maanantai 28. tammikuuta 2013

Edellinen

Koskiki luonnollisesti eilistä, mutta ehtoolla wifi ei enää tuola kokilla suostunu toimimaan. Mutta nyt aamu jo auennu ja kellon näyttäes 0916 nähtiin reissun ensimmääset sadepisarat. Tosin eilen jo kuultiin Pattijoella satavan rankastikki, ettei tämä mikää varsinaanen yllätys ollu. Harmitti vain pikkuusen ku noutajia tuli se täys autollinen ja rantakelit on nyssitte miton. Muttei noista kuivammaan kakaroosta vetehen oo, aaltoja juoksivat huutaen karkuun... Varsinki pienimmääset. Vanhemmille olin luvannu ajelun banaaniveneellä, mutta säästä johtuen niitei paikalla näy. Ja aallokki siksi korkeeta, etteivät senkää takia vesille lähäre. Jokunen jetti tuos mennähuristeli ikäänku malliksi. Nyt jo aurinko pilkistää ja mistä tietää vaikka tulis kuinkaki kelevollinen keli. Viluhan täälei juurikaa pääse tulemaan sataa tai ei. Lämpö jo +30 ainaki ja iltapäivää kohti vain nousee. Mutta aallot näyttää aika rouheilta, notten uimasilleen aiva hetikää menisi. Bf syäty, jotta täs ny ihimetellään jotta mitä sitä tehtääs. Kuskia ei varmaankaa heti paluumatkalle huvita lähteä ja mihinkäs täs kiirus onkaa? Huonetta saa pitää viä muutaman tunnin ja voipi olla vaikka vaatteenvaihtoon vielä tarvetta... Kuka senki tietää? Tosi nopiaa tuo katu kuivaa pienen satelun jälkeen, nyt jo melekeen kuiva ja sade loppu muutama minuutti sitte. Eilinen iltapäivä oliki liikenteen puolesta aikalailla ruuhkaanen ku viikonlopun vietos ollu väki alako lähteä kotipaikolleen. Voi sitä pikappien ja bussien letkaa! Hyväku fillarilla tien pääsi ylittämään. Mutta illalla oliki jo sitte niin soman rauhallista ja yön aikana ei juuri musiikkia eikä muutakaa älämölöä kuulunu. Viikon vois todetaa menneen suhteellisen mukavasti, mutta alakaa tämä turistina oleminen toviksi piisata. Ja yhtää länkkäriruakaa -aamiaasia lukuunottamatta- enoo suuhuni pistäny. Non aina ollu kumminki pettymys niin maun ku hinnanki suhteen. Parhaat eineet tulee näistä katukeittiöistä ja ei tämän Scandyn köökiskää mitää vikaa oo löytyny. Ja nuo rannalla pikkuusen erempänä olevat paikat aiva loistavia varsinki meren elävien suhteen. Ja ne HuaHinis syödyt osterit ei aiva heti unohruksiin jää. Kuinkahan sitä taas sitte joskus oppii eres jotenki esmes valtion eineitä puputtamaan? Pakko kai varustaa se pieni mausteputkilo kaikkialle mukaan. Ja pottuja oon tuskin nähänykkää saatika suuhuni pannu. Eikä leipääkää tee mieli kuoon siitä itteni jokseenki poisopettanu. Mutta kasvikset, kana ja possu uppoaa ku onttoon puujalakaan ja vaikka joka päivä! Ei yhtää maistu puulta. Ja kasviksiaki kuon niin monensorttcisia ja ne kypsennetään erilaisis soosiis niin maku poikkeaa aina pikkuusen. Muttei koskaa huonompaan suuntaan. Tip sitä joskus ihimetteleeki jotta ku minen koskaa valita jotta joku ruaka olis pahaa tai ettei maistuusi. Vissihin meirät kakarana niin hyvin opetettihin jotta ruoka on pyhämasia ja huonoa ruakaa tuskin onkaa. Paitti joskus koulus tilliliha. Tai lipiäkala, muttei sookkaa ruakaa. Eikä mämmi joten suuhuni pistä muutaku asella uhattuna. Jaa, täs eturivin pöyräshän alakaa tulla pikkuusen lämmin ja pitänee siirtyä varjommaksi. Noutajaporukalle näyttää jo Leo maistuvan, mutta mää sentään tyyryn viä Fantaan. Ja muutoonki oon havaannu paremmaksi pysytellä kaveristani Leosta vähä niinku erillään ku hänen kanssaan runsaampi kaveeraminen aiheuttaa tarpeetonta pöhötystä muuten kapeissa kasvoissa... Huumoria heti aamuun. On osoittautunut paikkansapitäväksi se, ettei pirä juara sekaasin erimoosia juomia vaan pysytellä samas laarus. SangSom on ollu laatu ja sooda tai M-150 kyytipoika ja hyvin ollaan tultu toimeen. Ja toinen merkittävä seikka on tietenki juomisen määrä jonka suhteen en toki aiva nuhteettomaksi voi ittiäni väittää. Joskus sitä veteraaniki intaantuu ja mitäs sitte? Itte täs puhaltelut puhallellaan ja silläpä sipuli. Kovasti lapsukaasia tuo meri kiinnostaa vaikka pelottaaki pikkuusen, siellä maalla kuei juurikaa uimasilleen pääse. Ne joet tai oikiammin kanavat ei uimaan juurikaa houkuttele ja veikkaan uimataitojen olevan hyvinki kyseenalaisia elikkä lähes olemattomia. Tip osaa uida varsin hyvin ja jopa tykkääki siitä, mutta mereen ei juuri suostu menemään. Ja tälläkertaa ei allasta oo kohdalle sattunu. Ehkä sitte hanimuun kakkososas KohChangilla... Mutta nyt siirryn porukan seuraan, etteivät kuvittele mun jotenki heitä hyljeksivän...

Päivä menny

Jokseenki puhaltelun merkiis. Eilinen nesteytys kostautui jonkinverran ja vaati pikkasta pidempiä päikkäreitä aamiaisen ja olemattoman lounaan jälkeen. Toki käytiin hiushoitolas jossa leidarit pesivät vaimon hiukset ja yks ajeli mun parran. Ammattilaasia olivat ja asiakkaita piisas. Tuli siinä katteltua heidän työskentelyä ja samalla tuli tuumattua koko leidarijuttua. Sehän on täälä aikalailla yleestäki ja puhuvakki kolmannesta sukupuolesta. Salongin omistaja on täydelliseksi operoitu ja naimisissa farangin kans. Ja ainoastaan häveliäisyys esti valokuvaamasta häntä. Voidaan sanoa, ettoli kohtuullisen kaunis nainen. No, kaikki leidarithan ovat leidareita mieleltään vaikka vartalo olis ku Mika Halvarilla. No. Se siitä. Siitä sitte palautettiin vuokralla ollu fillari ja tepasteltiin hotlalle. Tokiki Tipin piti hakaasta "ihan pikkusen vain" purtavaa katuvarsiravinteleista. Ja sieltähän tuli Papaijasalaattia, Laappia, grillattua kanaa aiemmin ostettujen lisäksi. Jottoli einettä. Ja taas vaadittiin ne onnistuneet päikkärit. Kello oli jo vaikka mitä ku jo illan hämärtyessä talsimme D-Rangeen iltapoolille. Ja kuinka ollakkaa niin takasintulles piti taas jotaki ottaa jostaki ku näytti niin hyvältä... Vaikka entisekki oli melekeen syömättä. Toki papaija oli oivallinen ostos ja varsin soppeli iltapalaksi. Ja huomenna tulee noutajat ja ajellaan kotioppäin. Saas nähdä millaanen seurue sieltä tuleekaa, kuulemma lavallinen porukkaa... No, etupenkki (siis ei kuskinpenkki) on perinteisesti mun, että aiva sama kuinka palio porukkaa lavalle on tunkenu. Varmaan jokunen tovi vielä täs rannalla ollaan ennenku kotioppäin ajelemaan lähdetään. Hyvä jos ennen pimiää oltaas kotona. Mutta sen näkee huomenna. Nyt e-kirjan ja vaimon pariin. Täältä tähän.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Niin vain

Päivä valakeni Siaminlaharellaki ja olos ei mitää vikaa! Eikä piräkkää olla. Ku tuosta verhon välistä luikkasin niin näyttääs tulevan aikalailla soma keli. Ei näyttääsi juuri tuulevankaa ja aurinko jo niin somasti paistelee. Tuota moon ihimetelly jo usian päivän aijan, meinaan näitä Appleja. IPad toimii loistavasti täälä kolomannes kerrokses, mutta iPhone ei löyrä koko verkkoa. Ja löytää sen heti ku alakertaan meen. Eikä tuota oo eres mäkkinörtti osannu mulle selittää. Taitaa jäärä mysteeriksi seki. Ja ei sillä niin suurta väliä oo, kunhan eres joku joskus jossaki toimii. Jaa, mutta son sitte hanimuunin viimmeenen päivä (tokiki tarkootan ensimmäästä osaa) ja huomenna jollaki kyytillä takaasin kotio. Tip aloottaa autokoulun ja mää hammaslääkärin. Tarkootus teetättää se johon sielä ei oo joko aikaa tai ei pääse. Ja onhan se halapaa täälä. Kunhan rapsutellaan hammaskivet ja vaihdetaan tarpeelliseksi katsottavia paikkoja. Ja koitetaan poistaa teen ja kaffin aiheuttamaa tummennusta. Mutta se sitte nousuviikolla. Nyt eletään ku viimmeestä päivää. Eli alakertaan breakfastille, piremmälle ei renkää mennä.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Jasitte

Scandic Resortin kööki oli syynis ja hyväksi havaattihin. Ruoka oli loistavaa ja sitei tarvinnu kauaa orotella. Pöytään tuli kasviksia osterikastikkeella, green curry soup with chicken ja vielä ruunuksi friteerattuja katkisjuttuja. Siis aiva loistavaa! Eikä pätkääkää kiinnostanu listan pippuripiffit sunmuut. Saatta uskoa jotton saletti seikka. Sitte siitä ajateltiin siirtyvämme norskipaikkaan jatsia kuuntelemaan, mutta saimma ovirokkaa. Elikkä paikka ilmeisesti tilapäisesti suljettu ainaki ravintelin osalta. Majootus näytti toimivan. No, ei muutaku uusi suuntima kohti D-Range-baria. Siellä oliki järjestetty juhla jollekki svenskille jokoli naisen naalistanu ja näinollen tarjolla oli ruokaa vaikka kuinka. Mutta mitäs mä jokolin maha piukeella muutoonki. Ei muuataku SS--soodaa peliin. Siinä jokunen tovi meni mukavasti menoa kattellen ja ruottalaasten kännäälyä seuraten. Aikas pliisua porukkaa. Mutta ko. baaris tosi mukavaa henkilökuntaa ja sellaanen välitön fiilis jossa voi todellaki nauttia olostaan. Ja henkilökunta näytti pikaasen arvion mukaan varsin muodollisesti pätevääki. Paitti ladyboy oli aikalailla pitkänhujakka. Mutta mukavaa oli ja yhtää ei pyärä mukkitellu ku takaasin ookattihin. Tip hakaasi pikkuusen herelmiä silläaikaa ku motin yhden resortin baaris. Sehän on somaa se. Meno aikalailla rauhallista ja näyttääki toteen sen jotta thaikkujen juhuliminene poikkeaaa aikalailla suomalaasesta. Täälä alootetahan aikaasemmin ja lopetetahan kans sitämukaa aikaasemmin. Ja enemmänki syärähän ku juarahan. Elikkäs voirahan toreta jotta juaminen eioo ollenkaa humalahakuusta siinämäärin ku se siälon, enemmänki täälä otetaan tasaasesti. Yöpalaksi meille ilimestyy mangoa, chomoota ja banaanilla ja tiesmillä täytettyä pannaria. Siis aiva loistavaa. Niitä täs toisella kädellä nautiskelen. Jaahans, kello nakuttaa 2122 ja toimintakyky pelottava. Aiva niinku muka ennenki. Mutta alaha on 44 rappua ja sama takaasin, notta panoo tumaamahan. Vaimolta on kutakuinki turha pyytää minkääsorttisia ostospalveluita, että paree tyytyä tähän. Mutta oli aikalailla mukavaaki kattelle elen ja tänään tuota bussirallia, soja kohtullisen omakotitaloon kokoosia busseja toinen toisensa perään. Kerran laskin seittemään ku saman firman busseja letkas poispäin lähti. Täynnä koululaasia lähialueelta tai vähä kauempaaki. Esim. Tipin siskon tyttö on nyt lähellä Bangkokkia jossain Dreamlandissa jokseeni niinku koulun puitteis. Ja tänään näin senki, että joku koululaasryhymä oli lähdös puhdistamaan rantaa! Hyvä jotta sitäki joku teköö, jottei kaikki vain sotke! Thaimaalaanen jätehuolto poikkeaa kutakuinki dramaattisesti, site oikiastaan oo ollenkaa. Ei ainakaa maalla. Siä jätteet nakataan milloon minnekki tai poltetaan. Ja yhtää ei kattota jotta mitä sinne praasuhun joutuu, siinä menöö iloosesti patterit ja kaikki muukki. Muttei täälä jaksa ottaa enempää kantaa asiaan, mikä moon opettamaan asias jos täskää? Ristus notta. Mutta pikkuusen meina kiehuttaa ku kotona kattelin hoitamatonta puutarhaa. Ja ei mun tarvinnu ku mainita niin paikallinen hanslankari tuli ja psiti trimmerin käyntiin. Ja samoon poistuu keräystä odottelevat pullot näkyvistä. Keräystä odotettu apri vuotta. Ristus! Sanoon, nottei moinen meno vetele. Ei ihimiset voi vain heitellä roskia ja kukaa ei niitä poista. Mutta sainki ku sainki pihamaan toivottun kuntoon ja sitä kehtas maanmiehellekki esitellä. Seuraavaksi ohojemas pieni paussi ja juomatäydennys. Joka näinollen suoritettu. Aikaa meni kymmenisen minuuttia ja vaikka resortin ravintola oli suljettuki. Keittiöväki viä puuhissaan ja pääsin takaovesta livahtamaan. Oli muuten muikeeta ku viereesen luksushotellin pykälämies tekaasi oikeen kunnollisen sotilaallisen tervehdyksen. Vissihin havaatti jotton veteraani kysees. Ja poiketen nykyysestä palaveluohojesäännöstä vetääsin tyhyjään päähän. Hienoa, niin hienoa. Ja saletti on jottei kaveri kaikille moista tempaase, sen havaattin ku takaasin tulin. Ja taas räpsähti käsi lippaan. Ja mulla tyhyjään päähän. Katumeininki vaikutti aikalailla rauhalliselta ainaki näillä nurkilla, mutta siitähän ei koskaa osaa sanoa jotta minkämooseksi se kulloonki äityy. Meinaan, ettei mua juurikaa haittaa ku pukkaan nua suomesta tuodut tulupat korviin. Ne auttaa aikalailla hyvin turhan lälämölön suodatukseen. Mitähän vielä. Muuten, nuo 44 rappua suuntaansa ei tunnu juuri miltää enää. Mutta seuraavan kerran ku tänne tullaan nii varataan huone meren puolelta ja vaikkapa toisesta kerroksesta... Ei täskää mitää vikaa oo, mutta olis somaa istua partsilla ja kattella merelle. Ja juoda vaikka limukkaa. Niin somaa. Tuosta liikenteestä vielä senverran, jotton jokseenki rauhallista täälä ja aiva hyvin voi fillaroora ympäriinsä. Kertaakaa eioo tullu tukalaa tilannetta. Kunhan muistaa pysytellä vasurilla. Ja samoon tääläki kääntyvä väistää. Heleppoa ku heinänteko. Ja jokseenki mukavampaa ku mopoolu, saa liikuntaa ja heleppoo pistää parkkiin. Täski meillon näköyhteys fillariin, vaikkei siinä mitää hälyytintä ookkaa... No, vaimon hermot voi paremmin. Ja ehkä mun kukkaro. Nyt on eres pieni ropleema. Ei suuri. Mutta lukemattomat kirjat koneella. Eihän sole kumlukea sieltä! Mitäsää turhia horiset! Veljeni (herrassa) Kimmo osoitti oivallista ajattelukykyään lähettämällä häälahjan osaksi Harry Hole-pokkarin joka nyt luettu ja näinollen kierrätyskunnos. Loistavaa lukemista vaikkoon senki vuosia sitte lukenu. Kiitos vielä Kimmo! Mutta josko tästä kumminki tuonne vaimon viereen kuulemaan kuinka ihana moonkaa... Jokohan mä näen unta tai jotaki?

Nythän

Alkoi tosiaan viikonloppu ja thaikkuja saapuu paikalle sankoin joukoin. Rannat täynnä pickuppeja, busseja ja muita kulukuvälineitä. Ja hotellien hinnat kokeneet aikamoisen pompsahduksen. Siinä paikassa missä oltiin eka yö niin nousu on 800bht! Ja sehän on palio se! Meillä ei sopimuksen mukaan mitää nousua tapahdu vaan maksamme sen 600 bht joka päivästä. Ja voin nyt suositellakki tätä paikkaa. Palvelu pelaa ja omistaja on hyvin palveluhenkinen. Aamupalat olleet aiva loistavia ja tänään testaamme paikan menyyn... Mutta vkl on ruokakauppiaitten kulta-aikaa. Rannalle ei tartte ku mennä lepotuoleihin istumaan ku paikalle alkaa tulla jos jonkimmoosta ruokaa. Ja juomaa saat tilauksen mukaan, ei renkää itte mennä hakemahan ollenkaa. Ja ruokaa on vaikka mitä, on merenelävää, kanaa, possua ja vaikka mitä. Ja halavalla. Näläkähän täs tulee ku on sen kuppaasen omeletin vain syäny ja ennen päikkäreitä pienen sipsipussin. Se muuten on kätevää ku täälon pieniä sipsipusseja jonka pistelee ihan kevyesti uhdellä istumalla. Ei tartte ahtaa megapussia niinku siä. Samoon aiva loistavia pikkupusseja suolattuja cashew-pähkinöötä jokka siä muistaakseni aikamoisis hinnoos. Täälä pikkupussi 30bht. Illan jatkot on joko jatsia BaanCbhangis tai poolia suomibaaris, sen näemmä pian kumpiko voittaa vai mennäänkö ensiksi kattelemaan sitä norskipaikkaa ja minkämoosta musisoontia on luvas ja sitte sulostuttamaan suomibaarin ilmapiiriä sofistikoituneella olemuksellamme. Tänään aamupäivällä oli aikamoinen tuuli ja aallot melkoisen korkeita, mutta tuuli tyyntyi päivän aikana ja säästä muodostui varsin kelevollinen. 1703 nakuttaa kello ja väki meuhkaa rannalla. Jokku ajelee banaaniveneellä ja huuto aikamoinen. Kovaäänistä musiikkia soitetaan ohiajavista autoosta aiva niinku kukaa ei olisi Gangnam-styleä ennen kuullu. Mutta pitäähän ihimisille näyttää jotton kifaa! Ja nyt häätyy viritellä rouva illalliskuntoon...

Päivä

Menny niinku erellisekki aiva tyhjää värkätes. Jotensakki nukkuminen maistu siksi hyvältä, että ylösnousemus tapahtuu joskus kymmenen kantturoilla. Siitä sitt kaunistautumisen jälkeen matkaan ja aamupalalle joista naamakirias kuvaki. Paikka meni samantien poikottiin ku yhden vaivaasen omeletin tekoon meni puolisen tuntia. Tip oli jo soppansa syöny ja ehtiny jonku kerran mun einettäki kyselemään. Sitte ku mä sanoon jotta unohtakaa koko omeletti niin soli valamis. Ja ei se hääppönen ollu. Maistuu liikaa runsaasti käytetty öljy joka peitti kaikki maut alleen. Jotan ei sinne enää. Sitte omas resortit korjaavat kaffit ja matkaan ettimään rouvalle kelvollista hierontapaikkaa. Selekä ku kuulemma vihootteloo. No, seki löytyy ja mä kävääsin tutus paikas siinä välillä varsin kohtuullisen hierojan käsittelys. Paikat notkistuneena sitte taas pieni fillarointi joka päätty D-Ranger-baariin. Paikkahan on suomi-thaipariskunnan yritys ja ollaan aiemmilla kerroilla käyty siellä päiväpoolit pelaamas ja joskus jopa illallaki menoa kattelemas. Ny pari viilentävää juomaa ja pari hävittyä poolierää. Siinä ohes omistajattaren kans seurustelua ja kokemusten vaihtoa. Suomen koti Lohjalla jossa ollu kuulemma enemmän mustikoota viime kesänä ku meillä. Arska saattaa pariskunnan tietääkki, olisko miehellä kirjapaino tai vastaava? Mutta sieltä sitte marketin kautta päivälevolle. Seiskahan ei myy alkoholituotteita 14-17 joten sitte viereiseen puotiin jossa ei moisia aikarajoitteita tunneta. Ohjelmassa seuraa raikastava suihku ja kuulerin vieres lepäilyä. Lelak, lelak...

perjantai 25. tammikuuta 2013

Ehkä

Enemmänki alan keskittyä ihmettelemään erilaisia asioita ja kuinka paljon ne poikkeaakaa meidän supisuamalaasesta. Tai sitte paremminki alan inhorealistiseen tapaan kuvailemaan paikallisen elon tilaa ja sen tulevaisuutta. Onko siinä suunnat? Ei suikaa. Voin jatkaa niinku ennenki ja kertoa asioista omien kokemuksien ja näkemyksien kautta. Ja mahd lukijat sitte täättää, että missä vaiheessa lukemisen lopettaa vaiko ei. Kaikkihan perustuu kuitenki vapaaehtoisuuteen ja näinollen valintoihin, että en pikeen millää jaksa ymmärtää niitä pikkuvittunaasia vihjaaluja joita olen veeme aikoina saanu vastaanotta. Perkele jos joke ei muuta osaa ku lähettää anonyymisti viestiä niin voi mun mielestä jättää senki tekemättä. Mielestäni en ole ketää blogissani loukannut ja jos olen niin odottainin asiallisia yhteydenottoja. Mutta ugh, olen asiasta riittävästi puhunut. 2243 näyttää kello ja ukko peloittavan toimintakykyinen? Vayos Ala Playa- tai jotaki... Ei sentään. Ny kiltisti vaimon viereen ja huomenna jotain muuta ihmettä.

Kuinka

Se vai somasti aika täälä menee, aivaku käsienki välistä ja päivillä ei tunnu olevan juurikaa eroa... HuaHinissä on ny sitte tullu käytyä kolomena päivänä nuorikon tulevan kesän pukua sovittamas. Johan tuo oli aika saada räätälin tekemä puku. Itte sellaasen sain viitisenvuotta sitte... Toki on käyty iltatorilla ihimettelemäs väenpalioutta ja montaa muutaki asiaa ja käyty syämäs monemmoosis paikkoos joista naamakirias kuviaki on saattanu näkyä. Tässä nakutelles tulee mieleen muutamia yksinkertaasia asioota näin matkalaasen kannalta. Pikkuasioota joista tuntuu kumminki tulevan ajateltua suurempia ku ne joutuu itte kohtaamaan. Muutama esimerkki tai ajatus. Yöpöytä. Eli tai kun sitä ei ookkaa, mihin lasket kirjas, silimäklasit ja muun tähärellisen? Ja huoneesta puuttuva istuintuoli. Mille istut ku nakuttelet hölmöjä juttuja tai muutoon surffaat elikkäs kattelet tähärellisiä kotimaan juttuja? Ja puuttuvat hyllytasot. Minne sijootat kaiken tähärellisen jonka pitääs olla näkyvillä kaikenaikaa? Kylppärin tai suihkuhuoneen hyllyt. Minne ihmeeseen saat sijoitettua sen ainoan suihkugeelin ku vaimo on jo valloottanu sen ainoan minimaalisen hyllyn siinä hanan alla? Entäs lukuvalo. Kun sitä ei ole ja jos ei ole niin hyvin siltäosin vaustautunu ku ak niin mites luet ennen nukahtamista? Miettikää näitä tovi. Ja tuo liikenne. Varsinki iltatorilla jossa porukkaa ku helluntaiseurakunnan kokoukses koskaa nii joku saa päähänsä tunkia alueelle moottoripyärällä täys lasti päällä. Ristus notta mä sarattelin kovaa ja korkialta! Aivaku joka paikkahan pitääs sillä mopolla päästä. Ja koko suku satulas. Parhaas laskin olleen neliä aikuusta ja ainaki pari kakaraa. Ja väkiä pilivinpimeenä. Saatana ku siinä sai kattoa muutenki jottei näitä pikkuusia murio kulukiessaan. Vaimo kuluki erellä ja mää koitin peesata, onneksi oltiin sovittu pikkuusen kirkkaampi paita hänelle jotta paremmin erootin. Jaku muu väki oli muaki lyhkääsempää nii hyvin pysyyn kintereelleä. Muttei sieltä torilta oikeen kunnon ruokaa löytynyt ja yhteestumin siirryttiin alueen reunaan josta siirryymmä kakspäällä mopotaksilla Mukataa-paikkaan. Siellä alako mässääly. Toki juomiksi hienostuneesti SS-soodaa ja vaimolle colaa. Ja sitte alako tunkea rillattavaa. Sitä mainittua maksaa, possua, kalaa, katkiksia ja erimoosia kasviksia. Kattokaa naamiksesta kuvia nii näettä mikon Mukataa. Siitoli sitte lyhkäänen taivaltaa resorttiin aiva ähkys. Mutta hyvää oli ja ei siitä kumminkaa niin todellinen ähky tullu ku mukana oli palio kasviksia ja muita terveellisiäki aineksia. Maksahan ei niihin kuulu, mutta mä teen muutaki jokei niin terveellistä aina oo. Ja joha siitäki tuli mainittua jotta hallitus määrää aina jonku päivän ku ei saa rannalle tuoleja laitella. Sellaanenki päivä tuli koettua taas. Ja rannallaki tuli oltua ja insinöörin antamien ohjeitten mukaan ittiään käännellen. Tuloksena oli aikamoinen iltakuume ja päänsärky. Hiutaleen kohtalo tai jotaki. No, tänään sitte haimme rouvan luomuksen räätäliltä (kuvat julukaasukiellos) ja vietimme oikeen mukavan ruokaalutuokion paikallises kalaravintolas. Toki ennen sitä muutamia rentouttavia tuokioita paikallisissa ravitsemusliikkeissä joissa myös pallopelejä voipi pöydällä pelailla. Mitäs vielä ihimettelis? No, tuo pyärällä ajaminen ei ainakaa vaikiaa oo ku se multaki kerran sujuu. Eileenki suihkaadtihin toiseenpäähän aluetta eneelle ja takaasin iliman mitää onkelmaa. Ja tänään käytiin sitte toisespääs varsin oivallises jalakahoiros. Ja lähti kovettumat jalakapohojista niinku se kyseenalaanen tauti jostaki. Mukava ajella kylällä vaimo tarakalla. Eli omaasuus mukana... Ja saa aiva itte päättää jotta minnekkä mennähän ja mihinä ne virkistävät juamat juarahan. Tai ainaki voi kuvitella niin. Jos vaimolla on " very good idea" niin sitte on sitä nouratettava. Mutta huomenna ei mennä mihinkää piremmälle. Enkä mä mee supaa repimään. Eli tuumakkaa notta mitä harrastetahan? Ny alakaa tulla kiriootusvirheetä siihemmallihin jotton vissihin paree keskittyä tuo parisuhteen ylläpitoon. Jos voin vain jotenki ylittää tuon kaikkivaltiaan saippuaoopperan... Jaa, sepähän jääki nähtävksi. Tai jotaki. Jotenka täältä tähän.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Päivästä

Tuliki sitte Hua-Hinin päivä. Koska ranta oli tänään nk. tuoliton päättelin etten hiekalla jaksa insinöörin ohjeistamaa aikaa viettää vaan yhteistuumin lähdettiin kohta runsaan aamiaisen jälkeen lähikaupunkiin. Sieltä iskiki hetimmite silmään räätäli jossa mm. M.Alatalo näytti asioineen. No, ei se ollu mitenkää suuremmin ostopäätökseen vaikuttava asia. Eniten siihen vaikutti räätälin ammattitaito ja osaaminen vinkkien antamisessa. Ja kyseessä nimenomaan vaimolle puvun teetto. Toki kesällä pienimuotooset juhlat läheisille pidämme ja on kesällä muitaki juhulia tiedossa. No, tulihan siinä samas kaupas mullekki pari silikkipaitaa ku sattuu olemaan hyvä malli ja silikki sellaasta sopivasti pikkuusen parempaa. Silittämättä siistiä. No, siinä meni toinenki tovi ennenku tarpeelliset mitat oli otettu ja kuviot hiottu valamiiksi. Huomenna ehtoolla jo sovittamaan. Sitte sellaasta sopuusaa peräskävelyä ja nesteitten nauttimista. Ja piti pikkuusen toki palastellakki, ihan vähä tokiki vain. Sitte oliki jo pian aika kattella minivanin kyytiä tänne kortteerin suuntaan. Toki parranajos kerkisin siinä käväästä, nottei tartte itte eres raakata. Ja oliskohan tänään sen jatsipaikan vai iltatorin vuoro? Sen aika pian näyttää. Näläkäki alakaa osoottee sen luokan merkkejä, että sillekki pitää jotaki teherä. Eli joko iltatorille eineelle tai sitte eineen kautta jatsiluolaan. Hyvä on kuinka vain.

Niin meni

Wanglukin likoolla mereenmeno uhoomiseksi, rantaviiva jäi lähes kymmenen metrin päähän. Suurena ihmeenä pitivät vähapukeisia (siis normi bikiniasuisia) fallenaisia (siis ulkomaalaisnaisia) ja sitä kuinka nämä nuan vain mereen menivät ja jopa ihan upoksiin. Olisin saattanu näyttää oikeen norppamallia, mutta koska en omannut kuin sortsit jalassa jätin mallintamatta. Siinä sitä sitte lasten leikkiessä hiekan kanssa alkoi kaupustelijoilta ilmestyä pöytään monenlaista ruokaa. Tuli friteerattuja katkiksia, kanaa ja monensorttista hedelmää. Ananas ja Papaija aiva uskomattoman hyviä ja raikkaita! Eikä maistu yhtää purkilta... Niin, kortteeri oli jo vaihdettuki ja kamat uudessa huoneessa josta pikkusen kaulaa kurottamalla jopa merinäköala. Ja jos huonoa puolta ajattelee, niin matkaa alhaalta on 44 askelmaa. Mutta en pidä sitä huonona vaan hyvänä. Sen vuokratun fillarin lisäksi. Se löytyki pikkusen parempi ja korkiampi malli ja sopii paremmin tällääsen ajajan alle. Tip istuu toki pehmustetulla jopparilla. Wanglukin väki lähti kokolailla puolisen aikoihin ajelemaan kotioppäin ja me vetäydyimme ihan pienelle levolle jonka jälkeen avattiin peli hieronta ja hiushoitosektoreilla. Ja hieroja oli kohtuullisen kovakätinen eikä mikää taputtelija! Tääläku sen ammattikunnan nimis toimii monensorttista yrittäjää, muttei siitä sen enempää. Tuolla pikkuusen edempänä lähellä luksushotelleja on hierontapaikka ihan rannalla ja siellä oli ainaki viime vuonna todella hyvät hierojat! Saattaa olla, että matka suuntautuu seuraavaksi sinne ja siitä oli niin soma auringonotosta siirtyä hierontaan. Ja meri ihan siinä rannassa... Tässäkin tosiaan tuon meren jopa kuulee ja somaa oli aamulla heräillä lintujen lauluun ja meren kohinaan. Toki muutama autoki ohi pyyhkäsi, muttei juurikaa harmoniaa haitannu. Tämä päivä menee taas ihan ilman ohjelmaa. Josko katteltaas vaikka jonkusorttiset markkinat tästä läheltä tai sitte hurautetaan bussilla Hua-Hiniin. Tai otan ja meen supaa repimään ja Tip saa suorittaa polkupyörätiedustelun lähistön ostospaikoos. Tunti supaa piisaa ku muutenki pikkuusen naamaa kuumottaa. Sevverran äkäänen tuo aurinko tuntuu olevan ja pihalla tulee kumminki oltua. Niin, jos joku ei vielä tiedä niin supan repiminen on YK-slangia ja tarkoottaa aurinkon ottamista. Joskus sitämrevittiin tuskassa, muttei enää jaksa eikä viitti. Ja sitte oli se ms, muttei siitäkää enempää. Ja ei tuohon vähemmän tuskaaseen repimiseenkää niin suurta halua ja paloa oo, mutta mennään Insinöörin ohjeitten mukaan. Noniin, armastus osoittee ylösnousemuksen merkkejä ja lähdemme aamiaiselle. Josko kokeelis alueen parhaaksi mainostetun brittiaamiaasen alakerras? Enoo koskaa ollu ko. alueen ruokakulttuurin kannattaja, mutta ainahan sitä pitää kokeella. Jos vain rouvalle passaa. Hänhän ei toki sitä einettä juurikaa syö, mutta veikkaan listalta löytyvän vaikka mitä thaikkuaamiaaseksi kelpaavaa. Täälähän ei juuri aamiaasta ruukatakkaa sen kummemmin syödä vaan syödään aamupäiväruoka. Tai yks päivän monista. Tai se aamupala saattaa olla kreikkalaastyyppinen. Eli kuppi kaffia ja pari tupakkia. Ja alootetaan toinen olueton päivä! Nuan vain seki. Joten täältä tähän ja 44 askelmaa alakertahan.

tiistai 22. tammikuuta 2013

Josko

Tästä sitte vaikka rannalle ku näyttääs siihen harrastukseen sopivaa keliä pukkaavan. Seiskasta hakemaani kaffia täs pitkin hampain ryystän, ei lähellekkää vaatimustasoa. Korvikkeesta menee juuri ja juuri. Tänään vaihdetaan kortteeria ku Scandicin brittiomistaja teki ohittamattoman tarjouksen. Ja vaikka majootuksen taso ehkä laskee puoli tähteä, niin laskee hinta enemmän. Ja ei sitä oletettua vkl-hinnan nostoa. Tavarat tuos valmiina, viedään ne Scandickkiin ja sitte lapsoset mereen leikkimään. Kovasti tuos uusilla rantaleluillaan uhoavat, mutta taitaa Wanglukin likoolla jäädä meres pelaaminen aika vähille... Jotta sinne sitte.

maanantai 21. tammikuuta 2013

2138

Näyttää kello, mutta päivän askareet finaalis ja tässä istuskelen ja tätä nakuttelen. Tip kattelee noita kaikille niin tärkeitä saippuajuttuja. Ei ne kiinnosta tääläkää. Käytiin vain pikaisesti tuossa lähistöllä nuudelisopat kiskasemas. Mä kuittasin sopan isolla oluella ku tuntu niin täydeltä. Ja ny tuntuu viä enemmän. Mitäs läksit. Tällä alueella on sellaanenki kummallisuus, että hinnat nousee melkein kolmanneksella aina viikonloppuisin koska alue suuressa suosiossa paikallisten keskuudes. Jotka tunnetusti eivät majoituksia juurikaa käytä, nukkuvat lavoillaan minkä nukkuvat... Mutta Scandicin britti lupas meille jatkon viikonlopulle samalla hinnalla jos niin halutaan. Ja voi olla jotta halutaan. Oikeen jo odotan sitä perinteestä brittiaamiaasta... Huomenna kumminki saatellaan pesue matkaan ja aloitetaan se viemällä porukka perinteiselle thaikkuaamiaaselle viereiselle torille. Sieltä saa melkein kaikkea mitä thaikkukeittiö vain voi tehdä ja todellaki edulliseen hintaan. Muovituoleilla istutaan ja vettä juodaan, mutta ruoka on taivaallista. Sitte vielä käytetään lapsoset uima-altaalla ja alkaaki heillä kotimatka ja meillä kortteerin vaihto. Illalla ehkä live-Jazzia Norskipaikas... Tai jotaki muuta asiallista. Mutta sen näköö huomenna. Josko ny koittaas kuinka kovaa Areena pätkii...

Ja sitte

Ollaanki jo Cha-amissa ja sillä mainitulla hanimuunilla. Pari muuttujaa vielä mukana, muttei juurikaa haittaa. Juhlat saatiin onnistuneesti vietyä läpi ja aiemmin mainitsemani paikkakunnalla asusteleva maanmieski kunnioitti osanotollaan tilaisuutta. Ihan vain lähisukua oli eineellä, mutta sitä einettä sitte piisas. Sitä ku lähdettiinki aamulla 0445 hakemaan Samchukin torilta ja sitä naisväki kovin huolella koko päivän valmistelivat. Ja aina ku koitin tarjota apua niin mut komennettiin tylysti vaikka olutta terassille ryystämään. No, kuuliaasuus on hyve. Kuulemma. Mutta ilta meni rattoosasti siinä rupatelles ja yhteisiä kuvioita tämän loistomieheksi osoittautuneen Jounin kanssa! No, eikä haitannu vaikka seuraava päivä meni jokseenki puhaltelun merkeis. Onneksi oli säästyny kossua pakkaseen ja se soi oivallisen avun puhallukseen. Tänään sitte käytiin perinteinen pankki, vakuutusfirma ja ties mikä keikka. Ku täälä käydään vielä paikanpäällä maksamassa laskuja ja pankissa jonotetaan huolella. Mutta hermot oli kunnos ja heti ennen puolista päästiin suunnistamasn tänneppäin. Tipin pikkuveli pesueineen lähti kuskiksi ja tarjottiin heille ehkäpä elämänsä paras hotelliyö! Olisko 20€ ollu kortteerin hinta. Mutta me puolitetaan se huomenna ja vaihdetaan Scandic-resorttiin. Jotenki paremmin hollilla ja saadaan tuplahuone normihinnalla. Brittiomistukses ennen maannaisen omistuksen ollu resortti. Ihan hyvät huoneet ja hyvä keittiö jossa onnistuu länkkärieineet thaikkuruokien lisäksi. Kellon lähennellessä puolta kahdeksaa on syytä ajatella einehtimistä vaikka tuossa iltapäivällä kuinka papaijasalaatit kanan ja possun kera tuliki naututtua. Joten matkaan ja huomenna resortin vaihto. Joten täältä tähän.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

aamujen aamua

taalta Wanglukin laheesyyresta. Tai taala enaa mikaa aamu oo ku puolipaivaki on jo ylitetty ja senhan kaikki tiataa jotta minkamoonen raja son herrasmiehille. miksei mullekki. Olo taala maalla jokseenki rauhallista ja mukavata, noita vieraita vaan piisaa ilta toisen peraan ja ei oikeen kehtaa olla vastaanottamattakaa. Ja aina siina jokunen kuppiki tuloo siamaastua. Eileen tein yt-sopimuksen paikallisen freelanserin elikkas hanttimiehen kans ja siivoaa pihan siihenmalliin jotta kehtaa vieraita kutsua tai paremminki tulla. Ja sovitusti tanaan parahti trimmeri kayntiin ja homma alakoo sujua. Aikalailla lammin on noita pihahommia tehera ja pienen kasvimaan muokkaukses onki menny useeta paivia ja istuttamaan paastaan ehkapa huomenna jos asiat sujuu mallillaan. Maa kovaa ja tarttoo muokkausta ja kastelua, mutta kasvit kasvaa! Eli ravinteita loytyy kunhan vain saa kosteutta. Siis tarkootan maata. Eilinen kauppareissu oli vahintaanki huvittava. Mentiin tuonne Suphanburin kaupungin liepeille aikalailla suureen tavaratalokompleksiin jossa sitte piti loytya yhtasuntoista taloos tarvittavaa kapinetta ja huonekaluja. Paakiinnostuksena oli saada aikaan hiukkasen painimattoa pehmiampi nukkumapaikka ja sita sitte ruvettihin kattelemahan. No, loytyy sankyja ja loytyy patjoja ja loytyy myyjiaki vaikka kuinka. Mutta kukaa ei loytany patjoolle eika sangyylle hintaa! Voi hoolimooses! Onneksi ei ollu ensimmaanen vastaava tilanne ja en nainollen vaimoa asettanu tukalaan tilanteeseen edes ilmeilla. Naureskelin vain ja kattelit pitkin hyllyja... No, aikamma ku siina koitettihin niita hintoja kysella niin silimiin sattuu petarit jokka osoottautuuki varsin paksuuksi ja aninollen tyydyttivat sinallaan. Joten ei ostettu sankya, ei ostettu patjaa vaan ostettiin paksummat petarit. Ja aiva kelevolliset olivakki sitte ku ne ehtoolla paikalleen asennettihin. Lapsoset piti karhata makkarista melekeen kepilla ku olisivat niin mielellaan siina koltsineet. Jotta sellaanen oli se kauppareissu. Toki mukaan tuli palio taharellista kayttotavaraa ja aiva kohtuulliseen hintaan. Ja jo aiemmin mainittinki paikallises Tescos tapaamastamme maanmiehesta ja tanaan ollaan menossa heitin residenssiin kylailemaan ja arvioitu valimatka lienee 20-30km. Eli ihan mukava oli kaveri treffata ja kovaa mukavalta miehelta vaikutti, oli matkassa vieraana olevan maanmiehen kanssa joka jo lennahti sohjolaan. Eli jonkiasteinen seminaari tulos ehtoopaivasta ja vaikkapa illastaki. Johan tasta jo pian joutaaki kotioppain lahtemaan ku tuo vaimoki on kauneuttansa saanu taas edistettya. Elikkas taalta tahan ja kattotaan kuinka taas joutaa yhteyksien pariin.

lauantai 12. tammikuuta 2013

BKK ny jo taakse jaaneena ja kotona ollaan oltu jo jokusenki paivan ajan. Tosin taala maalla ei nuo yhteydet pelaa mitenkaan ja tataki nakuttelemaan pitaa mopoolla pikkuunen tovi. Samalla tuo paree puolisko hoitaa kauneuttaaj ja ma tata kauheuttani. Oli aiva loistava se Bangkokin viimeinen ilta sukulaisperheessa. BBQ ja Mukataa kaytos ja ruoka ei osoottanu ehtymisen merkiia missaa vaihees. Eika sen kummemmin juomakaa. Ilta paattyi kuitenkin kohtuullisen siedettavas ajas ja ku aamulla oli viela se viimeinen Suomen suurlahetystos kaynti niin ei ollu iltaa mitaa syyta yhtaa enempaa venyttaa. Ja se kaynti meni ihan mukavasti ja oleskelululupapaperit otettiin vastaan ilman mitaa lisakyselyja ja aviotiittoki virallistettiin vaestorekisteriin. olihan mulla toki kaikki paperit valmiina ja huolellisesti taytettyna. Tip pikkusen pelkas josko virkailija kyselee jotain hankalaa, muttei kyselly mitaa vaan latki taas leimojaan papereihin ja siita aloittavat matkansa Suomeen ja Maahanmuuttovirastoon josta sitte aikanaan saapuvat takasinki ja toivottavasti myneteesella paatoksella. Siihen uskotaan lujasti koska mitaa lisakysymysta ei tullu. Bangkokista sitte tultiinki tanne sukulaasmiehen kyydis ja ilta oliki sitte jalleen nakemisen riemua ja meni kohtuullisen myohaan kunhan oli ensiksi hankittu tarpeeksi einehdittavaa. Paljon on kylalla tapahtunu ja tuttujaki vanhempia ihmisia kuollunna, mutta niinhan se maailma vain menee. Lapset kasvaneet ja vanhukset ikaantyneet niinku kuuluuki. Mutta mukava oli nahda iloisia ihmisia ja tuntea taas olevansa arvostettu heidan keskuudessaan. Eika solmittu avioliitto mitaa juuri mitenkaa muuttanu. Juhlat ovat kuulemma joko 19. tai 20. paivana ja sitte se vasta kuulemma huomioidaan. Nainhan se taala menee, etta virallisilla paperiilla eioo mitaa merkitysta. Juhulat non jokka ratkaasoo. Ja ennen sita on muitaki juhulia, ainaki yhdet haat ja jokku hautajaasekki jossa pitaa ainaki kayda nayttaytymas. Omiin juhuliin ei olla kutsuttu ku aiva lahisukulaasia ja mitaa massiivista juhulaa ei haluttukaa, ettei tuu mitaa megaluokan musiikkiesityksia ja tanssitytokki taitaa olla aikalailla nuorta kaartia. Gangnam style kuitenki nayttaa olevan hyvin hallus... kello taala vasta hiukaa puolenpaivan ylitte ja kohtapuoliin ollaan lahdos lapsosia huvituttamaan jonnekki puistoon jossa oon kuulemma aiemminki ollu ja kovaa tykanny. Etta varmaan taaski tykkaan. Eilen paikallises Tescos asioidessamme tapasin (kuinka ollakkaa niin viinaosastolla) maanmiehen joka asustelee taalla pysyvasti. Hanella kaveri vierailulla ja sovittiinki pidettavaksi jonkisorttinen seminaari kunhan vieraat sohjolaan alkuviikosta palaavat. Muistini mukaan asiaankuuluva Honeymoon sovittiin pidettavaksi jossain vaiheessa ja paikaksi valittiin ChaAm yhteisella ja varsin sopuusalla paatoksella. Saattaa olla jotta Pattijoki jaa tallakertaa kaymatta, ku oli jo puhetta laosinkin keikasta... Mutta puhe kaytiin kohtuullisen myohaan illalla, ettei ole taytta varmuutta sen realistisuuresta. Mutta ny siemailen jaakahvia ja kattelen sohjolan viimeisia tapahtumia ja paattelen taalta tahan.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ehtoolla

Oliki mielestämme enemmänki ku aihetta juhlaillalliseen ja sitä vietimme jo tutuksi tulleessa ja erittäin oivalliseksi havaitussa ravintolassa tässä Rautatieaseman ja Subwayn läheisyydes. ruokaa tilattiin pöytä täyteen ja siihen ilmestyi kanaa, kalaa ja vaikkapa mitä. Mutta kaikki pisteltiin tuulensuojiin ja pieni pullo SS:a kulahti lähes puoleenväliin soodalla lievennettynä. Sitte oliki aika siirtyä unten maille vaikka kuinka oli hääyö tuloillaan. Tuumattin jotta on noita öitä tullu siksiki monta vietettyä, ettei renkää yhtäkää ylitte muitten nostaa. Kellokaan ei aamupuolesta soinut kun heräsin neljän maissa ja hellästi nuorikon unesta herättelin, kohteena ku oli Bobay-aamutori jossa kauppiaan aloittaa kai kohta puolenyön jälkeen ja lopettavat seittemältä. Ihmisiä oli ku meren mutaa ja tietysti kauppiaitakin. Kaikkea tavaraa sai satasella kolme. Joten tulipa pikkuflikoolle muutama hienompi leninki ja yhtäsuntoista muillekki kyläläisille. Tipillä oli joitaki tilauksia kyläläisiltä joten pääsin kantamaan varsin kohtuullista kuormaa kun sieltä sitte jonku tunnin kuluttua pois tultiin. Tuktuk kyyditsi varsin lyhyen matkan hotellille jossa olikin sopivasti aamiaisen aika. Siitä sitte bf naamariin ja peitonalle jatkamaan unosia. Sleeping Beauty jäi vielä jatkamaan kauneusunia, mulle ku mikää määrä ei mitää riitä koriaamahan. Tulin tänne terassille (ainoa paikka jossa wifi toimii) kuuntelemaan ja kattelemaan nyt jo runsaansorttista puolenpäivän liikennettä. Eilen oli tosiaanki sellaanen trafiikki jotta se meidän asiainhoitaja hyppäs taksista pois ja jatkoi moottoripyötätaksilla ehtiäkseen virastoon sen aukioloaikana. Ja ehti. Ihmiset on täälä niin tottunu noihin ruuhkiin ja osaa ottaa ne huomioon ja jollakilailla kiertääkki. Tänään ei mitää varsinaasta ohjelmaa ookkaa, huomenna käynti Suurlähetystös viemäs se thaista englanniksi käännetty naimapaperi ja annamma samalla paperin jolla avioliittomme rekisteröidään väestörekisteriin. Ja viimeisenä toimenpiteenä annetaan Tipin oleskelulupapapezrit käsittelyyn. Luvan saatuaan se merkitsee samalla työlupaa, mahdollisuutta avata pankkitili, ottaa vakuutus ja saada terveydenhuoltopalveluita. Ettei mikää turha paperi sekää. No, kello lyö kohta jo 12 ja oliskohan aika virkistävän juoman? Iltapäivällä mennään vierailulle Tipin serkun perheeseen jonne onkin syntynyt syksyllä Mik-poika. Ilmeisesti luvassa bbq-iltaa tai vastaavaa... En taaskaa pane hantttiin. Päätän täältä tähän. Ja arvakkaa mikä pikkuusen harmittaa? Seku ei kuule SuomiPoppia ja Jaajon järisyttävää comebackia! No, aina ei saa mitä,haluaa. Ei eres joka kerta.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Tänään

Oliki aikamoinen rumba virastoissa. Se alko eilen kotimaan suurlähetystöstä jossa selkis asiat suhteellisen hyvin ja jouhevastikki. Muaa aamulla sitte oli avustavan officen edustaja hakemas hotlalta ja alakoo se varsinaanen tsatsaa. Ensiksi Thaimaan ministeriöön englannista thaiksi käännettyjen papereitten kans jonottelemaan varsin pitkäksikiaikaa ja sitte hirveessä ruuhkassa Bangrakin toimistoon joka eniten siviilivihkimisiä suorittava taho. Siellä tovi jos toinenkin odottelua ja voi sitä leimojen pläiskintää mitä siä sai kuulla... Mustetta ja leimasimia kuluu varmaan varsin runsaasti. Ja saattaa jokunen tenniskyynärpääki muodostua moises mätkimises. No, tulihan se meitinki vuoro sen jälkeen ku kaikki paperit oli tirkistetty ja tarkistettu moneen otteeseen. Oliskohan ollu paikan kakkosmies ku sitte meidät otti vastaan ja plänttäs omat leimansa paperiihin ja antoo korian kansion. Ei kättelyä tarvittu, hymyä vain kehiin niin sitte sitä oltihinki naimisis. Voisko sanoa jotta nuan vain? No, tarina jatkuu toki vielä. Nyt saadut todistukset tulee käännättää thaista englanniksi ja sitte kiikuttaa vielä kerran Suomen suurlähetystöön josta täämä avioliittomme merkitään väestörekisteriin. Täytynee kysyä, että kumpiko on sitte se virallinen hää päivä. Tämä vaiko se ku se merkitään väestörekisteriin? Solis heleppoo muistaa tai unohtaa. Että siinäpä se päivä meniki. Hotlalla oltiin viiden jälkeen ja nyt tässä tätä turhutta naputtelen ja odottelen nuorikkoa saapuvaksi, että saisin tarjota unohtumattoman illan. Huomenna tosin sovittu aikainen herätys koska lähialueella aamutori jossa ohittamattomat tarjoukse... Joten luvassa reipasta perässäkävelyä heti aamutuimaan. Mutta SSS on kuitenki ruokajuomana! Seikka on saletti!

Aamujen aamua

Täältä jo heränneestä Bangkokin kirkonkylästä. Tänään jatkuu virastoissa kulkeminen ja saapas nähdä millaiseen tulokseen päivän päätteeksi päästään? U never can know? Liikenne näyttää jo aikalailla runsaalta, mutta vilkastuu vielä melkoosesti puoleenpäivään mentäes. Huomisaamuna onki tavallista aikaasempi herätys ku on aikomus aamutorille mennä. Ja siellä toiminta alkaa kai jo kahden- kolmenmais, mutta josko tuota vaikka kuudeksi koittaas tähdätä. Mutta senki näyttää huomisaamu. Huomenna on vakaa aikomus ottaa kyyti kotio Wanglukiin viimestään puoliltapäivin ja kattotaan sitte sieltä kiikkustuolista käsin miten mikin makaa.

Jotta

Jos ny kumminki jokusen rivin tänne tuuppaas ku kerran tua interavaruus siihen maharrollisuuren antoo. Bangkok tosiaan paikka ja tännehän pääsee sellaasen kymmenen tunnin putkes kitumisen jäläkeen. Ei se mikää maharotoon urakka oo, kuha ei satu lapsiperheitä aiva kuulolle asti... Nojaa, lentohan meni varsin kohtuullisesti ja Thaimaaki avautu sitte jo niin tutuksitulleine tuoksuineen ja fiiliksineen. Jouduun aiva ittekseni irteni siirtämään sovittuun hotelliin jonne rakkaani sitte saapui lähestulkoot sovittua aikaa aiemmin. En siitä kuitenkaa moitteita antanu. MBK tuli käytyä heti ekan päivän aikana, mutta muuten meni enimmäkseen tutustunisen ja lepäilyn merkeissä. Ruokaa toki käytiin syömäs hyväksihavaatus paikoos.z ja muutenki kaikki ok. Bkk turhan isoo kirkonkylä, mutta jokapaikkaan ei tartte mennäkkää. Tänään tehty vain tarvittavia virastirundeja ja huomenna sirr jotain muuta. Tältä tähän. Tai jonnekki.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Jotta

Reissu alkaa taas ja ensimmäänen etappi Hämeenlinna josta sitte huomenna kentälle ja 1640 kohti Thaivasta....