lauantai 22. tammikuuta 2011

jaahans

etta usiampi paiva meni ennenku koneen aareen paasi. Pari kertaa ajeltu tasta ohi ja molemmilla kerroilla netti kyykys, mutta nyt ihmeekseni nain tas porukkaa ja tamahan toimiiki.
Juu, se matka Pattayalta pois oliki aikamoinen kokemus. Ei se vali Pattayalta Bangkokkiin, mutta siita sitte SamChukiin oli. Se matkustettiin kunnon paikallisbussilla jossa sellaanen viidakkohenkinen viilis. Ikaankuin olisin palannu jonnekki 60-luvulle ja Koiviston Raffun kyytiin. Ei se mahdottomia kestany, mutta pysahdyttiin vaha valia ja sen menopelin vauhtiinsaantiin meni aina tovi jos toienki ja sitte jo taas oliki pysakki. No, kokemus oli tuoki ja koska oli juomisia ja pikku syomistaki mukana ei se ollu edes mikaa koettelemus. Paitti Tipille. Hinta tais olla jotain 120bht per nuppi. Laskekaa itte kurssi ku ootta niin nallia.
No, elama Wanglukissa jatkui siita mihin jaatiin. Ekana iltana pienet juhlat tai ainaki syotiin paremmin ku paluumatkan loppuviimeisella osuudella kavimme torilla ruokaostoksilla.
Lahialueen matkailua on tullu harrastettua jonkinverran ja temppeleita nahty aikamoinen maara. Vaikuttavin oli temppeli joka sijaitsi aika korkealla ja oli jaettu kahteen (ainaki) osaan. Toinen oli vain nunnille ja toinen munkeille. Paikka tosi rauhallinen ja viihtyisa, niiden viinikoynnosten alla olisi voinu viivahtaa pidemmankin tovin. Aiva huipulle emme paasseet kaymaan kun ei ollut mitaan varsinaisia menoja kesken ja munkit eivat siella muuten oleskele. Ja se temppeli oli niita paikkoja jonne mentiin vartioidusta portista ja kuski jatti ajokorttinsa porttivahdille ja sai sen poistuessamme takaisin. Eli hiukan erilainen temppeli. Ei minkaasortin markkinoita eika mitaa myyntia. Vain rauhaa. Tosi mukava paikka, mutta sen taisin jo sanoakki.
Toinen samana paivana kayty temppeli oliki sitte aiva vastakohta. Rahapyydyksia yksi toisensa jalkeen, sellaisa kuvaelmia jotka toimivat kolikoilla. Sielta tosin tarttui mukaan varsin oivallinen kiikkutuoli jossa nyt sittemmin olen kiikuskellut ja lueskellut. Umpiteakkinen kohtuullisella puusepan taidolla tehty tukeva tuoli kustansi n. 42 juuroa, ettei mahdoton hinta.
Yhtena iltana olimme juhlissa (ja ei liene yllatys etta juhlat temppelin alueella) jossa katselimme varsin vaikuttavan shown tai kuvaelman Thaimaan historiasta ja sen yhdistymisesta. Kuvaelma sijoittui Ayutthayaiin jossa sitte kavimme paikanpaalla eilen. Kuvaelma kesti toista tuntia ja oli aikalailla nayttava valoineen ja tulituksineen, eli aika ei kayny ollenkaa pitkaksi. Ainoa puute oli vain se, ettei ollu mitaa prosyyria lontoonkielella ja Tip ei oikein kyenny tarkemmin historiaa kuvailemaan. Mutta netistahan sitte loytaa sen mita tarttoo.
tosiaan eilen sitte teimme paivan reissun Ayutthayaniin ja olihan sekin vaikuttava paikka, raunioita usean neliokilometrin alueella ja toinen toistaan hienompia rakennelmia jotka jotku aikalailla huonossakin kunnossa. Siella olisi toki vierahtanyt pidempikin tovi, mutta koska paiva oli varsin kuuma ja Tip urhoollisesti kaveli kanssani paikat tutkimassa en nahny korrektina sita etta olisin vaatinu viela lisapaikkojen kaymista. kun ittiaanki meinas kaveleminen uuvuttaa, olin meinaan hankkinu ittelleni jonkiasteisen kohan joka kiusas varsinki aamuyosta.
No, siita sitte kohtuullisen ajan jalkeen suuntasimme paluumatkalle jonka alkuosuudella kavimme tienvarsikuppilassa ruokailemassa. illaksi olikin varattu tohtorin kotikaynti ja sepa osoittautuikin todella tarpeelliseksi kaynniksi. Tohtori kuunteli taudin kuvauksen, mittas verenpainne ja ryhtyi sekoittelemaan yhdistelmatroppia ruiskuun. Sain aikamoisen annoksen antibioottia, relaksanttia ja sarkylaaketta. Tais siina olla B-vitamiiniaki.
Mutta vaikutus oli aikamoinen. Paansarky lahti heti ja olo alkoi tasaantua varsin nopeasti. Ja siita kun sitte pikapuoliin hipsimme nukkumaan niin ei ollut nukahtamisvaikeuksia ja en muista aikoihin nukkuneeni niin hyvin ja levollisesti. Ja aamulla olo oli ku olymppivaoittajalla! Tuntui, etta oli saanu levattya oikein kunnolla kun ei tarttenu herata yskimaan ja kohihimaan. Tasta eteenpain en enaa taalla kaytakkaa apteekin palveluita ollenkaa vaan soitan tohtorin kaymaan. Ja tuon eilisen lystin hinta oli 200bht, etta ei kovin hintavaa sekaa. Mitas siella maksaa jos menee yksityislaakarille puhumattakaa sitta jos laakari tulee kotio?
Jaa, mitas muuta sita on sitte tapahtunu? Ei kait mitaa mista viittis tanne kiriootella...
Tanaan tulee taas tuttu pariskunta Bangkokista tanne kylille ja ilmeisesti illalla tarkoitus menna sinne missa esitetaan sita kuvaelmaa, nama kuulemma haluavat nahda sen. Mina en meinaa kylla sita uusiksi kattella, mutta toki lahden sinne kattelemaan ku myydaan niin palio tarpeetonta tavaraa ja kattelemaan kuinka ihimiset sita ostaa.
Ja jonaki paivana olis tarkoitus lahtea kaymaan Cambodjan rajalla, siella kuulemma ehdottoman halvimmat hinnat vaatteissa ja muissa. Mutta onhan tassa viela toista kuukautta aikaa ja aikaa nain olisi viela kayda jossakin, mutta missa? Kwaijoella? Joo, pannaan harkintaan.
Mutta nyt nayttaas Tipin hiushuolto olevan siinamallissa, etta lahdemme mopoilemaan taksin kotioppain.
Joten taalta tahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti