Niin vain

Päivä valakeni Siaminlaharellaki ja olos ei mitää vikaa! Eikä piräkkää olla. Ku tuosta verhon välistä luikkasin niin näyttääs tulevan aikalailla soma keli. Ei näyttääsi juuri tuulevankaa ja aurinko jo niin somasti paistelee. Tuota moon ihimetelly jo usian päivän aijan, meinaan näitä Appleja. IPad toimii loistavasti täälä kolomannes kerrokses, mutta iPhone ei löyrä koko verkkoa. Ja löytää sen heti ku alakertaan meen. Eikä tuota oo eres mäkkinörtti osannu mulle selittää. Taitaa jäärä mysteeriksi seki. Ja ei sillä niin suurta väliä oo, kunhan eres joku joskus jossaki toimii. Jaa, mutta son sitte hanimuunin viimmeenen päivä (tokiki tarkootan ensimmäästä osaa) ja huomenna jollaki kyytillä takaasin kotio. Tip aloottaa autokoulun ja mää hammaslääkärin. Tarkootus teetättää se johon sielä ei oo joko aikaa tai ei pääse. Ja onhan se halapaa täälä. Kunhan rapsutellaan hammaskivet ja vaihdetaan tarpeelliseksi katsottavia paikkoja. Ja koitetaan poistaa teen ja kaffin aiheuttamaa tummennusta. Mutta se sitte nousuviikolla. Nyt eletään ku viimmeestä päivää. Eli alakertaan breakfastille, piremmälle ei renkää mennä.