja ei aikaakaan ku pöytään oli ilmestynyt montaa sorttia; Papaijasalaattia, ostereita useampaa sorttia, grillattua kanaa, riisiä ja kaikensorttisia kasviksia. Ja Leo oli taas mukana kuvioissa, mutta nythän kello oli jo ylittänyt maagisen rajan.
Parisen tuntia siinä vierähti ruokia vähennellessä, niitä ku tilattiin aina vain liikkuvilta myyjiltä lisää. Osterit olivat kerrassaan loistavia!
Tipin veli perheineen ja kavereineen lähti sitte pikkuhiljaa kotimatkalle ja me suunnistimme seiskaan hankinnoille. Listalla oli monensorttista tähdellistä mitä nyt asumisessa tarvitaan unohtamatta juomisa ja nyt tarttui Pipers100 mukaan! Ja että maistuu soodan kera.
Tuli muuten tuossa päivällä mieleen, että on jääny muutama mielenkiinoinen tapahtuma kertomatta, mutta palaan niin kalastukseen kuin muihinkin ehkä illemmalla. Nyt ei oikein jaksa innostua sepittelemään. Taidan oikaista tuohon petille ja ottaa pienet relaksit niinku täälä ruukataan asiaa luonnehtia.

eilistä tekstiä

3.2.2011 Wangluk

Tämä Buddhalaisille varsin merkittävä päivä aloitettiin kovin varhaisella herätyksellä, eli noustiin jo kuuden aikoihin asettelemaan illalla valmiiksi aseteltuja tarjonnaisia useaankin paikkaan. Piha-alttarille kannettiin koreittain hedelmiä, lämmintä ja kylmää ruokaa, riisiä ja tietenkin juomisia niin Lao-Kaota kuin miedompiakin juomia. Ja sama tehtiin sisäalttarille. Ulkoalttari on kaksiosainen joista toinen Buddhalle ja toinen edesmenneille sukulaisille. Sisäalttari on sitte eri juttu joka ei vielä oo auennu, mutta senkin varmaan saan jossain vaiheessa selville. Ja tämä nimenomainen päivä juontaa juurensa Kiinasta ja on heille suurempikin juhla kuin näille Thaimaalaisille vaikka hekin tätä kovin arvokkaana pitävät. Mutta kiinalaisessa omistuksessa olevat kaupat ja yritykset ovat tänään ja huomenna kiinni ja työntekijöillä ylimääräinen loma tai vapaa.
Tosiian sitte kohtuullisen ajan kuluttua roudattiin alttareille viedyt ruuat takaisin ja pantiin tarjottavaan kuntoon. Siinä välissä oli naisväki valmistanut erillisen ruuan munkeille noudettavaksi jonka nämä sitte kärrypelissä kävivät hakemassa. Ja näin pääsi alkamaan syömingit jotka jatkuvat yhä kellon ollessa pian 1100. Ja samalla alkoi jonkinasteiset juomingitkin jotka olen vielä jättänyt aloittamatta varsin varhaisen aloitusajankohdankin takia. Ja vielä on tarkoitus mopoilla parranajoon lähitaajamaan, että saa kuppi nyt jonkun aikaa odotella.
Ja huomenna on tarkoitus lähteä aikaisin aamulla kohti HuaHinia ja Cha-Amia jonne on tarkoitus ainakin viikoksi ittemme parkkeerata. Alkaa tämä kyläelämä puuduttamaan, että on pakkoki päästä kattelemaan ihmisiä ja muuta menoa. Ja koska paikka suhteellisen lähellä ja varsinainen rantakohde ajattelin sen sopivan tähän loppuloman ohjelmaan varsin oivallisesti. Ja aika näyttää kuluuko siellä aikaa viikkoa enemmän, sitä ei kannata tässä vaiheessa kovaakaan tuumailla.
Hotellivaatimukset ei edelleenkää kovin vaativia ole, että tulemme varmaan sopivan kortteerin vaivatta löytämään. Kunhan ranta on kohtuullisen matkan päässä ja muitkin palveluita olisi syytä lähistöllä olla. Kuten 7-eleven, parturi ja vaikka pesula.
Joten tästä pian parranajoon ja sitte voiski einehtiä jotaki kevyttä ja suorittaa kevyt pakkaus. Joten täältä tähän ja tuonnemmaksi.

jaahans

jotta son kuukausi vaihtunu ja mulla alakoo viimmeeset kolome viikkoa. Viikonloppu meniki taas sitte erilaisten juhlien merkeissa, kaytiin parissaki temppelijuhlis yhdes isommas ja toises varsin pikkuusesd joka siina aiva lahella. Ne juhlat on temppelien paatulo eli saavat kait enimmat kayttomenonsa naista juhlista ja sitte lisaksi tietysti lahjoituksina. Huomenna on kuulemma varsin merkittava paiva ja sita silmallapitaen pitiki aamulla taas nousta kohta neljan jalkeen ja lahtia aamutorille tekemaan hankintoja. Taas valtavat maarat hedelmia Buddhaa ajatellen. Ei oikeen tahdo mahtua mieleen, etta minka tahden sita pitaa olla niin paljo ja kun ne ei kuitenkaa tuu kenenkaa syotavaksi. Osa menee munkeille, mutta osa vain asetetaan jokaisen pihassa olevalle alttarille. No, se on tata Buddhismia se enka ala sita enempaa ruotimaan. Toki pidin varani ja sain omaanki kayttoon riittavasti hedelmia ja muuta syotavaa. Aamupaivalla harvensivatkin kanalaumaa ja olisko kahdeksisen kanaa joutunu tulkevien paivien ruokalistalle. Melkoinen kyniminen, mutta porukalla si siina kauaa menny. Toki seurasin katseella.
Huomisen jalkeen suuntaammeki ainaki viikoksi Cha-Amiin viettamaan rantalomaa, Tipin veli lahtee kyyditsemaan ja samalla yksi kylalainen paasee vanhempiaan treffaamaan. Ja lapset paasevat mereen uimaan mita ei kai kovin usein paase tapahtumaan. lupasinkin, etta voivat sen paivan viettaa vaikka meidan hotellilla kunhan sellainen loydetaan. Kattelin kylla osittain valmiiksi, mutta en tehny viela varauksia koskapa thaihinta on eri kuin fallehinta. Ja luulen talla kylan miehella olevan jonkinverran yhteyksia majoituksiin, etta uskon senki asian jarjestyvan kohtuullisen hyvin. Vielakaan vaatimuslistalleni ei kuulu hienoa hotellia uila-altaineen kaikkineen. Riittaa kun on siisti ja rauhallinen paikka, kunnon kylppari, tv ja w-lan yhteys. Ja safetybox on kans kova sana.
joten taidan ottaa ja palata astialle paremmalla aijalla sielta meren rannalta. Joten kuulumisiin.

jotta

ajankayttosuunnitelmaki hahmottumaisillaan, mutta sen toteuttamista hiukka hidastaa tuo Tipin sairasteleminen. Ei meinaa tauti antaa oikeen millaa periksi, tohtori kavi piikittamas kahtena ehtoona ja vasta tanaan on ruoka alkanu pysya sisalla. Jotta josko se siita asettuu ja paastaan matkalle. Huomenna olis tarkootus (tosiaanki tarkootus...) ottaa suunnaksi Knachavuri ja siella Kwai-joki museoineen ja rautateineen. Toki kaytava silla liittoutuneitten hautausmaalla, oli siksiki vaikuttava paikka. Ja ens viikolla on edes siirtyminen suunnalle Cha-Am. Ja onhan se HuaHin siina vieressa, siellaki nakemista riittaa ainaki viikoksi. Siinapa lahiaikojen suunnitelmat. Nyt tanne pikkasta parempaan nettipaikkaan toi oikiastaan tarve paasta pankkiin ja se tarve ei ollu mulla. Tassa paikassa paremmat koneet, muttei kumminkaa Skypea ladattuna. Ei taala SamChukis juuri turisteja naykkaa ja aninollen ei myoskaa juurikaa mitaa eenglanniksi kiriootettuna. Nyt justiin marsu yskaasi eka kerran tanaan ku Tip hakaasi tuosta lahelta virkistavaa juomaa. Niin hyva tama paikka sentaan eioo jotta taalta sais jotaki juomista ostettua. Ei sentahan. Kyllahan tuos matkalla nakyy joitaki turistibusseja, mutta ovat kuulemma enimmakseen paikallisia lomaalijoita joita tulee kait eniten Bangkokista. Ja saatetaan meki sielta saada taas vieraaksi tutun pariskunnan. Jos ei ihemita satu. Ja niitahan tama maa on tulvillaan. Kyllapas on Leo maullaansa!
Mutta mutta, kun ei tassa mitaa ihmeellista kerrottavaa oo niin rupian ja kattelen Suomen asioota lehtien sivuulta ja ajellaan takas kotioppain ja ihmettelemaan maailman menoa siita terassilat ja kiikkustuolista kasin. Saatan soittaa vaikkapa Eppujen Rannalla vihrean joen niin paasoo oikiaan viilikseen. Joten taalta tahan ja tuonne.

noniin

Cambodjan rajalla tuli kaytya, paikan nimi oli Aranypathet jotta uteliaat vain kattelemaan kartasta. Ja koskapa matalla oli varsinaanen rytmiryhyma mukana ei rajanylitykseen ollu oikeen aikaa eika kunnon mahdollisuuksia. vain mulla ja Tipilla oli passit ja maki olisin tarttenu viisumin, Tip ei. Joten se meidan siella oleminen meni siihen jotta kiertelimme ostospaikkoja joita tuntui olevan loputtomasti ja loytyihan sielta aitimuorille varsin tyylikas kasiveska ja pikkupojille kummallekki Liverpoolin jalisasu. jotta tuli poijista sitte Liverpoolin miehis, tykkas isat tai ei. Palio oli taas tarpeetonta ostettavaa ja onneksi palio jaiki ostamatta, jopa Tip piti pintansa vaikka kuinka halapaa oliki. Ittelleni hankinnat tais jaada tusinaan sukkia joista jouduin parisen euroa pulittamaan. Matka sinne oli pitka ja tuskallinenki johtues siita, etta mukaan tuli niin palio porukkaa etta piisas sisalle ja lavalle. Joten istumamukavuus ei paassy kovin huippua olemaan. Onneksi oli riuska kuski joka Bangkokin tapaan piti reipasta vaihtia ja luki liikennetta kuin avointa kirjaa. Ammattimies.
No, siinahan se koko paiva meniki ja takas ku tultiin olikin jo alkuilta meneillaan. Ruokaa poytaan ja pullo auki. onneksi paikalle saapui tohtori Tipin aitia laakitsemaan ja otinki hanelta toisen hoitokerran. Ja siihen sitte se tauti jaiki, mutta nukkumatti kutsui kohtapuoliin.
Bangkokkilaiset jaivatki viela maanantaiksi paikalle jolloin jarjestettiin kotosuomeen lahtevalle kaverilleni lasijaisillallinen. poytaan ilmestyi taas herkkuja yks toisensa jalkeen. Tuli maksaa palkoherneella ryyditettyna, kalaa kahtakin sorttia ja tietenkin kanaa. Ja kaikki sairaan hyvia. juomana oli SangSom ja oluet. Joten menihan siina ilta rattoisasti ruokia syodessa ja juomia juodessa. Eilen aamulla Tip olikin sitte aiva lytyna, yon aikana oli kehittany sellaasen taudin ettei noussu vuoteelta ku vasta alkuillasta. onneksi tohtori pelasti taas homman ja saatiin asianmukaiset laakitykset ja uni korjas loppuja. ja tanaan olikin tilanne jo huomattavasti parempi ja ruokakin alkoi maitua ja pysya sisalla. ja nyt jo taitaa olla kohtalaisessa kunnossa kun piti hiushoitoon tulla...
No, oli mullaki siihen omat syyni.
Pitaa tas vaha kattella jotta mihin site viela naina viimeisina viikkoina ehtis kaymaan. Koko aikaa en meinaakkaa taalla maalla viettaa, mutta harkinnassa joko Cha-Am tai joku muu suhteellisen lahella oleva rantakohde. Tavoitteena viettaa aikaa rannalla, uima-altaalla ja hyvissa ruokapaikoissa.
Etta pannaas haku paalle.Joten taalta tahan ja joskus tuonnempana jatkoa.

jaahans

etta usiampi paiva meni ennenku koneen aareen paasi. Pari kertaa ajeltu tasta ohi ja molemmilla kerroilla netti kyykys, mutta nyt ihmeekseni nain tas porukkaa ja tamahan toimiiki.
Juu, se matka Pattayalta pois oliki aikamoinen kokemus. Ei se vali Pattayalta Bangkokkiin, mutta siita sitte SamChukiin oli. Se matkustettiin kunnon paikallisbussilla jossa sellaanen viidakkohenkinen viilis. Ikaankuin olisin palannu jonnekki 60-luvulle ja Koiviston Raffun kyytiin. Ei se mahdottomia kestany, mutta pysahdyttiin vaha valia ja sen menopelin vauhtiinsaantiin meni aina tovi jos toienki ja sitte jo taas oliki pysakki. No, kokemus oli tuoki ja koska oli juomisia ja pikku syomistaki mukana ei se ollu edes mikaa koettelemus. Paitti Tipille. Hinta tais olla jotain 120bht per nuppi. Laskekaa itte kurssi ku ootta niin nallia.
No, elama Wanglukissa jatkui siita mihin jaatiin. Ekana iltana pienet juhlat tai ainaki syotiin paremmin ku paluumatkan loppuviimeisella osuudella kavimme torilla ruokaostoksilla.
Lahialueen matkailua on tullu harrastettua jonkinverran ja temppeleita nahty aikamoinen maara. Vaikuttavin oli temppeli joka sijaitsi aika korkealla ja oli jaettu kahteen (ainaki) osaan. Toinen oli vain nunnille ja toinen munkeille. Paikka tosi rauhallinen ja viihtyisa, niiden viinikoynnosten alla olisi voinu viivahtaa pidemmankin tovin. Aiva huipulle emme paasseet kaymaan kun ei ollut mitaan varsinaisia menoja kesken ja munkit eivat siella muuten oleskele. Ja se temppeli oli niita paikkoja jonne mentiin vartioidusta portista ja kuski jatti ajokorttinsa porttivahdille ja sai sen poistuessamme takaisin. Eli hiukan erilainen temppeli. Ei minkaasortin markkinoita eika mitaa myyntia. Vain rauhaa. Tosi mukava paikka, mutta sen taisin jo sanoakki.
Toinen samana paivana kayty temppeli oliki sitte aiva vastakohta. Rahapyydyksia yksi toisensa jalkeen, sellaisa kuvaelmia jotka toimivat kolikoilla. Sielta tosin tarttui mukaan varsin oivallinen kiikkutuoli jossa nyt sittemmin olen kiikuskellut ja lueskellut. Umpiteakkinen kohtuullisella puusepan taidolla tehty tukeva tuoli kustansi n. 42 juuroa, ettei mahdoton hinta.
Yhtena iltana olimme juhlissa (ja ei liene yllatys etta juhlat temppelin alueella) jossa katselimme varsin vaikuttavan shown tai kuvaelman Thaimaan historiasta ja sen yhdistymisesta. Kuvaelma sijoittui Ayutthayaiin jossa sitte kavimme paikanpaalla eilen. Kuvaelma kesti toista tuntia ja oli aikalailla nayttava valoineen ja tulituksineen, eli aika ei kayny ollenkaa pitkaksi. Ainoa puute oli vain se, ettei ollu mitaa prosyyria lontoonkielella ja Tip ei oikein kyenny tarkemmin historiaa kuvailemaan. Mutta netistahan sitte loytaa sen mita tarttoo.
tosiaan eilen sitte teimme paivan reissun Ayutthayaniin ja olihan sekin vaikuttava paikka, raunioita usean neliokilometrin alueella ja toinen toistaan hienompia rakennelmia jotka jotku aikalailla huonossakin kunnossa. Siella olisi toki vierahtanyt pidempikin tovi, mutta koska paiva oli varsin kuuma ja Tip urhoollisesti kaveli kanssani paikat tutkimassa en nahny korrektina sita etta olisin vaatinu viela lisapaikkojen kaymista. kun ittiaanki meinas kaveleminen uuvuttaa, olin meinaan hankkinu ittelleni jonkiasteisen kohan joka kiusas varsinki aamuyosta.
No, siita sitte kohtuullisen ajan jalkeen suuntasimme paluumatkalle jonka alkuosuudella kavimme tienvarsikuppilassa ruokailemassa. illaksi olikin varattu tohtorin kotikaynti ja sepa osoittautuikin todella tarpeelliseksi kaynniksi. Tohtori kuunteli taudin kuvauksen, mittas verenpainne ja ryhtyi sekoittelemaan yhdistelmatroppia ruiskuun. Sain aikamoisen annoksen antibioottia, relaksanttia ja sarkylaaketta. Tais siina olla B-vitamiiniaki.
Mutta vaikutus oli aikamoinen. Paansarky lahti heti ja olo alkoi tasaantua varsin nopeasti. Ja siita kun sitte pikapuoliin hipsimme nukkumaan niin ei ollut nukahtamisvaikeuksia ja en muista aikoihin nukkuneeni niin hyvin ja levollisesti. Ja aamulla olo oli ku olymppivaoittajalla! Tuntui, etta oli saanu levattya oikein kunnolla kun ei tarttenu herata yskimaan ja kohihimaan. Tasta eteenpain en enaa taalla kaytakkaa apteekin palveluita ollenkaa vaan soitan tohtorin kaymaan. Ja tuon eilisen lystin hinta oli 200bht, etta ei kovin hintavaa sekaa. Mitas siella maksaa jos menee yksityislaakarille puhumattakaa sitta jos laakari tulee kotio?
Jaa, mitas muuta sita on sitte tapahtunu? Ei kait mitaa mista viittis tanne kiriootella...
Tanaan tulee taas tuttu pariskunta Bangkokista tanne kylille ja ilmeisesti illalla tarkoitus menna sinne missa esitetaan sita kuvaelmaa, nama kuulemma haluavat nahda sen. Mina en meinaa kylla sita uusiksi kattella, mutta toki lahden sinne kattelemaan ku myydaan niin palio tarpeetonta tavaraa ja kattelemaan kuinka ihimiset sita ostaa.
Ja jonaki paivana olis tarkoitus lahtea kaymaan Cambodjan rajalla, siella kuulemma ehdottoman halvimmat hinnat vaatteissa ja muissa. Mutta onhan tassa viela toista kuukautta aikaa ja aikaa nain olisi viela kayda jossakin, mutta missa? Kwaijoella? Joo, pannaan harkintaan.
Mutta nyt nayttaas Tipin hiushuolto olevan siinamallissa, etta lahdemme mopoilemaan taksin kotioppain.
Joten taalta tahan.

joten

eipäs tässä sitte juuri mitää muutaku aamuteet kitusiin, pakkaus ja jäädään odottelemaan kyytiä. Tarkoitus matkustaa (kai) ihan normibussilla Bangkokkiin ja siitä sittä van-tyyppisellä SamChukiin. Eka siivu kestännee parisen tuntia, että ehditään perille varsin hyvissä ajoin. Mutta kattellaan kuinka aikataulut sun muut pitää ja toimitaan niiden mukaan. Ja nähtäväksi jää koska seuraava päivitys, aiva päivittäin ei tuolla viitti nettikaffilaan raahautua. Mutta nähtäväksi jää sekin. Joten täältä tähän ja tuonne.

taas

vain tuli ilta ja aika ryhtyä metsästämään istä kuitenkin niin tarpeellista ruokaa. Ja koska sovittuna oli BBQ niin sinne kans sitte mentiin, vaikka Tip olikin noilla ainaisilla välipaloillaan ittensä kutakuinki täytenä pitäny. Mutta pidin pääni ja sinne sitte. paikkahan ei ollu kaukana ja aikalailla rauhallinen, ei baareja liikaa lähistöllä. Mutta jonkinasteinen yllätys oli se, että kaikki ruokalistat oli vain thaiksi. Ikäänkuin meitä maksavia asiakkaita ei juurikaan kiinnostaisi, että mistä me maksetaan ja kuinka paljon. Jos olisin ollu yksin olisin vaihtanu paikkaa, mutta nyt toki jäimme sinne sillä en halunnut kävellä juuri metriäkää enempää. Ja hommahan lähti pelittämään ku Tip sen pani niin tekemään. Pöytään ilmestyi pieni pullo SangSomia, jääkulho ja soodaa ja kolaa. Ja sitte piakkoin grilli jolla koko homma hoidettiin. Tai Tip hoiti. Grillin keskellä oli ydin jossa pari siivua läskiä teki pinnat riittävän rasvaiseksi ja reunoille sitte asetettiin keitettävät tavarat kuten vihannekset, kananmunat ja muut sensorttiset. Keskiosassa sitte rillattiin lihat, Oli kanaa, possua ja maksaa ja kaikki oli perskuleen hyviä. Joten siinä meni tovi jos toinenkin niitä eineitä syödessä ja varsinkin kun Tip ei syöny juuri mitää. Mutta en voi väittää ähkyyn ittiäni syäneeni, mutta riittävästi kuitenki. Ja kyytipoikana meni Ss soodalla ja loppupullo taas käsilaukkuun myöhempää tarvetta ajatellen. Siitä matka jatkui baarialueelle jossa yks puolituttu töissä, pitihän siinä kannatuksen merkeissä muutama timppi nauttia. Etten olisi aiva hölmöltä näyttäny.
Mutta varsin kohtuullisessa ajassa siirryimme hotellille pienen (Tip) välitankkauksen jälkeen jossa otin käyttöön sen em. jäämistön.
Ja suunnitelmana on huomenna siirtyä kohti maaseutua elikkäs Suphanburia. Serkku tullee hakemaan yhdeksänmaissa tästä, mutta kattellaan kuinka sekin aikataulu pitää. Itte en olisi välttämättä olisi ollu lähtemässä, mutta mennään ny sitte kumminki. Mutta taatusti tuun vielä tänne! Mahtava paikka! mutta nyt täältä tähän.

tottahan

se ruokapaikka eilen löyty ku aikamme kävltiin. Kadunvarsiravintola ja taas tuli todettua, että hyvää voi saada halvalla ja juuri näistä paikoista. Ruokana oli basilika-kanaa, pikkusimpukoita ja muutama iso simpukka. Ja ruokajuomana raikas soodavesi. Joten tälläkertaa ruokailuun ei paljoa aikaa tuhlaantunut vaikka siinä mukava olikin kadun meininkiä samalla kattella. Siitä sitte käveleksimme hotellille pikkuusen toista reittiä ja taas oli baaria baarin vieres. Ihme kyllä kukaan ei mua kyselly drinkille? Miksiköhän? No, tiitä sitte hedelmäkojun kautta hotellille ja ajois nukuksimaan.
Aamun tai aamupäivän suunnitelmana olikin rantakeikka ja näin myös teimme ja valitsimme Jomptien-beachin ja sinne matkasimme lavataksilla huikeilla hinnoilla. Ranta oli kohtuullisesti miehitetty, tuntui enimmäkseen olevan slaavilasiperäistä porukkaa. Hyvin sinne mahtui kuitenkin ja tunnin verran siinä tuli D-vitamiinivarastoja täydennettyä. Lopuksi pieni patsastelu rannalla ja meressä kastautuminen, aidatulla alueella toki. Olikohan se viime vai edellisellä viikolla kun täällä kuoli kaksi turistia ja toisen yli ajettiin vesijetillä ja toinen jäi banaaniveneen alle. Mutta nämä poijuilla aidatut alueet on siinä mielessä turvallisa ja ei tartte koko aikaa kattella että mistä tulee ja mikä. Ne jetit ku kulkevat aikamosita vauhtia.
Siitä sitte olikin mukava hypätä lavatkasiin ja huristella melkein hotellille asti. Rannalla olimme nauttineet lounaaksi riisiä, katkarapukeittoa ja grillattuja jättikatkiksia ettei varsinaista nälkää ollu. Mutta friteeratut banaanit maistuu aina välipalaksi. Illan suunnitelmiin kun kuuluu käydä nauttimassa BBQ-ateria tuossa kohtuullisen lähellä. Ja sen tietäen ei viitti turhia ittiään täytellä, siinä on sitte sitä syömistä vaikka kuinka ja vaikka kuinka kauan.
Tänään päättyi se mun aloittama tehokuuri ja nyt lasissa raikas Ss-sooda, lisää sitte ehtoommalla.
Nyt televisiosta pukkaa varsinaista toimintaskiviä, ettei paremmasta väliä. Josko yrittääs pääsiskö juoneen? Tai jotain muuta? Täältä tähän.

iltapäivä

meni suunnitelmien mukaan rannan toreja kattellen ja kuinka ollakkaa sieltä löytyi miesten kokoja housuja elikkäs varskuja. Ja kävi jopa niin, että ensimmääset joita kokeilin oli reilusti suuret! Ihmeellistä tässä maassa. Siitä riemusta ostin kahdet ja niiden hinnaksi tuli lahkeet lyhennettyinä 15€ enkä pitäny sitä mahdottomana hintana. Samalta torilta löytyi kaivattu Mahjong-peli ja etenkin se HD-paita. Hd-paidassa koko oli XXL, mutta katsoin sen riittävän ja varsinkin tilanteessa jossa ei isompaa ollut sen oli riitettävä. Mutta haku on päällä edelleen koskapa sitä toista L-koon paitaa ei sitte löytynykkää. Ei kai kaiken pidä niin helppoa ollakkaa...
Siitä sitte hipsimme ostoksien kanssa hotellille päin ja hankimme väliruuaksi papaijasalaattia ja grillattua kanaa. Tässä hotellilla nautittiin tämä varsin oivallinen eine ja kyytipoikana oli raikas soodavesi. Joten tässä sitä köllötellään ja tuumaillaan, että mitä sitä illalla. Tippaakaa ei nuo loputtomat baarikujat kiinnosta, mutta jonnekkihan sitä on einehtimään mennä. Eiköhän sekin paikka löydy kunhan tuonne kaduille lähdetään.

eilinen

meni selkeästi lepäilles. Olo oli siksi viheliäinen ja ahinki sellaasen tehokuurin, että alako tepsiä vasta aamuyön aikana. Aamulla olo jo selkeästi parempi ja aamupalan jälkeen vielä parempi. Että hyvät on lääkkeet. Vastaavia toki löytyy sieltäkin, mutta eri tuotenimillä. Vahvuudet vain suurempia ja näinollen kolmen päivän kuuri riittää. Ainaki nyt siltä tuntuu.
Tänään oli tavoitteena BigC-käynti ja se toteutettiinkin. Mentiin paikalle niin aikasin, että ei ollu vielä auki joten aikaa oli vaikka parranajon suorittamiseen. Sitte tavaratalossa kulahti toinenkin tovi, mutta tuloksena oli täys nolla. Farkkuja ei löytyny meikäläisen vaatimatonta kokoa, ei oikastaan lähellekkää. Ihmettenenki, että kuinka naamatuttu sai oikiat koot ja samasta liikkeestä? Varmaan myivät viimeiset miesten koot?
No, eipä siinä mitää, suoritettiin paluu hotellille ja suunnittelemaan iltapäivän ohjelmaa. Mutta välisuihku ja lepo kuitenki ensiksi. Joku roti se sentään pitää olla.
Iltapäivän tavoitteena on kattella tuota kävelykadun seutua, että mitä tarjontaa siellä on näin päiväsaikaan. Sen yöajan tarjonnan jo tiedänki.
Mutta näin se vain tämäki päivä etenee.

ilta

päättyi varsin oivalliseen ruokaan Raymonds baris joka tässä kohtuullisen lähellä, naamatuttu tiesi kertoa paikan olevan yksi vanhimmista alueen suomipaikoista. Ja ruuaksi itse valitsin härän sisäfilettä valkosipulikastikkeella ja perunoiksi tuli valittua ne eksoottiset ranskalaiset. Ja johan oli maituva annos! Ja täytti ku tauti! Täyttää aiva erilailla ku tämä thaisapuska ja ei ihme. Tip tietysti valitsi listalta thaisapuskaa ja saikin ihan maittavan annoksen, tosin osa siitä jäi mulle. Meinaan niitä rapiaksi paistettuja sikavainaan palasia jotka hänen mielestään olivat liian suolaisia. Mutta mulle meni siinä jutustelun ohes aiva hyvin. Parisen tuntia siinä kuitenkin vierähti ja koska naamatutulla huomenna matkapäivä oli enemmän ku tarpeen siirtyä kohti majoitustiloja välittömästi ruokailun jälkeen. kiitos vielä kerran naamatutulle opastuksesta ja ohjeistuksesta, kaikki tuli tarpeeseen.
Ja sitte olimmekin taas hotellilla ja piakkoin kutsuu vaateri, kunhan ensiksi hiukan huuratan Allania ja Astronautseja... no, minkä tästä kapisesta läppäsristä ny sitte lähteekää.
Mutta kattellaan taas huomenna, että minkälainen päivä ja mikä on homman nimi. Kuuluuki hetimmite olevan temppelikeikka tulos, serkuksien pitää päästä Buddhaa jututtamaan ja mä voin toki lähtiä tarkkaaliaksi. Että sillee sitte huomenis. Mutta sen näkee sitte.

jotta

josko pikkuusen koittaa täydentää tuota äskettäistä jonka tuossa nettipaikas kirioottelin. Samoon kävi skypettelyn kans ku kävi Joulukalenterille elikkäs yhteys alako pätkimään ja hermothan siinä menee. Ja näillä pituuksilla on se taipumus, ettei ne aiva heti parane ja palaudu vaan siihen saattaa mennä aikaa. Mutta ehdimme toki mäkivouhkarin kassa vissiin nen tähdellisimmät jutut vaihtaakki. Ja jatketaan siitä sitte toisella ekrralla. Äiteemuorillekki tuli soitettua ja puhuttua saldo nollille, että eiku seiskalle hakemaan lisää aikaa.
Nyt Tip tuli ja toi tullessaan tikkumaksaa ja kanaa ja sehän vain passaa tässäki vaiheessa. Se täytyy kyllä todeta, että huolenpidon tasossa ei ole moittimista elikkäs hyvin menee silläki saralla.
No nyt kun tuo Tip tuohon tuli niin keskittyminen herpaantui ja taidan siirtyä seurustelulinjalle. Joten täältä tähän. Ja jos joku vielä ihmettelee, että miksi välillä on ääkköset ja välillä ei niin tulkoot kerrotuksi että nämä sepustukset joissa ne on kirjoittelen omalla koneella ja nuo muut paikallisilla. Ettäs siitä saitte. Ja nyt viiden jälkeen teimme ensimmäisen tiedustelun koskien hyvän ystäväni toivetta saada HD-paita. Ei vielä tuolta torilta löytynyt, mutta jäsen A tiesi kertoa mahdollisia paikkoja ja oli Tipkin niitä pienellä torireissullaan nähnyt. Ongelmaksi saattaa tulla se, että löytyykö tarpeeksi niitä X:iä... No, se nähdään tuonnempana. Tuolla torilla oli enemmäkseen naisille suunnattua tuo vaatepuoli ja se varsin ymmärrettävistä syistä. Puolet torista ruokaa ja toinen vaatetta ja muuta joutavaa kuten tekokynsiä. Toki tuli Elevenistä haettua lisälatinkia puhelimeen, että voi vaikka Suomeen kilautella niin halutessaan.
Nyt lasiin seittari 100Pipersiä ja odotellaan jäsen A:ta ja tuumataan että minne neinehtimään. Että täältä nyt tähän ja olokaa ihimisiksi. Moon taatusti! SURE!

aamu

menny tyhjaa varkates, parranajo ja jalkahieronta kuitenkin tuli hoidettua ja nehan friskas kummasti. Jalkahieronta varsinki oli tosi hyva.
Nyt Tip hiushommis ja ma skypettamas makivouhkarin kans. Tarkootus naamatutun viimeista iltaa viettaa yhteisella aterialla. Ilma varsin kohtuullinen, ajoittain kuumaki mutta tuulee pikkusen. Joten hyvin tarkenoo kelilla ku kelilla.
Tuossa makivouhkarin kanssa skypettaessa kavi samoin ku Tonttu Toljanderia kattoes, elikkas meinas menna hermot ku patkii ja patkii. Nama pidemmat yhteydet on niin ristuksen herkkia ja toimivat aikansa, mutta yleensa ku alkaa patkia niin se ei valttamatta siita parane vaan on odotettava parempaa aikaa. Ja nyt olis sita joutilasta aikaa ollu niin jai juttu kesken.
Mutta nain tassa ruukaa kaymaan.
Eli taidan tasta suoriutua takasin hotellille tai meen kattomaan joko Tipin hiushommat on hanskassa. Joten taalta tahan.

josko

päättääs tämän päivittämällä, ettei tartte niinkää eilisiä juttuja muistella.
Ilta päättyi pienellä kävelyllä läheisellä torilla jossa myytävänä yhtäsuntoista tarpeetonta, mutta mukaan tarttui ABBA:n Gold parilla eurolla. Ruokana oli kanavihannes-systeemiä, kananmuna ja tietenki riisiä. Ja kustannukset vesipullon kanssa ne parisen euroa. Että nyt mentiin halavalla. Ja sitte pian rauhallinen kävely hotellille hedelmäkioskin kautta josta tarttui mukaan papaijaa, meloonia ja tietenki ananasta. Näillä mennään tämä ehtoo. Ja nyt lasis kohtuullinen annos 100Pipersiä. Kattotaan kuinka huomenna. Joten hyvää yötä kaikille tasapuolisesti ja täältä tähän.

jotta

se eilinen ilta meni vallan mainiosti kumminki ja nukkumaan mentiin kohtuullisessa ajassa täysin ravittuna ja nesteytettynä. Piti vielä matkalla hotellille piipahtaa puotiin ja hankkia 100Pipers.
No, tänään aamu alkoi kuten muutkin nauttimalla vihreää teetä. Naamatuttu toi hänelle jääneitä kamoja mutta ajatus falletyyppisestä aamiaisesta ei tuntunut oikeen istuvan ja pidättäydyin Tipin kanssa tehdyssä suunnitelmassa jonka mukaan nautimme aamiaiseksi nuudelisoppaa. Ja näin teimme ja hyvä oli niin. Puolenpäivän kantturoissa tuli Tipin serkku Oi hakemaan meitä ja lähdimme hänen pirssillään tutustumaan alueeseen. Kohtalaisen matkan jälkeen saavuimme temppelille jossa menikin sitte toinenkin tovi, kolme kerrosta kerrontaa Kiinan ja Thaimaan yhteisistä uskonnollisita jutuista ja paljon patsaita ja kuvaelmia. Muunmuassa pienoismalli Kiinan muurista ja patsaita Kiinan hallitsijoista. Lisäksi esillä Thaimaan historiaan liittyviä kuvaelmia ja patsaita joita voi kattella vaikkapa mun naamakirjasta. Siellä kun olimme aikamme patsastelleen ja serkukset olivat muutaman kerran menneet norsun vattan läpi (tuottaa kuulemma hyvää onnea) ja rukoilleet piisalle asti oli nesteytyksen aika. Se toimitettiin aiva veden merkeissä, mutta ei kai temppelialueella ollu tarjollakaa ja vettä pitää kuitenki juoda. Sitte matka jatkui kohti Buddhan vuorenseinään kaiverrettua kuvaa. Uskomaton paikka, laserilla kaiverrettu useita kymmeniä metriä korkea kuva ja uskomattomalla paikalla. Kuvia siitäki naamakirias.
Siitä sitte siirryimmekin jonnekki meren rantaan ja nautimme uskomattoman hyvän aterian. Pöytään ilmestyi ostereita, kalaa, katarapukeittoa, riisiä ja kruunuksi vielä papaijasalaatti. Ja johan kyytipojaksi maistui SangSom-sooda. Koko tämän systeemin hinnaksi tuli 25 juuroa ja en pidä sitä yhtää kalliina. Kolme aikusita söi ja minä join. No, kolmisen seittaria meni ja loppupullo otettiin tietysti mukaan niinku tapana on.
Sitte ajelimmeki hyvässä järjestyksessä kohtalaisen tovin kohti kortteeripaikkaa eli olimme olleet melkoisen kaukana, olsiko ollu 40 kilsaa tai jotain.
Ja siinä vaiheessa tuntui, että nyt hotellille ja suihkun kautta levolle. Mutta empäs sortunukka nukahtamaan peläten sen vaikutusta yöuneen. Ja tässä kellon ylittäessä kahdeksaa alamme pian suuntaamaan nauttimaan minimaalista päivällisen ja iltapalan yhdistelmää. Vielä ei ole selviää mitä ja missä, mutta asia selvinnee tuotapikaa. Huomenna ohjelaa ei juurikaa ole, on naamatutun viimeinen ilta ja sitä olisi tarkoitus juhlistaa yhteisellä iltaeineellä. Mutta senkin näkee huomenna. Joten täältä tähän ja pian matkaan.

jotta

ei meinannukkaa jäädä eilinen muistelematta. Päivä alkoi niinku kaikki muutkin aamupalalla jonka jälkeen siirryimmekin kave... eiku naamatutun kanssa Jomptien-beachilla YK-slangin mukaan repimään supaa. Ja sitä revittiinki siinä peräti parisen tuntia ja koska insinööri oli matkassa tapahtui kyljen kääntö ajastettuna. Ilman ylävitosia kuitenki. Ja siinä rannallahan on kaikki palvelut kohillaan, juomaa sai aina kun halus ja kaikenmaailman kaupustelijoita kierteli. Seuraava kohde olikin sauna joka osoittautui varsin oivalliseksi paikaksi. Kyseessä miesten sauna jonne ei naisilla ollu mitään asiaa. Käytössä höyryhuone ja varsin kelvollinen ilmeisesti sähkösauna. Saunassa tuplakiukaat ja löylyt keskitasoa paremmat, että hyvin pääsi fiilikseen ja muutamaan kertaan saatiinki sauna tyhjennettyä lyömällä löylyä. Mielestämme löimme varsin kohtuullisesti. Siis löylyä. Insinööri laski saunassa olijat ja heitteli sen mukaan napollisia, toki yksi ylimääräinen aina mahtui mukaan. Näin saimme saunan kohtuunopeasti tyhjennettyä ja saimme keskittyä jäsentenvälisiin keskusteluihin ja suunnitelmiin. Saunan jälkeen olikin aloevera-hieronta paikallaan ja se tapahtui ihan saunan läheisyydessä. Hieronnan jälkeen olikin oivallinen tovi levähtää aurinkotuolilla ennen saunomisen päättämistä ja siirtymistä suunnitelmien mukaiseen toimintaan. Ja koko lysti maksoi 180bht ja hieronta 200bht, että ei puhuta merkittävistä menoeristä. Seuraavana olikin tarpeelliseksi katsottu ruokailu ja tarpeellinen shoppailu tai oikeammin hankinta läheisessä ostoshelvetissä.
Siinä sitä sitte ajeltiin pitkin ja poikin aluetta pikkuasioita toimitellen ja mikäs oli ajellessa kun mopon sarvissa oli ammattimies. Ajantaju jo heitti siinä vaiheessa, mutta jossain vaiheessa harkitsimme parhaaksi täydentää ravinto- ja nestevarastoa ja siirryimme sen vaatimille alueille. Iltaeineeksi nautimme Ossi-baarin varsin oivalliset rullakebabit jotka Ossin vaimo tekaisi nuan vain. No, menihän siinä sitte kyytipoikana pikkupullo 100Pipersiä, mutta sekin tuli tarpeeseen. Sitten olikin edessä hallittu siirtyminen konserttiin joka pidettiin jossain paikassa jota en vieläkään tiedä. Paikalla oli bändi joka soitti amerikkalaistyyppistä rokkia englanniksi laulettuna. Okei, ei aina stemmat sattunu kohilleen mutta soitanta oli kelvoolista. Varsinki mulle jolla ei kovin kummonen tuo sävelkorva ole. Ilta kului varsin rattoisasti seurustellessa ja uusiin tuttavuuksiin tutustuessa. Varsin mukava ilta. Ja kello ehti kilahtaa kolme kertaa ennenkuin hotellille saavuin ja väsyttikin pikkusta enemmän. Ja siitä olikin hyvä siirtyä unten maille Tipin viereen.
Aamupäivä oli jo pitkällä ennenkuin meidän huonekunta silmiään aukaisi ja pienen aamiais/lounasruokailureissun jälkeen jatkui lepäily.
Illalla vasta tuntui siltä, että tarttee ruokaa ja sitähän täältä löytyy vaikka mistä ja vaikka mitä. Ja nyt oli mielessä kana ja kala ja niitähän löytyy. Joten ei ollutkaan sen kummempaa suunnitelaa vaan ruokailun jälkeen pari tasoittavaa drinkkiä lähialueen baarissa ja sitte hotellille. Toki kaupan kautta ja mukaan tarttui iltapalaksi hedelmiä ja juotavaa. Joten tästä kohtapuoliin asetumme levolle ja huomisesta senverran on suunnitelmia että Tipin sukulaisnainen tulee kyyditsemään meitä pienelle kierrokselle ja tapaamme BigBuddhan ja varmaan muitakin mielenkiintoisia. Että luvassa varsin miellyttävä päivä. Ja käsittääkseni huomenna on naamatutun viimeinen ilta täällä ja mikä olisi oivallisempaa kuin päättää se yhteiseen ruokailuun pikkusta paremmassa ravintolassa. Tänään kun söimme päivällistä niin kokonaishinnaksi tuli 250bht, että hyvin on varaa välillä vaikkapa tuplata hinta.
Elikkäs tästä tähän.

eililen

päivä menikin ihan supaillessa. Tip sairastaa edelleen ja kuurilainen tarvitsee paljon lepoa. Joten tein itsekseni ehkä liiankin pitkän (väärin arvioitu) lenkin siinä alkuiltapäivästä ja meinas ihan pikkusen uuvuttaa. Mutta tilanne korjautui runsaalla nesteellä ja pienellä levolla. Alkuehtoo kuluikin kaverin kassa mopolla ajellessa ja tutustuessa paikkakunnan ihmeisiin. Tuli nähtyä niin laaja torialue, ettei missää aiemmin ja myytävänä yhtäsuntoista tarpeetonta tavaraa. Toki ruokaosastolta löytyi tikkumakkaraa ja sen kyytipoikana kun napsi chiliä niin jo maistu kylmä ohrajuoma. Loppuilta meni omaehtoiseen lähialueen baaritarjontaan tutustuen. Enimmäkseen vain kattellen. No, pari tuli sillä reissulla otettua. Kannatuksen vuoksi. Ja tarjontaa sielläkin olisi ollut, mutta tarpeetonta mulle seki. Joten kieltäydyin kohteliaasti ja vetosin kiiruisiini.
Ja tänään luvassa piitsiä. Kaveri tykkäs, ettei mun D-vitamiinitaso oo ollenkaa riittävä ja vaati että otamme muutaman tunnin supaa välillä kylkeä vaihtaen. Taivuin ehdotukseen ja tunnin kuluttua tulee noutaja. Ja mitä tapahtuu sen jälkeen jää nähtäväksi ja saatan uskoa että myös kirjoittamattomaksi. Sen näkee.

johan

oli päivä. Meinaan eilinen. Alkoi yhteisellä aamupalalla naamatuttujen kanssa läheisessä LEK-hotellissa jossa parilla eurolla saa ahtaa ittteensä niin palio einestä ku kerkiää. Ja menihän siinä pekoninsiivu poikineen ja muine lisukkeineen. Sitte ohjelmas pientä patsastelua lähialueen ostospaikoissa ja paluu hotellille. Niinku vissiin oon aiemminki maininnu on Tip ollu flunssainen ja nenä on valunu jo varmaan viikon ja siitä syystä johtuen marssimme paikalliseen aptekkiin ja otettiin kuuri. No, siitähän seuraa se että kuuria käyttävä on tavallaan pelistä pois. Ja niimpä sovittiin, että iltapuolesta menen naamatuttujen kanssa ja hän viettää illan nukkuen. Ja juuri siinä näin kävikin ja kun hän tuossa juuri nousi petistä oli hän nukuksinut 20 tuntia.
No, mulla oli sovittu tapaaminen Maikan Majatalossa 1800 ja toki olin mainitussa ajassa paikalla ja vein Maikalle jo luetut kirjat kierrätykseen ja löysin heti yhden vaihdokin itselleni. Majatalon ohjelmassa oli tietovisa-ilta ja siihen osallistui 10 joukkuetta ja meidän joukkueessa taisi olla ne maksimit eli kahdeksan jäsentä. Tietovisa kesti joitakin tunteja ja kisan puolivälissä tarjottiin varsin oivallinen päivällinen. Oli perunamuusia ruskealla soosilla, makaroonilaatikkoa, kaalilaatikkoa, pastaa, lihapullia ja muita lisukkeita. Tietysti myös thaisapuskaa sitä haluaville. Ja tämä kustansi sen parisen euroa, siis ruoka. Täydellä (siis tosi täydellä)oli hyvä jatkaa visailua ja joukkueemme kitkutteli siinä palkintosijojen tuntumassa, voittajalle oli luvassa pullo votkaa ja toiselle drinkit joten tavoitteemme oli selkeä. Sijoitukseksi tuli juuri se harmittava kolmas sija, mutta protestia emme kuitenkaan asettaneet koska se olisi ollut turhaa ja kyseessä oli kuitenkin osaksi leikkimielinen kisa. Ainakin meille. Tosin voittajajoukkue koostuu jäsenistä jotka asuvat täälä ja osallistuvat kisaan lähes joka viikko, että sekin huomioonottaen oli sijoituksemme varsin kelvollinen ja olimmekin itseemme kovin tyytyväisiä.
Ilta päättyi kuitenkin siihen ja suunnistimme kohti Pattayan yöelämää johon naamatutut halusivat minua (iltalomalaista) tutustuttaa ja edessä olikin varsin oivallinen tutustuttaminen. Aloitimme baarikujilta (soi täällä) ja jatkoimme alueelle jossa GOGO-baareja. Jälkimmäisissä olikin meno sitten toisenlaista ja sinne mentiinkin verhojen läpi ja siellä ei patsasteltu ostamatta. Näitä paikkoja siinä katseltiin ja arvioitiin erilaisia ohjelmia ja esityksiä. Tarkemmat kuvailut jääkööt tekemättä, lähes uskovainen mies ku olen...
Kuinka ollakkaan kello hiipi jo aamukahteen kun tulimme tulokseen, että on aika ainakin kokeneemman kaartin vetäytyä yöpuulle. Siitä sitte lavataksilla lähemmäksi asuinaluetta ja lyhyt kävely hotellille.
Naamatuttuja on kiittäminen kaikkien iltojen isästä ja äidistä ja taas veteraanille kerty sitä aina tarvittavaa kokemusta ja näkemystä. Ja vielähän täälä on aikomus ainakin viikko viettää, että ei tiedä mitä vielä tulee nähtäväksi. En uskokkaan, että kaikki oli tässä. Mutta nyt jokseenkin hvyin levänneenä katsomaan jotain syötävää ja sitä, että miten päivä tästä lähtee liikkeelle. Joten täältä nyt tähän.

nojaa

jotta mistähän aloottaas. Aika Wanglukis meni tosiaan niinku siivillä ja päiviä ei ainakaa jälkikäteen erota toisistaan, ei aamusta eikä illasta. mutta jotenki tuo maaseutuelämä tuntuu leppoisalta ja sellaaselta kotoosalta ja tuntuu mukavalta käveleskellä kylällä ja ihmiset tervehtii ja kutsuu jopa syömään kotiinsa. Varsinki vuodenvaihteen tienoilla niitä kutsuja tuli tiheään ja koskivat lähinnä juomapuolta, mutta ne niinku muutki kuitenki kohteliaasti väistin ja palasin kotiin. Milloin lähikaupasta tai parranajosta. Täälä ihmiset tosiaan viettää vuodenvaihdetta aikalailla pitkään ja hartaastikki. Juomaa näyttää kuluvan varsin reippaasti vaikka porukka ei änkyräkännis näytä olevankaa. Ja ruokaahan tarjotaan aina kun juomaa otetaan. Niimpä meilläki ku illalla siinä pullosia availtiin niin pöytään alkoi ilmestyä ruokaaa toisensa jälkeen, sitä mun herkkua kalamakkaraa, grillattua maksaa ja sopivasti suolattua sikavainaan sivua paistettuna. Ja siinä ku kylkiäisenä riisiä tai kasviksia niin johan alkaa nälkä taittua. Ja sitä ruokaa tulee niin kauan kunnes kieltää sen lisävalmistuksen. Tosiaan yhdeksi suosikiksi on noussu tuo jo monestikki mainittu kalamakkara ja se kestosuosikkihan on se grillattu maksa. Vaikka maksaa ei olisikkaa niin hyvä kovin usein syödä niin sitä vain tulee täälä kuitenki tehtyä, mutta en usko sen terveyttäni kovinkaa ratkaisevasti romuttavan. Justiin kun tultiin tänne majoitukseen niin tuosta kulmilta ostettiin vielä muutama tikullinen ko. herkkua grillattuna. Ja taas vain oli hyvää.
Mutta tämä päivä onkin menny sitte uuteen paikkaan tutustues, majoittumisessa ja sen sellaisissa puuhissa. Parranajokin tuli tuossa suoritettua ja paikkakin on tuossa aiva nurkilla. Iltapäivästä vietinki sitte varsin laadukasta aikaa kaver... eiku naamatutun kanssa. Naamatutuista jäsen A (joka aikojen kuluessa osittautunut varsinaiseksi Asiantuntijaksi) esitteli paikkoja ensiksi kartan avulla ja sitte varmuudeksi otettiin mopo alle ja suoritettiin varsinainen maaaston kartoitus. Nähtäväksi tuli sekä hyviä että ei niin hyviä paikkoja joista sitte voipi omansa valita. Loppuilta vietettiinki Ossi-Baarissa perusteellsiesti suomea puhuen ja levottomiaki siinä tuli puhuttua. Jouduin melkein ostamaan baarin. Paikassa nautimme tosi maittavan makkara-muusi annoksen jonka maku pärjää aivan taatusti missä tahansa. Vielä kun Ossi toi voinapin muusiin niin homma oli bueno. Makkara oli tosi hyvää ja muusi taivaallista, maistui siis tosi hyvi kuukauden paussin jälkeen. Yleensäkki peruna. No, meni siinä muutama Leo kyytipoikana, mutta oli puheetkin sen muaksiet ettei sitä olisi kuivin suin jaksanukkaa. Ja jo siinä vaiheessa Tip oli kyllästyny hotellissa odotteluun ja pyyhälsi paikalle jos ei vahtimaan niin kuutenkin tuli. Ja hyvä niin. Siinä kului tovi jos toinekin ja kuka niitä näin lomalla jaksaa. Siinä yks toinen naamatuttu (kellunnastaki varsin tuttu) ilmoitteli saapuneensa varsin voipuneena pelipaikoille, mutta siirsi jälleennäkemisemme huomiselle joka hyväksyttiin. Joten siinä kohtapuoliin hyvästeltiin jäsen A ja otimme ja reippailimme ja kävelimme hotellille peräti parisen kilometriä. Joka teki hyvää sen syömisen ja oluenjuomisen jälkeen. No, homma tuli kuitattua niiää jo mainituilla paistetuilla maksoilla ja lähimarketista hankitulla SangSomilla... Joten nyt lasissa jäitä, SangSomia ja runsaasti soodavettä. Ja sopimus tavata jäsen A ja toinen naamatuttu, jäsen B läheisessä hotellissa jossa tarjolla bufee-tyyppinen aamupala. Sovittu aika 1000 joka meidän suhteen pitänee paikkansa, mutta tuo Tip onki sitte toinen juttu. mutta sen näyttää aamu. Mutta voin jotenki todeta, että ei tämä Pattaya niin syntiseltä ja rivolta näytä miksi sitä ajatellaan ja kuvitellaan. Toki täältä löytyy paljon kaikkea, mutta ehkä senki takia että täällä käy niin paljon meitä farangeja jotka tuovat sitä rahaa. Mutta kattellaan kuinka homma lähtee liikkumaan ja toimitaan sen mukaan. Kortteeri meillä on maksettu viideksi päiväksi ja ennen sitä on syytä tehdä jonkinasteisia jatkosuunnitelmia, että mihin ja mitä. Mutta sen aika ei ole nyt. Nyt on aika ottaa se viimeinen paukku ja kömpiä tuonne lakanan alle Tipin viereen. Joten täältä tähän.

ja

onnistuihan se kumminki. Ja tosiaan täällä ollaan ja yllättävän sujuvasti tuo matka taittuiki vaikka aamusta oltiinki liikkeellä. Bangkokis vaihdettiin Van-taksi tavalliseen, oli yks tuttu lähdös tänne muutenki ja päästiin aika edullisesti matkustamaan pikkusen ylellisemmin. Pari tuntia kesti SamChukista Bangkokkiin ja toiset mokomat siitä tänne. Ja majapaikka oli etukäteen puukattuna ja osoittautui varsin oivalliseksi, hintakaa ei päätä huimaa. 500bht/vrk ei oo tosiaankaa kova hinta ja tästä löytyy kaikki mitä me tarvitaan. Hyvä kylppäri, jääkaappi, ilmastointi ja telkkari. Ja peti normitasoa, ei mikää jenkkipeti mutta kelvollinen. Ja uskoisin paikan olevan kohtuurauhallinen, on sellaasella pikkukujalla jossa ei juurikaa baareja lähellä ole. No, aika senki näyttää.
Nyt on asetuttu taloksi ja sain netinki pelittämään. Se on tosiaan kans ilimaanen ja yhteys nopeampi ku missää aiemmin.
Elikkäs tulen tuonnempana palaamaan eilisiin ja viimepäivien tapahtumiin, mutta se eilinen työiltapäivä riisipellolla oli enemmän ku opettavainen ja avartava, siinä tuli mietittyä Jurvan Kansalaiskoulun maatalousopettaja Matikaisen opit sun muut. Mutta niihin myöhemmin. Nyt pieni ip-lepo ja odotellaan naamatuttua saapuvaksi markille. Tai niiton täälä pariki, että saattaa ehtoopuolesta jokunen olutki tulla hipaastua, mikäjottei. Täältä ny tähän.

ja vielä

26.12.2010 ja paikka sama Wangluk.
19.11
Eilen vietettiin varsinaista joulujuhlaa tai miksi sitä ny täälä sitte halutaankaa kutsua. Oltiin jo aamulla kohta neljän jälkeen liikkeellä ja SamChukin aamutorilla ruokahankinnoolla. Mukaan tarttui niin sikavainaata, kanaa, kalaa ja jos jonkimmoosta muuta tarpeellista. Illalla sitte viriteltiin tuohon etupihalle grillit sun muut systeemit ja Tip oli pääemäntänä ja hääräs ku viimeestä päivää. Mun hommaksi jäi vain istua ja syödä. Ja ruokaa tuli eteen tasaseen tahtiin ja kaikki oli niin ristuksen hyvää. Ja ruokajuomana SangSom reilusti soodavedellä lantrattuna tuntui vain yllyttävän syömään enemmän. Tätä ruokailua kesti kolmisen tuntia, että väkisinki siinä täyteen tuli vaikka kuinka koitti olla hötkyylemättä. Erityysesti tykkään grillatusta maksasta ja siihen ku sitte sellaanen passeli dippisoosi niin johan uppos. Yuntuu se tyyli olevan tääläki aikalailla samanmoonen, jotta vetäästään ittensä viittävaille ähkyyn. Ntai oikiastaan näillä ruuilla ei tuu sellaaseen ähkyyn ku kotoosilla joulueineillä lanttuloorineen kaikkineen. Eileen ei riisiä ollu tarjolla ollenkaa, mutta keittoa oli ja siinä kaikemmoosia kasviksia ja jopa kananmunaaki taisi siinä olla.
Ilta päätettiin kuitenki hyväs järjestykses ja vieraatki lähti kohtuullises aijas ja siinä otettiin vielä muutamat kupposet ja olikin aika siirtyä mahan viereen pötkölleen.
Ja johan moisen einehtimisen jälkeen unikin maistui.
Aamulla olikin tilanne jo aivan toisemmoonen. Näläkä oli kumminki hiipiny ovelasti ja Tip laitteli pekoniaamupalan jo kohta kymmenen mais. Sillä syömisellä mentiinki pitkälle iltaan ja söinki tuossa vasta kuuden jälkeen ja nyt kevyesti riisiä, kasviksia ja sellaasta aiva loistavaa kalamakkaraa paistettuna. Ja tänään on ollukki sitte vesipäivä ja tekee eetvarttia juoda pelkästään vettä ja muita juomia.
Joten tässä sitä nyt vain oleskellaan ja odotellaan, että kehtais mennä makuulle. Kovin aikaasen en voi sitä tehdä, ettei tartte niin aikasin nousta kuhkimaan.

jatkoa

24.12.2010 ja samaa taajama ku aiemminki.

Jouluaatto valkeni tääläki ja annoon luvan valmistaa pekoniaamiaasen ittelleni, aivaniinku sikavainaata ajatelles. Päivät täälä on menny tyhjää värkätes ja pikkuusen maakunnas kierrellen ja apikkoja kattellen. Illat menee rattoosasti miesporukas turistes (illan vanhetes kielirajakki kummasti antaa periksi...) ja täälä ei oikeen näy merkkiäkää minkäätasoosesta stressistä tuon joulun suhteen. Kun käytännöshän sitä ei sen kummemmin ookkaa olemas, kaikki on vain meitä falleja varte. Niinku seki kuusi jonka ittelleni ostin! Aikalailla kotoosen kuusen näköönen, ei kovin suuri mutta kunhan sen tuohon tontille istutan niin johan alkaa patvimaan. Sen tuos illan aikana meinaan koristella ja asetella lapsosille tonttulakit päähän. Itte en kuulemman lakkia tartte, ovat kuulemma tontuulle. Ei pukiille.
Ja toki illaksi on varattuna pikkuusta parempaa purtavaa, mutta varsinaanen juhla vietetään sitte huomenis jolloon tulee tätä lähisukua kyläsille.
Että tässä odottelen sitä pekoniaamupalaa ja jos sitte vaikka tepastelis tuohon lähelle kattomaan jotta onko parturi saanu silimänsä tälleaamua auki ja suorittaas parranajon. Itte ku sitä toimenpidettä en viitti teherä, jäläki on siksi hirviää ja verta ku isoommallaki tantereella. Jotta pulitan siitä sen puolisen euroa joka siitöä pyyretähän.
Niin, ilimathan on täälä pysytelly tosi hyvinä ja eileen jopa helteestäki. Oltiin LopBuris jonkisorttises hortonomien taivahas ja siellä täytyy todetä jotta oli lämmintä aiva piisalle asti. Siellä ku käveleskelin ja niitä hienoja istutuksia tarkkaalin niin kävääsi mieles ne sohjolan lämpötilat. Muttei juuri yhtää puistattanu. Naamatuttua oliki heleppo kompata ku naamakirias totes lämpötilojen eron olevan kutakuinki 60 astetta. Ja tästäki päivästä näyttää tulevan yhtä hyvä, ainaki ny justiin siltä näyttää. Ja miksikä se nyt siitä yhtäkkiä muuttuus.
Tänään meinaamma käväästä Tescos ja jospa siellä jopa nettikaffilas niin sasisin nämä sepustukset siirrettyä sinne blogiin, sitäki ku joku jo kerkis kysellä. On jollaki aikaa.
Mutta jo täs vaihees toivottelen kaikille mitä rauhallisinta ja leppoosinta Joulua, koitetaan kukin asettua siihen sen vaatimalla hartaudella. Mä ainaki.